Mitenkähän sitä oikein saisi selville mikä itsessä on vikana, kun kukaan mies ei missään tilanteessa osoita minkäänlaista kiinnostusta minua kuohtaan.
Eli olen siis jo 28 vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. (Missä ne miehet oikein ovat, joita pitäisi muka riittää joka naiselle valittavaksi asti.) Minussa on puutteeni, kuten kaikissa ihmisissä, mutta en todellakaan usko olevani mikään maailman kammottavin ihminen ulkonäköni tai luonteeni puolesta. Jokin asia kuitenkin aiheuttaa sen, ettei minusta kiinnostuta.
Millähän tätäkin nyt sitten lähtisi setvimään; Jos kavereilta ja ystäviltä kysyy, niin ei kuitenkaan saa suoraa vastausta, joten yritä tässä nyt sitten arvailla muitten ajatuksia.
Eli olen siis jo 28 vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. (Missä ne miehet oikein ovat, joita pitäisi muka riittää joka naiselle valittavaksi asti.) Minussa on puutteeni, kuten kaikissa ihmisissä, mutta en todellakaan usko olevani mikään maailman kammottavin ihminen ulkonäköni tai luonteeni puolesta. Jokin asia kuitenkin aiheuttaa sen, ettei minusta kiinnostuta.
Millähän tätäkin nyt sitten lähtisi setvimään; Jos kavereilta ja ystäviltä kysyy, niin ei kuitenkaan saa suoraa vastausta, joten yritä tässä nyt sitten arvailla muitten ajatuksia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika normaalia on että ujot näyttävät jotenkin ylpeiltä - ajatusmalli menee jotenkin näin: "haluaisinpa tutustua tuohon mutta ei taida kannattaa edes yrittää, varmaan hänellä on parempiakin näköpiirissä... ja lopulta päätyy lopputulokseen että parempi olla kokonaan huomioimatta niin nirppanokkaista". Eli jonkinlaista avoimuutta pitäisi kai löytää, yrittää suhtautua asioihin positiivisemmin.
Kyllähän miehiä varmasti sinullekin riittää, eikä edes tarvitse tyytyä ihan mihin tahansa - ainoa vaikeus on löytää tai vastaavasti olla estämättä miesten löytämästä sinua.
Tämänkaltainen itsetunnon puute on kai (valitettavasti) myös tyypillistä joillekin naisille ... vähän sama kuin jos (ugh...) mies lähtisi kalliille lomalle kalaan jonnekin pohjoiseen, ja sitten rantaan römmittyään heittäisikin vapansa vain penkalle ja tolauttaisi että "Äh, ei sieltä mitään kuitenkaan tule!", ja marssisi siitä sitten vain kävellen kotiin. (Toisaalta, raflassa ja "perinteen" mukaanhan MIES SE NYT ON JOKA ALOITTEEN TEKEE... joopajoo... Mitenkään olisi se, joka ei näe sitä toisen tekevän?)
En saanut selvää, löytäisitkö itseäsi seuraavasta:
Passiiviset ja sitten valittavat naiset ovat aina olleet minusta huvittavia, sen sijaan että unohdettaisiin jo tuossa tilassa esim. se joku kulissi missä kuitenkin joku "ystävistä" (tai tutuista, härregud!) puhuu vähänkin itse yrittävästä selän takana paskaa, jos on puhuakseen. (Sellaisetkin kaipaavat ihmislämpöä osakseen, mitähän mahtavatkaan tehdä sitten kun omalle kohdalle puutos käy...)
Eli teethän jo itsekin jotakin?! Jos miehet eivät ole vielä tehneet on aika hankkia todisteet, kiinnostaako niitäkin tosissaan vai puhuvatko tahoillaan niitä "kyllä mää välitän luonteestakin" -juttuja vain lämpimikseen. ;) Itse kannattaa arvata, mistä sinua kiinnostavia miehiä voi löytyä.
Arvelinkin, että heti kysytään siitä, teenkö itse asioille mitään.
No, ainakin joskus yritän. Tapanani ei kylläkään esim baareissa ole suin päin rynnätä juttelemaan ja iskemään miestä joka herättää kiinnostukseni vaan koitan ensin hakea katsekontaktia ja hymyilemällä ja muilla sanattomilla tavoilla osoittaa kiinnostukseni. (Ja samoin myös siinä tilanteessa, että joku mies katselee minua tai vaikuttaa jollain tavoin kiinnostuneelta) Ja sitten jos mies vastaa tähän jollain tavoin niin sitten saatan rohkaistua lähestymään kyseistä henkilöä. (Tosin myönnän kyllä, että useammin olen odottanut että mies tulee juttelemaan minulle; mutta kuten jo tuli mainittua, niin yritän ainakin jollain tavoin osoittaa että en suhtaudu lähestymisyritykseen nuivasti.)
Näin siis teoriassa...
Todellisuudessa tuntuu siltä, että miehet eivät edes huomaa minua. Kanssani ei yritetä flirttailla, eikä muullakaan tavoin osoiteta minkäänlaista kiinnostusta lähestymisyrityksistä puhumattakaan. Ja mitä tulee omiin yrityksiini löytää kumppania niin eipä ole niistäkään nähtävästi ollut mitään hyötyä onnistumisprosentin ollessa tasan nolla.
Oletko miettinyt sitä. Huomaako ihmiset sinua ollessaan liikkeellä. Oletko se koheltaja joka menee etiäpäin iloisena vai mieluummin siellä jossain pöydässä siemaillen drinkkia varovasti.
Onko ilmeesi viileä ja mitään sanomaton vai korostuuko välittömyys ja ulospäin suuntautuneisuus kasvoista.
Sitten vielä eräs seikka eli pukeutuminen? Onko se aivan tavallista hillittyä ja huomaamatonta mustaa ja harmaata sekä sinistä vai haetko erottuvuutta massasta raikkailla väreillä.
Ennenku alat jahtaamaan poikia/miehiä sinun pitää osata nauttia siitä baarista. Viihtyä ja olla iloisella mielellä.
On sitten vain myönnettävä, että minä olen juuri tuollainen miehiä (ilmeisesti) kauhistuttava rauhallinen ihminen, joka ei paljoa sählää ympäriinsä, vaan mieluummin tarkkailee tilannetta hieman sivummalta kaikessa rauhassa. Pitäisi kait sitten jostain löytää keinot luonteensa muuttamiseen, tai hankkia jostain melkoiset näyttelijän lahjat.
Ja mitä vaatteisiin tulee, niin musta on kieltämättä lempiväri. Kyseinen väri kun on yksi niistä jotka sopivat minulle väreistä parhaiten.
Musta on vähän sellainen turn off väri. Jos kulkee koko mustissa tulee mieleen vähän sulkeutuneen oloinen ihminen, mut toisaalta mustaan saa todella paljon näyttäviä kuvioita ja sitä on helppo yhdistellä eri väreihin. Rohkeasti vaan kokeilemaan esim pastelli sävyjä ja valkeaa. Tai punaista, hopeaa ja mustaa. Musta on ihan hyvä väri mut sinä vain katoat massaan.
Veikkaisinpa että jo pelkkä värien lisääminen saattaisi virkistää miesrintamaa. Pientä poikapoloistahan alkaa jo pelottaa kulmassa istuva mustiin pukeutunut neitonen. :/
Muuten ihan sama tilanne minulla, mutta minä olen mies ja tasan 10 v sua vanhempi. Jostain syystä minä en pidä tätä vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen puutetta minään ongelmana. Ei, vaikka ihan oikea hetero olenkin. Luultavasti sinäkin olet minun ikään ehtiessäsi huomannut, ettei tämä yksin eläminen nyt hassumpaa olekaan.
Et kertonut viestissäsi onko sinulla ylipainoa.
Olen 30-vuotias mies. Kun aikanani painoin n. 105 kiloa (olen 185 cm pitkä) niin juuri kukaan nainen ei ollut minusta kiinnostunut. Ei mikään ihme koska oli kauhea kaljamaha sekä kaksoisleuka.
N. 6 vuotta sitten laihdutin nykyiseen n. 85-90 kiloon niin heti naiset ovat minusta kiinnostuneita. Tällä hetkellä ei ole tosin tyttöystävää.
Sen voin kyllä myöntää, että olen ylipainoinen, ja uskonkin osan tuosta kiinnostuksen puutteesta johtuvan siitä. Mielestäni painoni ei kuitenkaan selitä kaikkea, koska en tuota seurustelu-/parisuhdekumppania löytänyt silloinkaan kun olin normaalipainoinen.
Asia on ihan yksinkertaisesti niin, että jos toinen osapuoli ei sinua tunne niin se on ulkonäkö joka merkkaa. Asiaan vaikuttaa paino, vartalon sopusuhtaisuus, pukeutuminen, meikkaus. Eli heti laihikselle, meikki- ja vaatekauppaan tai vaihtoehtoisesti sinun pitää olla aloitteellinen ja luonteeltasi mielenkiintoinen persoona että mies haluaa jäädä kanssasi juttusille ja tutustua millainen olet henkisesti.
Onneksi olet "uniikki" kappale. Ei meinaan olisi kiva törmätä sinunlaiseen. Meikkikauppaan ja laihikselle. No myönnä nyt edes että vitsailit vaan???
Voit elää omassa mielikuvitusmaalilmassasi, mutta näin se menee. Elämä on kovaa. Voihan sitä taputtaa toista päähän ja sanoa että kyllä se siitä, mutta parhaiten auttaa kun lyö faktat pöytään. Pitää siitä sitten itse tai ei.
Näin se on kun kerran niin sanot.
kuitenkin on lukuisia laittamattomia ihmisiä, jotka seurustelevat, miten he oikein löytävät kumppanin?
Tiedät varmaan itsekin vastauksen. Lyhyissä kommenteissa vedetään mutkat suoraksi ja oletetaan että jokainen tajuaa että asiassa on poikkeuksia ilman että pitää kirjoittaa omasta kommentista romaanin pituista.
Mielestäni kuitenkin on fakta että kauniille ihmisille tullaan enemmän juttelemaan, vaikea kun on tulla henkisten ominaisuuksien vuoksi kun ei toista tunne! Kuten myös kirjoitin, vaihtoehtoisesti pitäisi olla itse aloitteellinen ja mielenkiintoinen persoona jos aikoo saada hyvin seuraa. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö esim. vähemmän kauniille ja ei-aloitteelliselle tulisi ketään juttelemaan, oletan että lukijat omaavat tietyn ns. maalaisjärjen!