Naiseni paljasti eilen minulle oleellisimman eron naisen ja miehen logiikassa.
Naisen logiikan mukaan mies tekee tai jättää tekemättä asioita ärsyttääkseen, halventaakseen, alistaakseen, lepyttääkseen, hyvittääkseen, miellyttääkseen jne naistaan. Tässä logiikassa nainen on aina aktiivinen tekemisen kohde, oli kyse mistä tahansa miehen käyttäytymisestä tai toiminnasta. Esimerkiksi jos mies lähtee lätkämatsia katsomaan, hän tekee sen vain naista laiminlyödäkseen, eikä siksi, että haluaisi nähkä kyseisen matsin.
Miehen logiikan mukaan mies tekee asioita, koska haluaa tai on pakko tehdä, jättää tekemättä laiskuuttaan, ujouttaan, osaamattomuutaan jne. Vaan ei todellakaan pohdi sitä, mitä naisensa asiasta ajattelee, koska nainen ei useinkaan miehen mielestä liity kyseiseen asiaan mitenkään.
( Jos liittyy, sen saa kuulla naiseltaan vasta jälkikäteen )
Naisten mahdotonta ymmärtää tai hyväksyä, että mies voisikin olla itsenäisesti toimiva olento.
Naisen logiikan mukaan mies tekee tai jättää tekemättä asioita ärsyttääkseen, halventaakseen, alistaakseen, lepyttääkseen, hyvittääkseen, miellyttääkseen jne naistaan. Tässä logiikassa nainen on aina aktiivinen tekemisen kohde, oli kyse mistä tahansa miehen käyttäytymisestä tai toiminnasta. Esimerkiksi jos mies lähtee lätkämatsia katsomaan, hän tekee sen vain naista laiminlyödäkseen, eikä siksi, että haluaisi nähkä kyseisen matsin.
Miehen logiikan mukaan mies tekee asioita, koska haluaa tai on pakko tehdä, jättää tekemättä laiskuuttaan, ujouttaan, osaamattomuutaan jne. Vaan ei todellakaan pohdi sitä, mitä naisensa asiasta ajattelee, koska nainen ei useinkaan miehen mielestä liity kyseiseen asiaan mitenkään.
( Jos liittyy, sen saa kuulla naiseltaan vasta jälkikäteen )
Naisten mahdotonta ymmärtää tai hyväksyä, että mies voisikin olla itsenäisesti toimiva olento.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata ylestää koko populaan.
Tais olla naisellas vaan pahapäivä ja anto sunkin tuntea sen nahoissasi. Toisaalta se meni suhun ihan täydestä. Kannattaa pohtia uudelleen sitä itsenäisyyttä toimia ja ajatella.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000012082619
Tuossa oli mun aloitus. Samoilla jäljillä ollaan.
Nainen elää naisen maailmassa, mies miehen. Niin luonnollista, niin oikein, ja silti se tekee kaiken käsittämättömän vaikeaksi.
Naisen mielestä kaikki mitä mies tekee, liittyy häneen, koska kaikki mitä nainen tekee, liittyy mieheen. Kärjistettynä. Nainen ei siis välttämättä toimi niin kuin toimii vain vaikuttaakseen miehen tekemisiin, mutta arjen omien pienten touhujensa keskelläkin muistaa miettiä myös miehensä tunteita. En siis syö kaikkia kolmea viimeistä sinappisilliä purkista, vaikka niitä himoitsenkin, koska tiedän myös miten paljon mieheni niistä pitää. Ja jos televisio pitää kääntää sille kanavalle, jota minä haluan katsoa, kysyn myös miehen mielipidettä. Ei sillä, että kovinkaan helposti luopuisin ohjelman katsomisesta miehen mielipiteen vuoksi, vaan koska huomioonottaminen on kohteliasta.
Ja koska nainen katsoo maailmaa oman arvomaailmalasiensa läpi, hän myös arvostelee miehen tekemiset tämän pohjalta. Huomioonottaminen on naiselle luonnollista, vaistomaista ja välitöntä, tapa näyttää välittämisensä. Kun mies tuntuu kulkevan talossa ympäriinsä tekemässä niitä pieniä juttuja, joiden TIETÄÄ ärsyttävän naista, naisesta tuntuu, että mies haistattaa pitkät hänen mielipiteilleen eikä varsinkaan enää rakasta tätä. Kun nainen tuntuu antaneensa kaikkensa, tai ainakin niin kovin paljon, miellyttääkseen miestä ja ajatellakseen myös hänen tunteitaan, mies tuntuu loukkaavan tahallaan, kun ei osaakaan antaa niin paljon. Tai antaa tavalla, jota nainen ei ymmärrä.
Samaa asiaa siis tässäkin, kuin aloittajan viestissä, mutta astetta monimutkaisemmin. Pointtina enimmäkseen se, että toimivan parisuhteen kannalta olisi oleellista, että molemmat opettelisivat ymmärtämään, miksi toinen toimii niin kuin toimii. Vaihtamaan arvomaailma lasit toisiin, tai ottamaan edes sen pienen lisälinssin mukaan. Onnea yritykselle.
Sen vähäisenkin yrityksen ymmärtää tappaa jatkuva syyllistäminen.
Esim. kun mies sairastuu, tekee hän sen vain naista kiusatakseen tai kerjätäkseen sääliä.
Taitaa olla naisissa vain niitä vaikeita ja vaikeampia tapauksia. Harmi, että sun naiselles ei tunnu tämäkään gategoria riittävän..
Pitkän parisuhteen aikana turhautuu helposti, jos pienet asiat kalvavat jatkuvasti. Vire jää päälle, ja ne hyvät eleet hukkuvat näihin pieniin miehen toimiin jotka vääristyvät naisen arvomaailmassa. Eihän siitä tule kuin sanomista kun kumpikaan ei ole tyytyväinen. Ja sanomista pitäisikin tulla, ihan reilusti. Auttajan avulla tai ilman, mutta pää pitää saada tyhjennettyä (enkä tarkoita ihanpäällään-kännejä, vaikka virkistäviä nekin oikeassa kohdassa). Kyrisimispisteet nollille.
Mut oletuksena on, että molemmat yrittävät. Kun en sen tarkemmin tunne sinua, naistasi tai tilannettanne, en voi sanoa mistä kiikastaa (tuskin voisin sittenkään). Sairastumisesimerkki: jos naisesta tuntuu, että mies on laiskahko (tai yks v*tun sohvaperuna, ei sen puoleen), valittaa helposti pienestä, ja lusmuaa mahdollisuuden tullen, sairastuminenkin voi vaikuttaa teeskentelyltä tai ainakin liioittelulta. "Se nyt vaan haluaa jäädä kotiin nukkumaan." Jos asia halutaan korjata, naisen pitäisi (vaikka puoliväkisin) yrittää miettiä asioita positiivisemmin. Vaatii siis naisen panosta. Toisaalta naisen pitäisi päästä purkamaan turhautumisensa syyt, jotka miehen tulisi ymmärtää. Kenties jopa toimia jotenkin asian eteen.
Suorastaan ärsyttää tämä valtava filosofoinnin määrä, mutta naisena se taitaa olla minulle välttämätöntä. Kaikki muu aiheuttaisi patoutumia. Sulle asia taitaa olla aika turhauttava ja selkeä, mut toivon, että jos naisesi on sinulle tärkeä, jaksaisit vielä yrittää. Ymmärtäminen on mahdollista, jos saat naisesikin leikkiin mukaan. Onnea vaan.
Ikinä, missään olosuhteissa mene sanomaan naisellesi seuraavia sanoja: "Vaan ei todellakaan pohdi sitä, mitä naisensa asiasta ajattelee, koska nainen ei useinkaan miehen mielestä liity kyseiseen asiaan mitenkään."
Minäkin tajuan sen verran, että ton sanominen on lopun alkua. Toi pitää muotoilla toisin, paljon pehmeämmäksi. Tosta saa sen vaikutelman, ettei miestä voisi vähempää kiinnostaa naisen mielipiteet tai tunteet.
Niinpä olenkin pitänyt suuni kiinni ( ei kuulemma hyvä sekään ) ja tyytynyt urputtamaan netissä.