Keski-iän kriisi?

Uskonnot ja sielutieteet?

Minä olen viisikymppisenä alkanut kiinnostumaan uskonnoista. Politiikkakin on niin tylsää nykyään.

Tänään ajattelin jälleen kuunnella Radio Deistä kuinka Leo Meller saarnaa maailman loppua. Tähänkö on tultu? 5-kymppinen sinkkumies korva matkaradiossa kiinni kuuntelemassa karismaattista saarnamiestä samaan aikaan kun muut ikäiset pubeissa pitämässä hauskaa?

Hyvä! Tuo "muutos" sana taitaa osua asian ytimeen. Napakka oivallus!

oOko sekärsimisen huippu, kun siat suuteleee?

Danny Boy kirjoitti:

Hyvä! Tuo "muutos" sana taitaa osua asian ytimeen. Napakka oivallus!

elämä, mutta kriisit ovat jääneet aika ohimeneviksi. Se on vissiin vähän miten sen muutoksen ottaa, kriiseilijät ottanevat sen uhkana.

Minulla nelikymppinen vilahti ohi huihai! Kolmekymppisenä vähän kriiseilin. Nyt vanheninkin sitten kerralla 20 vuotta ja tässä istun "kriiseilen " 50-vuoden kriisiä.

Danny Boy kirjoitti:

Minulla nelikymppinen vilahti ohi huihai! Kolmekymppisenä vähän kriiseilin. Nyt vanheninkin sitten kerralla 20 vuotta ja tässä istun "kriiseilen " 50-vuoden kriisiä.

mulle ei sit enää tule viidenkympin iässä ku oli jo nelikymppisenä...;)) herttine ku meinasin pistää koko homman uusiks..:)

Rakas ystäväni sinulle mitään kriisiä tulee!minä en ainakaan usko moista sinulle tapahtuvan,
kehrätään vaan yhdessä molli soinussa.
Eikös juu..........

m-54 kirjoitti:

Rakas ystäväni sinulle mitään kriisiä tulee!minä en ainakaan usko moista sinulle tapahtuvan,
kehrätään vaan yhdessä molli soinussa.
Eikös juu..........

kehrätään myö vaan..;))..vaikka sit siinä mollissa...:)

Samansuuntainen kohtalo. Silloin se 50-kriisin pukkasi. Lopetin kokonaan hakupapereiden kopioinnin kun viimeiseen paikkaan hakiessani hakijoita oli 365. Kyllä siinä piti painia oman itsearvostuksensa kanssa kun huomasi ettei kelpaa enää muualle töihin kun kolmannen sektorin "vapaaehtois-pakolliseen-työmarkkinatuella". Hain eläkettä. Toisaalta, tohtorit väittivät että näin työvoimapulan kynnyksellä, ei voida ketään jolla ei ole dementiaa, päästää eläkkeelle.
"Luuvikojeni" vuoksi, minut karsinoitiin osatyökyvyttömyyseläkeläiseksi ja toista puolta sitten olen työtön. Tämä jos mikä on 50-kriisiä jota sitten työmarkkina-työeläkeellä "hallitaan".

On tosi pirullista ja turhauttavaa, että viisikymppiset ovat menettäneet työmarkkina-arvonsa. Samaan aikaan puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi tehdä töitä entistä pitempään. Miten teet ja kartutat "suuria eläketuloja", jos jo nelikymppisen työttömän on vaikea löytää uutta työpaikkaa. Ei ole ihme, että ihmiset masentuvat ja turhautuvat.

Sinä mietit vapaaehtoistyötä vaihtoehtona yksinäisyydelle ja sanoit: "Olen tottunut olemiseeni ja mihinkään vapaaehtoistöihin minua ei saa (niissäkin ovat väärät edunsaajat = toimitsijat itse ja sieltä pomosuunnasta). Pitää vaan osata repiä tylsästäkin olemisesta, yksinäisyydestä irti se mitä pystyy ja onhan niitä vieläkin kehnompia vaihtoehtoja."

Tottakai asia voidaan nähdä niin, että ainakin suurten vapaaehtoisjärjestöjen varoista osa kuluu järjestön pyörittämiseen ja vakituisen henkilökunnan palkkojen maksuun. Miksi se on niin kamalaa?

Ainakin jos potisin yksinäisyyttä, lähtisin mielelläni mukaan jonkin vapaaehtoisjärjestön toimintaan. Useimmiten niissä tapaa todella mukavia ihmisiä. Tosin taidan olla hieman jäävi asiassa, koska olen ehtinyt olla mukana monenlaisissa hankkeissa. Eihän kaiken vapaaehtoistyön edes tarvitse tapahtua virallisten järjestöjen puitteissa. - Siitä asiasta taidankin tehdä oman aloituksen.

Luitko muuten Uniceffin varaston 94-vuotiaasta esimiehestä, joka tekee vielä säännöllisesti viitenä päivänä viikossa töitä?

Usein ihmiset huomaavat, että antaessaan saavat myös itselleen enemmän.;)

optimisti-orvokki kirjoitti:

On tosi pirullista ja turhauttavaa, että viisikymppiset ovat menettäneet työmarkkina-arvonsa. Samaan aikaan puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi tehdä töitä entistä pitempään. Miten teet ja kartutat "suuria eläketuloja", jos jo nelikymppisen työttömän on vaikea löytää uutta työpaikkaa. Ei ole ihme, että ihmiset masentuvat ja turhautuvat.

Sinä mietit vapaaehtoistyötä vaihtoehtona yksinäisyydelle ja sanoit: "Olen tottunut olemiseeni ja mihinkään vapaaehtoistöihin minua ei saa (niissäkin ovat väärät edunsaajat = toimitsijat itse ja sieltä pomosuunnasta). Pitää vaan osata repiä tylsästäkin olemisesta, yksinäisyydestä irti se mitä pystyy ja onhan niitä vieläkin kehnompia vaihtoehtoja."

Tottakai asia voidaan nähdä niin, että ainakin suurten vapaaehtoisjärjestöjen varoista osa kuluu järjestön pyörittämiseen ja vakituisen henkilökunnan palkkojen maksuun. Miksi se on niin kamalaa?

Ainakin jos potisin yksinäisyyttä, lähtisin mielelläni mukaan jonkin vapaaehtoisjärjestön toimintaan. Useimmiten niissä tapaa todella mukavia ihmisiä. Tosin taidan olla hieman jäävi asiassa, koska olen ehtinyt olla mukana monenlaisissa hankkeissa. Eihän kaiken vapaaehtoistyön edes tarvitse tapahtua virallisten järjestöjen puitteissa. - Siitä asiasta taidankin tehdä oman aloituksen.

Luitko muuten Uniceffin varaston 94-vuotiaasta esimiehestä, joka tekee vielä säännöllisesti viitenä päivänä viikossa töitä?

Usein ihmiset huomaavat, että antaessaan saavat myös itselleen enemmän.;)

Lue lisää

jos ei jaksa niin ei jaksa ja liian kiltti´kun on voi palaa loppuun.

syyllistetty kirjoitti:

jos ei jaksa niin ei jaksa ja liian kiltti´kun on voi palaa loppuun.

Luultavasti loppuunpalamista voi jouduttaa, jos heittäytyy yksinäisyyteen säästämään vähiä voimiaan. - Tarkoitin tervettä ihmistä, jolla on ylimääräistä aikaa, joka ei käy töissä eikä ole perheellinen ja terveesti tuntee ehkä itsensä joskus yksinäiseksi. Tietenkin pitää antaa itselleen lupa levätä itsekseen ja kerätä uusia voimia yms. Ensin pitää huolehtia itsestään, että voisi auttaa muita - jos haluaa.

Joskus saa yllättävän paljon voimia, jos niitä on tallella sen verran että saa itsensä ensin liikkeelle. Ainakin minä olen kokenut olevani välillä työpäivän jälkeen niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä ulos tai kuntoilemaan. Silloin kun olen kuitenkin saanut lähdetyksi, huomaan jälkikäteen saaneeni siitä suuren positiivisen energialatauksen.

Samalla tavoin minusta saa hyvää mieltä ja positiivista energiaa, kun voi auttaa toisia ihmisiä tai tehdä jotain "maailman parantamiseksi". Itsekkyydestäkään ei ole haittaa niissä kuvioissa: Voi tehdä sellaista, mikä tuottaa itselle iloa ja tuntuu mukavalta. Sitä tarkoitin sanomalla: antamalla saa itsekin enemmän.

En tarkoita kirjoituksiani ohjeeksi, olenpahan vaan kertonut omista ajatuksistani omasta näkökulmastani katsottuna.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Luultavasti loppuunpalamista voi jouduttaa, jos heittäytyy yksinäisyyteen säästämään vähiä voimiaan. - Tarkoitin tervettä ihmistä, jolla on ylimääräistä aikaa, joka ei käy töissä eikä ole perheellinen ja terveesti tuntee ehkä itsensä joskus yksinäiseksi. Tietenkin pitää antaa itselleen lupa levätä itsekseen ja kerätä uusia voimia yms. Ensin pitää huolehtia itsestään, että voisi auttaa muita - jos haluaa.

Joskus saa yllättävän paljon voimia, jos niitä on tallella sen verran että saa itsensä ensin liikkeelle. Ainakin minä olen kokenut olevani välillä työpäivän jälkeen niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä ulos tai kuntoilemaan. Silloin kun olen kuitenkin saanut lähdetyksi, huomaan jälkikäteen saaneeni siitä suuren positiivisen energialatauksen.

Samalla tavoin minusta saa hyvää mieltä ja positiivista energiaa, kun voi auttaa toisia ihmisiä tai tehdä jotain "maailman parantamiseksi". Itsekkyydestäkään ei ole haittaa niissä kuvioissa: Voi tehdä sellaista, mikä tuottaa itselle iloa ja tuntuu mukavalta. Sitä tarkoitin sanomalla: antamalla saa itsekin enemmän.

En tarkoita kirjoituksiani ohjeeksi, olenpahan vaan kertonut omista ajatuksistani omasta näkökulmastani katsottuna.

Lue lisää

käytetään usein hyväksi eli kun alkaa liikaa antamaan muille!Näitä esimerkkejä löytyy ja jos alkaa puolustautumaan epäillään että kaikki ei ole nyt kohdallaan.Annetaan todella kaikkien itse elää niin kun haluaa niin sieltä voi tulla myös voimaa muille.

optimisti-orvokki kirjoitti:

On tosi pirullista ja turhauttavaa, että viisikymppiset ovat menettäneet työmarkkina-arvonsa. Samaan aikaan puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi tehdä töitä entistä pitempään. Miten teet ja kartutat "suuria eläketuloja", jos jo nelikymppisen työttömän on vaikea löytää uutta työpaikkaa. Ei ole ihme, että ihmiset masentuvat ja turhautuvat.

Sinä mietit vapaaehtoistyötä vaihtoehtona yksinäisyydelle ja sanoit: "Olen tottunut olemiseeni ja mihinkään vapaaehtoistöihin minua ei saa (niissäkin ovat väärät edunsaajat = toimitsijat itse ja sieltä pomosuunnasta). Pitää vaan osata repiä tylsästäkin olemisesta, yksinäisyydestä irti se mitä pystyy ja onhan niitä vieläkin kehnompia vaihtoehtoja."

Tottakai asia voidaan nähdä niin, että ainakin suurten vapaaehtoisjärjestöjen varoista osa kuluu järjestön pyörittämiseen ja vakituisen henkilökunnan palkkojen maksuun. Miksi se on niin kamalaa?

Ainakin jos potisin yksinäisyyttä, lähtisin mielelläni mukaan jonkin vapaaehtoisjärjestön toimintaan. Useimmiten niissä tapaa todella mukavia ihmisiä. Tosin taidan olla hieman jäävi asiassa, koska olen ehtinyt olla mukana monenlaisissa hankkeissa. Eihän kaiken vapaaehtoistyön edes tarvitse tapahtua virallisten järjestöjen puitteissa. - Siitä asiasta taidankin tehdä oman aloituksen.

Luitko muuten Uniceffin varaston 94-vuotiaasta esimiehestä, joka tekee vielä säännöllisesti viitenä päivänä viikossa töitä?

Usein ihmiset huomaavat, että antaessaan saavat myös itselleen enemmän.;)

Lue lisää

maksa vaan muiden jo eläkkeellä olevien. Siksi taitaa tulla kohta aika että vanhemmankin työ kelpaa. Tosin on hyväksi näyttää siinä vaiheessa että on pystynyt vaihtamaan työpaikkaa useamminkin kuin kolmenkymmenen vuoden välein, niitä perehdyttämiseen meneviä paukkuja pelkäävät rekrytoijat eniten.

syyllistetty kirjoitti:

jos ei jaksa niin ei jaksa ja liian kiltti´kun on voi palaa loppuun.

sekin johtuu että pienten lasten äideille löytyy sijaisuuksissakin aina pitkiä pestejä josta ajasta vähintään viidesosa kuluu omiin ja lasten sairauslomiin muihin vapaisiin. Viiskymppiselle löytyy vain kesälomitusta eli silloin kun muut pitää hauskaa ja lomailee, rentoutuu niin viiskymppinen saa hikoilla. Ja tätä kun jatkuu 15:kin kesää peräkkäin niin alkaa jo v-tuttaa!!!

optimisti-orvokki kirjoitti:

On tosi pirullista ja turhauttavaa, että viisikymppiset ovat menettäneet työmarkkina-arvonsa. Samaan aikaan puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi tehdä töitä entistä pitempään. Miten teet ja kartutat "suuria eläketuloja", jos jo nelikymppisen työttömän on vaikea löytää uutta työpaikkaa. Ei ole ihme, että ihmiset masentuvat ja turhautuvat.

Sinä mietit vapaaehtoistyötä vaihtoehtona yksinäisyydelle ja sanoit: "Olen tottunut olemiseeni ja mihinkään vapaaehtoistöihin minua ei saa (niissäkin ovat väärät edunsaajat = toimitsijat itse ja sieltä pomosuunnasta). Pitää vaan osata repiä tylsästäkin olemisesta, yksinäisyydestä irti se mitä pystyy ja onhan niitä vieläkin kehnompia vaihtoehtoja."

Tottakai asia voidaan nähdä niin, että ainakin suurten vapaaehtoisjärjestöjen varoista osa kuluu järjestön pyörittämiseen ja vakituisen henkilökunnan palkkojen maksuun. Miksi se on niin kamalaa?

Ainakin jos potisin yksinäisyyttä, lähtisin mielelläni mukaan jonkin vapaaehtoisjärjestön toimintaan. Useimmiten niissä tapaa todella mukavia ihmisiä. Tosin taidan olla hieman jäävi asiassa, koska olen ehtinyt olla mukana monenlaisissa hankkeissa. Eihän kaiken vapaaehtoistyön edes tarvitse tapahtua virallisten järjestöjen puitteissa. - Siitä asiasta taidankin tehdä oman aloituksen.

Luitko muuten Uniceffin varaston 94-vuotiaasta esimiehestä, joka tekee vielä säännöllisesti viitenä päivänä viikossa töitä?

Usein ihmiset huomaavat, että antaessaan saavat myös itselleen enemmän.;)

Lue lisää

tapauksia.
Sain vuosi sitten uuden työpaikan 56-vuotiaana ja
tästä eteenpäin vielä kaksi vuotta.
Olen erittäin kiitollinen työnantajalleni, joka antoi minulle tämän uuden mahdollisuuden oltuani
työttömänä aika ajoin pitkäänkin.

omaa eläkettäsi kirjoitti:

maksa vaan muiden jo eläkkeellä olevien. Siksi taitaa tulla kohta aika että vanhemmankin työ kelpaa. Tosin on hyväksi näyttää siinä vaiheessa että on pystynyt vaihtamaan työpaikkaa useamminkin kuin kolmenkymmenen vuoden välein, niitä perehdyttämiseen meneviä paukkuja pelkäävät rekrytoijat eniten.

Lue lisää

Pitkä työsuhde on jäänyt monen ihmisen kohdalla vain unelmaksi. Pisin työsuhteeni on kestänyt 11 vuotta, muut puolestatoista seitsemään vuoteen. Aina on työpaikalla alkanut mennä huonosti ja on ollut pakko hakea uutta työpaikkaa. Jotkut joutuvat tyytymään lyhytaikaisiinkin määräaikaisiin työsuhteisiin.

Me suuret ikäluokat voimme hyvällä omalla tunnolla todeta, että olemme maksaneet enemmän eläkkeitä, kuin ketkään muut Suomessa. Sitten kun tulisi saamisen aika, saamme rippusia. Eihän se ole mitään uutta, me olemme se itse maksava sukupolvi. Onneksi osaamme tulla vähällä toimeen. Sen opimme viiden vuoden asuntolainoja maksellessamme - onneksi inflaatio hieman auttoi.

Kuinkahan moni meistä eli nykyisin määriteltävän köyhyysrajan alapuolella ja kuitenkin vastasi itse kaikista perheen menoista ja eli kuitenkin henkisesti rikasta elämää?