Olen tänä syksynä aloittanut etäsuhteen(välimatkaa 120 km) ja jo alkumetreillä rakastuin korviani myöten tähän mieheen.Hän on tuntunut koko ajan oikealta minulle,jo ennen kuin olimme edes tavanneet kertaakaan (juttumme alkoi tekstailuna). Silti on yksi ongelma joka häiritsee minua kovasti..Olen huomannut etten luota tähän mieheen. Erossa ollessamme epäilen jatkuvasti että jos hänellä onkin joku toinen tai jos hän vain leikkiikin tunteillani. Vaikka pohjimmiltani kyllä tiedän ettei ole syytä epäillä,mutta silti niin teen. Kun olemme yhdessä,silloin kaikki on niin ihanaa enkä epäile hetkeäkään hänen tunteitaan,mutta kotiin päästyäni alkavat taas pikkuhiljaa epäilyt ilmaantua. Rakastan tätä miestä hirmuisesti,mutta silti en vielä osaa olla täysin rento hänen seurassaan ja ujostelen. Tämä ilmeisesti johtuu juuri siitä etten luota häneen 100 %.. Haluaisin luottaa,todellakin,mutta.. Mitä teen? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Rakentuuko se luottamus pikkuhiljaa suhteen edetessä? Emme kuitenkaan ole olleet vielä mitään huikeita aikoja yhdessä. Pelkään että hän "kyllästyy" minuun pian jos huomaa etten pääse näistä epäilyistäni ja "ujoudestani" eroon..
Luottamus?
sarah-19
202878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ehkä kuitenkin olet intohimoisesti ihastunut, etkä rakastunut, jos kerta vasta tänä syksynä oot tavannu jonkun kiinnostavan hepun?? =) Mäki oon kaukosuhteessa, mut välimatkaa on paljon, paljon renemmän. Silti en epäile mieheni tunteita hetkeäkään tai ajattele, että hänellä on joku tyttö selkäni takana. Vaikka hän on niin hyvännäköinen että sais varmaan kenet tahansa naisen...Mut onnee vaan teille. Älä tuhlaa aikaa epäilyhin, ne vaan tuo tulevaisuudessa ongelmia. Kohta sulle voi käydä niin, että alat uskoo noihin epäilyihisi. =/
Tiedän että pian voi käydä niin että alan oikeasti uskoa epäilyihini ja muutun mustasukkaiseksi hirviöksi tai jotain.. :D Se jos mikä varmaan karkottaisi miehen kuin miehen. Minun on vaan aina ollut hankalaa luottaa ihmisiin, ja kaiken lisäksi tämä on vasta ensimmäinen seurustelusuhteeni,joten sekin saattaa olla syynä epävarmaan olooni? Mutta antaa ajan kulua,ehkäpä otan asian puheeksi kultani kanssa kunhan vaan rohkaistun! :)
tuo teksti oli, ihan kun olisin kirjoittanut sen itse :) Tapasin kanssa miehen syksyllä ja olemme nyt seurustelleet reilut 3 kk. Tunteet on todella syvät molemmin puolin...jopa voisin väittää että miehen puolelta vielä syvemmät. Mutta juuri tuo luottamus... itse en käy viikonloppuisin baareissa ja mies käy. En voi olla miettimättä, että mitähän siellä tapahtuu. näemme vain 1-2 kertaa kuussa. mutta päivittäin olemme yhteyksissä. Elämä ei ole aina helppoa :P
Mä seukkaan 500km välimatkalla ja aina se ei ole helppoa... Olen huomannut että yksinäisyys yhdistettynä ikävään saa mielikuvituksen liikkeelle ja sitä alkaa miettiä ja kuvitella liikoja. Mutta suhteen perusta on kuitenkin luottamus ja siihen on pyrittävä, se ei ole aina itsestään selvyys, mutta se kyllä kasvaa ajan myötä.
Tsemppiä kaikille kaipaaville...
Mulla kolme kaukosuhdetta menossa...yks asuu etelä-suomessa, yks keski-suomessa, yks vähän ylempänä. En taatusti jää kiinni, kun kaikki asuu niin kaukana...Hyvä treffailla muitakin naisia kuin yhtä vaan.
Itsekin pidän muutamaa suhdetta. Jokainen mies tahollaan uskoo nuhteettomuuteeni, eivät itse asiassa taida edes tulla ajatelleeksi....
Mulla alkoi tänä syksynä kanssa kaukosuhde ja musta tuntu kanssa alussa,että olisin korviani myöten rakastunut.
Myönnettäköön että omasta mielestäni epäilyksille on sijaa,kun me kerran aloitettiin tekstailemaan joskus syyskuun aikana ja tavattu on vain kerran. Vaikka hän vannookin rakkauttaan minua kohtaan,olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä että tälle pitäis laittaa stoppi ja NYT !
En ole vain vielä kyennyt,vaikka epävirallisia "eroja" on jo ollut pariinkin otteeseen, kun ei ole vain jaksanut jatkaa...
Me ollaan aika samanlaisia sieluja,mutta hän on kuitenkin paljon enemmän ulospäin suuntautuva ja ihmisten kanssa toimeentuleva,kun taas minä en ole. En vain jaksas elää tässä epäluottamuksellisessa kaukosuhteessa, mutta kun en vaan pysty lopettamaan... :|
Mä olen kyllä naisen puutteessa... :|
Tuttua meille: luottamus kärsii "ihan itsestään" ja kaikenlaisia ajatuksia syntyy. Itse kuvittelin kaikenlaista tyttöystävästäni ensimmäisen "erovuoden" aikana. Sitten kun vihdoin saimme tavata, tämä ongelma poistui. Hänkin pelkäsi mm. etten tulisikaan tai että minulla oli ollut toinen. Kannattaa soitella ja puhua tunteistaan - hyvistä ja huonoista. Mekin soitellaan joka toinen viikonloppu, vaikka onkin erittäin kallista.
Ensimmäinen kohtaaminen vuoden jälkeen oli erikoista, sen säästän niille jotka myös ovat ihan oikeassa kaukosuhteessa.
Meillä välimatkaa 600km Meillä alkoi chatin kautta,kirjoiteltiin,tavattiin.Olemme olleet nyt tähän asti 10kk Tapaamme vähintään kerran kuussa,kesällä useammin.Ensimmäinen päivä menee tiuskiessa,koska ikävä on ollut valtaisa,seuraava päivä on ihana mutta se kolmas lähtöpäivä haikea,kiukuttaa.Soittelemme kuitenkin useasti päivän aikan,sillä ikävä on valtaisa.En epäile hänen tekemisiään vaan luotan häneen kuten hän minuun. Toisinaan tuntuu kauanko tätä jaksaa/kestää,mutta niin vain on menty eteenpäin!Onneksi! Luottamus tulee puhumalla rehellisesti toiselle omista peloistaan,ikävästä ihan kaikesta! Kokeile!
Minä elä myös kaukosuhteessa. Aiemmin en kokenut välimatkaa pahana koska minusta tuntui että se pakottaa luottamaan toiseen ja kun se luottamus on siten vahvistunut niin tulevaisuus samalla paikkakunnalla voi olla helpompaa kun on aina pystynyt luottamaan..mutta sitten törmäsin ilmiöön nimeltä kaksoiselämä. Eräs lähipiiriini kuuluva henkilö viettää täysin tunnontuskitta kaksoiselämää. Ymmärsin että täysin normaali ihminen joka ei vain ole suhteissaan niin tosissaan (tai toisessa niistä..) voi valehdella että on uskollinen. Miksei siis minunkin poikaystäväni? Varsinkin kun hän valehtelee usein ihan tavallisista asioista jos siitä on hänelle hyötyä... Ongelma on minulle todella suuri, koska ikinä en voi saada totuutta selville...
Juuri tätä on nykyään elämä. Eihän ihmiset enää valehdellessaan ees tunne mitään! Itseasiassa yksi ylimääräinen kieli on Valehtelu. Moni osaa sitä paremmin kuin englantia tai suomen pilkkusäännöt.
olen myös ihastunut ihan täysin yhteen "likkaan". kuitenkin tuo luottamus... en oikein täysin luota. ajattelen kokoajan että "sillä on varmaankin toinen" mutta sitten ku ollaan yhdessä niin en sitä epäile. mutta heti kun pääsen kotiin niin epäilyt taas tulevat. ehkä tuo johtuu siitä et mut on petetty pari kertaa enkä enää oikein uskalla luottaa keneenkään. toivottavasti sinulla sarah-19 alkaa menemään paremmin :)
Kiitos sinulle Flyffe ja kaikille muillekin vastanneille! Toivotan onnea kaikille suhteisiinne,ja toivottavasti se täydellinen luottamuskin tästä pikkuhiljaa kehittyy..:)
Miten ihmisillä aina silloin alkaisi olla muita, kun alkavat seurustelemaan? :)
Miksi seurustelisivat teidän kanssa, jos voisivat olla vapaanakin niiden muiden kanssa - ja vielä kaukosuhteessa.
Ne jotka ovat alttiita pettämään, tekevät sitä kiinteässä suhteessa samankin katon alla. Joko ollaan tai ei olla. Ja jos koko ajan tuntuu, että toisella on toinen, anna toisen sitten olla ja nauti hetkistä jotka jostain syystä haluat tämän kumppanin kanssa viettää huolimatta siitä, että et luota ja ajattelet tällä olevan myös jonkun toisen. Hmm...miksi muuten toinen? Joka ottaa rakastajia, ottaa niitä helposti kolme tai neljäkin :)
Minulla meni puolitoista vuotta ennen kuin annoin itselleni luvan luottaa siihen, että poikaystäväni ei petä minua. Sitä ennen pelkäsin aina pahinta eri paikkakunnilla ollessamme. Se oli tietenkin hänelle suuri loukkaus, luottihan hän minuun. Halusin suojella itseäni, ajattelin että eipähän pettymys ole sitten niin suuri, jos jotain tapahtuu. Tiedän nyt sen olleen typerää. Onneksi hän viimeinkin onnistui vakuuttamaan minut tunteistaan. Enää en epäile.
Että vaistoni taisivat olla koko ajan oikeassa.. :( En luottanut mieheeni,ja syystä,sillä nyt on alkanut pahasti vaikuttaa siltä että hänellä on kuin onkin joku toinen. Se selittäisi kyllä kaiken,sillä hän on viime tapaamisemme jälkeen käyttäytynyt tosi oudosti,ja kun tekstaan hänelle,hän vastaa takaisin vain muutamalla sanalla, joista saa semmoisen käsityksen ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa,tai sitten ei välttämättä vastaa mitään. Hän ei edes enää ota itse yhteyttä minuun,vaan se olen aina minä joka tekstaa ensin. Ennen hän tekstaili/soitteli joka päivä. Lisäksi olen huomannut hänen valehtelevan minulle pari kertaa. Muutenkin hän on muuttunut niin etäiseksi,etten yhtään tiedä missä mennään. Kaikki merkit siis viittaavat kyllä siihen että hänellä on toinen. :( Kun uskaltaisin vaan kysyä suoraan..
Keväästä on ollut tiivistä seurustelua ja kesä varsinkin. Nyt välimatkaa 350 km.Sitten tuli syksy ja huomattavan paljon nuorempi nainen naapurimaasta.Nytkin siellä on ja ystävänä...Enemmän kuin ystävä.Mikä se sellainen on? Epäilys on kaamea ja vastauksia et saa mihinkään.Välimatka on este kaikelle puhumiselle.Se ei ole samaa tekstiviesteillä ja puhelimella.tivaaminen puhelimessa ei johda mihinkään.Pikkuvalheita on hänen elämänsä täynnä.Mutta rakkaus on suurta, niin suurta. paha olo on kaamea, se vie voimat ja syö ihmistä. Kun voisi pahan olon vaan pois oksentaa.Joulun alus tuntuu erityisen pahalle.
...minunkin tehdä asialle jtn..? toisaalta olisiko se sitten helpompaa jos "se oikea" olisi lähellä...? vois vielä vaikka kyllästyä x)
Sarah-19 kannattaa kysyä suoraan. tuollaisen asian voi minun mielestäni kysyä suoraan. koitahan pärjäillä :)
Minullehan kävi niin että poikaystävä petti ja kertoi sen jopa itse.. Ei se kyllä asiaa yhtään auttanut vaikka itse kertoikin,yhtä kipeää se teki silti. :( Erohan meille siis tuli. Eli kannattaa tosiaan puhua epäilyistään kumppanin kanssa,itse toivon että olisin saanut aiemmin tietää asioiden todellisen laidan.. :( Mutta tsemppiä muille! :) On niitä uskollisiakin onneksi vielä olemassa. :)
onkohan niitä...? ^o) itse en vielä ole löytäny yhtään. mutta toivottavasti joskus löytyy :) piilossahan mukavat naiset aina on ;)