Tämä on pitkä tarina ja ehkä olen tässä vuosien saatossa oppinut jotain?
Tilanne on tämä että erosta on aikaa jo jonkin verran ja elämäni on työtä ja viikonloppuisänä olemista. Olen miettinyt syitä eroon ja syyttänyt toista ja itseäni, nyt alkaa hahmottumaan eräitä asioita omasta itsestäni ja syitä että miksi näin kävi.
Eli tähän liittoon mistä tuli ero, vaikutti aikoinaan se että seurustelin erään naisen kanssa joka sitten lähti luotani, siitä erosta on aikaa pian 10v mutta se jätti niin paljon asioita sisälleni joita asioita en käsitellyt tai en ollut valmist niitä käsittelemään, nyt sen ymmärrän että mitä kaikkea saa aikaiseksi se että pettää toista ja luottamuksen ´mitkä sen seurannaisvaikutukset sitten ovat, sitä ei näe heti eikä ehkä vuosienkaan jälkeen, vaan sitä muuttuu ihmisenä ja vaikuttaa uuteen suhteeseen, että täytyy saada hyvitystä siihen mitä on saanut kärsiä, jos ei tietoisesti niin kuitenkin tietämättään.
Nyt kun sen sitten ymmärtää ja tajuaa niin huomaa että kaikki on myöhäistä, miksi sillon piti hätäillä niin kovasti uuteen suhteeseen ja olla itsekeskeinen että haluan itselleni vaimon ja lapsen, miksi en käynyt sitä eroa läpi ja tuntemuksia että en olis vetänyt sitä toista mukaan siihen omien ongelmien vyyhteen, ehkä sitä ajatteli liian naivistisesti että se toinen auttaa mua ongelmissa ja etenkin kun tuli vielä sanottua että se tosi aito rakkaus jätti mut. Olen ollut tosi ajattelematon ja itsekeskeinen ja en ole nähnyt metsää puilta ja tästäkin erosta syyttelin sitä toista kun ei antanut mahdollisuutta, mutta luulen että sai astian täyteen näistä asioista mitä kannoin mukanani, hulluinta ja skitsointa oli se että sitä halusi läheisyyttä tosi paljon ja kuitenkin sitä samalla pelkäsi sitä, olin tunne vajavainen, tai ehkä olen sitä vieläkin, toivon että pääsen vielä joskus sinuiksi itseni kanssa ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja haavat jotka ovat vielä olemassa niin paranisivat ja oppisin sen läksyn joka näissä asioissa on.
Luulen etttä kaikki jotka ovat kokeneet pettämisen muuttuvat jotenkin ihmisenä, itsestä tuli aika lailla mustasukkainen tai sitten ei tohdi luottaa, kuitenkin kun vielä on toisen alistamista ja haukkumista ja kehoitusta lyömään, mitä ei kuitenkaan tapahtunut niin siitä ei ehkä vuodessa tai kahdessa selviä kuitenkaan ennenkuin pääsee sinuiksi itsensä kanssa ja luulen että se vanha suhde kaatoi tämän suhteen, siltä ex tyttöystävältä tuli katkeria viestejä aina silloin tällöin ja aina niiden viestien tarkoitus oli loukata mua syvästi ja siinä hän sitten aina onnistuikin.
Siitä on n. 2 vuotta aikaa kun tapasin ex tyttöystävän, olin käymässä kaverin luona etelässä ja hän oli joskus aikaisemmin viestittänyt että jos on menoa sinne päin niin hän haluaisi tavata mut, no sitten kun menin kaverin luokse niin tuli mieleen se lupaus jonka annoin ja laitoin hänelle viestiä että miten olis jos tavattaisiin ja sain tylyn viestin takaisin, muistutin että laitoit aikoinaan sellaisen viestin minulle että haluaisit tavata, eli tavattiin sitten ja juteltiin asioista, alussa kaikki meni hyvin ja saatiin kerrottua kaiken maailman kuulumisia, sitten alkoi nousemaan se entinen luonne esiin ja rupesi sanomaan että koolla on väliä, miten hän nauttii seksistä sellaisen kanssa joka omistaa ison melan, siinä vaiheessa sitten ajattelin että pitäisi päästä tilanteesta pois, en kestä kuulla hänen loukkauksiaan enää ja onnneksi kaveri sitten soitti ja sanoi että tule sinne paikkaan että hän odottaa siellä.
Sitä en ymmärrä että miksi hänen tarkoituksensa niin suhteen aikana kuin sen jälkeenkin oli pyrkiä loukkaamaan mua ja kun en ehkä reakoinut toivotulla tavalla niin hän sitten otti kovempia aseita käyttöönsä, niistä tuli haavoja mutta sisäisiä sellaisia, joista paraneminen vie aikansa.
Kuitenkin vaikka ero on tullut tästä nykyisestä, niin meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja lapsen hyvinvointi on tärkeintä meille molemmille ja kun antaa ajan kulua niin ehkä eheyden sitten sen verran että pystyn kunnioittamaan myös sitä toista sukupuolta ja arvostamaan niin vikoineen kuin hyvineenkin.
SEn tiedän että olin täysi paska tässä liitossa ja kaadoin sen kaiken pahan olon siitä entisestä tämän niskaan ja olen siitä hyvin pahoillani ja yritän hyvittää sen hänelle siten kuin se on mahdollista ja tärkeintä on se että voin olla oma itseni ettei mikään sisäinen tapa tai pakko ohjaa minua, vaan olen sinut itseni kanssa vikoineen päivineen ja otan opiksi virheistäni.
Tästä tuli sekava ja paljon jäi sanomatta kuin ehkä sanoin liikaakin, mutta mielestäni asiat on tehtävä selviksi itsensä kanssa ensin ennenkuin rupeaa katsomaan vikaa siitä toisesta.
Iso työ
3
622
Vastaukset
- Laine
Näinkin sitä sisintään voi jäsentää - kirjoittamalla.
Sinähän tiedostat jo hyvin paljon asioita, syitä ja seurauksia jne. Se on jo suuri askel pois vanhoista kaavoista, ajelehtimisesta ja hapuilemisesta. Se, että pysähtyy analysoimaan ja jäsentämään menneitä valintojaan ja niistä seuranneita juttuja. Jotkut ei halua tai uskalla kuunaan tehdä sitä työtä, vaan ajelehtivat läpi elämänsä aallokosta toiseen, mistään mitään oppimatta.
Se sut jättänyt nainenkin kuulosti olevan hiukan rikkinäinen, joten sä olit ikään kuin hänen roskiksensa. Hän purki oman elämänsä pettymyksiä ja kipuja sinuun, vähän niin kuin sinä ex-vaimoosi. Tottahan sellainen epäoikeudenmukaisuus jossakin tuntuu. Ehkä sen naisen sitten ajoi matkoihinsakin nimenomaan syyllisyys.
Mene ja tiedä.
Puolisoon on aina helppo purkaa omaa pahaa oloaan, hän kun on niin sopivasti siinä lähellä. Niin tunnepitoisessa ihmissuhteessa kuin mitä parisuhde on, se vaan ei oikein käy päinsä.
Mutta esim. exästä ja sen tekemisistä puhuminenkin loukkaa helposti nykyistä puolisoa, joten ongelmat monesti vaan tuplaantuu.
Kaikki toivoo aina olevansa se ainoa oikea puolisolleen, joten harva jaksaa kuunnella yhtään mitään sen puolison menneistä rakkauksista. Pitäisi siis olla aina ehjä ja voimissaan kun uuteen suhteeseen heittäytyy. Valitettavasti se ei vaan aina ole niin yksinkertaista. Onnettomanahan sitä juuri kaipaakin uutta rakkautta, joka parantaisi vanhat haavat ja vahvistaisi uskoa parempaan huomiseen.
Aikaa siihen menee ennen kuin menneisyys on käsitelty niin juurta jaksaen ettei se enää kuormita nykyisyyttä. Tässä nyt itsesi kanssa kaksin ollessa sullakin on hyvä tilaisuus tehdä rauha itsesi kanssa ja antaa itse itsellesi anteeksi menneet. Aikansa se vie ennen kuin siihen todella pystyy, mutta kun itsensä kanssa on pakko tulla toimeen, niin mieluummin sitten kaverina kuin vihollisena.
Kaikki me tehdään virheitä ja kompuroidaan matkamme varrella, sehän kuuluu inhimilliseen elämään. Mutta kenet me siitä kompuroinnista kulloinkin esim. syyllistämme merkkaa aina jotakin.
Pitkäjänteisyyttä vaan sulle. Kyllä se aurinko tulee vielä pois sieltä pilven takaa, sillä elämä on jatkuvaa liikettä eikä mikään vaihe jää päälle lopullisesti.- vielä edessä
Olet oikeassa!
Sanotaan että menneisyys ei saisi olla tulevaisuutta tai ainakaan että vaikuttaisi siihen?
Siitä ex tyttöystävästä sen verran että hänellä oli varmasti paha olla ja purki sitten sitä pahaa oloaan minuun, kuin myös että oli varmasti ajattelematon, tai haki sitä riitaa, en tiedä nyt enkä silloin miksi hän noin käyttäytyi ja siinä erossa menin itseeni täysin ja hvvä ettei henki lähtenyt, niin kovasti sitä surin eroa, mutta minkäs sitä voi ja ehkä se oli on helpotus kuitenkin se ero,kun hän ei kyennyt sitoutumaan eikä rakastamaan ja yhdessä olokin oli sitä että eletään päivä kerrallaan ja kun siltä tuntuu niin sitten erotaan, sellaisessa tuntemuksessa ja epävarmuudessa elin 5v sellaista suhdetta. Sitä itse halusi suunnitella tulevaisuutta ja sitoutumista ja perhettäkin,mutta kaikki tärkeät asiat oli ilmassa, elettiin vain päivä kerrallaan.
Tuli sitä monesti kysyttyä että mikä hänellä on, kun oli niin riidanhaluinen, mutta eihän siit mitään tullut kaksi saamatonta ihmistä kuitenkin, vaikka annoin hänelle kaiken rakkauden ja hän sen tiesi, niin käytti hyväksi vaan tunteitani.
Hän halusi vapaan suhteen missä saisi tehdä mitä vain ja oli tuskallista kuunnella kuinka hänellä oli ollut jonkun miehen kanssa peliä,vaikka eivät kuitenkaan sänkyyn asti menneet kuulema, tiedä sitten että mikä on totuus ja nyt en edes välitä kuunnellakaan vaan parempi näin, sain kerran sitten kuunnella paikallisessa ravintolassa eräältä tutulta että paikka on mennyt pilalle kun ilolintuja on niin paljon ja sanoi että ex tyttöystävä on pahin, tiedä sitten että mikä on totuus ja tosiaan en sitä halua enää kuullakaan vaan vasta näinä vuosina olen hyväksynyt sen asian tai alkanut että hän ei ehkä niin kultainen ja siveellinen ollutkaan kuin sinisilmäisyyttäni ajattelin ja ero oli tosiaan hyvä ratkaisu.
Nykysin hän ilmeisesti lentää suhteesta toiseen ja ei halua sitoutua, puhumattakaan lapsista eli se mitä hän halusi olla aikoinaan niin pätee edelleenkin, hän on muuten avioero lapsi ja hänen isänsä on kuollut n.12v sitten isäänsä hänellä oli hyvät välit, mutta äitiinsä hän ei pidä yhteyttä.
Sitä mitä toivon on että se viha ja katkeruus väistyisi pikku hiljaa ja saisi elää sinut itsensä kanssa ja jos joku vielä kiinnostuisi minusta niin hyväksyisi minut vikoineen päivineen, yritän hyäksyä asiat tapahtuneeksi mitä on tapahtunut ja toivon että se mikä minulla joskus oli niin palautuisi, eli keskittymiskyky se on ollut kateissa 10v ja rauhallisuus, vaikka nyt olen vähän saanut nauttia sisäisestä rauhallisuudesta.
Ehkä on eräs asia joka laittaa pohdiskelemaan asioita on se että ei pidä mitään itsestään selvyytenä vaan elämä on lahja ja kun huomaa miten lähellä sen menettäminen on niiin sitä rupeaa tajuamaan asioita myös toisesta näkövinkkelistä se on aina kasvun paikka,tai pitäisi olla, työ on sen verran vaarallista että voi sattua vaikka mitä. - pohdiskeluun
vielä edessä kirjoitti:
Olet oikeassa!
Sanotaan että menneisyys ei saisi olla tulevaisuutta tai ainakaan että vaikuttaisi siihen?
Siitä ex tyttöystävästä sen verran että hänellä oli varmasti paha olla ja purki sitten sitä pahaa oloaan minuun, kuin myös että oli varmasti ajattelematon, tai haki sitä riitaa, en tiedä nyt enkä silloin miksi hän noin käyttäytyi ja siinä erossa menin itseeni täysin ja hvvä ettei henki lähtenyt, niin kovasti sitä surin eroa, mutta minkäs sitä voi ja ehkä se oli on helpotus kuitenkin se ero,kun hän ei kyennyt sitoutumaan eikä rakastamaan ja yhdessä olokin oli sitä että eletään päivä kerrallaan ja kun siltä tuntuu niin sitten erotaan, sellaisessa tuntemuksessa ja epävarmuudessa elin 5v sellaista suhdetta. Sitä itse halusi suunnitella tulevaisuutta ja sitoutumista ja perhettäkin,mutta kaikki tärkeät asiat oli ilmassa, elettiin vain päivä kerrallaan.
Tuli sitä monesti kysyttyä että mikä hänellä on, kun oli niin riidanhaluinen, mutta eihän siit mitään tullut kaksi saamatonta ihmistä kuitenkin, vaikka annoin hänelle kaiken rakkauden ja hän sen tiesi, niin käytti hyväksi vaan tunteitani.
Hän halusi vapaan suhteen missä saisi tehdä mitä vain ja oli tuskallista kuunnella kuinka hänellä oli ollut jonkun miehen kanssa peliä,vaikka eivät kuitenkaan sänkyyn asti menneet kuulema, tiedä sitten että mikä on totuus ja nyt en edes välitä kuunnellakaan vaan parempi näin, sain kerran sitten kuunnella paikallisessa ravintolassa eräältä tutulta että paikka on mennyt pilalle kun ilolintuja on niin paljon ja sanoi että ex tyttöystävä on pahin, tiedä sitten että mikä on totuus ja tosiaan en sitä halua enää kuullakaan vaan vasta näinä vuosina olen hyväksynyt sen asian tai alkanut että hän ei ehkä niin kultainen ja siveellinen ollutkaan kuin sinisilmäisyyttäni ajattelin ja ero oli tosiaan hyvä ratkaisu.
Nykysin hän ilmeisesti lentää suhteesta toiseen ja ei halua sitoutua, puhumattakaan lapsista eli se mitä hän halusi olla aikoinaan niin pätee edelleenkin, hän on muuten avioero lapsi ja hänen isänsä on kuollut n.12v sitten isäänsä hänellä oli hyvät välit, mutta äitiinsä hän ei pidä yhteyttä.
Sitä mitä toivon on että se viha ja katkeruus väistyisi pikku hiljaa ja saisi elää sinut itsensä kanssa ja jos joku vielä kiinnostuisi minusta niin hyväksyisi minut vikoineen päivineen, yritän hyäksyä asiat tapahtuneeksi mitä on tapahtunut ja toivon että se mikä minulla joskus oli niin palautuisi, eli keskittymiskyky se on ollut kateissa 10v ja rauhallisuus, vaikka nyt olen vähän saanut nauttia sisäisestä rauhallisuudesta.
Ehkä on eräs asia joka laittaa pohdiskelemaan asioita on se että ei pidä mitään itsestään selvyytenä vaan elämä on lahja ja kun huomaa miten lähellä sen menettäminen on niiin sitä rupeaa tajuamaan asioita myös toisesta näkövinkkelistä se on aina kasvun paikka,tai pitäisi olla, työ on sen verran vaarallista että voi sattua vaikka mitä.minusta on hienoa, että olet jäsennellyt asioita noin paljon - harva kykenee. Moni pakenee lopun elämäänsä seuraaviin suhteisiin.
Fyysisten ominaisuuksien luetteleminen halventavaan ja väheksyvään tyyliin on julmaa, eikä varmasti kuulu hyvään parisuhteeseen. Semmoista ihmistä ei kannata jäädä kaipaamaan.
Valitettavan usein miehet(kin) kärsivät puutteistaan, mutta tosiasia lienee, että se, joka pystyy kompensoimaan puutteensa muilla avuillaan, antamatta niiden vaikuttaa mihinkään, ansaitsee paikkansa.
Epävarmuus luo epävarmuutta.
Kelpaa sellaisena kuin olet !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h613964- 503879
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062861Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv522659Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.551982Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211799Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151649- 321503
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061327- 1801261