On se ihmeellistä, kun eronnetta nais-ihmistä pidetään huonompana kun avioliitossa olevia, ainakin minä olen sen monta kertaa nyt pikku hiljaa oivaltanut. Erosin noin 3 vuotta sitten, ja naisystävät ovat aviossa, nyt on muodostunut meidän ystävyys yksipuolisesksi eroni jälkeen, olen nimittäin voi sanoa ihan pelkästään Heidän terapeuttejansa, kun jotain on kotona ongelmia niin soittavat olenko kotona ja tulevat muutenkin, ihan kuin oveni olisivat aina auki ainoastaan heille.Pidän iteäni "leelian lepotuolina" kuuntelijana, mutta vastinetta en itse saa,viikonloppuisi tunnen monesti, että olisi mukava soittaa vaikka puhelu, mutta en voi koska heillä on miehensä ja perheensä ei saa häiritä. Nyt viimeksi kun ystäväni oli luonani, hänen miehensä soitti työmatkalta, mutta ei rohjennut sanoa missä oli..aika loukkaavaa minua kohtaan.. aviomiesten mielestä ilmeisesti olen heidän silmissään huonoa seuraa heidän pikku vaimoilleen...
ystäviä, mutta
aviossa
2410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole itse eronnut mutta sinkkuna ja minun luokse tullaan kuin avoimeen hotelliin jos riitaa oman kamun kanssa.Kuulumisiani ei kysellä,niinkuin elämässäni ei tapahtuisi mitään ja en voi soittaa kun pariutuneiden puhelimet on äänettömällä ja vietetään laatuaikaa.Ei tässä muu harmita kuin se että arvostettaisiin ystävänä.Voisi nämä aviossa olevat selittää miksi sinkkuja pidetään uhkana tai itsestäänselvyyksinä.
Aivan saman asian olen huomannut, sinkku elämää pidetään jotenkin niin vapaana,villinä ja vailla huolenhäivää, samat velvollisuudet ja arkirutiinit sitä on yli kolmekymppisenä mutta kyllä käy arki raskaaksi kun töiden ja opiskelujen lisäksi pitäisi vielä hoitaa yksin kaiki talous-ja kotiasiat, puhumattakaan ettei kotona ole juttukaveria odottamassa.
Jostain syystä etenkin näillä naimisissa olevilla kavereilla tuntuu olevan erittäin pinnallinen ja lapselline kuva sinkkuelämästä,vain se mikä on televisiosta saatu. Tosin, jokainen heistä on itse viettänyt samanlaista sinkkuelämää kuten kyseisessä sarjassa, omani on kaukana pinnallisesta ja laskelmoidusta trendipelleilystä.
Joo, aina pitäisi olla viihdytysjoukkoina,kuunnella toisten ongelmia,repiä omaa aikaansa koska kukaan ei koskaan vaivaudu tulemaan luoseni niin siis itse matkustaa satoja kilometrejä että pääsee katsomaan kuinka ystävät rakkaine aviomiehineen pilaavat mykkäkoululla ja rähinäviinalla nekin kerrat kun olisi mukava viettää leppoisasti iltaa jossain siistissä kuppilassa.Vuosi toisensa jälkeen.
Paniikki kolmenkympin lähestyessä ja ympäristön paineet = pika-avioliitto.En ole kranttu, mutta en koe syytä ottaa ensimmäistä kaksilahkeista jonka kanssa minulla ei ole minkään näköistä yhteistä puhuttavaa,arvoja tai joka ei osaa arvostaa naista, hallita ja pomottaa kylläkin.Vain siksi että minulla olisi mies,kuten suurelle osasta kaveriporukkaa tuntuu olevan tärkeintä.