Rakas vaimoni jäi kiinni suhteesta marraskuun alusta. Tämä suhde oli pyörinyt minun seläntakana syyskuun alkupuolelta saakka. Nyt tilanne on päätynyt siihen, että avioero on laitettu vireille ja on harkinta aika menossa.
Suhteemme on kestänyt 9 vuotta 3 kuukautta, josta olimme lokakuun 6 päivään mennessä olleet naimisissa 5 vuotta.
Nyt hän pakkaa tavaroita jotka ovat hänelle rakkaita, mutta pitää muistaa että ne ovat olleet 9 vuotta myös minun elämäni sisältö eli kotini sielu.
Sillä kun on kysymys tuiki tavallisesta Suomalaisesta parisuhteesta, niin naine on se joka rakentaa kodin jolla on kodi henki ja sielu. Missä miehen on hyvä olla ja elää elämäänsä.
Nyt tätä sielua revitään riekaleiksi silmieni edessä eikä minulla ole paljoakaan sanottavaa asiaan. Asia on varmasti hänellekkin vaikea, mutta minusta tuntuu kuin joku tanssisi haudallani.
Kuukauden sisällä pitäisi tässä raiskatussa kodissa viettää lasteni kanssa iloinen joulu, mitenkähän mahtaa onnistua.
Iloista joulumieltä kaikille petetyille isille ja äideille jotka yrittävät saada elämänsä uudelleen kasaan.
Suhteemme on kestänyt 9 vuotta 3 kuukautta, josta olimme lokakuun 6 päivään mennessä olleet naimisissa 5 vuotta.
Nyt hän pakkaa tavaroita jotka ovat hänelle rakkaita, mutta pitää muistaa että ne ovat olleet 9 vuotta myös minun elämäni sisältö eli kotini sielu.
Sillä kun on kysymys tuiki tavallisesta Suomalaisesta parisuhteesta, niin naine on se joka rakentaa kodin jolla on kodi henki ja sielu. Missä miehen on hyvä olla ja elää elämäänsä.
Nyt tätä sielua revitään riekaleiksi silmieni edessä eikä minulla ole paljoakaan sanottavaa asiaan. Asia on varmasti hänellekkin vaikea, mutta minusta tuntuu kuin joku tanssisi haudallani.
Kuukauden sisällä pitäisi tässä raiskatussa kodissa viettää lasteni kanssa iloinen joulu, mitenkähän mahtaa onnistua.
Iloista joulumieltä kaikille petetyille isille ja äideille jotka yrittävät saada elämänsä uudelleen kasaan.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Naiset sen osaa. Jos katsoo lasten leikkejä, niin tyttöjä mahtuu vain kaksi, mutta poikia useampi. Työpaikoilla on sama juttu; naiset perustaa kuppikuntia, joissa kasitaan kaikkien asiat, kun taas miehet ovat suorempia ja rehdimpiä. Kyllä akat osaa repiä. Se on niiden luonne.
Minulla samanlainen kokemus jos niin voi sanoa. Mieheni lähti yhteisestä kodistamme elokuun puolivälissä. Ottaa niin päähän että kaikki mitä on yhdessä rakennettu tulevaisuutta varten, on yhdellä lauseella revitty alas. Kaikki, koko minun ja perheeni elämä hävitetään hetkessä vain jonkun typerän ihastuksen takia.
Mulle kävi se, mitä en koskaan olisi kuvitellut itselleni käyvän. Meillä oli kaksi lasta ja kolmas tulossa,mies ilmoitti ettei jaksa enää riitoja(joita ei ollut) ja perhe-elämää. Olisi ollut paljon helpompaa hyväksyä jos eroon olisi ollut jokin "järkevä" syy esim.uusi suhde.
Nyt sitten ollaan tilastoissa, kolmen lapsen eronneena yksinhuoltaja...
.mieleen, että miksi niitä eroja on niin paljon ja erityisesti erotaan suht nuorista liitoista.
Kun jokainen miettii kohdalleen aikaa, jolloin meni avioliittoon ( avoliittoon) niin jos sinä hääpäivänä kysyi pariskunnalta, että oletteko varma, että teidän liitto kestää?
Vastaus olisi ollut kaikilla sama: Kyllä tämä liitto kestää elämän loppuun asti.
Miten voi sitten valmistautua ennalta eroon ja voiko valmistautua? Kun suositellaan nykyään, että kaikkien on hyvä tehdä avioehto, niin eikö samalla voi sopia - siis silloin kun kaikki on vielä kunnossa ja toimii - siitäkin mahdollisuudesta, että liitto/suhde voi loppua jommankumman taholta. Voi sopia, miten missäkin tilanteessa tullaan toimimaan,jos toinen pettää/kumpikin pettää, tekee sitä/tätä, miten lapset, huoltajuus ym?
Sanat on vain sanoja, mutta varmaankin eroavat ja eronneet ovat edelleenkin tuon saman takana:
Liitto kestää elämän loppuun. Hengissä voi olla pitkään sen jälkeenkin, mutta monelle elämä loppuu siihen.
Avioehdolla sovitaan omaisuuteen (ja velkoihin) liittyvät kysymykset ... siis materiaa.
Lasten huoltajuus, tapaamiset, elatus yms. lähtee lapsen ja vanhempien sen hetken tilanteesta, jota ei voi ennakoida. Kukaan ei voi vuosia etukäteen tehdä sopimusta minkä tietäsi olevan lapsen edun mukainen... ne katsotaan jos/kun sinällään ikävä erotilanne käsissä.
Ehdotuksesi lasten ottamisesta mukaan "avioehtoon" tarkoittaisi heidän käyttämistä rangaistuksena tai sellaisen uhkana toiselle (jos petätä, menetät lapset) tai että heitä käsitellään "irtaimistona" ... VÄÄRIN!
Aviopuoisot eroavat moninaisista syistä ... niistä riippumatta lasten asiat yritettävä hoitaa niin, mikä heille parasta, ei mikä vanhemmille olisi parassta.
Tiedän, että nuoret sanovat,että eroa heti kun kuulevat tarinani!Olemme olleet yli 30v. onnellisessa avioliitossa. Rakensimme upean talon ja samaan aikaan mies löysi netistä seksipartneria etsivän naisen, lähes samanikäisen ( yli 50v. )Miehen mukaan hän olisi tappanut itsensä velkojen ym. vuoksi, mutta tämä nainen pelasti hänet. Mies, joka aina on ollut sitä mieltä että heikot pitäisi upottaa Suomenlahteen, valehteli ( ? ) tämän itemurha-ajatuksensa. Tässä vielä olen kahden vuoden kärsimyksen jälkeen lasteni ja itseni vuoksi. Kukaan ei usko suhteen loppuneen, vaikka kovin tiivistä se ei voi olla, koska välimatka on pitkä. Mutta kun luottamus meni, niin pettämistä epäilee joka hetki.Ristiriitainen tilanne. Kotona yhteiselämä ihan Ok, mutta...
Tiedän, että 60:n vuoden iässä erotessani en olisi onnellisempi.Elämä on kuin invalidilla, noin 30 prosentin teholla mennään hautaan...
Mineen ainakaan kärsi elämääni yhteisen vanhuuden toivossa luuserin rinnalla. Mikä on tuo kultainen vanhuus? Katkeruutta, epäilyjä ikuista purnausta??
yök.
jos kuvittelee 60 olevansa kehä raakki kannattaisi ottaa ne lahjaksi saadut kävelysauvat ja lähteä lenkille. 60 vuotias tässä yhteiskunnassa on täysin käypää kamaa, mutta vain kun pitää mielen iloisena ja hymyilee.
Jos et eroa nyt et ole onnellinen koskaan? jos taas eroat, kuka sanoo ettei jossain voisi olla aikuinen mies joka tahtoo jakaa kanssasi tuon loppumatkan, jottet invalidiksi itseäsi luokittele.
No olen vasta vaille neljäkymmentä, eikä velkaakaan juuri ole. Mutta silti, kerran täällä eletään, tarkoitus ei ole elää itsekkäästi toisille tuskaa tuottaen, mutta hirvittävän monet naiset astuvat harhaan että elämä marttyyrina, lasten, miehen, arvon ja aseman vuoksi olisi jotenkin oikeampaa kuin ero??
Siis tiedän, että sinvan rikki. Toivon, että jaksat hakea apua raskaaseen elämän vaiheeseesi. Älä jää yksin.
Silti minun on pakko sanoa vielä jotain....
Miksi vaimosi lähti toisen matkaan.
Kannattaa aina muistaa että eroon tarvitaan kaksi. Jos vaimollasi olisi ollut hyvä olla suhteessanne ehkä hänen ei olisi tarvinnut hakemaan sitä turvallista olkapäätä muualta. Se, että tuleeko hänen suhteestaan mitään, mutta epäilen sitäkin syvästi. Ei ole helppo alkaa uutta suhdetta tosta noin vain. Onko kenties kestänyt jo pitempään...
Aina kannattaa kuitenkin nöyränä myöntää ne omat viat ja virheet. Myös myöntämään että on epäonnistunut...
En ole paras puhuja, mutta näin ne viisaammat aina sanoo ja olen yrittänyt ottaa opikseni niistä...
Voimia ja halaus...
Kyllä sä jaksat!
Nosta pää pystyyn vaan ja tee lapsille ja sinulle teidän ikioma joulu. Juuri sellaisen minkä itse haluat.
Tarina nimeltään luopumisen suloinen tuska.
No, ensinnäkin täydellisiä liittoja on vain saduissa.
Aina ongelmat eivät ole sinänsä parisuhteen ongelmia, vaan omia kasvukriisejä tms. Valitettavasti tuolloinkin lähdetään etsimään ongelmaan ratkaisua erosta.
Tai välillä toinen ei ole tyytyväinen mihinkään, vaan havittelee koko ajan jotain vielä parempaa ja parempaa. Jota ei välttämättä löydy.
Että ei se syy aina välttämättä ole ensisijaisesti jätetyssä tai suhteessa. Toki jokaisen on hyvä katsoa peiliin, sillä kaikista liitoista löytyy myös paljon parantamista. Molemmilla osapuolilla.
Minullakin raskas epäily ett vaimollani olisi toinen.laittoi eron vireille muutama kuukausisi sitten.Juttua riitäisi aamuun saakka,mutta epäilen siis vakaasti että toinen mies kuvioissa.Surkeinta ett lapsi jäi hänelle...yhteiselämää kesti 13v,josta aviossa n.7v...käytti nettiä uuden miehen etsintään jo aviossa,huomasin jälkeenpäin...osaa ne naisetkin olla sikoja,itse yritin kaikkeni loppuun saakka...petturi mikä petturi...
ne naiset lähtee hyvistä liitoista noin vain. Äläkää huijatko edes itseänne.
alkuperäiseen ketjuun. Sorry!
kauheaa mun muija lähti lapsen kanssa olin revetä aivan rikki.olen sanaton JUMALA auttaa
Tällä viikolla vaimoni lähti. Ei uskkottavuuded tähden, vaan haluaa katsoa omaa-elämää omin silmin.
20 vuotta oltiin naimisissa, sanoi kuitenkin olen harkinnut tätä jo kauan.
"Nyt hän pakkaa tavaroita jotka ovat hänelle rakkaita, mutta pitää muistaa että ne ovat olleet 9 vuotta myös minun elämäni sisältö eli kotini sielu.
Sillä kun on kysymys tuiki tavallisesta Suomalaisesta parisuhteesta, niin naine on se joka rakentaa kodin jolla on kodi henki ja sielu. Missä miehen on hyvä olla ja elää elämäänsä.
Nyt tätä sielua revitään riekaleiksi silmieni edessä eikä minulla ole paljoakaan sanottavaa asiaan. Asia on varmasti hänellekkin vaikea, mutta minusta tuntuu kuin joku tanssisi haudallani.
Kuukauden sisällä pitäisi tässä raiskatussa kodissa viettää lasteni kanssa iloinen joulu, mitenkähän mahtaa onnistua. "
Mun mielestä olet enemmän huolissasi niistä tavaroista, joita vaimo ottaa mukaansa, kuin siitä henkisestä tilasta sinun ja lastesi suhteen vaimosi lähdön jälkeen.
Tavaraa saat kaupasta rekkalasteittain jos vain pätäkkää riittää, ai joo, onhan luottokortit...
noinkin käsittää...Meitä on moneksi.
Et tainnut idiooti ymmärtää tarinan sisältöä.
samalla tasolla olet "keskustellut" vaimosi kanssa, ei ole ihme, että pakkaa niitä "niin sinulle rakkaita tavaroita, jotka luovat kodin hengen".
Ihmiset luovat kodin hengen, tavarat ovat vain rekvisiittaa.
Vaan sillä että tässä revitään rikki se koti jossa lapseni ovat koko ikänsä kasvaneet, ja siihen liittyy se kodin ympäristö oleellisesti. En minä tavaroita sure, vaan sitä että tämä perhe jota suuresti rakastan revitään samalla kappaleiksi. Ja lapset joutuvat pois siitä turvallisesta ympäristöstä missä he ovat tottuneet olemaan. Se että tämä suhde on päätynyt tähän johtuu monesta eri syystä, joista varmasti osa on minun aikaan saamiani (itseeni sitomisen tarve, mustasukaisuus, hylätyksi tulemisen pelko). Ja nämä ovat ne asiat joita minun on itseni kanssa selvitettävä. Silloin on jotain mahdollisuuksia ottaa opiksi ja kasvaa ihmisenä.
Ihan yhtä hyvin sä voisit ihmetellä ja osoitella sormellasi sitä ken pakkaa tavaroita yhteisestä kodista. Ihan samalla tavalla hänenkin olisi mahdollisuus käydä ostamassa sen mitä tarvitsee, jos se siitä olisi kiinni.
Sä et ole tainnut itse joutua vastaavaan tilanteeseen, tai sitten sä olit se, kuka vei mitä parhaakseen näki.
Mitä iloa saat vittuilemalla ?
se asian ydin. Toiset vaan käsittää väärin...tahallaanko?
Niin siis a p u a!
Tässä viestissä todella toit esille sen, että syy eroon ei todellakaan ole yksin pettäneessä exässäsi.
Nuo mustasukkaisuus, hylkäämisen pelko ja riippuvaisuus. Äh! en kestä niitä sanoja. Oma liittoni oli todella juuri tuota kaikkea... ja sitten vielä että olen itsekkin petturi. Kannan ja tunnen pahaa oloa siitä. Tuskin koskaan sen yli pääsenkään, mutta eihän toisen "sairaus" anna kenellekään lupaa toimia niinkuin itsekkin olen aikoinani toiminut. Se, että suhteessa on noita ongelmia joita myönsit on kova paikka. Itse olen sill exäni ongelmien takia jos minkäkinlaisessa terapiassa. Joillekkin niistä on apua joillekin ei. Meille ei. Luottamus, usko ja halu parempaan loppui. En jaksanut enää niitä pettymyksiä...niitä kun tuli kuitenkin aina. Aina kaiken kivan jälkeen saa kokea pettymyksen niin ei hyvä, ei. Se että itseä rakastetaan sellaisena kuin on niin on todella suuri asia. Jos jatkuvasti kuulet jotain ettet ole toiminut niinkuin herraB on "käskenyt" niin ei sitä jaksa. Ja varsinkaan jos et tiedä aina kuinka ja miten nyt saat olla niin herra jumala sitä ei pää kestä loputtomiin. Toisen liiallinen "rakastaminenkin" saattaa ahdistaa. Pitää olla tilaa hengittää ja se ei todellakaan tarvi tarkoittaa sitä, että pitäisi päästä hyppyylle. Riippuvaisuus on myös kova asia. Miehen tai miksei naisenki pitää osata irtautua äidistään oikealla lailla ettei sitten tarvi omaa rakasta puolisoaan ahdistaa sillä asialla.
Joo tekstiä tuli ja paljon olis vieläki, mut tärkeinpänä sinulle.
On hyvä kun olet nuo piirteet itsessäsi huomannu ja vielä parempi, että osaat ne asiat sanoa näin paperilla. Parasta olisi jos osaisit ne myös myöntää suoraan sille rakkaalle. Ja jos olet sen tehnyt olet mies. Oikein Mllä. Nyt jos vaimosi ei sitä jaksanut niin et voi sille mitään. Hän on valintansa tehnyt. Nyt vain haet apua itsellesi ja kasaat itsesi. Jossain odottaa se ihana kullanmuru...ja hänen kanssaan osaat jo hoitaa suhdetta paremmin ja hakea itsellesi apua jos näyttää et toinen alkaa ahdistumaan sun liiallisesta "rakastamisesta".
tosiasia. Ja totta, olisin voinut osoittaa myös sitä toista, tämä vain kävi näinpäin, tuntuu, että tuo MIES suri niitä tavaroita enemmän kuin sitä vaimon lähtöä.
Osoittaa nykyajan arvojärjestystä, materiaali menee ohi ihmisen, manimanimaniostaostaostavoitamiljoona-,raha ja valta ja ahneus ennen ihmistä ja ihmisen ajatuksia.
tota ideologiaa ihan joka kohdasta löydä.
Ei siinä viestistä tuota henkinyt. Halusit joko ymmärtää sen noin tukeaksesi sinänsä ihan oikeaa ajatusmaailmaasi, tai sitten sinulla on luetun ymmärtämisen vaikeuksia?
Koin tasan vuosi sitten saman asian ja kyllä se koville otti...joulu oli vaikeaa aikaa mut jotenkin sitä vaan voimien rippeillä jaksoi mennä...Uusi vuosi tuli vastaan ja elämä jatkui tosin alkuvuonna vielä tuli pahoja asioita eteen exän suhteen...Mutta voimia sinulle ja jaksamista..aika parantaa ja tunteet vaan pitää läpi käydä...
Kannattaa seuraavaksi katsoa tarkkaan kenen kanssa lähtee matkaan....silti voi tulla yllätyksiä puolin ja toisin...elämä on....kohtalokasta ja kaillista!
Katse viiden vuoden päähän?
On hienoa, että täällä kannustetaan, liian moni on ampunut itsensä ja perheensä....tuska on kova hetkessä...mutta hetken päästä helpottaa? :)
Oven takana odottaa parempi pakkaus...ajattele , vaikka oikea rakkaus!?
Aina toitotetaan, että oventakana on uusi ja parempi, ihan kuin jostain tavarasta olisi puhe.
Arvata saa, lohduttaako tuollainen, kun kaikki mihin on siihen mennessä uskonut ja luottanut on tuhannen sirpaleina, mistä pitäisi kasata toimiva ja eheä kokonaisuus.
Se huutakoon hep, kuka petetty ja jätetty on tapahtuneista päässyt olankohautuksella ja jolla on uusi ja parempi, oikea rakkaus varttunut vain päästä astua elämään.
Ei paljon heppiä kuulu.
jotka heppiä huutaisivat, ovat vain niin itsekeskeisiä, ei ne tältä palstalta lohtua hae, kun eivät mitään tunne.
lastemme takia?
Siis jäi kiinni suhteesta? entä jos tuo suhde alkoi siitä yksinkertaisesta syystä, että vaimosi tunsi olonsa yksinäiseksi liitossa.
Kokemusteni pohjalta ainutkaan onnellinen liitto ei hae täyttymystä sivusuhteista. Ensin on ongelmia, sitten niitä vältellään syystä tai toisesta.
Tuohon koloon iskee vieras mies/nainen, tuohon tyhjiöön kun toinen osapuoli tuntee pettymystä, yksinäisyyttä.. ja toinen selittää, että työt on tehtävä, tämä ja tuo hoidettava ja ainakin tätä harrastusta jatkan...
Peili on paras kaveri, katkeruuden astuessa huoneeseen. Se mitä pystyy myöntämään ei satuta, se auttaa ymmärtämään tapahtuneen.
Että ei tämä ole syy vaan seuraus siitä pahasta olosta ja ratkaisemattomista ongelmista joita meillä on ja oli suhteessamme. Josta asiasta olen kirjoittanut otsikon alla luopumisen suloinen tuska.
mikä on sinun osuutesi asiaan että näin kävi ?
useimmiten makkaralla on kaksi päätä ....
Niitä löytyy jos on lukutaitoinen ja jaksaa katsella näitä juttuja läpi. Esim sellainen otsikko kuin luopumisen suloinen kipu.
Enpä tiedä yhtään pienten lasten vanhempien avioliittoa, jossa ei olisi huonoja aikoja. Jos pettämistä voisi selittää huonolla suhteella, kaikki pettäisivät joskus. Vaimosi teki itse päätöksen uudesta suhteesta, eikä esimerkiksi yrittänyt korjata suhdetta kanssasi. Uskottomuuden vuoksi sinun ei kannata katsoa peiliin. Joku muukin olisi teidän tilanteessanne ajautunut ulkopuoliseen suhteeseen, mutta aika moni ei.
Parisuhteeseen ja sen ongelmiin tarvitaan aina kaksi. Siinä mielessä jokainen voi katsoa peiliin. Tilanne on aika usein vielä niin, että jossain vaiheessa vaimo on tyytyväinen ja mies ei. Vähän ajan päästä tilanne voi olla päin vastoin. Käsittääkseni teidän avioliittonne ei ollut välttämättä keskivertoa huonommassa jamassa. Vaimosi keksi melko lapsellisen keinon ratkaista asiat.
on paljon kivoja ihmisiä jotka eivät koskaan satu löytämään tasoistaan elämänkumppania.
ehkä sinullekin kävi vain "huono tsägä".
Monet täällä ovat tartuneet sanaan "tavara".
Tässä on minun käsitykseni asiasta.
Koti on paikka mihin siinä asuvat ihmiset tuovat ja hankkivat tavaroita jotka ovat heille rakkaita tai kauniita tai kivoja.
Tästä muodostuu koti johon liittyy lämpö, rakkaus, huolenpito, välittäminen. Tietenkin siihen kuulu muitakin jokapäiväisen elämän asioita.
Sitten kun asiat menevät solmuun sinne voi tulla katkeruus, mustasukkaisuus, menettämisen pelko, valehtelu, pettäminen, sulkeuteneisuus.
Koti on aina kokonaisuus jossa on jokaisen siellä asuvan ihmisen tavaroista muodostuva identtiteetti. Niin kuin se että tiedän sen että vaimoni on omin käsin tehnty maljan jossa minä säilytän tavaroitani.
Tälläinen on se paikka missä lapseni ovat kasvaneet tähän saakka ja jossa minä olen rakastanut olla.
Nyt kun vaimoni vie tavaransa pois niin minun mielestä kotimme sielu revitään rikki, se tuntuu merkitsevän minulle sitä että menetän lopullisesti jotai todella tärkeätä elämästäni.
Se että tähän päädyttiin on monien asioitten summa jonka seuraus on se että vaimoni pakeni uuteen suhteeseen niitä vaikeuksia jota emme osanneet purkka.
En vain ovi sille tunteelle mitään että näin kuolee osa minuutani, toivon todellakin että pystyn rakentamaan tilalle jotain uutta ja että osaan oppiakin tästä kivuliaasta kokemuksesta.
Jotkin ihmiset eivät ikinä saa tai pysty kokemaan tälläisiä tunteita joita minulle on siunattu, ja minä todellakin säälin heitä sillä he eivät osaa rakastaa.
Oma maailmani tuntui romahtavan siihen paikaan ku vaimo ilmoitti et muutetaan erillemme.Miksi,miksi sitä hoin monta päivää illalla sängyssä.Mitä olisin voinut tehdä toisin,mitä oisin voinut tehdä paremmin?.Tulin siihen tulokseen että jos en tämmösenä ole hänen mielestään rakastettava niin menkööt,tai no minähän se kylläkin muutan.Kerrostalon asukkina pääsin kokeilemaan kolme ihanaa vuotta omakotiasumista,oli talonmaalaukset,piha laitettiin oman halun mukaan,kesällä ostettiin ruohonleikkuri ja uus auto,kaikki näytti niin ihanalta.....mut sitten se pommi tippu,ja tuli ku salama kirkkaalta taivaalta.Näin jälkeenpäin merkit oli selvät,mutta en ikinä uskonut että eroon johtaa se ettei ole rakkautta,aina kuvittelit et eroon johtaa pettäminen,alkoholi,hakkaaminen,nämä perinteiset....siinä mielessä olen vaimolleni kiitollinen että hän minusta kuitenkin välittää,koska ei alkanut suhteeseen avioliittomme aikana,se on mielestäni pahinta mitä puolisolleen voi tehdä,jos käy kerran jotain panemassa,sitähän voi sattua ja se ei oo niin paha mutta en sitäkään hyväksy....koittakaamme kestää jätetyt ja hyljätyt,ehkä voimme jakaa rakkauttamme jollekkin toiselle onnekkaalle :D
Kaipaan hänen kosketustaan
kaipaan hänen katsettaan
sitä kun hän minua halusi
haluan olla sun rakkaasi
oi miksen saa sua koskettaa
niinkuin ennen,hellästi....
Monet teistä ovat kysyneet onko syytä katsoa peiliin etsiessään sytitä miksi tämä avioliittomme päätyi tähän.
Minun mielestä on, sillä se ratkaisu johon vaimoni päätyi, johttu minun sympaattisesta luonteestani.
Se millainen se on ja miksi siitä on sellainen tullut on pitkä tarina.
Olen perheestä jonka isä teki komennustöitä ja oli alkoholi riippuvainen pettäjä, äitini oli ravintola-alalla töissä joten olin viikolopput yksin siskoni kanssa joka hänkään ei ole mailman helpoin ihminen.
Koko pikku elämäni alun olin koulukiusattu suunnilleen ensimmäisestä luokasta ammattikouluun saakka, ja mistä se johtui että siihen kierteesen joutui oli heiko itsetunto ja halu miellyttää kaikkia.
Nämä asiat loppuivat siihen että kertakaikkiaan kyrpiinnyin asiaan ja aloitin voimaharjittelun sekä aloin opetella taistelulajia nimeltä karate.
No mutaman vuoden jälkeen olin saanut rakennetua itselleni sellaisen itstunnon että idiootit kävivät varovaiseksi kanssani ja jättivät rauhaan.
Sitten kasvoin sen verran että ihmissuhteet tulivat mukaan kuvioihin ja ensimmäisen puolentoistavuoden avoiton jälkeen rakastuin kauniisen kivaan naiseen. Taisin olla 23 tai 24 ikäinen. Tämä ihminen jonka kanssa aloimme päivästä yksi lähtien asua yhdessä, oli ja on vielä pitkään senkin jälkeen ollut sellainen joka vaikeuksien suhteeseen tullessa sulkeutuu ja pakenee yhden yön suhteisiin. Tätä kesti neljä vuotta.
Tämän sunteen aikana itsetuntoni alkoi jälleen murenemaan. Lopulta tämä suhde pääty siihen että olin niin voimakkaasti mustasukkainen että oli tultu siihen tilanteeseeseen jossa voi tapahtua jotain peruuttamatonta.
Silloin minä tulkitsin tilanteen että minun on erottava silloisesta avovaimostani jotta mitään pahaa ei tapahdu. Ja niin teinkin. Ongelmana oli vain se että olimme muuttaneet samaan kaupunkiin enkä minä olut päässyt heänestä irti eikä hän minusta jolloin hän alkoi paeta silloisen suhteensa ongelmia minun luokse. Ja tästä johtuen minä en hänestä päässyt irti oikeastaan koskaan vaan olin aina se henkilö johon hän turvautui kun omassa suhteessa meni heikosti. Tätä jatkui viisi vuotta jonka jälkeen tapasin nykyisen vaimoni. Tämän viiden vuoden aikana en ollut enkä kyennyt rakentamaan ehyttä ihmissuhdetta kehenkään, pisin seurustelu taisi olla pari kuukautta ja lukematon määrä yhden kahden yön suhteita toisten avoliittojen tuhoamisia yms.
Sitten tapasin tulevan vaimoni joka oli muutamaa kuukautta aikaisemmin lähtenyt avoliitosta jossa mies oli väkivaltainen alkoholisti. Siittä me kaksi rikkinäistä ihmistä aloimme toisiamme tukemalla rakentamaa suhdetta.
Minä olin niin onnellinen kun olin löytänyt tälläisen pienen haavoittuneen kukkaistytön joka alkoi voimistumaan ja kukoistamaan meidän rakkautemme voimalla.
Mutta minä en ollut enkä kyennyt korjaamaan itseäni. Suhteemme oli kestänyt varmaan noin kolme vuotta kun huomasin erään tapauksen yhteydessä että minussa on herännyt mustasukkaisuuden peto. Voitte uskoa että säikähdin, kielsin tämän tunteen, vakuutin itselleni että nyt olen yhdessä sellaisen ihmisen kanssa johon voin luottaa.
Niin kului aikaa ja saimme tytären jonka alkutaival oli vaikea, hän syntyi keskosena hyvin aikaisin. Ja vaimoni sai samalla pahan raskausmyrkytyksen. Olin välillä tilanteessa, jossa piti miettiä pitääkö ostaa kaksi vai yksi arkku. Mutta tästä selvittiin ja elämä jatkui.
Jossain vaiheessa prinsessamme syntymän jäkeen kun vaimoni jotkoi kouluaan aloin huomaamatta kontroloida häntä sittelemalla puhluita pitkin päivää. Sitten tultiin tilanteeseen että ensin minä aloin vetäytyä tietokoneelle, riitti kun vain hän oli lähellä. Mutta muuten unohdin osoittaa hänelle hellyytä ja rakkautta mitä hän kaipasi.
Sen jälkeen suhteemme kehittyi välillä parempaan suuntaan välillä huonompaan. Viimeinen vuosi on ollut äärettömän raskas minulla todettiin selkärangan reuma, lopetin TSV:n hommat työpaikalla jolloin suoja-ajan päätyttyä työnantaja purki työsuhteen tuotannollisita ja taloudellisita syistä, sain eläkevakuutus yhtiöltö uudelleen koulutus päätöksen, ja menin työllisyys kurssille koska kuulun muutosturvan piiriin.
Tämän kaiken aikana olin unohtanut vaimoni ja rakkauteni häntä kohtaan, hän oli vain jäänyt taka-alalle näiten kaikkien huolin takia. Ja hän olisi tarvinut rakkauttani ja hellyyttäni. Minä olin vain kärttyinen ja kovasanainen. Ja sen takia tai sen ansiosta hän päätyi ratkaisuun jossa hän aloitti suhteen ihmisen kanssa joka on saman alan töissä. Totta kai on kysymys ongelmien pakenemisesta helppoon ratkaisuun.
Kyllä minä myönnän sen että minä häntä työnsin kohti tälläitä ratkisua olemalla mustasukkainen ja läheisriippuvinen. Enkä osannut käsittää niitä kertoja kun hän halusi puhua asiasta. En voi enkä haluakkaan kieltää etteikö minulla olisi syytä siihen että asiat ovat tässä pisteessä missä ovat.
Se että mihin nämä asiat kehittyvät on tulevaisuuden asia ja aika tuo siihen ratkaisun oli se millainen tahansa. Mutta minä en halua että me tämän takia tuhoamme välejämme niin ettemme pysty hoitamaan prinsessan asioita yhteisesti. Tietenkin toivon sitä että voisin pitää perheemme yhdessä ja minulla olisi vaimo jolle voisin antaa rakkautta, kiintymystä ja luottamusta minkä hän ansaitsee. Mutta se tie on vaikea ja näyttää vaikealta.
Se että minun on tehtävä töitä lujasti heikon itsetuntoni kanssa. Osattava oppia luottamaan niihin ihmisiin jota rakastan. Osattava osoittaa rakkauta ja hellyyttä sille ihmiselle jonka kanssa elän tulevaisuudessa. Nämä ovat ne asiat joita minun on käytävä läpi jotta opin jotain tästä kivuliaasta kokemuksesta. Ja voitte uskoa että niin aijon tehdä. En aijo kääntyä sisään päin ja käärityä itseni ympärille. Aijon kohdata ne pelot jota on minussa, aijon oppia tuntemaan itseni paremmin. Kävi miten kävi tämän kokemuksen kautta aijon kasvaa paremmaksi, ehyemmäksi ihmiseksi joka on sinut itsensä kanssa.
Tällaista.
Yrittäkää saada selvää, kuten varmaan huomaatte on minulla lukihäiriö.
sinulle.
Kunpa tapaisin livenä kaltaisesi asioita ajatelleen miehen.
Trfit osastolla nimimerkki hupaa pohjois-pohjanmaalta, ikä 44 jen. kyllä sen löytää.
Lukaisin tuon treffiosion. Kovin on nopeaa toipuminen erosta näinä aikoina.
Ihanko todella haet tukea ja apua? Eikö kannattaisi edes hetkeksi pysähtyä, miettiä kulunutta elämää ennenkuin alkaa katsastaa uutta ihmistä rinnalleen.
Sano mitä sanot, tuo ilmoitus on laitettu jotta joku nainen katsoisi kohti. Kun nainen katsoo, sielut väräjävät...
Ensinnäkin, tuonne treffipuolelle voisi laittaa ilmoituksen jossa sanot että vuoteen kahteen et suhdetta aloita tuli vastaan kuinka ihmeen ihana nainen tahansa.
Tuolla luultavasti saisit seuraasi naisia, jotka todella ovat valmiita pohtimaan kanssasi elämän ihmeellisyyksiä. Eivät välttämättä koe tarvetta syvempään suhteeseeen, jolloin itsellesi jäisi aikaa...
Nyt tuntuu että riivit esiin ihmistä paikkaamaan koloa jonka vaimosi jätti, entä se pikkuprinsessa, mikä on hänen osansa tuossa pyörityksessä, vaimosi on hädin tuskin ulkona ovesta ja jo etsit jotakuta kynttiläillalliselle??
Eikö ihminen olekaan oppiva eläin?
En minä varinaisesti mitään ihmissuhdetta hae olisi vaan joskus kiva irrottautua tästä kidutuksesta hetkeksi ja käydä ulkona syömässä, kahvilla, elokuvissa jotta tämä painajainen hetkeksi unotuisi. En ole edes varmaan kykenevä rakentamaan vielä ihmissuhdetta.
Tilanne on mikä se on ja tiistai lähenne. Silloin varsinaisesti on varmaan uuden elämäni ensimmäiset päivät. Kyllä minä käyn koko ajan läpi itsetutkiskelua, surua, vihaa, yksinolemisen pelkoa kaikea mitä asiaan kuuluu. Mutta sekin on varma etten aijo jäädä tänne neljän seinän sisään vaan jossain vaiheessa aijon uskaltautua ulos ja silloin olisi parempi aloittaa varovasti nämä asiat.
Siitä johtuu se että olen jo tehnyt itselleni profiilin treffi osastolle. Enhän minä siellä itseäni minään loisto pakkauksena itseäni markkinoi, vaan kerron rehellisesti mikä tilanne on ja missä vaiheessa asiat ovat.
Ei ole tarkoitus alkaa munkiksi, pois se minusta. Alampa vain isä ihmiseksi jolla on yhteishuoltajuus lapsista. Ja joka on aikatavalla hajallaan vielä. Mutta aika korjaa haavat ja jos pystyy nauramaan ei ole vielä kuollut.
Ja kun nyt ei ole muuta tekemistä kuin värkätä tietokoneella niin onpa sekin jo tehty.
Koska tuolla yllä kirjoitit että (niin pakko kysyä):
"...en ollut enkä kyennyt rakentamaan ehyttä ihmissuhdetta kehenkään, pisin seurustelu taisi olla pari kuukautta ja lukematon määrä yhden kahden yön suhteita toisten avoliittojen tuhoamisia yms.
Sitten tapasin tulevan vaimoni joka oli muutamaa kuukautta aikaisemmin lähtenyt avoliitosta jossa mies oli väkivaltainen alkoholisti. Siittä me kaksi rikkinäistä ihmistä aloimme toisiamme tukemalla rakentamaa suhdetta."
Tämä herätti pari kysymystä:
A) Jos olet jo kerran rikkinäisenä lähtenyt suhteeseen (vielä toisen siipirikon kanssa, tunnetaan nimellä "laastarisuhde"), niin ethän ole profiileinesi toistamassa virhettä. Mielestäni virheiden tekeinen on inhimilistä, niiden toistaminen tyoeryyttä.
B1) Jos olet itse "tuhonnut" ihmisten avioliittoja, niin maailmassa on tapana päästä "maistamaan omaa lääkettä"
B2) En silti usko, että sinä niitä avioliittoja ole rikkonut, vaan ne kaksi jotka eivät ole yhdessä osanneet, tahtoneet tai jaksaneet elää onnellisina -- samassa tilanteessa ikävä kyllä olet nyt.
Toivon, että saat elämäsi järjestykseen avioerokriisin jälkeen ja pystytte lapsenne huoltajuuden kaikkine siihen liittyvine asioineen hoitamaan fiksusti.
Sellainen ihminen joka väittää että hän on ehyt, täydellinen, onnistuja on patologinen valehtelija. Sellaisia ei ole olemassa on vain ihmisiä ja ihmisillä on erinlaisia elämän kokemuksia joillain hyviä joillain pahoja.
Kyllä on tarkoitus käydä tämä asia tarkkaan läpi, myöntää omat virheensä ja tekonsa. Mutta en voi enkä suostu ottamaan vastuuta siitä teosta ja sen seurauksista joka hän on tehnyt.
Tuosta ensimmäisestä kohdasta olen hiukan eri mieltä. Kyllä olin rikki kauvan aikaa avoliittoni jälkeen eikä olisi ollut mahdollista rakentaa suhdetta jollen olisi jo ollut ylipääsemässä siitä. Se etten osannut korjata niitä tunnevammaoja mitä sain on varmaan tämän asian tulos, se on pakko myöntää.
En varsinaisesti tuhonnut mutta en ole myöskään poikamies aikoina sillä perusteella kieltätynyt seurasta jos vastakkainen sukupuoli on kertonut olevansa yhdessä jonkun kanssa. Ehkä se on sitä ehkä ei.
Tilanne on mikä se on ja sen kanssa on pakko selvitä. Ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa. On vain lapset ja heidän hyvinvointisa sen takia minun on pakko jaksaa. Jos nyt luovutan niin todistan vain olevani häviäjä, ja hän on tehnyt oikean valinnan.
jokainen on rikki, mutta tuolla asialla leikkiminen on vastuutonta. Et voi muka ottaa vastuuta vaimosi valinnoista. Mies hyvä sinun vuoksesi vaimosi valitsi eron. Ei siinä housuissasi kukaan muu ole elänyt viimevuosia, sinä sinä sinä olet toinen osapuoli ja puoliksi syyllinen vaikka vaimorakas teki viimeisen siirron ja matitti.
Itse kerroit että nuorempana et katsonut oliko seuralaisesi vapaa vai varattu, oletko nyt miettinyt montako avioparia itse saatoit vastaavanlaiseen asemaan kuin itse olet nyt, sitä kutsutaan karman laiksi, sitä niittää mitä kylvää.
Kyllä minä sen myönnän etten ole mailman helpoin ihminen ja vika on varmasti minussa se on asia minkä kanssa näinä päivinä teen töitä. Mutta se että jos minä jonkin lupauksen annan sen minä pidän koskee myös avioliittolupausta.
että olettekohan hieman hätiköineet tuon avioeron kanssa? Vaimosi parinkuukauden suhde toiseen syrjäytti heti lähes 10 vuoden parisuhteenne. Voi voi. Eikö mitenkään olisi löytynyt ymmärrystä ja taistelutahtoa (hyvän asian=avioliiton) puolesta, vaikkapa vuoden tai kaksikin?
Hän tahtoi miettimis aikaa ja halusi muutta pois. Samalla hän on jatkanut suhdetta tämän perheen rikkojan kanssa.
Minä olen omat rajani asettanut harkinta aika päättyy 14. toukokuuta ja viimeinen päivä jolloin avioeron voi laittaa voimaan on 14 marraskuuta 2006.
Niin että etteikö sillä ole merkitystä että on pettänyt. Eihän se ole kuin käydä vieraissa ja tulla takaisin niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja paskat luottamus on menneyt eikä hänellä ole halua asiaa korjata. Minä en tiedä pystynkö itse antamaan koskaan anteeksi. Voisin yrittää mutta mitä se vaikuttaa jos hänellä ei ole minkään laista halua tilanteen korjaamiseksi.
En minä tässä ole yksin kehissä hän on tekonsa tehnyt. Ja minun pitäisi se asia nöyrästi hyväksyä. Aivan sama kulkekoot tietään jonka on valinnut. Minä olen kumminkin Mies enkä niele sentään kaikkea, voin myöntää omat virheeni ja yrittää korjata niitä. Mutta se on varma että tähän suhteeseen ei kävällä kyseiesn tempun jälkeen takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jos me kuvitteelisesti olisimme naimisissa, niin sinun pettäessä, sopisiko et minä nussisin vaikka parasta kaveriasi oikein kunnolla?
Sitten nollaisimme tilanteen, ja meillä molemmilla olisi taas uusi alku liittomme seuraavalle 10-vuotiskaudelle?
Ihailtavaa avoimuutta minun mielestäni.
Taas käännät syysi vaimoosi, yksinkö hän on syyllinen. Mikä hitto teitä miehiä vaivaa, ollaan ni miestä ja polleaa ja vielä tuolla taustalla jota et ole peitellyt??
Luuletko itse olevasi pyhimys? Onko sinussa jotain johon luottaa? Ainakaan itse en moisen taustan omaavan kanssa huomista päivää suunnittelisi missään vaiheessa, on sitä rikki tämä jukkaihminen.
Entä jos vaimosi lähti siksi että sinusta ei koskaan tiedä? Entä jos vaimosi löysi ehyemmän miehen, joka pystyy antamaan tukea ja turvaa vaimollesi?
Luottamuksesta en sinuna puhuisi yhtään mitään. Luottamus on jotain joka ansaitaan, ei pyhimykseksi julistautuminen jukka nyt auta, sinun pitäisi katsoa elämääsi ja oppia virheistäsi, ei kiiruusti etsiä lisä harjoitusmateriaa, me naiset olemme myös ihmisiä, usein herkkiä ja rikkonaisia myös.
Tuollainen avun ja tuen haenta haisee. Etsit äitiä joka hoivaisi sinua, kunnes olisit taas kunnossa oikeille markkinoille.
ja meissä naisissa on aina niitä jotka tahtovat hoivata, astuvat ansaan ollakseen tärkeitä ja korvaamattomia.
minä naisena etsin vahvaa miestä, miestä joka uskaltaa kantaa vastuun teoistaan, ei juokse pakoon pahaa oloaan toisen syliin, ei kaada taakkaansa aina uuden ihmisen kannettavaksi vaan kantaa itse itsensä SYYTTÄMÄTTÄ olosuhteita, naisia tai menneisyyttään siitä miksi elämä on muodostunut. Kyse on jukka valinnoista, sinun valinnoistasi, sinun tavastasi suhtautua asioihin.
näin ollen en pidä tavastasi elää, ja toivon että mahdollisimman moni nainen näkisi keskeneräisyytesi ja jättäisi sinut viimeinkin kasvamaan aikuiseksi, sillä kaikki edellä kertomasi paljastaa että lapsi olet, ja lapsena pysyt jos joku nainen taas tulee sinua ehjäämään.
Että mitä eroa on gynellä käynnillä ja pettämisellä? mustasukkasen miehen mielestä ei mitään, josta syystä nainen saa temppuilla ehkäisyn kanssa vuosia jottei suhde rikkoutuisi???
näitä on paljon.
Sanoisin ettei pettäminen ole aina pettämistä toisen ihmisen kanssa naiden. Pettämistä on ne pirun harrastuksetkin jotka syövät puolison hereillä olo ajasta töiden jälkeen 90% ei vaimo ihmisenä juuri eroa tee, makaako mies auton alla vai toisen naisen alla. Yhtä kaikki tuo jonka alla makaa vie miehen pois siitä missä kuuluisi olla.
Toiselle naiselle sentään voi olla vihainen ja katkera, syytää solvauksia ja kerätä sääliä, ehkä jopa pettää itse saadakseen tasoitusta, mutta entä tuolle auton romulle.
Suku hokee kuinka hyvä on tuo harrastus joka pitää miehen poissa baareista poissa toisten naisten sylistä????? ONKO
jos mies pettäisi tai joisi, tämä tuntisi edes jonkin asteista syyllisyyttä jota hyvittäisi vaimolleen. Mutta kun kyseessä on täydellisen ihana kertakaikkisen hyväksyttä harrastus syyllisyys ei astu kehään missään kohti, ei hyvitys ei anteeksi pyynnöt menetetyn yhteisen ajan johdosta.
Ja kun tuossa tilanteessa se vaimo rukka joka on heitteille yksin jätetty, pahimmassa tapauksessa ilman seksiä jätetty, erehtyy ja menee sen naapurin miehen viereen??? jo on akka paska syyllinen, roviolla sopisi hänet polttaa ynnä ryypätä sen naapurin kanssa kun noin paskasta oliosta päästiin????
Maailma on miesten, niin kauan kuin me naiset annamme sen miehille. Ikävä kyllä
Kyllä minä olen suhteessamme tehnyt virheitä ja syynsä on minuskin, mutta minä en ole avioliittolupausta rikkonut hän on.
Ihminen joka ei kykene myöntämään heikkouksiaan ei voi kasvaa ihmisenä. Se että myönnän mitä olen ja se on se risti mikä minun on kannettava. On olemassa ihmisiä jotka antavat periksi ensimmäisen vastuksen tullessa ja toiset ei. Sitäpaitsi se joka sanoo olevansa ehyt hyvä ihminen jonka kanssa asiat sujuvat todennäköisesti on patologinen valehtelija.
Kuten olen jo todennut syy on yhtäpaljon minun kuin hänen, en minä sitä kiellä. Hän on vain se joka luovuttaa ja hänellä on oikeus siihen. Toivottavasti on onnellinen tulevassa elämässään mitään muuta en voisi toivoa enempää. Ja minä teen ne päätkset omasta elämästäni ja siitä miten minun tarvitsee muuttua ollakseni sinut itseni kanssa.
Luultavasti yks sun toinenkin lupaus on tullut rikottua vuosien varrella, sellaista joka kaiken pitäisi mitä lupaa tuskin tältä pallolta löytyy.
Minusta avioliitto lupauksessa sanotaan että myös vastamäessä, pettäminen on vastamäki, ei tien päätepiste.
Vaimosi päätti ratkaista asian omalla tavallaan, se miten sinä tuon päätöksen kautta haet itsellesi tukea tuntuu oudolta.
Kerjäät näillä jutuilla sääliä siksi että vaimosi valitsi eron, puhut jopa rakkaasta vaimostasi. Jos tuo ihminen olisi aidosti sinulle rakas, et tässä pohtisi sitä miten haluat irti tuskasta jonka läpi elät.
Et etsisi seuraa jolle huolesi kaataa, et etsisi pakotietä kivusta joka jäytää.
Jos rakastaisit vaimoasi olisit liki liikkumaton siellä sohvannurkassa, pyrkisit pysymään hengissä et kerjäisi naisilta sääliä, syliä tai lämpöä. Jos todella olisit rakastanut vaimoasi et edes kuvittelisi pääseväsi irti siitä kaikesta, jutellen jonkun naisen kanssa.
Tietäisit ettei mitään keinoa tai piiloa paeta ole. Ainut tapa päästä eteenpäin on elää suru pohjiaan myöten läpi. Myös niinä hetkinä kun elämä tuntuu liki kestämättömältä tuon RAKKAAN ihmisen kadottua huoneista.
Niinpä luulen ja haistan että lupauksia kyllä liittosi takeeksi annoit, mutta oliko tunnetta vai pelkkiä velvollisuudesta suoritettuja riittejä?
Syytellä ei kannata ketään. Jos sille tielle lähdet, niin et ikinä kasva ihmisenä etkä voi ottaa opiksi. Itsesi kannalta on hyvä, jos annat anteeksi. Kaikessa on aina kaksi puolta. Teidän eroonne syy on teissä molemmissa, vaikka vaimosi on se, joka lähti. Kun annat hänelle anteeksi niin samalla annat myös omat virheesi anteeksi itsellesi. Toimivassa parisuhteessa nimenomaan niellään kaikki (ei toki pureksimatta!)ja neuvotellaan asioista. Tosin jossain kohdassa menee jo niin metsään, että pieninkin keskusteluyhteys katoaa, siksi sen säilyttämistä kannattaa vaalia.
Olen tutkimuksissani todennut, että parisuhteessa on kaksi kriittistä vaihetta; uhmaikä (3-5vuotias suhde) ja murrosikä (10-15v). Murrosiässä nimenomaan naiset kokevat, että ovat aivan liikaa kiinni miehessään ja tekevät ainoastaan asioita, joita perhe haluaa. Vuodesta toiseen. Oman työn lisäksi lapset työllistävät ja miehen mielestä kaikki on kunnossa mikäli vain seksi toimii. Eikö se niin mene? Kaikki on hyvin siihen asti, kunnes nainen alkaa tehdä itselleen mieluisia asioita eikä suostu enää miehensä "kaitsettavaksi" ja lastensa passaajaksi. Irtiotto menee överiksi sitä varmemmin mitä tiukkapipoisempi kumppani on aivan arkisessa elämässä.
Nainen tosiaan tekee "temppujaan" lasten kasvastus ajan koska lapset "sitoo " hänen yksityis aikaansa ja siihen lohtua haetaan milloin mistäkin "työ" tai muusta matkasta minkä nyt voi kekata esim: tyttöporukalla. Kun murros ikä on niin se on tavaroiden pakkauksen aikaa ja "rahojen laskemista.
Kun sitten mieskään ei suostu häntä hoivaamaan niin temppusarja jatkuu etuylänoja punneruksilla ja alakiereteisellä kiepillä ennen otteen lipeämistä ja tullaan sitten alas siten kuin osataan. Pistejaossa voi olla että puolikkaatkin tarttee laskea.
Kyllä on naisessa pahasti vialla, jossei itse keksi harrastuksia itselleen, ja makaa kotona ja itkee kun on yksin.
Huh huh.. Mieti nyt perkele vähän,! Muijat inisee et mikset ole koskaan kotona, kun äijä painaa hommia ja pitää vielä itsestään huolta, taas kun ryhävalas vaan leviää kotona, tai sitten kun mies onkin kotona, niin muija nalkuttaa et mikset tee mitään ja naapurin herra tekee sen ja sen paremmin.
Kyllä on kuule peilii katsomisen paikka tuolloin pikku prinsessa?
On ollut mielenkiintoista lukea näitä mielipiteitä niin kriittisiä kunin myötäeläviä ja kannustavia.
Jokainen meistä käy mielessään näitä asioita läpi, osa kiertyy itsensä ypärille ja saa voimaa vihasta osa osaa olla itsekriittinen ja myöntä osuutensa siihen mitä on tapahtunut kunkin henkilökohtaisessa elämässä ja kääntää kokemuksen vahvuudeksi.
Toivottavasti minä päädyn oikeaan valintaan, tulevaisuus näyttää oli se millainen tahansa.
Kumminkin päätökset on tehty ja pelisäännöt on asetettu. Sen mukaan on vain elettävä tapahtui mitä tapahtui.
Ainut asia mitä todella toivon että lapset kärsisivät tästä mahdollisimman vähän ja yhteistyö näissä asioissa onnistuu miedän välillä.