Poikuus vie hautaan

sillä tuo ratkeaa,
thaimaan lomalle

tuntuu ihan uskomattomalta vaikea uskoa todeksi taitaa olla vitsi tuo sinun kertomuksesi ja se vielä että jotkut naiset olisi tulleet sinun tykö ja olit kohteliaasti kieltäytynyt miten luulet ikinä saavasi seuraa

ota nyt hyvä mies itteäs niskasta kiinni

Tiedän muutaman sinunlaisen miehen. Kynnys lähestyä ihmisiä on todella suuri. En voi sanoa kun en tunne sua mistä se johtuu ja mikä voisi olla avuksi. Pääasia on ettet hautaudu kotiin kuitenkaan yksinäisyyteen vaan koetat hakeutua ihmisten myös NAISTEN seuraan. Jos sulla on tosiystäviä johon voit luottaa voisit jutella heille ongelmistasi tai vaihtoehtoisesti psykiatrille. (tietenkin vain jos susta ittestä tuntuu siltä, et se voisi auttaa) Hyvää jatkoo sulle äläkä vielä kuitenkaan heittäydy synkkyyteen. Olet vielä kuitenkin aika nuori...

Olen samassa tilanteessa, paitsi olen vuotta vanhempi ja en nyt komeaksi menisi itseäni sanomaan (eipä ole paljon naiset lähennelleet ;). Ainoan seksikokemukseni sain vuosia sitten opiskeluaikanani, ja silloinkin olin niin kännissä ettei siitä mitään tullut, en siis laske tätä kertaa lukuun. Melkeinpä voisin sanoa, että se kerta ennemminkin laski itsetuntoani. Siis tässä neuvo: jos baarista seuraa saat, niin pysy ainakin kohtuuden rajoissa viinan kanssa.

Sama pelko on myös minulla seksin kanssa, eli pelkään myös epäonnistumista. Ei siinäkään vielä mitään, mutta jos nainen sattuu vielä nauramaan yms. niin silloin itsetunto todennäköisesti romahtaisi täysin ja tuskin enää uskaltaisin uudelleen hommaan ryhtyä.

Oletko muuten huomannut (todennäköisesti olet), että tämä pelko ruokkii itse itseään, kuten pelot yleensäkin. Kun ei uskalla, niin pitkällä aikavälillä tulee yhä aremmaksi. Kun ikää karttuu mutta kokemusta ei tule, itsetunto luonnollisesti heikkenee ennestään. Huoria en silti suosittele, enkä aijo niitä itsekään käyttää, koska mielestäni seksissä on kyse suuremmista tunteista kuin pelkästä panemisesta. Tuskin kukaan maksullista huoraa kohtaan mitään suurempaa tuntee. Mutta toisaalta näyttää siltä että tämä asenne on loistava tie ikuiseen poikuuteen...

Luovuttaa ei tietenkään saa. Ei koskaan. En ole itsekään aikeissa, vaikka välillä pahalta tuntuukin, ei seksin puute, vaan ennemminkin sen oman kullan puute. Ei tässä todellakaan auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää rohkeasti tutustua naisiin. Helsinkiin juuri muuttaneena olen vain ikäväkseni todennut paikan sinkku-kulttuurin luonteen...

Parasta yrittää tutustua hiljaisempiin tyttöihin, ainakin omasta puolestani voisin todennäköisesti löytää ainakin jollain pienellä todennäköisyydellä heistä sen itselleni sopivan. Pahimmat bailaajat kun lienevät niitä kokeneimpia ja eivät ainakaan tästä näkökulmasta vaikuta kovinkaan realistisilta vaihtoehdoilta.

Kävi niin tai näin, elämä jatkuu.

Itse olen 21vuotias, enkä ole seksiä harrastanut. Johtunee varmaan kuitenkin aika pitkälti ihan omasta asenteesta, eli työ/opiskelu vienyt aikaa eikä ole tullut baareissa tmv. pyörittyä, alkoholia kun en käytä. Olen kuitenkin melkoisen varma, että sänkyhommat onnistuu jo ensimmäisellä kerralla ihan hyvin. Ainoastaan joskus teini-iässä pelkäsin että laukean about heti itse aktissa yms., nykyään on kestoa jo masturboinnissakin ihan älyttömän paljon enemmän, joten tuskinpa tulee mitään ongelmia. Pitää vaan ottaa homma rauhallisesti, aivan kun olisi tehnyt sitä jo tuhat kertaa, ei nainen edes huomaa mitään jos hoitaa homman hyvin. ;) Tietty, voihan asian naiselle paljastaa, jos henkilö sellaiselta vaikuttaa, ja tarkoitus on pitempiaikaiseen suhteeseen. Eiköhän se nainenkin ole aika otettu, haittaa kun neitsyydestä ei todellakaan ole. Siihen hommaan nyt rutinoituu kuka tahansa muutaman kerran jälkeen.

Itse olen aivan samassa tilassa, muuten elämässä kaikki
hyvin, on akateeminen tutkinto, työpaikka, asunto jne.
Kaveripiirissäni kaikki joo vähintään seurustelevat tai
ovat jo naimisissa. Vituttaa olla se ainoa sinkku.

Poikuuteni menetin pari vuotta sitten, mutta siihen
ovat seksikokemukseni jääneet. Ja tuo kokemattomuus
nimenomaan pelottaakin. Itselläni on hieman sama vaiva,
tuo pelko vaikuttaa jo siihen ettei uskalla edes kunnolla
tutustua. En osaa myöskään tuota smalltalkia, mutta
asioista pystyn keskustelemaan. Ehkä olen vaan liiankin
asiallinen, joten minusta saa tylsän kuvan. Mutta en kuitenkaan
uskalla alkaa ns. "vokottelemaan" tuon kokemattomuuteni vuoksi.
Ulkonäöltäni en varmaan ole ihan huippu, mutta
onpa minua naiset silti ravintoloissakin lähestyneet.

Oon seurannu miten yli kakskymppiset miehet ja naiset valittaa täällä jatkuvasti neitsyydestä/poikuudesta. Joku jopa kirjotti miten sen kaks ystävää käyttäytyy hankalasti kun on neitsyys vielä 23 vuotiaana tallella. Mää vähä ihmettelen että miks ette hoida yhdessä tätä hommaa pois? Kun kumpikin on kokematon niin ei pitäis kummallakaan olla mitää suorituspauneita? Vai onks teillä vielä niin suuri itsekunnioitus ettette alennu ottamaa toisiinne yhteyttä? Taidatte vaa odottaa että joku prinssi/prinsessa saapuu noutamaan teijät valkealla ratsulla? Jos semmosta ihmettä ootatte niin ootte yksin lopun ikäänne. Ja mä kyllä tiiän kokemuksesta ettei se yksin oleminen oo tosiaankaa mitää herkkua.

Mulla kävi onni kun törmäsin harrastusten kautta kauniisee "naapurintyttöön". Kumpiki oli vielä koskematon ja yhessä päätettiin hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä parin viikon seurustelun jälkeen. Mä olin sillon 24 ja tyttö 22. Joten jos me onnistuttii niin mahkut on teilläki.

Ilmeisesti haluat tietää, miten naiset suhtautuvat sinuun seksuaalisessa mielessä. Itse olen vasta 18-v. tyttönen mutta vastaan silti. Taisit tosin haluta vastauksia kokeneilta naisilta, mutta en voi vastustaa kiusausta vastata, vaikka minulla onkin vielä neitsyys tallella. Vastaus on täysin rehellinen.

Oletetaan tällainen tilanne: olen tutustunut sinuun ja todennut sinut mukavaksi mieheksi, johon haluaisin tutustua ja olen kiinnostunut sinusta, muutenkin kuin kaverina. Sitten kerrot minulle poikuudestasi.

En nauraisi hysteerisesti. En pakenisi paikalta. Päinvastoin. Ensimmäinen ajatukseni olisi: "25-vuotias mukava ja urheilullinen kundi, ja vielä kokematon. Voikohan tämä olla mahdollista?" Sen jälkeen ajattelisin, että jos kaveri on yhtä aikaa urheilullinen, mukava, keskustelutaitoinen ja kokematon, niin käsissäni on aarre.

En pitäisi poikuuttasi vikana, vaan arvokkaana, kunnioitettavana asiana. Haluan itse tutustua hitaasti rakkauden ja rakastelun saloihin ja se olisi mukavaa tehdä jonkun kanssa, joka on suunnilleen yhtä kokematon ja lisäksi sellainen ihminen, jota rakastan.

En missään tapauksessa vinoilisi sinulle poikuudestasi, vaan olisin iloinen siitä että haluaisit jakaa sen juuri minun kanssani. Ihminen, joka ei osaa arvostaa toisen kokemattomuutta, vaan vinoilee siitä, on täysi kusipää, eikä ansaitse sitä, että saisi jakaa toisen kanssa hänen kokemattomuutensa. Samoin ihminen, joka levittää tietoja toisen yksityisasioista (kuten seksikokemusten määrästä) tai levittää muille juttuja kahdenkeskisistä asioista, kuten seksistä jonkun ihmisen kanssa, on täysi kusipää. Jos epäilee jonkun ihmisen olevan sellainen, hänet kannattaa jättää oman arvoonsa. Varsinkaan niin herkkää asiaa kuin omaa seksuaalisuutta ei kannata jakaa sellaisen ihmisen kanssa, joka saattaa tehdä asiasta pilaa tai levittää ikäviä juttuja. Ihminen tulee helposti haavoitetuksi niin herkällä alueella kuin seksi on. Siksi kannattaa harkita, kenen kanssa haluaa jakaa yhden haavoittuvimmista alueistaan.

Jos olisit minun miesystäväni, en todella haluaisi ensi töikseni raahata sinua sänkyyn, vaan haluaisin mieluummin edetä kaikessa rauhassa. Kunnioittaisin kokemattomuuttasi. En todellakaan levittäisi sinusta juttuja ympäri kyliä.

Jos sinua jännittäisi ensimmäisellä kerralla niin, että sinulla ei seisoisi, en rupeaisi nauramaan, enkä tekisi siitä seuraavan päivän yleistä kahvitaukokeskustelun aihetta. Etenisimme rauhassa ja kokeilisimme seksiä vasta sitten, kun kumpikin meistä olisi siihen valmis. Odottaisin kyllä, kunnes sinua ei jännittäisi ja olisit valmis.

Tulipahan kirjoitettua pitkä vastaus, mutta toivottavasti asia tuli selväksi. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Toivoisin kuitenkin, että jaat poikuutesi jonkun sellaisen kanssa, jota rakastat ja josta välität ihmisenä ja jonka kanssa voit turvallisin mielin olla juuri sellainen kuin olet, ilman että sinun tarvitsee pelätä, että sinulle nauretaan, tai että sinusta levitetään juttuja ja sinut tehdään naurunalaiseksi. Toivoisin että se tyttö on sellainen, joka arvostaa ja rakastaa sinua ja välittää sinusta, ja kunnioittaa koskemattomuuttasi.

Kiva, että kohtalo tovereitakin löytyy, itsekin olen 23-vuotias, kestävyysurheilua harrastava nuori, ulkonäkö&kroppa ei ole ongelma mutta small talk ei vain suju ja on vaikea olla puhelias tyttöjen seurassa. Vanha sanonta kuuluukin että hiljaiset miehet ei naista saa, tuntuu pitävän hyvin paikkansa.

Opiskelu&urheilu vievät aikaa ja olenkin muodostanut siitä eräänlaisen "suojauksen" itselleni; pidän itseni toiminnassa siten että naisasiat eivät kummittelisi mielessä, eli en juuri ajattele naisia&tyttöystävää vaihtoehtona(tottakai jos tyttöystävä jotenkin vahingossa löytyy kohdalle, niin silloin on eri asia). Tosin nykyään jo kauankin tunnetut kaverit naljailevat(lähinnä jurri päissään vitsailevat homoksi, ei kivaa) kun ei ole omaa tyttöystävää ollut.

Itsekin olen toiminut autokuskina, hiljaisena kaverina aina mukana, katsonut sivusta kun kaverit pelaavat tyttöjen kanssa. Nykyään muutamat kaverit oikein vielä "esittävät" tyttö ystäviensä kanssa kun olen lähettyvillä, tarkoitan että saan olla yleisönä siinä vieressä kun pariskunta imeskelee&hyväilee toisiansa, kiva siinä yrittää katsella kuutamoa ja ympäristöä.

Vaikka olenkin taattua iki-sinkku ainesta, niin kyllä se elämä silti jatkuu, lähden varmaan avustustyöntekijäksi afrikkaan tai muutan ulkomaille töihin.

päässä siitä mihinkä mä olen jo päässy=)
juuh eipä siis ole mullakaa naista ollu enkä ole siis saanukkaa keltäkää mitää.
oon käyny kaikki tarvittavat koulut ammattikoulua myöten mutta kaikki on tuntunut menevä päin hanuria. työtön tässä ollaan jo kohta kolmatta vuotta. nii ja mitä niihin aikasemmin mainittuihin naisiin tulee nii eikai tässä voi muuta kuin nauraa itelleen. hehe.
tiedättekö miks tää on niin helkutin hauskaakin vielä? no minäpä kerron. en ole ikinä saanut naista lähelleni koska olen rumempi kuin nykytaiteen veistos. monet puhuu jostai sisäisestä kauneudesta. paskat ne on vain puheita.
tosipaikan tullen sellanenkin nainen joka pitää sisäistä kauneutta tärkeänä ottaa jossain vaiheessa kyllä kintut alleen kun näkee mut. näin on käyny aina ja näin tulee aina käymäänkin. mut mitäs tässä ihmettelemään näitä asioita. jos kerran tän näköseks on kasvanu nii homma on vietävä loppuun asti siitä huolimatta oli naista tai ei. sen voin vain sanoa että jos naama ei muistuttaisi petolinnun persettä niin asiat olisi varmasti toisin.

Ydellä hyvällä kaverilla oon varmaan sama ongelma. Oon tuntenut sen kolme vuotta ja kertaakaan en oo nähnyt sillä naista. Oon yrittäny esitellä sille joskus kihlattuni sinkkukavereita mutta kun nainen tulee eteen niin kaveri ei saa sanaa suustaan ja normaalisti son ihan puhelias tyyppi. Välillä on aikoja jollon huomaa sen olevan aika masentunu. Emmä kyllä tiedä mikä olis ratkaisu tälläiseen. Jos kokeneet naiset pelottaa nini koittaisit tutustua nuoriin ja vähemmän kokeneisiin? Pää pystyyn ja mettästämään prkle.

Itse olen 22v ja sairastan poikuutta. Vihaan sitä yli kaiken. Kaverit kai tietää sen, niin hullu en ole etten mene kertomaan. Pelottaa että alkavat luulla homoksi. Naisille en ole koskaan uskaltanut mennä juttelemaan, en selvinpäin enkä kännissä. Onhan se helppoa sanoa, että "rohkeasti juttelemaan" mutta kun SE EI ONNISTU. Urheilua ym. paskaa en harrasta, sillä olen vihannut liikuntaa ala-asteelta lähtien, kiitos sen hyvät voittaa paskat jää-tyylin. Ulkonäössäni on varmasti jotain vikaa sillä naiset eivät ole tulleet koskaan juttelemaan 'sillä silmällä'.

Kavereiden kanssa juttelen ihan ok, mutta naisten kanssa se vaan ei onnaa. Huumorintajua yms. tavaraa kyllä riittää, mutta.. Olen jopa harkinnut huoran käyttöä, mutta se ei oikein innosta. Haluaisin että olisin 'ansainnut' oman ekan kertani itse, sillä ei ole väliä rakastaisinko tätä kumppania vai en, pääasia että pääsisi tästä helvetin poikuudesta eroon ja voisi tuntea itsensä ihmiseksi. Mutta minkäs teet.. Elämä ei ole elokuvaa eikä se pääty onnellisesti.

...tietää jo olla nauramatta liian vähästä. Sinulla ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.

Allekirjoittanut oli kanssa nuorempana hiljainen ja aina se kuski. Jossain vaiheessa kuskinhommat riitti, ja päätin alkaa kallistelemaan pulloa. Ei ollut siitäkään apua. odotukset oli huimat, kun on alkoholia veressä kaikki menee hyvin...paskat. ihan samanlainen olin ilman holia kuin holin kanssakin.

Ratkaisuna tähän ongelmaani tuli kirjeenvaihto. aloitin -93 kirjeenvaihdon muutamien tyttöjen kanssa. Se oli pelkkää jutustelua lähinnä kaikesta mahdollisesta, harrastuksista, maailman menosta jne. Yhden tyttösen kanssa sitten alkoi mennä huomattavasti paremmin kuin muiden kanssa. Homma johti siihen että v. 95 lähdin Hankoon, Mikkelistä. Kyllä, pitkälle mentiin. Poikuus tallella ja kaikki kokemukset naisista nollassa. Tytön kanssa sitten meni hyvin, siinä vietimme yhdessä aikaa ja tutustuimme toisiimme. 5 päivää vierähti kuin tyhjää. Välimatka kuitenkin rikkoi suhteemme, olimmehan molemmat nuoria (minä 18 ja tyttö 16).

Mutta sain sen tärkeimmän, kokemusta naisista. (en siis menettänyt poikuuttani, mutta ensi suudelmat jne tuli koettua).

suhteemme siis rikkoitui. Juttu oli todella julma, sillä tyttö oli ensirakkauteni. Siinä jo nuori kundi harkitsi AIKA RANKKAAN sävyyn itsemurhaa. Tilanne kuitenkin kehittyi, pääsin yli tytöstä, ja toinen kirjekaverini alkoi tuntua mukavalta. Hän sai kesätöitä Mikkelistä, ja tapasimme....noo, juttu jatkui ja aloitimme seurustelun 20.8.1995. Siinä sitten armeija-ajan seurustelímme, ja homma toimi. Tosin ikävän anoppikokelaan vuoksi homma piti laittaa poikki. En ollut koskaan törmännyt ikävämpään ihmiseen. Tapasin kesäkuussa -96 sitten pidempi aikaisemman tyttöni ravintolasta (kaverini tyttökaverin kaveri). Juttu eteni, tosin kun en omannut kokemusta ihmissuhteista riittävästi, ja oletin että vain ensirakkaus on voimakasta, ajauduin suhteeseen. Suhde oli mulle vähän kuin kämppäkaverin kanssa olisin ollut, ja seksisuhde luonnehdinnalla se menisi mielestäni. (eli vasta tässä suhteessa menetin poikuuteni. olimme molemmat neitsyitä, joten seksi oli aluksi hankalaa, mutta 5 kerran jälkeen opimme saloja ja hommasta tuli mielekästä)

No, sitä suhdetta sitten jatkui 4 vuotta ja 2 kuukautta. Tammikuussa -01 sitten ensimmäinen tyttökaverini otti yhteyttä (kyllä, se sieltä hangosta). Tapasimme pitkällisen mailienvaihdon jälkeen heinäkuussa -01 ilman takaa-ajatuksia. Homma johti siihen että molemmat oli melkein janoon kuolleita vanhan suolan takia. Ensimmäinen viikonloppu silloin vain tutustuttiin jälleen toisiimme. Muutama suukkokin peräti vaihdettiin, mutta siihen se jäikin. Tästä alkoi sitten ankara 6 viikkoa kestänyt tilanne minulla ja uudella ihastuksellani. Mitä minun pitäisi tehdä? No tilanne ratkesi elokuussa -01 kun minun täytyi kouluttautua Helsingissä.... tapasin tämän eksäni yhteensä 5 päivän ajan. Lopetin entisen suhteen ja nyt olemme ensirakkauteni kanssa olleet yhdessä elokuusta -01 ja kihloissa helmikuusta -02. häät ovat elokuussa-03.

Tästä jutusta viisastuneena voisin sanoa pari asiaa:

1) Kannattaa tutustua tyttöihin kirjeenvaihdon kautta. Helppo tapa kertoa itsestään joutumatta paniikkiin (älkää olko liian läpinäkyviä, jos teistä paistaa se läpi että nainen ja pillua on saatava, niin tytöt kaikkoaa. Ei saa yrittää mitään ellei tyttökin anna vinkkejä siihen suuntaan.)

2) Mikäli et saa kullastasi fyysisiä vieroitusoireita, ei se ole rakkautta (Minun tapauksessani tämä pitää paikkansa. Laihduin 8 kiloa 6 viikossa kun olin erossa kullastani)

Olen samaa mieltä kuin nimim. ilkiö vastatessaan sinulle.
Jos jotenkin tulee ilmi, että mies johon olen tutustumassa on käyttänyt maksullisia naisia täällä Suomessa tai vieraillut ko. tarkoituksissa Venäjällä, Thaimaassa tai muualla, niin se on soromnoo. Tai puhtaat paperit monelta kuukaudelta, ennenkuin ryhtyisin mihinkään petipuuhiin. Se aika sítten tutustuttaisiin muuten ja jos kiinnostus ei olisi vielä lopahtanut tuona karanteeniaikana niin sitten jo syvät tunteet kyseessä.

mulla oli aikoinaan saman laisia paineita. ikää oli mittarissa 23 eikä ollu mitään kokemuksia naisista. kerran lähdin yksien pelimiesten kanssa tallinnaan. taksimies kysyi että haluatteko tyttöjä. pelimiehet sanoi joo ja varasivat jokaiselle yhden naisen, ei siinä auttanut sanoa "no mutta". seuralaiset vuokratiin koko illaksi vaikka suhteellisen kalliiksi se tuli. tytöt oli ihan mukavia parikymppisiä erittäin hoonosti soomea puhuvia venäläisiä. pari niistä oli hyvin koulutettuja ja puhu englantia kun vettä vaan. käytiin jossakin huippudiskossa ja sen jälkeen hotellille hommiin. poikuus lähti siinä mukavasti ja tyttökin (huora) käytäytyi ihan asiallisesti.

mun mielestä on turha moralisoida huoraamista. mitä eroa muuten on huorissa käymisellä ja yhden illan jutulla? no se ero, että huoralle annetaan rahaa. rahalla maksaminenko siis tekee huorissa käymisestä niin syntistä verrattuna yhdenillanjuttuun? eihän yhden illan jutuissakaan kyse ole mistään rakkaudesta vaan puhtaasta seksistä. yhden illan jutut harvoin johtaa mihinkään järkevään seurustelusuhteeseen. tosin harvoja poikkeuksiakin on.

on tyttöjen mieleen. Muuta itsesi sellaiseksi.

Siis jostain kumman syystä seksistä on tehty joku ihme juttu, joka pitää opetella ja joka tehdään aina samojen kaavojen mukaan (pornofilmit).

Kysessähän on ihan luonnollinen asia, jonka pitäisi tapahtua ihan luontevasti, opettelematta, hetken huumassa.

Minä ainakin olen kyllästynyt näihin ns. kokeneisiin miehiin, joille seksi on vain suoritus, joka pitää tehdä "oikein" (=pornofilmien kaavan mukaan).
Minulla onkin kiikarissa kokematon (tietääkseni) mies, jonka kanssa voisin ehkä nauttia luontevasta seksistä, jossa ei tietäisi jokaista liikettä etukäteen. Eikä edes tarvitsisi miettiä, mitä nyt seuraavaksi vaan kaikki menis ihan luontevasti, sen mukaan miltä tuntuu.

...on se ettei sänkyyn mennäkkään niin äkkiä, kun nainen tarjoutuu ja tekee selväksi että haluaa seksiä niin ei silloin sänkyyn hypätä heti kerrasta, jos sinusta tuntuu että nainen on miellyttävä ja hänen kanssaan voisi jotain sängyssä tehdäkkin niin ensin opetellaan suutelemaan, hyväilemään kasvoja ja hiuksia, sellaisia salaisia kohtauksia, tätä jatketaan niin monia kertoja että tiedetään että nyt tunnetaan ja tuntuu hyvältä ja pikkuveli seisoo, ei sen kummempaa.
EI NAIMAAN HETI---OPETTELE SUUTELEMAAN ENSIN!

Unohda koko poikuusjuttu mielestäsi, mutta tuo naisten kanssa seurustellessasi esille se seikka, että olet kokematon. Ei kaikki naiset halua mitään Casanovia.
Keskity sinä asioihin mitä osaat (juttele niistä), seksiasioista voit kysellä jne..
Kukaan nainen ei oo ainakaan mulle nauranu, kun oon kyselly asioista, joista en oo tienny (seksi tai muista), enemmän ne on nauranu, kun oon esittäny jotain, mitä en oo. Eli oo ittes, kokematon 25v ,kyllä on kuule iso liuta naisia, joita tuollainen kiinnostaa

"Samantien sänkyyn hyppääminen pelottaa niin ettei varmaan edes seisoisi".
Kokemattomalta ei odoteta samantien sänkyyn hyppäämistä, eikä mitään, mitä et osaisi.
"Pelkään lisäksi joutuvani naurunalaiseksi tuttavien ja työkaverien keskuudessa, kun totuus paljastuu."

Enemmän ne nauraa sulle, kun huomaa, että yrität esittää kokeneenpaa kuin oot ja poikuusasiasta on tullu sulle ikuisuuskysymys.
Eli ole oma itsesi: kokematon 25v poika

Siis olen lähes 25-v.Ja yhä on poikuus tallella.
Olen myös ollut viime aikoina masentunut.
Itsekään en voisi kertoa ongelmasta lähipiirilleni.
Eli et ole ainoa.

Tuohon auttaa vain yksi lääke.

Laita kaikille mahdollisille deittipalstoille ilmoitus, jossa kerrot rehellisesti tilanteesi. Muista että tarvitset vain yhden ainoan päänahanmetsästäjän, yksi ainoa poikuuteen hurahtanut daami riittää. Pakko tästä maasta jostain on sellainenkin löytyä.

Anna mennä. Hyvä tulee.

Olen 24-vuotias opiskelija. Tyttöystävää minulla ei ole ikinä ollut, eikä juuri kavereitakaan. Tällä hetkellä elämäni on yhtä tuskaa. Suurin haaveni on löytää mukava tyttö, jota helliä, istua sylikkäin rannalla ja katsoa auringonlaskua tekemättä mitään, vain olla ja nauttia toisen läheisyydestä. Elämäni on kuitenkin samanlaista kuin sinulla: olen illalla yksin kotona ja katson telkkua tai räplään tietsikkaa, ja käyn muutamana iltana viikossa juoksulenkillä. Juoksulenkillä käyminen jotenkin helpottaa oloa, ja yleensä lenkit kuluvat mukavasti asioita mietiskellen ja usein tyttöystävästä haaveillen.

Itsekin olen hieman miettinyt: entä jos löytäisin mukavan naisen, ja jossain vaiheessa suhde syvenisi ja naiselle valkenisi, että en ole edes suudellut ketään ikinä. Luulen, että nainen olisi hieman huvittunut, mutta jos olisi aidosti kiinnostunut minusta, ymmärtäisi kyllä asian.

Mielestäni sinä pelkäät suotta kokemattomuuttasi sänkyhommissa. Jollet ole heti sänkyyn hyppäämässä, eli maltat tutustua naiseen, luulen, että hänelle valkenee asian todellinen tila, ja vihjaamalla asiasta etukäteen, nainen tuskin on kovin yllättynyt siinä vaiheessa, kun tunnette olevanna valmiita seksiin.

En aivan ymmärtänyt sanomasi ydintä. Jos sinua on isketty, mikset lähtenyt treffeille? Onko sinulla vaikeuksia olla naisten seurassa, vai johtuvatko ongelmat vain seksikokemusten puutteesta?

Vaikka siltä tuntuu, että maailma kaatuu niskaan, ei huoriin meno ratkaise ongelmaasi. Tutustu vain rohkeasti mukaviin naisiin, kyllä niitä tuolla ulkona riittää, jotka yhä odottavat sitä oikeaa. Usko pois, että naisillakin on samankaltaisia huolia, siinä missä miehilläkin. Et varmasti ole ainoaa laatuasi, usko pois. Tavatessani nykyisen rakkaani luulin häntä kovinkin kokeneeksi ( 40-v) Kuitenkin hän tunnusti minulle puoli vuotta tapailtuamme, että hänellä oli vielä poikuus jäljellä! Kaikki hänen aikansa oli mennyt opiskeluun ja naiset oli menneet siinä sivu suun. Hän on todella korkeasti kouluttautunut, väitöskirja on melkein valmis. Seksissä olemme edenneet hiiren hiljaa, maltillisesti. Hän ei ollut vain sattunut löytämään minunlaistani ennen tätä päivää, ja voi luoja miten onnellinen olen, ettei hän tämän kokemattomuutensa takia ole mennyt huoriin. --> Siis odota rauhassa, naiset yleensä arvostavat kokemattomuutta, sillä yleensä naiset ovat kokemattomampia. Ja mikäs pakko se on mennä iskemään sitä kylän tunnetuinta vamppia! Yhdessä sitten tutustutte seksin saloihin, kun aitoa rakkautta on pohjalla! Se tekee kokemuksesta ikimuistoisen. Onnea sen oikean etsintään!!!!! ;) Sydämellä Pompula*

Hei !

Luin viestisi ja mieleeni palautuivat oman nuoruuteni aikaiset kokemukset. Olen nyt nelikymppinen nainen ja menetin neitsyyteni 24-vuotiaana. En ollut seurustellut siihen mennessä kunnolla kenenkään kanssa, koska olin niin äärettömän ujo. Tarjokkaita olisi ollut mutta en antanut asioiden mennä pidemmälle. Olin tuolloin todella yksinäinen ja epävarma.

Keskityin akateemisiin opintoihini ja ajattelin, että seksi ja seurustelu ei ole minua varten.

Kuvittelin itsestäni jopa, että olen ruma ja kukaan ei minua halua. Ensimmäinen seksikokemukseni oli minua yli 10-v vanhemman miehen kanssa, joka ihmetteli myös neitsyyttäni. Kokemus oli todella karmaiseva ja mies jätti minut välittömästi aktin jälkeen.Olin kuitenkin päässyt tuosta hirvittävästä taakastani, neitsyydestä.

Itsetuntoni oli alhaalla tietenkin. Siirryin työelämään ja sain hiukan itsevarmuutta. Sitä lisäsivät miespuoliset työkaverini, jotka alkoivat suorastaan piirittää minua. Naisena on tietenkin helpompaa, kun ei tarvitse aina tehdä aloitetta, pitää vain olla rohkeutta mennä mukaan.

Aloin käydä ravintoloissa ja tanssittajia riitti, menin sänkyynkin. Olin kokematon mutta en enää neitsyt.

Nyt nelikymppisenä minulla on takana useita hyviä ihmissuhteita ja yksi epäonnistunut avioliitto.

Sinun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä SE jonkun kanssa ensimmäisen kerran. Ehkä kokeneempi nainen voisi olla sinulle hyvä kumppani. Sen jälkeen kaikki on helpompaa. Eivät kaikki miehet ole sängyssä adoniksia, mielestäni toisesta välittäminen ja rakkaus on seksissä tärkeintä.

Toivon, että löydät itsellesi sen oikean, naisen, joka välittää sinusta ja haluaa seksiä juuri sinun kanssasi, ei mitään "urheilusuoritusta"

...voi kuinka paljon haluaisin hypätä syliisi ja halata sua ja kuiskata sulle et kaikki on hyvin ja löydät pian tien takasin elämänpolulle... tunnen niin syvää halua rakastaa, auttaa ja lohduttaa sua!!! kumpa vaan löytäisin sut... en ihan mielelläni harrasta seksiä kokemattoman kanssa, mut se johtuu siitä et ne miehet aina hätääntyy ja yrittää liikaa ja ei halua neuvoja... kieltää siis koko jutun (et on kokemattomia). siit ei tuu hyvä mieli, ei kummallekaan!...olis ihanaa pikkuhiljaa opastaa miestä joka on halukas oppimaan... kerrankin nii ettei olis kiire petihommiin ja ainoa tavote...
...tuntuis nii mukavalta saada kokea sen jännittävän fiiliksen joka oli neitsyeenä uudestaan, koska nii varmaan tuntuis! olis oikeeta esileikkiä ja ei mikään kiire...
Olet unelmani, nyt nukun hyvin!!! ;)

...siinäs näet! olen nainen ja kerroin mitä tunnen!

Minun ensimmäinen poikaystäväni oli sinun ikäisesi kun aloin seurustella hänen kanssaan, ja hänelläkin oli vielä silloin poikuus tallella. Itse olin silloin 17-vuotias, enkä pitänyt sitä minään ihmeellisenä asiana. Pikemminkin ajattelin, että mieluummin kokematon kuin että hän ei enää edes muistaisi millä kymmenillä liikutaan seksikumppaneiden määrässä. Olihan hän aika "tumpelo" jos niin voi sanoa, kokematon kun oli. Mutta niin sitä olin minäkin! Jokaisella on kuitenkin joskus se ensimmäinen kerta, ja itse olen sitä mieltä ettei sen kanssa kannata hätäillä eikä se ole mikään sellainen asia, josta on päästävä eroon. Me seurusteltiin kolme vuotta, kunnes suhteemme päättyi siihen että mies petti minua.

Ja näin naisnäkökulmasta ajateltuna, itse kiinnitän baarissa eniten huomiota miehiin jotka ovat vähiten "tyrkyllä". Inhoan kiiltokuvapoikia, jotka luulevat itsestään liikoja ja kuvittelevat saavansa ihan kenet naisen tahansa. Kyllä sieltä varmasti joku tyttö sinulle juttelemaan tulee, ole oma itsesi, älä yritä olla mitään muuta.

Minulla on vähän samankaltainen juttu. Tosin olen päässyt siitä yli jo aikaa sitten. Laadin itselleni 18 vuotiaana ohjelman että miten hankkiutua poikuudesta eroon.

Eli ensin huoriin ja haetaan se varmuus...

Sitten pitää hakea hillittömiä bileitä. Itse oli sellaisessa koulussa että niitä riitti. Tajuttomassa humalassa niitä tulikin sitten kokemuksia.
Ei haitannut vaikken ehdottanut mitään, vanhempi leidi vei minut raahaten kotia. Ainoa mikä haittasi oli että liika vähän tai liian paljon kännissä.
Liian vähän juotua tuli juteltua tytöille liian fiksuja ja silloin ei natsannut. Liian kännissä samoin oli myös. Piti hakea se keskitie siitä väliltä jolloin muisti tavoitteen ja pidättäytyi liiasta puhumisesta.

Taktiikan haitta puoli oli se että ei ollut onnistumiset kovin helmiä. sivuseikka...

Tosin nekään eivät tarjoa mielenrauhaa. Mielenrauhaa tarjoaa vain sellainen perustyttö joka yleensä seurustelee idiootti miehen kanssa.
Tällä hetkellä on projektina kehittää psykologinen ohje järjestää näitä eroja. (ohjeita kiitos)

Ootko koskaan ajatellu, että sunlaises mies saattaa olla itseasiassa mielettömän kiihottava kokeneelle naiselle. Ei mua ainakaan naurata tms. kun kundi sanoo olevansa kokematon, hieman epäilyttävää se on siinä mielessä, että aika harvalla on enää poikuus tallella tossa iässä ja toiset valehtelee sellasta vaan päästäkseen naisen sänkyyn. Ehkä asiasta kannattaa mainita vasta, kun nainen on valmista tavaraa, eli se on jo sulla makuuhuoneen puolella, silloin ei tuu em. epäilystä. Tottakai kannattaa kertoa, että sä oot aika kokematon naisten kanssa, mut en suosittele mitään "olen vielä poika"-mainoskampanjaa. Tarvitset vaan riittävän hellä naisen, joka osaa viedä sua nätisti ja kehtaa opastaa, mitä sun kannattais tehdä, sillä kuten tiedät ekana ei työnnetä munaa naiseen vaan naisilla on omia pikkujuttujaan, mitkä saa ne lämpenemään. Unohda poikuutes ja pyri tuottamaan naiselle nautintoa ja sä saat ihan samat vastalahjaksi.

Kyllä moni vanhempi poikamies on aivan liian vaativa naisten suhteen. Kerron esimerkin.

Olin viime lauantaina juhlimassa kahden kaverini kanssa asenteella "nyt hommataan kummallekin kaverille naiset". Itse olen varattu, joten minun baari reissun piti jäädä (ja myös jäi!!) juomiseen, hauskan pitämiseen ja naisten kanssa juttelemiseen.

Voin yhtään kehumatta sanoa olevani porukan huonoimman näköinen uros, olemme kaikki pitkiä n. 190, kaverit painaa jotain 80-90 ja minä 100kg. Heillä ei ole rillejä, minulla on. Minä olen akateeminen, he ovat käyneet elämän koulua, kaikki ollaan hyvissä töissä. Keskustelutaidoissa ja vaativuudessa tulee sitten se ero. Minä olen hyvä ja rohkea keskustelemaan naisten kanssa, aloitan keskustelun yleensä muilla lausahduksilla kuin, "mitä likka..., käytkö täällä usein...".

Yleensä naiset joiden kanssa pääsen/menen juttusille ovat noin 20-30 vuotiaita sinkkuja/varattuja ja hyvän näköisiä suomalaisia naisia, eli hoikasta normaalikroppaiseen, vaaleasta tummaan ja pitkästä lyhyeen... Pojilla on taas eri taktiikka. Ensin kierretään baari, sitten katsotaan joku projekti(mielellään missin mittainen!! muut ei kelpaa!!), jonka luo painetaan surutta... Yleensä tässä vaiheessa moni tyttö menettää täysin kiinnostuksen, ja vielä vähemmän naiset kiinnostuu jos kaverit ei tajua vinkkiä vaan roikkuvat valomerkkiin saman projektin parissa...

Eli summa summarum. Kehittäkää ihmeessä keskustelutaitoja, käyttäkää älykkäästi puhelahjoja, olkaa oma itsenne... Pistäkää tyttö hymyilemään niin hyvää tulee!!
Pistäkää pojat itsenne peliin!!

Aikoinaan n. 25 tapasin elämäni miehen, aika ujon, mutta järkevän ja hyvännäköisen.
Olin jo itse kerinnyt yhtä sun toista, mutta osottautuikin, että hän, ei vielä mitään. Hän oli vuoden itseäni vanhempi, meillä synkkasi todella hyvin melkein 7 vuotta. Sängyssä hän oli 'kokemattomuudesta' huolimatta erittäin huomaavainen, ja meillä oli ihanaa seksiä, uskoisin, joka päivä noina vuosina. Joten minun johtopäätösenä on että älykkyys ja halu tehdä hyvää toiselle on tärkeintä, aloitusajalla ei ole merkitystä. Mielestäni olis ja on vieläkin ihanaa, kun mies on hieman 'jarruttava' osapuoli, ja nainen saa päättää etemisvauhdin. Tätä ei tietenkään tarvitse tehdä joka kerta, mies saa viedäkin jos haluaa, kun jo ollaan seurusteluun ryhdytty. Ennen seurustelua päällekäyvät miehet ovat vain luotaan työntäviä.
Voisin tosin kertoa sen vähemmän hauskan syyn suhteen loppumiseen, mikä kuitenkin tavallaan oli tekemissä hänen kokemattomuutensa kanssa: Kokeneena tiesin ja pystyin vertaamaan millainen on hyvä tai huono suhde.. Hän taas luuli että joka tytön kanssa synkkaa yhtä hyvin, että se on vain kuin automatiaa.. Ja tietenkin kiinnosti millaista on olla muiden kanssa, ainakin noin niinkuin haaveissa.. : ) No uskollisena hän pysyi monta vuotta, vaikka luulen että hän oppi arvostamaan minua vielä enemmän suhteemme loputtua ja hänen tavatessaan uusia, kaikenlaisia kiukkupusseja ja sen sellaisia : )
No uskottomuuteen tämäkin juttu lopahti, ja ehkä ei olisi pitänyt antaa periksi niin helposti.. mutta ajttelin että parempi hänen kokea elämää, ilman minun estelyjä, ehkä löydämme toisemme uudelleen.
No toisin kävi, tuli toinen mies ja halusin kokeilla onneani uudelleen ja sillä tiellä ollaan.
No joka tapauksessa, mitä tällä vuodatuksella halusin sanoa: Älä huolestu, äläkä kanna suorituspaineita. Kyllä se siitä kun rakastut, olet varmasti monelle tytölle unelma, anna heille mahdollisuus!! : )
Ja jos et nyt ihan kukasta kukkaan niin ainakin, tapaile hieman muutamaa ainakin, että saat tuntua mikä sinulle on paras, ettei tarvitse sitä sitten miettiä vanhoilla päivillään!
Hyvää jatkoa!

on tullut ne savotat jätettyä muille

Itse halusin odottaa seksiä avioliittoon, enkä olisi mitenkään huolinut miestä, jolla ei olisi ollut samat periaatteet! Esimerkiksi kaverilani oli aikoinaan, kun minä olin vielä sinkku, mies jota kadehdin kovasti kaveriltani - jotkut ne löytää tollaisia helmiä, mutta minä en varmaan ikinä! No niille tulikin kas kummaa ero, mutta ei mitään puhettakaan siitä, että olisin ruvennut häntä itselleni yrittämään - eihän käytetty mies voi mitenkään olla täydellinen! No ehkä arvaat että olen uskovainen ja annan sinulle neuvon: jos et suorastaan vihaa kristinuskoa, niin rupeahan käymään vaikka jossain kristillisissä opiskelija-illoissa. Siellä on vinoin pinoin naisia jotka vaan odottavat sinun laistasi prinssiä. Uskon puutekaan ei ole este vaan hidaste. Muista kuitenkin, että siellä seurustellaan tositarkoituksella, ei "korkkaamismielessä". Tähtäyksessä on siis avioliitto eikä seksi (seksi tietysti avioliiton myötä). Ota se vapautuksena: sinun ei tarvi vongata heiltä seksiä, vaan tutustua heihin! Rohkeasti vaan juttelemaan!

Kun nyt luultavasti olet lukenut ja seurannut tämän runsasta huomiota saaneen keskustelunavauksesi kulkua, niin olisin halukas kuulemaan millaisia ajatuksia nämä viestit ovat sinussa herättäneet?
Millaisena näet tilanteesi nyt?

Lyhyenä omana kommenttinani, että kun käyt siellä kaljalla niiden kavereiden kanssa, niin törisettekö vain keskenänne jossain olutkuppilassa jossa ei ole juurikaan naisia? -tuskinpa. Etkö siis oluen vaikutuksesta rohkaistu tuossa small talkissa?
Ja työkaverin kanssa seksiseikkailun jättäisin pois laskuista. Siinä saattaa monesti ns. kokeneillakin mennä jauhot suuhun jossain vaiheessa, kun arki koittaa ja joutuu sitten olemaan joka päivä naamatusten työn takia.

Minulla on muuten sama juttu mutta en oikein tiedä mikä mättää... SmallTalk sujuu hienosti ja varsinkin vähän ottaneena juttua piisaa, ei kuitenkaan liikaa... Etsin ehkä liian täydellistä tyttöä, luulen... Vaikka toivoisin että löytäisin tytön jonka kanssa voisin aluksi vain olla, pitää kädestä ja muuta. Seksi sitten myöhemmin...
Kai sitä vaan on niin vanhanaikainen...

Olen seurustellut jonkin aikaa nykyisen poikaystäväni kanssa. Hän on hiukan sinua nuorempi, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kun kuulin hänellä poikuuden olevan vielä tallella, yllätyin -iloisesti.
Olen itse viettänyt elämää, johon on kuulunut useampia miehiä, joille on tullut levitettyä jalkojaan liiankin paljon. Näin ajattelen nyt.
Hän antoi minulle poikuutensa eräänä iltana ja pidän sitä suunnattoman suurena lahjana ja luottamuksen osoituksena. Tuntuu kuin olisin jotain erityistä. Taidan hänelle ollakin.
Eihän siitä ensimmäisestä kerrasta kumpikaan mitään saanut. Hänellä oli vaikeuksia pysyä kovana ja pystyssä, ja jännitys vei ilon kaikesta. Nyt olemme hitaasti, kaikessa rauhassa opetelleet tuntemaan toisemme joka puolelta, ja nykyään seksi sujuu jo ilman ongelmia.
Päivä päivältä arvostan enemmän sitä, että sain olla hänen ensimmäisensä. Ja hän tietää sen.

En jaksanut lukea mitä muut vastasivat...
Ajattelisin ehkä,että taidat olla aika vaatelias naisen suhteen...en nauraisi,enkä juoksisi karkuun... Miksi ihmeessä juoksisin!??
Ei se mikään "vika" ole jos ei naiskokemuksia ole...Jotkuthan ihan tarkotuksella odottavat vaan sitä oikeaa:))
Taatusti tutustuttaisin rakkauden ja rakastelun saloihin:)Kannattaisi ehkä alkaa ihan vaan vartaloiden tutkimisesta ja hyväilystä,eikä kiirehtiä heti itse asiaan??
Niin...voithan etsiä sitä partneria työporukan ulkopuoleltakin,ehkä paineet "paljastumisesta" oisi ainakin sitten pois...
Älä vielä luovuta,aina on toivoa :))

mitä sä täällä itket ettet saa naista!
me kylille ettiin ei kotiis tuu!!!ÄÄLIÖ!

Olet aivan kuin veljeni. Hänellä on ongelmia naisten kanssa. Ei uskalla lähestyä, jännittää kamalasti. Oma miehinen identiteetti on aika heikko. Isä oli meille ankara, ei koskaan opastanut poikaansa ja tukenut. Kuinka pojasta voisi kasvaa terveen itsetunnon omaava kun ei ole mitään mallia, isää joka tukisi. Toinen vaihtoehto on ettei isää ole ollut ollenkaan tai isä on liian etäinen tms. Olen perehtynyt psykologisesti tähän aiheeseen, lukenet siitä paljon. Sellaiset pojat saavat terveen miehuuden joiden isät puuhailevat poikiensa kanssa kaikenlaista ja keskustelevat. Yksi ongelma on dominoiva äiti joka ei päästä pojastaan irti ja tunkeutuu liian lähelle jos siinä ei ole isää auttamassa irti äidin vallasta niin pojalle jää pelko naisia kohtaan. Tärkeä kehitysvaihe on 6 v. iässä. Sun kannattaa tutustua psykologiseen kirjallisuuteen aiheesta. Uskon että tulet pääsemään ongelman yli...mutta sitä kannattaa työstää. Miesmalli voi löytyä aikuisenakin jostain tutusta miehestä joka uskaltaa taputtaa olkapäälle ja olla henkisesti läsnä.

Se ei ole mitään hienoa, että hyppii kaikkien naisten kanssa sängyissä ja että on kokenut. Monet miehet ovat pilanneet sillä lailla loppuelämänsä. Sitten kun tulee se oikea kohdalle... entäs voiko sen menneen jättää taakseen noin vaan, miten paljon se on vaikuttanut ja muovannut ihmistä. Voi sitä onnellista naista joka sinut saa omakseen.

Anna

mene huoriin. voita siellä pelkosi. ja sitten homma toimii aivan uudella tavalla.

huorissa ei tarvitse pelätä, että joku nauraisi, ovat nähneet meinaa kaiken.

Luulen että loppujenlopuksi yli 25 vuotiaita poikuuttaan menettämättömiä miehiä on aikas paljon. Kyllä se aika tulee ja jos kokematon mies ei kelpaa niin se sitten naisen ongelma.
Itse tiedän ainakin 4 yli 25 vuotiasta miestä jotka eivät ole ikinä seurustelleet.

Älä masennu liikaa, onhan sinulla sentään ystäviä!?

Mukava nähdä, miten paljon ihmisiä on ottanut kantaa asiaani. Kommenttinne olivat lähes pääsääntöisesti rohkaisevia ja oli lohduttavaa nähdä, miten paljon kohtalontovereita minulla on. Periaatteessa minun siis pitäisi rohkaistuneena rynnätä etsimään omaa kullannuppua...

Kuluneen viikon olen viettänyt mökillä lomaillen. Minulla on siis ollut aikaa miettiä asioita ja katsoa totuutta suoraan silmiin.

Jo pikkupojasta asti minulla on ollut ihastuksia. Fantasiani ovat yleensä liittyneet mukavaan yhdessäoloon kuten: hyväilyä ja suutelua sohvalla, rannalla tyttö sylissä katsomassa auringonlaskua jne. Joskus on myös ollut seksifantasioita. Kuitenkin varsin harvoin fantasiat ovat johtaneet erektioon ja usein masturbointi on pitänyt aloittaa lähes veltolla peniksellä (kyllä, tunnustan masturboineeni). Pornofilmeistä ja seksilehdistä en ole koskaan syttynyt. Teekkariajan yhteissaunassa ei tainnut koskaan jöpöttää, vaikka samassa tilassa oli alastomia naisia.

Pari kertaa olin lähemmässä kontaktissa viimeksi mainitsemani puolitutun naisen kanssa. Vaatteet päällä suutelu ja hyväily johti erektioon molemmilla kerroilla, mutta vasta muutaman minuutin touhuamiseen jälkeen. Hyväilyä edeltänyt eroottissävytteinen keskustelu ei aiheuttanut pikkuveljeeni oikeastaan mitään liikahduksia. Tuntuu, että vasta fyysinen kosketus saa minulla seisomaan. Jokatapauksessa edellä mainitut asiat saavat minut tuntemaan itseni jokseenkin epänormaaliksi tapaukseksi.

Vaan tiedäppä sitten, mikä on normaalia ja mikä ei, kun ei näistä asioista voi kenenkään kanssa puhua. Seksiin liittyvistä asioista puhuminen tuopinkin ääressä tuntuu olevan miesten keskuudessa täydellinen tabu. Voihan olla, että olen viallinen yksilö jonka alakerta ei toimi kunnolla. Geenejä jaettaessa seksuaalisuuteni on saattanut unohtua "tehtaalle".

Luen mielelläni myös tähän juttuun liittyviä kannanottoja. Ja edelleenkin puhukaa niin kuin asioista oikeasti ajattelette.

Huomasin tämän keskustelun vasta äsken, mutta toivottavasti jotkut lukevat näitä vanhempiakin juttujua.

Minulla on ensimmäisen viestin kirjoittajan kanssa kaksi yhteistä asiaa. En ole harrastanut seksiä. Toiseksi olen melko hyvännäköinen, päätellen useista kommenteista, eleistä yms. Joskus se on sanottu suoraankin.

Ikää minulla on 25 v. Elämästäni monta vuotta on mennyt vakavan masennnuksen vallassa. 3 vuotta olen käynyt terapiassa. Viime aikoina olen alkanut tuntea päässeeni pahimman yli. Ihmiset suhtautuvat minuun kuin keneen tahansa selväjärkiseen.

Opiskelen myös korkeakoulussa. Sinne pääsy olikin ihme, kun ajattelee sitä lääketokkuraa ja pohjalla ollutta pahaa oloa. Opinnot eivät kuitenkaan ole kovin loistavasti edenneet, ja en tiedä olenko oikeasti kiinnostunut alasta.

Kun koko nuoruus on mennyt epämääräisen pahan olon vallassa, niin eihän siinä ole tyttöihin juurikaan jaksanut kiinnittää huomiota. Olen ujo. Olen sentään muutamiin tyttöihin tutustunut jonkin verran, mutten ole seurustellut. Nyt on monta kuukautta mennyt huonojen fiilisten kanssa, kun en voi käsittää miksi naisiin tutustuminen on niin vaikeaa.

Tuossa ylempänä Anna oli oikeassa siinä, miten isä vaikuttaa pojan elämään. Oma isäni on "vinksahtanut". Yläaste- ja lukioajan sain kuulla häneltä vihjailuja siitä, että olen tyhmä. Muutakin ikävää oli. Arvatkaapa onko minulla paljon itseluottamusta nytkään.

En voi käsittää miksi äiti ei ikinä pitänyt minun puoliani, kun isä oli minulle ilkeä. Myöhemmin kun olen kysynyt asiaa häneltä, olen saanut kuulla aivan typeriä selityksiä. Äitini eivätkä muutkaan naiset vaikuta luotettavilta missään asiassa.

Pelkällä ulkonäöllä mies ei pääse seurustelemaan naisen kanssa, mutta toisinpäin se kyllä onnistuu.
Miehellä pitää olla luonteessaan miehiset piirteet.

Tässä tuli tärkeimmät asiat, jotka tämä keskustelu toi päähäni.

Älä välitä,mä oon jo vanhuuseläkkeellä enkä ole pukille päässyt.Kyllä se elämä näinkin kuluu.On kuin jäitä polttelis.Se 20 plus ikä on ratkaiseva,jos ei silloin onnistu,niin ei koskaan.Tulee liikaa suorituspaineita, eikä se itsetuntokaan parane.Päinvastoin.

Tutankhamonistako tän löysit,jumalauta,10 vuotta vanha...

Harvinaisen asiallisista keskustelua käyty tuolloin, suomi24 muuttunut
paljon 10 vuodessa. Tai sitten ihmiset ovat ...

Pääsispä 10 vuotta muutenkin elämässä taaksepäin huoh...

Mitä tekisit toisin jos voisit palata 10v taaksepäin?
Itse olin tuolloin 26v, naiskokemuksia nolla, nyt 10v myöhemmin tilanne ei ole muuttunut miksikään... tuskin koskaan muuttuukaan.