Toivoisin kommentteja varsinkin sellaisilta, jotka ovat vastaavaa kokeneet ja siitä selvinneet:
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, joista 2 kihloissa. Muutimme vieraalle paikkakunnalle ja aloitin opiskelun uudessa paikassa. Minulla ei pahemmin ole ollut hyviä ystäviä, mutta nyt täällä olen saanut ympärilleni upean ystäväpiirin, jossa on suurin osa naispuolisia mutta myös pari miestä.
Ongelma on nyt siis, että mieheni näkee punaista, jos vähänkään vietän aikaani näiden ystävieni kanssa. Hän on tottunut siihen ,että minä olen aina kotona ja huolehdin kaikesta (kotitöistä, laskujen maksusta jne.)Lisäksi hänellä on sellainen kasvatus, että "naisen tehtävä on palvella miestään ja omistautua tälle täysin". (oma äitinsä ei muuta tee kun passaa talon miehiä)
Mies suuttuu silmittömästi ja aloittaa mykkäkoulun jos menen koulupäivän jälkeen kahville tai vietän illalla aikaa ystäväporukalla. Mykkäkoulu kestää yleeensä 2-3 päivää, kunnes minä luovutan ja pyydän anteeksi. Ilmoitan kyllä aina tekemisistäni. Baarissa käyminen on ihan mahdotonta. Jos illalla, vaikka katsoessamme tv:tä, joku ystävistäni erehtyy soittamaan ja pyytämään jonnekkin mukaan (vaikka yleensä kieltäydyn)mies suuttuu. Sanoo että "kuinka ne kehtaavat soitella tänne kun oot mun kanssani"
Aina olen pyytänyt häntä mukaan rientoihin, ja viime aikoina hän on alkanut jopa tulla. Hyvin on tullut toimeen kaikkien ystävieni kanssa, jopa kaveriksi asti. (puhelinnumeroitakin on vaihdettu)Minulle hän on tosin melkoisen kylmä illanvietoissa, aivan kuin minua ei olisikaan.
Vaikka olisi kuinka kiva ilta, on illan jälkeen kotona aina sama mustasukkaisuusriita. Olen kuulemma kelvoton avovaimo. Huora. Hänen mielestään hänellä on täysi oikeus suuttua minulle, jos minulle soittaa joku kun olen hänen seurassaan. Tai jos kehtaan mennä kahville jonkun muun kanssa kun hänen. Tai jos keskustelen miespuolisen ystävän kanssa hänen nähtensä.
Ystäväni tietävät mieheni mustasukkaisuudesta, mutta eivät,että se on näin pahaa laatua. Minua hävettää mieheni puolesta. Hän on silti minulle maailman rakkain, eikä hän ennen ole tällainen ollut. Kahdestaan ollessamme hän on mitä kultaisin. Vasta noin vuoden tätä on kestänyt ja pahenee koko ajan. Mitä ihmettä tässä pitää tehdä!?
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta, joista 2 kihloissa. Muutimme vieraalle paikkakunnalle ja aloitin opiskelun uudessa paikassa. Minulla ei pahemmin ole ollut hyviä ystäviä, mutta nyt täällä olen saanut ympärilleni upean ystäväpiirin, jossa on suurin osa naispuolisia mutta myös pari miestä.
Ongelma on nyt siis, että mieheni näkee punaista, jos vähänkään vietän aikaani näiden ystävieni kanssa. Hän on tottunut siihen ,että minä olen aina kotona ja huolehdin kaikesta (kotitöistä, laskujen maksusta jne.)Lisäksi hänellä on sellainen kasvatus, että "naisen tehtävä on palvella miestään ja omistautua tälle täysin". (oma äitinsä ei muuta tee kun passaa talon miehiä)
Mies suuttuu silmittömästi ja aloittaa mykkäkoulun jos menen koulupäivän jälkeen kahville tai vietän illalla aikaa ystäväporukalla. Mykkäkoulu kestää yleeensä 2-3 päivää, kunnes minä luovutan ja pyydän anteeksi. Ilmoitan kyllä aina tekemisistäni. Baarissa käyminen on ihan mahdotonta. Jos illalla, vaikka katsoessamme tv:tä, joku ystävistäni erehtyy soittamaan ja pyytämään jonnekkin mukaan (vaikka yleensä kieltäydyn)mies suuttuu. Sanoo että "kuinka ne kehtaavat soitella tänne kun oot mun kanssani"
Aina olen pyytänyt häntä mukaan rientoihin, ja viime aikoina hän on alkanut jopa tulla. Hyvin on tullut toimeen kaikkien ystävieni kanssa, jopa kaveriksi asti. (puhelinnumeroitakin on vaihdettu)Minulle hän on tosin melkoisen kylmä illanvietoissa, aivan kuin minua ei olisikaan.
Vaikka olisi kuinka kiva ilta, on illan jälkeen kotona aina sama mustasukkaisuusriita. Olen kuulemma kelvoton avovaimo. Huora. Hänen mielestään hänellä on täysi oikeus suuttua minulle, jos minulle soittaa joku kun olen hänen seurassaan. Tai jos kehtaan mennä kahville jonkun muun kanssa kun hänen. Tai jos keskustelen miespuolisen ystävän kanssa hänen nähtensä.
Ystäväni tietävät mieheni mustasukkaisuudesta, mutta eivät,että se on näin pahaa laatua. Minua hävettää mieheni puolesta. Hän on silti minulle maailman rakkain, eikä hän ennen ole tällainen ollut. Kahdestaan ollessamme hän on mitä kultaisin. Vasta noin vuoden tätä on kestänyt ja pahenee koko ajan. Mitä ihmettä tässä pitää tehdä!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tilanteesi on ikävä, jos kaveritkin pitäisi kokonaan unohtaa. vaikka se johtuisi vain mustasukkaisuudesta, on se kuitenkin rasittavaa kun joutuu tuommoista kestämään. oletko varma siitä, että haluat elää tuommoisessa suhteessa? jotain rajaahan siinä pitää olla.
Niin jotain rajaa pitäisi saada tosiaan.. Kun todella haluaisin yrittää tehdä asioille jotain, en haluaisi erota miehestä jota kuitenkin rakastan. Olen kyllä melkoisen varma että ero ei tule kysymykseen. En halua elää huonossa suhteessa, mutta oon kyllä valmis tekemään kovasti töitä sen eteen, että asiat parantuisivat.
Millä saisin miehen käsittämään, että hän on mulle se oikea, eikä todellakaan mikään väliaikainen miehenkorvike... Mies luulee että ryntään heti jonkun toisen kainaloon jos sellainen tulee vastaan.
Jos se "Ainoa Oikea "sanoo sinua HUORAKSI, niin olet niin väärän ihmisen kanssa ,kun olla voi.