Mieheni on chattien sankari. Kerta toisensa jälkeen hän pyydystää uhrejaan eri keskustelukanavilla, Ja aina löytyy elämäänsä pettyneitä, keski-ikäisiä naisia, jotka ovat valmiita uskomaan, että juuri hän on se ainoa ja oikea, jolla on tulevaisuus, uusi alku ja onnellinen vanhuus tiedossa mieheni kanssa.
Voisi tässä lähettää terkkuja muutamille, mutta miksi niin tekisin. Todetkoon itse, miten heitä on kusetettu kun ovat niin typeriä.
Ai, että mistä tiedän tämän kaiken. Vilkaisin vähän miehen sähköpostia ja puhelinta. Ja nyt on ihan turha rupeta moralisoimaan tyyliin ei saa toisen postia katsoa. Keräsin vain todisteita avioeroa varten,
Paperin mies saa postissa kun olen muuttanut pois. Hän ei vielä aavista mitään....
Saapahan sitten nähdä. Ja onnea kaikille hänen kymmenille "ainoilleen" ja elämänsä naisille....
Voisi tässä lähettää terkkuja muutamille, mutta miksi niin tekisin. Todetkoon itse, miten heitä on kusetettu kun ovat niin typeriä.
Ai, että mistä tiedän tämän kaiken. Vilkaisin vähän miehen sähköpostia ja puhelinta. Ja nyt on ihan turha rupeta moralisoimaan tyyliin ei saa toisen postia katsoa. Keräsin vain todisteita avioeroa varten,
Paperin mies saa postissa kun olen muuttanut pois. Hän ei vielä aavista mitään....
Saapahan sitten nähdä. Ja onnea kaikille hänen kymmenille "ainoilleen" ja elämänsä naisille....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi en liiku enään muualla kuin täällä. Toivottavasti miehesi on ollut edes niitä, jotka ovat kertoneet naisille olleensa varattuja.
Totta kai hän kertoo olevansa varattu, mutta kun avioliitto on ihan loppu ja hän haluaa elämäänsä uuden ihmisen, joka ymmärtää häntä. Olisipa hauska nähdä kuinka moni nainen ymmärtää kaikkia hänen "harrastuksiaan".
Onnea elämääsi. Kenellekään ei toivoisi tuollaista kokemusta. Omalta kohdalta kipuilin aika pitkään vaikean exän kanssa. En jaksanut hänen mielenmuutoksiaan. Nyt olen tavannut todella mukavan, luotettavan miehen.
Voi miten katkera olet :) Miehesi on pyydystänyt uhrejaan chatissä. Mutta kenet hän on eniten verkkoonsa saanut, sinut (kohta keski-ikäinen se olet sinäkin) vaimokseen.
Joku suhteessanne ei miehesi mielestä ole hyvin, kun pitää muualta hakea seuraa. Ei se syy VOI olla yksin toisessa puolisossa.
Avioeroa varten EI tarvita mitään todisteita. Sen saa ihan vapaamuotoisella hakemuksella. Halusit tutkia miehesi sähköpostia ja puhelinta, älä silti puolustele sitä tekosyillä.
Viestisi on aivan odotetun kaltainen. Pitäisikö minun olla erityisen iloinen / levollinen / hyvillä mielin siitä, että mies toimii kuten toimii? Miksi ei saisi olla katkera siitä, että ihminen, jota on rakastanut ja johon on luottanut, pettää? Sano miksi? Eikö ole aika luonnollista, että tilanne herättää kaikenlaisia, erityisesti negatiivisia tuntemuksia, suuttumusta, vihaa ja katkeruutta. Eikö se ole täysin inhimillistä?
Ja sitten niistä sähköposteista. Tiedän varsin hyvin, että avioeron saa ilman mitään todisteita, hakemuksesta jne. Mutta nyt tiedän, että päätökseni ei ole turha ja että se perustuu elävän elämän julmiin faktoihin. Kun mies ei kykene tilannetta tunnustamaan, ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan, sen seurauksista ja tekemään siitä tarvittavia johtopäätöksiä, niin jonkunhan se on tehtävä. Uskon, että hänelläkin on paha olla. Miksi siis roikkuisimme löyhässä hirressä vuodesta toiseen. Minua jopa vähän säälittää. Mies etsii, etsii ja etsii ja alkaa näyttämään vähän siltä, että ei koskaan löydä sitä täyttymystä, jonka haluaisi. Kun ei taida oikein itsekkään tietää, mitä haluaisi.
Olet oikeassa, että vikaa on sysissä ja sepissä. Minulta puuttuu jotain sellaista, jota mies haluaisi. Toinen kysymys on se, onko sellaista ominaisuutta / asiaa loppujen lopuksi kenessäkään inhimillisessä olennossa. Ehkä hän ajaa takaa haamua, joka on vain hänen omassa mielessään.
Ihmettelen vain, että on niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita heti ensi kerrasta naivisti uskomaan mitä lurituksia tahansa edes näkemättä toista osapuolta. Toisaalta tiedän, että mies on hyvin taitava kun hän alkaa jota kuta ”piirittämään”.
Hurma kestää juuri niin kauan kuin seuraava sopiva tulee uhri näköpiiriin. Sitä paitsi näin nettien ja sähköpostien aikana on mahdollista ylläpitää suurempaakin haaremia. Mutta siitä en jaksa surua kantaa, että aika moni on joutunut hautaamaan haaveensa, enkä siitäkään, että joku olisi ollut valmis ottamaan jopa avioeron kunnes sai kylmää vettä niskaansa. Mies vain ilmoitti, että eihän hän nyt suinkaan sellaista tarkoittanut.
Tällaista tämä elämä on!
Kirjoitit:
"Olet oikeassa, että vikaa on sysissä ja sepissä. Minulta puuttuu jotain sellaista, jota mies haluaisi. Toinen kysymys on se, onko sellaista ominaisuutta / asiaa loppujen lopuksi kenessäkään inhimillisessä olennossa. Ehkä hän ajaa takaa haamua, joka on vain hänen omassa mielessään."
Et tiedä siis miehesi syitä. Et siis tiedä kaipaako hän jotakin sellaista, mitä ei voi saavuttaa. Vai jotakin minkä voisitte yhdessä korjata. Ja jos hän hakeekin nyt jotakin mahdotonta, kuten ikuista ihastumista, niin senkin asian voi yhdessä muuttaa.
Saat olla vihainen. Minä en sitä ala kieltämään. Minua on petetty, ja tiedän tasan ne tunteet. Mutta pakoon en ongelmia lähtenyt. Asiat selvitettiin niin perinpohjin, että jälkikäteen oikein ihmetteli, että mistä siihen kaikkeen löytyi oikein voimaa! No, rakkaudesta toisiamme kohtaan. Sinäkin sanoit että olet miestäsi rakastanut. Miehesikin voi hyvin rakastaa sinua. Rakkaus kun ei estä tekemästä virheitä.
Avioerossa on puolen vuoden harkinta-aika ihan syystä. En suosittele että lähdet selvittämättä asioita. Tappele tappelusi miehesi kanssa, käy pahat tunteet läpi, ole vihainen, ja löydä syyt. Jos kaikenh tämän jälkeen tuntuu siltä, että haluat mielummin jatkaa elämää yksin, niin lähde vasta sitten. Silloin lähdet enemmän oppineena ja vahvempana. Eikä tarvitse jossitella sitten parin vuoden päästä... Jos käyt tämän kaiken läpi, yhdessä miehesi kanssa, niin ymmärrät itsestäsikin enemmän. Ja voit vielä saada itsetuntosi kuntoon ja vahvaksi. Älä lähde vielä. Sinulla ei ole kiire mihinkään. Erokin kannattaa tehdä pariterapian kautta, jotta mieleen ei jää loppu elämäksi liian suuria asioita hautomaan. Usko minua. Toivon niin.
Kunnioitan siis eropäätöstäkin, mutta vasta sitten kun ongelmat on käyty läpi. Itse en eronnut, vaikka joskus aikoinaan siltä tuntuikin, että voisin miehen vaikka ampua. Ja itseni perään. Nyt olen onnellinen ja vahva nainen.
on lähtenyt etsimään chattailusta jotain sellaista, missä kokee puutteita elämässänne. Miehenhän ei tarvitse chattailla muiden kanssa, jos oma elämä on ihanaa ja kunnossa. Siltikään kyse ei tarvitse olla siitä, etteikö miehesi rakasta sinua.
Parisuhdetta ei hoideta vain tänään vaan tähtäimenä on yhteinen tulevaisuus, istua vanhanakin siinä kiikkustuolissa toista silmiin katsoen. Parisuhdetta pitää hoitaa tänään ja huomennakin, jos toisen unohtaa ja kuljetaan omia polkuja - alkaa raikas vihreä niitty tuoksua vastustamattomalta siellä aidan toisella puolella.
Oletko ajatellut, että miehesi saa näiltä naisilta sitä ymmärtämistä ja hyväksymistä itselleen. Hän varmasti kertoo naisille elämästään ja avioliitostaan. Nuo naiset ymmärtävät häntä paremmin kuin sinä, siksi hän ottaa heihin yhteyttä ja pitää "suhteita" yllä. Jos sinä haluat olla se nainen, joka ymmärtää ja rakastaa, niin on aika tehdä asialle jotain. Ota asiat puheeksi ja kerro ettet pidä siitä kun hän chattailee muiden kanssa. Kerro, että olet vihainen ja raivoa, kunnes helpottaa. Keskustelkaa asioista, mutta älkää erotko niin, että asioita jää selvittämättä.
Jos on rakkautta, niin silloin asiat selviävät, mutta vain rakkauden avulla. Jos suhteessanne on rakkaus kuollut, erotkaa ystävinä - mutta vasta kun olette ne asiat selvittäneet. Älä jätä mitään kiveä kääntämättä, tai sinusta tulee katkera ja saat elää lopun elämäsi yksin. Puhdista itsesi vihasta ja auringonsäteiden paistaa sielustasi, kohdista ne miehellesi ja osoita rakkauttasi, mikäli vielä rakastat. Tulet saamaan varmasti monin verroin rakkautta takaisin, kunhan löydätte vielä toisenne. Antakaa aikaanne toisillenne, uskokaa ja luottakaa toisiinne.
Yritätkö "varoittaa" chattailevia naisia, etteivät uskoisi jonkun tyypin puheita? Varmasti moni chattaaja pettyy elämässään, kun luulee tavanneensa chatissa ihanan ja mukavan miehen. Aivan varmasti moni ei silmäänsä räpäytä kun totuus selviää, sillä fiksu nainen ymmärtää jo aikaisemmin ettei kaikki ole kohdallaan. Olkoon mies naimisissa taikka ei, mutta se ettei mies ole tosissaan tulee ilmi aika pian.
Miksi et paljasta miestäsi chattailemalla itsekin? Kun saat chattailun edetessä riittävän varmuuden, että kyseessä on miehesi niin järjestä hänet treffeille kanssasi, annat sellaiset tuntomerkit jotka eivät sovi sinuun, mutta miellyttävät miestäsi. Kun miehesi lähtee treffeille hän kai valehtelee sinulle jotain. Anna miehen mennä, lähde vähän ajan kuluttua perään ja kun hän sovitussa paikassa odottelee mene hänen luokseen ja kysy mitä odottaa... ja kun ei kuitenkaan kerro niin kerrot itse hänelle että hänen harrastuksensa on selvinnyt sinulle ja että se olit sinä jonka kanssa chattaili. Tai lähetteli sähköpostia, mitä nyt sitten teittekään. Selvittäkää asia kotona. Uhkaa erolla tai ota ero, ellet usko voivasi enää elää hänen kanssaan. Mutta älä ole katkera. Jokin pahan olon tunne on miehesi tuohon ajanut, eikä sitä asiaa paranna syyllistäminen.
Arvosta kovasti neuvojanne.
mutta luultavasti moni, niin kuin minäkin, on täällä vain 'muuten vaan'. En jakele kenellekään sähköpostiosoitettani, joten en sekaannu mieheesi. Ne, joilla osoitteeni on kirjoitelkoot. Tsemppiä sulle, koeta kestää.
Tuhannet ja taas tuhannet ovat täällä muuten vaan, mutta minulle ne yksi, kaksi, kolme tai neljä, joiden kanssa mieheni on viime aikoina luonneet hyvää ja toimivaa "ihmissuhdetta", ovat minulle liikaa.
Tunnen olevani nurkkaan ahdettu eläin, joka yrittää pyristellä tukalasta tilanteesta pois.
Jos minulla ei olisi jäljellä minkänlaisia tunteita miestäni kohtaa, kaikki olisi hyvin yksinkertaista.
Voisi ihan helposti ja järkiperäisesti ilman katkeruutta, vihaa, surua ja ahdistusta lähteä ja aloittaa uuden elämän jossakin. Mutta kun ihmismieli ei toimi siten että tunteet voi noin vain kääntää päälle tai pois. Minussa ei ole nappulaa, jossa lukee off / on.
En enää syytä ketään, mutta ihmetelen, että kunnoitus toisen tunteita ja kiintymystä kohtaan tuntuu kadonneen kokonaan. ymmärrän, jos mieheni haluaa muuta ja hän löytää sitä chatti-palstoilta, mutta en sen sijaan ymmärrä sitä, että tuntuu kuin sillä, mitä on yhdessä ollut ei olisi enää mitään merkitystä.
Se ei näköjään velvoita miestä edes kohtelemaan minua kunnoittavasti eli sanomaan suoraan, että tämä suhde ei ollutkaan sitä, mitä olen elämältäni halunut vaan haluan etsiä vielä jotain muuta.
Valehtelu, peittelu ja epämääräiset puhelut ja tekstiviestit loukkaavat minnua. Minusta tuntuu kuin minua pidettäisiin pilkkana.
Suhteen kaatuminen on aina katkeruutta ja vihaa aiheuttava juttu. Ja ne tunteet täytyy saada käydä läpi. muuten ei ole mahdollisuutta uuteen. Eikä edes mahdollisuutta jatkaa sitä vanhaa, jos sellaiseen ratkaisuun päädyttäisiin.
Ainakiin sen olen oppinut, että missään vaiheessa ryhdy ns. kolmanneksi osapuoleksi kenenkään muun kanssa. Jos mies ei osaa päättää vaan roikkuu jonkinlaisessa välitilassa, niin mikään ei takaa sitä ettenkö seuraavalla kierroksella minä olisi se, jota petetään ja sumutetaan.