...tuntuu että järki lähtee. Yritämme saada kaiken menemään sovussa mutta laki hannaa vastaan. Kaikesta pitäisi tapella?? Kun olemme esittäneet suunnitelmamme muille on aina edessä täydellisen tyrmistynyt kysymys: oletteko te tosissanne?? Te suunnittelette asiat noin ja silti olette eroamassa??
Tuntuu että ihmiset ei saisi erota sovussa, lapsia ajatellen, omia tunteita ajatellen. Helpompaa olisi kun saisi vastata että on kolmas pyörä kuvioissa, silloin ei kukaan enää ihmettelisi ratkaisuamme. Ehei, kaikesta pitäisi jonkin kaavan mukaan riidellä verissäpäin, ottaa nyrkkiottelu kumpi saa osakkeen, autot, moottoripyörän, kummalle jää lapset, koska etävanhempi saa tavata, kuinka paljon on elatusmaksut jne.. Käsittämätöntä.
Ja tähän kaikkeen vielä tunteet. Tai oikeastaan Tunteet. Kun mikään ei ole hyvä sydämelle.
Kyyneleet tulee kun miettii eroa.
Helpotus tulee kun miettii eroa.
Pelko tulevasta tulee kun miettii eroa.
Onni tulevasta tulee kun miettii eroa.
Ja samat tunteet häilyvät mielessä kun miettii että emme eroaisikaan.
Silti tämä on meille paras ratkaisu, kun vain vielä saisimme muutkin tajuamaan sen.
Ja sen että vaikka me eroamme niin silti ystävät on ystäviä, heistä emme tee ositussopimusta tai tapaamisoikeusasiakirjoja(huh mikä sanahirviö)..
Tuntuu että ihmiset ei saisi erota sovussa, lapsia ajatellen, omia tunteita ajatellen. Helpompaa olisi kun saisi vastata että on kolmas pyörä kuvioissa, silloin ei kukaan enää ihmettelisi ratkaisuamme. Ehei, kaikesta pitäisi jonkin kaavan mukaan riidellä verissäpäin, ottaa nyrkkiottelu kumpi saa osakkeen, autot, moottoripyörän, kummalle jää lapset, koska etävanhempi saa tavata, kuinka paljon on elatusmaksut jne.. Käsittämätöntä.
Ja tähän kaikkeen vielä tunteet. Tai oikeastaan Tunteet. Kun mikään ei ole hyvä sydämelle.
Kyyneleet tulee kun miettii eroa.
Helpotus tulee kun miettii eroa.
Pelko tulevasta tulee kun miettii eroa.
Onni tulevasta tulee kun miettii eroa.
Ja samat tunteet häilyvät mielessä kun miettii että emme eroaisikaan.
Silti tämä on meille paras ratkaisu, kun vain vielä saisimme muutkin tajuamaan sen.
Ja sen että vaikka me eroamme niin silti ystävät on ystäviä, heistä emme tee ositussopimusta tai tapaamisoikeusasiakirjoja(huh mikä sanahirviö)..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Teidän asianne sopia eronne järjestelyt, ei ytävien tai sukulaisten. Jos sovussa päätätte osittaa toisin kuin laki "oikeuttaa" (siis, osituksen SAA sopia ihan kuinka pulisot tahtovat), ja onnistua saamaan "sopuero", niin on se melko outoa ympäristöltä usuttaa tappeluun -- mielestäni eille voi kohteliaasti kertoa, etteivät he ole osallisia ko. sopimuksissa.
Toisaalta, voihan olla että he "pelkäävät" luopuvan osapuolen tekevän niin painostuksesta, syyllisyydentunteesta, väsymyksestä, tai jopa uhkailun tulemana ... ja silloin ymmärrän heidän huolenasa ... muutoin en.
on nimenomaan siitä että yritämme sopia niin kuin haluamme ja ympäristöllä tarkoitan tämän maan lakia ja virkailijoita.
Tottahan voin lähteä kävelemään ilmaan mitään muuta ku vaatteet päälläni mutta silloin verottaja iskee mieheen kii kun olen antanut hänelle lahjaksi kaiken. Että sellasta.
Kyllä saat osituksessa luopua tasingosta, eikä se ole verotettava lahja. Tosin, silloin ositussopimuksen muotoseikkojen kanssa syytä olla tarkkana ... mutta voisi kuvitella "saavan" osapuolen maksavan ilomielin juristin hoitamaan ositus niin ettei veroja räpsähdä.
eilen vietettiin toista tuntia lakimiehen puheilla ja ei siitä ilman lahjaveroa selviä kun omaisuus on tällä hetkellä molempien nimissä. Kyse on suurilta osin maksamattomasta asunto-osakkeesta mistä en voi omaa puoltani siirtää miehelle koska siihen iskee verottaja ahnaat näppinsä. :(
... tai älkää ainakaan maksako tuolle, paljoa.
Turha täällä on kinata "juupas-eipäs", etenkään ellet tahdo (minkä hyvin ymmärrän) kertoa tarkemmin kuinka teillä voisi olla sellainen viritys missä joutuis maksamaan lahjaveroa avio-oikeuden piirissä olevasta VELKAISESTA asunnosta (eikä pesän ulkopuolisia varoja käytetä) ja siihen liittyvästä osituksesta.
Voin vain todeta, että tiedän tapauksia missä näin ei ole tapahtunut.
sinun sähköpostiosoite on? Voin laittaa sulle suoraan tarkemmat tiedot kun tosiaan tuntuu että lakimiehet(3kpl) on tähän mennessä vain levitelleet käsiään ja kaikki sanovat että kyllä tähän juttuun verottaja iskee.. Jos nimittäin tuntisitkin jonkin toisen samanlaisen tapauksen niin voisin käyttää sitä ennakkotapauksena meille tiettyjä viranomaisia vastaan.
Asiat on seisseet nyt jo kuukauden tämän vuoksi, alkaa tuntumaan todellakin siltä että laitetaan kohta pesänjakaja hommiin niin ettei tartte enää itse miettiä mitä tän kans tekee. Katotaan sitten mitä jää jäljelle(jos jää).
[email protected]
En tiedä paljonko voin auttaa, mutta ehkä joitain ajatuksia ... hieman erikoiselta vaikuttaa elleivät lakimiehet keksi ratkaisua verojen välttämiseen osituksessa ... taäytyy olla jokseenkin erikoiset koukerot...
Sovussa asiat sovittiin, mutta kaikki muut oli tyrmistyneitä: jos kerran sovussa olette, niin älkää nyt sit erotko.! En voi ymmärtää tuollaista näkökulmaa... ilmeisesti meidän olisi pitänyt riidellä, tapella joka pennistä ja sentistä ja ennenkaikkea lapsista.
Ja joka kerta kun tutut näki eron jälkeen, niin tutkiva katse ja huokaus, että kyllä näytät väsyneeltä... Enkä edes mielestäni ollut väsynyt! Mutta luettelemasi tunteet oli kuin omasta suustani, ja helpotus on ollut päällimmäinen tunne eron jälkeen.
Meillä sovittiin vaimon kanssa suullisesti että
minä otan velat ja vastuut yritystoiminnan olisi
pitänyt myöskin jatkua, ja koska hänellä ei mitään ollutkaan. No vähän aikaa meni ihan hienosti mutta sitten alkoi muijan suku painaan päälle kun olin jo saanut taloudenkin tasapainoon.Nyt on joka asia mennyt eri oikeuksien kautta on mennyt talot,firmat ja velkaa on jäänyt valtavasti. Neljä vuotta on käräjöity joka asiasta erikseen, anoppi painaa kun yleinen syyttäjä päälle, lapsia tapaa tosi harvoin.
Asioissa näkyy olevan että omaisuus menee puoleksi ,mutta velat sille jonka allekirjoitus velkapapereissa on ja kumman nimissä ovat.
välillä oli neljäkin asianajajaa riitelemässä keskenään.Vieläkään vaikka kaikki on mennyt ositus on tekemättä ja nyt vielä riidellään miten velka jaetaan.Puhevälit mennyt varmaan lopullisesti.Ei sinänsä raha harmita sitä saa mutta lapset kärsii ja olen joutunut joustamaan siinä asiassa ja jättämään tapaamiset vähemmälle, vaikea järjestää.
Avioero ja ositus voi olla todella vaikeita asioita jossa menee kaikki voimat ja energia jos on vähänkin enempi omaisuutta ja riitainen suku taustalla.Voi kestää vuosikausia.Siinä ei enää jää mihinkään muuhun elämään resursseja.
Koittakaa sopia, ja heti päätökset paperille.Voimia ja jaksamista teille.
hoidetaan kaikki paperille, ihan siksi että myöhemmin ei voi toinen alkaa mitään muuttamaan ja vaatimaan perättömiä.
Lähes joka sanan olisin minäkin voinut kirjoittaa. Mutta se on muiden ongelma jos eivät ymmärrä. Minä ymmärrän, että ero oli oikea ratkaisu ja sopuisakin vielä.
kerrot juuri niinkuin se oikeasti on. Eli kysymys on siitä että "tahot" eli tarkoititko virkakoneisto ym pyrokratia? Mulla ainakin on se käsitys että se on yksi hyvin vahva taho joka ei voi käsittää kun pyritään oikeasti sopimalla asiat hoitamaan. Vaan niinkuin kerrot on "tapeltava" joka asiasta ja tehtä vastoin tahtoaan pakko asiakirjoja ja täten tuottaa ja ylläpitää pyrokratiaa ja kuluja ja vahinkoa sovulle.
Käsitykseni on myös se että kun haet palvelua eli vahvistusta ja ns: ilmoitusta että asia on nyt sovitusti toisin niin alkaa vyörytys että mistä se riitä löytyy ja miten siitä voisi taho hyötyä ja että päätös on syntynyt vasta sitten kun viranomainen on omaaloitteisesti puuttunut asiaan ja hoitanut sen "kuntoon" haluamallaan tavalla??
Myös yksityinen asiain hoidosta on nyt pitkä kokemus jossa asiaa muutelaan ja jätentään huomioitta niinkauan että asiasta tulee mahdollisman monimutkainen ja siten sitten mahdoton hoitaa ja kallis jos hoidetaan. Riski uhkailut hinnalla/kuluilla, pitkittyneet käsittelyajat ym joilla sekoitetaan ja hämätään jotta asia pitkittyy.
Olen samaa mieltä että käsitettäisiin että yhteiskunnassa on ihmisiä jotkä voi ja tahtoo sopia asiat ja se on ainut oikea ansio mikä hoitaa asioita eikä se pakko riitely mikä tuntuu olevan välttämättömyys.
tarkotinkin eli ne jotka näitä asioita meillä riitauttaa on viranomaiset, verottaja, lakimiehet yms. Edes kaupunkgin oikeusaustajalle ei saanut mennä yhdessä vaan pakotettiin erikseen, eli suoraa riitää haetaan. Kelan virkailijalta sain suoraa haukut päin näköä kun kerroin miten asiat on meillä sovittu meneväksi.
Kait se on niin että tappelu täytyy saada aikaiseksi siksi koska siitähän se valtio eniten hyötyy?
Tuo on sitä mitä olemme kokenut ainakin kymmenen vuotta kun olmme oikeuksiamme hakeneet toisten aiheuttamiin seuraamuksiin (onnettomuudet) perheenä.
Edellä esille tullutta juupas/eipäs keskustelua on jatkunut joka paikassa ja kun on paikka missä se on otettava huomioon niin sitten väistellään asiaan välttämättömästi vaikuttavat seikat sivuun ja ei huomioida. Näin on tehnyt mm asimiehet ym jotka ovat ilmoittaneet itsensä "ammattiosaajiksi " ja 120€ /h palkakseen "kulujen" lisäksi??
Eli riita tosiaan synnytettään vaikka asiat on kirjoitettu ja laki kertoo velvoiteet sekä tapahtumista on viranomais asiakirjat ja tapahtumien kulku on"tutkittu" moneen kertaan.
Jokainen lapsikin ym perheenjäsen on joka paikassa haluttu erillään ottaa vastaan eikä yhdessä voi perheenä olla asiassa esillä missään vaikka kaikki ovat kohdanneet onnettomuudet yhtäaikaa ja samassa paikassa.
Suurennuslasilla on etsitty että mitä vikaa perheestä löytyisi mihin voisi ja pääsis vetoamaan?! Riitaa on kylvetty vain perheen väliseksi vaikka ei oikeasti suostuttu kuulemaan ja tukemaan perusyksikkönä missä lapset ja vanhempien terveys olisi tärkein. Ja että voisi palata normaaliin elämään ja vastuuseen omista asioistaan.
Lakimiehet vain "rahastaisi" ja ym toimijat sen riidan kylvämisen seurauksena.
Saa nähdä saameko elämän takasin vielä lapsilleni ja perheelle.
Tuon edellisestä todetun lisäksi on kohtelu ollut käsittämättöntä myös siksikin koska emme ole eroamassa ollenkkaan olleetkaan eikä edes aikeissa. Niinkun on hettu huomiontia perheemme ja lastemme tilaan niin ensimmäiseksi on alettu kaivaa ongelmia suhteemme niskaan ja syyksi ja kun ei löydy niin asia hyljätään koska ei voi kohdistaa apua perheelle vaaan "yksilölle" jota voi sitten tuomita ja rankaista??
Siis yhteiskunnassa toimiva virkamieskoneisto ja markkinavoimien yrittäjä pohjaiset asiamiehet asianajajat ja lakimiehet eivät tunne käsitettä perhe jossa perheen jäsenet ovat avuntarpeessa juuri perhe yhteisön säilymisen vuoksi jotaa lasten etu toteutuisi perusturvana perustuslaillisin oikeuksin.
No voin kuvitella miten vaikeaa se on kun vanhemmat ovat eroamassa mutta lailla "rahaa" tekevät tahot kyllä on hyvin tietoisia sillä tällöinhän on jo niinkuin itsestään selvää että alla on vaikea riita ja siinä "tunkiolla" he sitten tilinsä tekee.
Se on ylläri kun ja jos näin ei ole vaan onkin sovussa oleva pari ja he eroavat sovussa niin silloin ei apua tahdo saada koska riita on se joka on ensiksi aikaan saatava.
Tämän olemme kokeneet ja siitä joutuneet maksamaan mutta ei ole vielä tullut eroa vaikka juristi koetti vuosikausia pakoittaa riitaan.