jos antaa pikkusormen...

Olen seurustellut teiniajoista lähtien, n. 9 vuotta saman ihmisen kanssa. Rakastan häntä ja haluaisin elää hänen kanssaan tai ainakin silloin haluan, kun en ole ihastunut johonkun muuhun, nimittäin ongelmana on ollut parin vuoden ajan se, että ihastun todella helpolla erilaisiin miehiin, vertaan niitä mieheeni ja näen hänet niin paljon huonompana joka suhteessa. Tämmöiset ihastumiset kestävät yleensä n. kuukauden, sitten ne vaan jotenkin laimenevat pikkuhiljaa ja yhtäkkiä en edes muista ihastuneeni, kunnes tulee taas uusi ihastuminen. Välillä tuntuu, että pitäisi elää yksin jne. mutta tästä suhteesta on niin vaikea päästä irti, rakastan häntä, vaikka tuntuu välillä että en enää rakasta häntä niin kuin miestä, vaan niin kuin hyvää ystävää tai veljeä. Yhteinen lainakin on, joten asunnosta ulos en voi kävellä tuosta noin vain. En ole pettäjätyyppiä, toivon mukaan..., lähinnä haaveilen vaan. Olen tälläkin hetkellä ihastunut, ja tiedän sisimmässäni, että pian se menee taas ohi.. mutta nyt tässä odotellessa meinaa kyllä pää hajota.

Tässä tekstissä ei nyt varmaan ollut häntää ei päätä, mutta oli pakko kirjoittaa näitä ajatuksia pois omasta päästä...
3806
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sulla taitaa olla oikeesti jonkinlainen persoonallisuuden poikkeama. En tarkota tätä loukkauksena! Oot ehkä turhan impulsiivinen ja tunteiden vietävissä. Etkä osaa olla tyytväinen siihen mitä on vaan aina pitää saada enemmän. Tai toivot ja vaadit jatkuvaa ns. tuoretta huomiota ja ihastelua.
Käy keskustelemassa vaikka psykologin kanssa asiasta. Tee jotain asian hyväksi ennenkuin satutat itseäsi ja muita enempää. Tuo käyttäytymismalli saattaa johtaa todella ikäviin seurauksiin. En halua pelotella tai liioitella mutta suuri osa väkivalta- ja henkirikoksista tehdään mustasukkaisuuden seurauksena.

Äänestä
  • Anteeksi nyt vain, mutta kirjoituksesi perusteella niitä ongelmia löytyy ennemmminkin sinulta. Sen verran vainoharhaista tekstisi oli.

    Aloittajalle:

    On aivan normaalia pitkässä parisuhteessa ihastua välillä toisiin henkilöihin. Niinkuin itsekin huomasit, ne menevät noin kuukaudessa parissa ohi. Kyllä sitä vuosien jälkeen rupeaa itse kukin tuntemaan uutuudenviehätyksen kaipuuta, ilman että kaikilla olisi jokin persoonallisuuden häiriö ;)

    Miesystävälläsi saattaa olla ivan samanlaisia ihastuksen kohteita. Se, että ihastut välillä johonkin toiseen ei haittaa, koska itsekin ymmärrät tilanteen, tiedät sen olevan normaalia ja menevän ohi. Et tee mitään kumppaniasi loukkaavaa ihastuksen takia. Mielestäni juuri ET OLE liian impulsiivinen tai tunteiden vietävissä, kun näet tilanteen kokonaisuutena etkä hypi ihastusten mukaan sängystä sänkyyn.

    Tsemppiä teille täysin normaaliin parisuhteeseenne. Ehkä voisitte kokeilla suhteenne virkistämistä jollain tapaa, niin ne ihastukset unohtuisi taas hetkeksi.

    Koskaan ei tunne toista ihmistä niin hyvin, ettei (vuosienkin päästä) yllätyksiä löytyisi ;)

    Äänestä

Luulen tai toivon että olet enemminkin ihastunut ajatukseen toisesta miehestä, kuin johonkin toiseen mieheen oikeasti ihmisenä. Jos oikeasti eroaisit miehestäsi ja alkaisit seurustella jonkun muun miehen kanssa, niin todennäköisesti pettyisit pahasti ja jäisit kaipaamaan entistä suhdettasi. Siihen asti kaikki on kai hyvin kun et ala toimia ihastuksiesi takia. Tosin jos oma tyttö ystäväni ihastuisi johonkin toiseen jätkään, niin luulen että luottamukseni murenisi aika lailla, mieti mitä oikeasti haluat.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


...se vie koko käden kirjoitti:

Olen seurustellut teiniajoista lähtien, n. 9 vuotta saman ihmisen kanssa. Rakastan häntä ja haluaisin elää hänen kanssaan tai ainakin silloin haluan, kun en ole ihastunut johonkun muuhun, nimittäin ongelmana on ollut parin vuoden ajan se, että ihastun todella helpolla erilaisiin miehiin, vertaan niitä mieheeni ja näen hänet niin paljon huonompana joka suhteessa. Tämmöiset ihastumiset kestävät yleensä n. kuukauden, sitten ne vaan jotenkin laimenevat pikkuhiljaa ja yhtäkkiä en edes muista ihastuneeni, kunnes tulee taas uusi ihastuminen. Välillä tuntuu, että pitäisi elää yksin jne. mutta tästä suhteesta on niin vaikea päästä irti, rakastan häntä, vaikka tuntuu välillä että en enää rakasta häntä niin kuin miestä, vaan niin kuin hyvää ystävää tai veljeä. Yhteinen lainakin on, joten asunnosta ulos en voi kävellä tuosta noin vain. En ole pettäjätyyppiä, toivon mukaan..., lähinnä haaveilen vaan. Olen tälläkin hetkellä ihastunut, ja tiedän sisimmässäni, että pian se menee taas ohi.. mutta nyt tässä odotellessa meinaa kyllä pää hajota.

Tässä tekstissä ei nyt varmaan ollut häntää ei päätä, mutta oli pakko kirjoittaa näitä ajatuksia pois omasta päästä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu