missä tapasit kumppanisi?

Työläs, mutta tehokas ja nopea keino löytää se oikea.
Vaatii hiukan kirjoitustaitoakin.

netistä minäkin sitten sen oikean löysin..

mieheni kanssa.

parissa tapasimme. Kumpikin harrasti tahollaan melontaa ja yhteen tiemme kulki kajakkivajan siivoustalkoissa.

Tapasimme toisemme baarissa.
Näinkin voi käydä...

1. töissä
2. ravintolassa
3. töissä
Ja nä työjutut eivät olleet varattuja.

Aviomies number 1: Lavatansseissa.

Aviomies number 2: Törmäsi minuun kaupungilla. Keskellä päivää, selvin päin. Kävelimme siis oikeasti päin toisiamme ruuhkassa.

Avomies: Käveli ovestani sisään.
Näinkin VOI käydä. Olin lähdössä etsimään kissaani ja kun avasin oven mies käveli kissa sylissä sisään. Keitin kahvit kiitokseksi. Vuosi oli -84 ja tossa se vieläkin hörppii kahveeta. (Ei sitä samaa).

Carpe diem! TERV. Kissavanhus ja onnelliset sekopäähöppänät meiän muksut!

Ex-rouva: työpaikalla. Työtapaturma siis.

Suuri rakkaus: asui samassa rapussa. Jäin suustani kiinni, kun palasin roskikselta kotiini

Pikaihastuminen: Korkeasaaressa kahden poikansa kanssa, minä olin liikkeellä kahden tyttäreni kanssa.

Nykyinen: netissä.

Tapasin paikallisessa Anttilassa, mutta muutamaa lausetta enemmän juteltiin keskiviikkona baarissa, josta se sitten lähti =) Nyt yli kymmennen vuotta yhdessä.

!!!

ja tiukkaan nippuun laittoikin.

........

1.Vaimo löytyi firman kosteiden juhlien jälkeisiltä tupareilta. Olin jo ennestään ihastunut ko neitoon ja humalassa uskalsin lähestyä häntä. Viihdyimme 8,5 vuotta ja saimme kaksi lasta.

2.Vaimo löytyi netistä. Hän oli lukenut ICQ-profiilini ja ajatteli jutella "ton mielenkiintoisen tyypin" kanssa kun ei ollut muutakaan tekemistä perjantai-iltana. Viikon päästä asuimme jo saman katon alla :) Hänen kansaan olen vielä aviossa ja uskon että tämä nainen on elämäni nainen, niin hyvin sovimme yhteen.

Luistinradalla tapasimme, yhteisiä avioliittovuosia on takana jo 26 vuotta....
Ja edelleen ollaan yhdessä ja rakkauden myötä myös pysytään.

- siältä vaan etsimään, siä niitä on huamen aamuna-

Tapasin mieheni kaupassa. Menin vaan hänen luokseen ja aloin jutustaa, kun hän pyyhki lihatiskiä. Siitä ajelulle ja niin edespäin. Tapasimme heinäkuussa-96 sit lokakuussa samana vuonna kihloihin ja syyskuus naimisiin ja seuraavan vuoden jouluna synty eka poika. Nyt toinen poikakin jo 5 vuotta ja yhessä ollaan siis oltu 9v. Kyllä elämä on ihanaa, kun saa toista rakastaa! Onnea sulle etsintöihin!

Avomies löytyi netin chat-palstalta. Tai oikeastaan tais käyä niinpäin että mies löysi minut :)

Saman alan koulua käytiin.
Sama työ on aika iso tekijä. Sitä on samat arvot, samat mielenkiinnonkohteet ja sama ajatusmaailma..

olimme kumpikin autoillamme vieresillä kaistoilla...siit se läks. Kiinnostuttiin toistemme autoista (ihan normaalit!)...pysähdyttiin sitten kun nähtiin seuraavana päivänä ja jutusteltiin....erottamattomat jo vaik kuis kauan!

Deitti.netin kautta (City.fi) ja kuusi vuotta kohta täynnä. :)

7-luokalla.. ja siitä asti yhdessä, eli semmoset 13 vuotta tulee täyteen.

Yhteisen kummipojan ristiäisissä tavattiin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä on jo 14 vuotta ja yhdessä ollaan vieläkin.

tavattiin Fridayssa silloin kun pubi vielä oli oma vanha itsensä...8 vuotta sitten.

Tavattiin netin chattipalstalla, josta siirryttiin meseen. Kirjoiteltiin monet kuukaudet, sitten tavattiin ja rakastuttiin. Nyt ollaan oltu jo reilu vuosi yhdessä ja onni kukoistaa :-)

vastapuoli kyllä luuli rekvisiitasta että rahaa on!

Treffeihin pistettiin profiilit ja sieltä hän minut löysi. Muutaman kuukauden päästä taidetaan olla virallisesti avopuolisoita, käytännöllisesti katsoen ollaan jo.

Me tapasimme miheni kanssa, kun hän muutti minun naapuriin.. Minulla oli yksiö ja hönellä kaksio,meillä sattui olemaan yhteinen ystävä, joten
eräs ilta hän pyysi minua tämän miejen luo ja tässä ollaan... Nyt ollaan reilu vuosi seurusteltu :)..Eli siis kannattaa pitää silmät avoimina :)

tapasin nykyisen avomieheni/kihlattuni chatissä. Juteltiin sen yhden ainoan kerran siellä vähän aikaa, vaihdettiin (jostain ihmeen syystä, yleensä en sellaista harrastanut noin lyhyen jutustelun perusteella) numerot ja sitten vähän ajan kuluttua tavattiin (muutama tekstiviesti oltiin sitä ennen lähetelty)...ja tässä sitä nyt ollaan..:) Asuttiin siis jo silloin samassa kaupungissa.

Olin töissä samassa rakennuksessa, ja kävin rautakaupassa. Kiinnostus alkoi silloin, vasta monta kuukautta jälkeenpäin juttelimme ekan kerran. Noin kahden vuoden kuluttua ekasta keskustelustamme olimme jo naimisissa ja kahden lapsen vanhempia. Nyt siitä on jo yli 10 vuotta, ja yhä edelleen olemme rakastuneita toisiimme. :)

Suomi24:n chatissa tavattiin. Kolmisen vuotta ollaan nyt oltu yhdessä ja ensi kesänä juhlitaan häitä :)

tapasin:)

Vaikka mistähän noita kumppaneita on löytynyt:

1. löytyi ravintolasta
2. siippa oli vuokraisäntäni...; )
3. biljardipöydän äärestä kuppilasta
4. eli se viimeinen löytyi netistä. Häät ensi kesänä!

Tsemppiä etsintään!!!

Olin myyjä ja hän asiakas. Ihastuin hänen ulkonäköönsä ja huumorintajuunsa. Luulin ettemme enää koskaan tapaisi. Kerran ravintolassa hän kuitenkin tuli juttelemaan ja kertoi minun jääneen mieleen. Siitä lähti seurustelu ja sitä on kestänyt vuosia.

tekstiviestitreffien kautta tapasin tämän nykysen ukkoni vaikka välillä on vaikeaa niin yhessä on oltu yli viis vuotta.

Vettä on virrannut paljon myllyn läpi noin 43vuotta
Tapasin vaimoni Ylä-Tulomalla voimalaitostyömaalla.
Kaunis lapin tyttö tarjoili kahvia putkimiehille ja minä sanoin heti kun näin hänet."Tuossa on mun vaimo jos on tarpeeksi terävät kynnet, että pysyy." Puhuimme kolmen kuukauden ajan kaikki mitä olimme törmäilleet siihen mennessä elämässämme, sitten teimme rehvit ja siitä se alkoi. Tämän jälkeen ei meillä ole ollut omaa aikaa, vain yhteistä aikaa.
Koettakaapas pysytellä yhtäkauan yhdessä. Riidelkää, mutta puhukaa ja sopikaa asianne ennen auringon laskua. Harrastukset myös pitävät yhdessä ja oppikaa rakastamaan vaikka se joskus olisi melkein vaikeaakin, mutta se kannattaa. Sillä tavalla kasvatte yhteen. Anteeksi neuvot, mutta kohtauspaikka oli rakennusalueen kahvikoppi.

kerran kirkossa ja loput netissä! :D

Ooooi sitä ihanaa aikaa, kausiapulaisina olimme molemmat eräässä firmassa ja siellä se lähti yötöissä juttu kulkemaan... Avioliittoon päädyttiin 2 vuoden seurustelun jälkeen ;)

Kaiken a ja o on olla rohkeasti ja avoimesti oma luonnollinen itsensä eikä antaa mitään yliruusuisia epätodellisia mielikuvia itsestään :) LYKKYÄ TYKÖ!

löytyi rakkauskin!

Ihan tosi. Vaikka ymmärrän, jos joku ei usko.

oltiin molemmat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Tavattiin siis tosi pienen kylän uimarannalla, eikä edes oltu kylän asukkaita, vierailulla molemmat. Se oli uskomatonta, mutta siitä se alkoi.

Luulen että niitä oikeita on satoja, joiden kanssa kolahtaisi täysin. Niitä on tuhansia joiden kanssa menisi hyvin. Kymmeniä tuhansia niitä joiden kanssa jaksais vähän aikaa. Eikö tunnu uskottavalta... miettikääpä mikä on todennäköisyys törmätä kahdella ihmiselle, neljän miljoonan populassa.

eka ja ex-ukko baarissa
toinen löytyi töistä

Koulun penkillähän tuo lempi tosiaan roihahti. Lukion ekan luokan jälkeen oltu kuin paita ja peppu, ei voi mitään. =)

Baarissa tapasimme, molemmat aika juhlamielellä ;) Nyt 8 kk yhdessä. Onnellisena muistelen tuota iltaa, eipä olisi uskonut, että näin käy :)

Se oli yksi kylmä joulukuun aamu kun tapasimme rautatieasemalla ja yhteistä junamatkaa kesti vain 30 min.... Puhelinnumeroita vaihdoimme ja tapasimme seuraavan kerran kuukauden kuluttua. Yhteistä onnellista taivalta on takana jo 6 vuotta....

tavattiin firmanpikkujouluissa, olin konttorinpuolella ja Hän tuotannnossa, joten ulkonäöltä tiedettiin toisemme. oltunyt naimisissa onnellisesti 27 vuotta, toivotaan että eteenkinpäin.

tavattiin ja vuosia yhteiseloa on jo 12 v.

Noin 3 ½ vuotta sitten. Rakkaus kukoistaa!

Koulussa katseltiin toisiamme, seuraavana päivänä koulun bileiden jälkeen muutettiin yhteen. Naimisissa toistakymmentä vuotta ja lapsia neljä. Ei kukaan usko ja joskus tuntuu ettei itsekään.

Netissä tavattiin ja nyt ollaan jo kihloissa :)

Tapasin rakkaani yhden treffipalstan kautta..

Joskus tekee hyvää vaihtaa maisemia! Lähdin lukion jälkeen vuodeksi ulkomaille ja kahden kuukauden jälkeen olin rakastunut. Suhdetta on kestänyt jo monta vuotta, hääkellot kilkattaa ensi vuonna :)

Mäkin löysin elämäni miehen netistä :) Välimatkaa oli 800 km ja nyt asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa.

joissa olen "miehiini" tutustunut kuten ravintola,chatti,kirjeystävät palsta iltalehdessä,alueuutisten treffit vai millä nimellä se nyt onkaan ja avomieheeni tutustuin hesan asemalla: olin siskoni kanssa raflasta lähdössä,äijä oli kaverillaan kuskina se vihelsi perääni vei minut äitini luo jolla olin yötä,nähtiin seuraavana päivänä siitä 6 päivää ja asuttiin yhdessä nyt on 4 ihanaa lasta vuosia kulunut 13 ja ero tulossa et siihen malliin.. ;)

Ex-mies löytyi teksti-tv:n kirjeystäväpalstan kautta. Nykyinen miesystävä Suomi24:n deitistä. Ex-miehen jälkeen ajattelin saaneeni tarpeeksi miehistä ja parisuhteesta, toisin kävi. =)

Vuonna 1980 pimeänä ja tuulisena syyskuun iltana me molemmat aloitimme samana päivänä autokoulun.
Elämänkoulua olemme taivaltaneet ritirinnan saman katon alla maaliskuusta 1983. Häitä tanssittiin saman vuoden heinäkuussa ja lapsia meillä on poika 21 v. ja tytär 20 v. Ja elämä jatkuu!

tapasin oman avomieheni ammattiliiton kesäretkellä Riikassa. Kuulumme samaan liittoon. Aloimme yön pikkutunneilla jutella (= riidellä) hotellin aulassa. ja kuitenkin lopulta vaihdettiin puhelin numeroita.... Ja nyt on yhteinen koti.

Katseemme kohtasivat ensikerran,15vuotta sitten.Olin tuolloin puolustusvoimissa suorittamassa omaa osuuttani maanpuolustuksesta ja lomilla tuona kohtalokkaana iltana. katseemme kohtasivat eräänä lauantai iltana likennevaloissa.Minä vilkutin hänelle ja hän minulle.Avasin ikkunan ja kysyin et mennäänkö kahville.Sit mentiin ... ja edelleen juodaan kahvia , samassa pöydässä,omassa talossa,kahden lapsen kera .

Tapasimme hississä. Asuimme samassa talossa ja hän kysyi: "Tuleksie kyytiin?".

Mie tapasin elämänkumppanini Juhannuksena 2000, eräässä leirintäalueella. Olin jenkkiharrastajien kanssa ajelulla ja hän oli ystäväni ystävä. Siitä se meidän "vuosisadan rakkaustarina" alkoi. Ja olemme yhä onnellisesti yhdessä, yhteinen talo suunnitteilla ja lapsia kun saan opiskelun keväällä tehtyä pois.

linja-auto asemalla :)

Aika yllättävää, että noin moni on löytänyt elämänkumppanin netin kautta, miten ihmeessä!!! Tuntuu itsestä mahdottomalle, no, ei kai se sitten ole, mutta voi siinä tulla aikamoisia yllätyksiäkin!

ja jäätiin suustamme kiinni. Nyt onnellisesti kolmatta vuotta yhdessä. =)

Tapasin aviomieheni yliopistolla, jossa opiskelimme molemmat viime vuosituhannen lopulla. Olin silloin 20-vuotias, mieheni 25. Takana kohta kuusi vuotta yhteiseloa ja kaksi vuotta avioliittoa.

Ravintolassa baaritiskillä! Ihana mies pyysi hymyilemään ja nyt on kohta 10 vuotta hymyilty!

helvetin netissä kun mikään ei ikinä toimi, kaatuu koko paska..

Menin uuteen työpaikkaan ja sieltä löysin mieheni, olin aivan varma että niin ihana ja kunnollisen tuntuinen mies on varattu perheenisä. Mutta toisin kävi, tämä maailman ihanin mies oli VAPAA ja nyt minun omani!!!!

olin tarjoilijana eräässä Pubissa ja siellä tapasin oman kullan jonka kanssa on jo 11 v. oltu yhdessä ja kaksi lasta.

ravintolasta löytyi. vaikka olen usein kuullut mainittavan että baareista vakikumppania ei löydä.
Meillä tämä tapahtui näin: kävelin ravintolaan sisälle. huomasin että tiskillä on hyvännäköinen mies joka katsoi minua. kävelin hänen luokseen ja aloimme jutella. Olimme kumpikin selvinpäin vielä silloin. tuosta tapaamisesta on kohta 13 vuotta aikaa. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta.
Olemme onnellisia ja toivon että te sinkut löydätte
myös onnen. jos ei ravintolasta niin sitten jostain muualta! Hyvää joulun odotusta kaikille!

Baarissa, varmaankin 3 promillen humalassa.. Mut onnellisesti ollaan yli vuosi oltu yhdessä ja loppua ei näy.. Lähdin etsimään ihastustani mutta törmäsin elämäni rakkauteen ja ihastus jäi..

netissä Amerikassa :)

Naapurin poika vei sydämen... ei kerralla vaan pala kerrallaan toiseen rappuun kantoi. Silloin olin 14-v. Nyt olen 39-v. Sen saman kanssa naimisissa ja 14-v tytön äiti. Tyttö muuten kuljeskellut vuoden saman pojan kanssa. Harraste- ja koulutovereita...

Niinkuin moni muukin tapasin mieheni baarissa. Tuli lattialle tanssimaan kanssani joululomalla. Ajattelin, että onpa toi söpö muttei tanssia kyllä osaa.
Vein pöytään juttelemaan ja ihastuin vihreisiin silmiin ja aitouteen. Mies kertoili lukevansa kirjoja ja kiinnostuneensa historiasta. Tuntui uskomattomalta tavata joku fiksu ja vlpitön lukutoukka kaikkien "pelimiesten" jälkeen. Yhdessä asuttu pari viikkoa tapaamisesta kun en enää lähtenytkään sunnuntai-iltana omaan kotiini. Vuosipäivää vietetään joulukuun lopulla
Rakastan sitä ihmistä!

eipä ole löytynyt mistään, mut empä koskaan missään käykkään

tapasin nykyisen avopuolisoni nettikahvilassa.
hoidin toissa kesänä siskoni lapsia, kerran käydessäni lasten kanssa kahvilalla oli tämä mies iskenyt silmänsä minuun ja kohta sitä oltiinki jo ensimmäisillä treffeillä. 1, 5 oltu yhdessä ja kohta vuosi asuttu yhdessä

Tytöllä oli hevonen meidän hevostallissa vuokrapaikalla, äiti ihmetteli et mites rupes ratsastus yhtä äkkiä kiinnostamaan ;p. Nyt on reilu 3kk yhessä oltu.

ollaan...

Kannattaa pysytellä kotona lauantai-iltana ja laittaa kammottava yöpuku päälle hyvissä ajoin ;) elikkä minä löysin unelmani miehen oman kotioveni takaa. Eräs yhteinen tuttumme tuli etsimään omaa tuttuaan luotani ja esitteli meidät tämän ihanan pojan kanssa, seuraavana päivänä sitten tämä poika soitti minulle ja siitä asti ollaan yhdessä oltu, jo seitsemän vuotta! Joten siis kaikki sinkut pysykää kotona!!

Ensimmäistä kertaa näin kultani työpaikalla. Hän oli tullut moikkaamaan minun työtoveriani. Ihastuin heti ensi silmäyksellä työtoverini kaveriin, mutta enpä tohtinut mitään asian eteen tehdä.... mutta...

...lähdin kerran työtoverini mukaan baariin, jossa oli tämän muita kavereita ja tietenkin tämän ihana kaveri. Siellä oikeastaan kunnon kipinät leimahti. Siitä lähtien hänet on usein nähty työpaikallani, mutta tällä kertaa minua moikkaamassa :)

Yhdessä oltu jo pitkään

soittoruokalan suuntaan...

Tapasimme lääkäriambulanssissa, hän paareilla viiva suorana kun leiskautin elon kipinän takaisin sydämeensä ja taisi mukana mennä amorin nuolikin. Ensi töikseen hän virkkoi minulle, "Olenko kuollut ja taivaassa? Noin kaunista naista en ole koskaan vielä nähnyt, joten taidat olla enkeli."

58 vuoden ikäerostamme huolimatta yhteiset 3 vuottamme olivat lemmentäyteistä aikaa, ja kun hän nukkui viimein pois jäin suremaan häntä ainoana perillisenä.

Tavattiin paikallisessa ravintolassa/dicossa. Oltiin silloin kyllä alle parikymppisiä ja silloin disco oli yleisin paikka löytää seurustelukumppani. Osuimme kerran samaan pöytää ja vietimme iltaa välillä tanssien ja jutellen, mutta siitä ei sen kummempaa silloin seurannut. Noin puolen vuoden ajan välillä tanssahtelimme ja minulla oli pieni romanssi toisen kanssa siinä välillä. Hän tuntui kyllä aina mukavalle ja luotettavalle ja hänen kanssaan oli kiva jutella. Kerran sitten pitkänä perjantaina 20v sitten hän haki hitaille tanssimaan ja yhtäkkiä suuteloimme siellä tanssilattialla ja siitä se sitten alkoi... ja jatkuu edelleen.

Me tavattiin toisemme baarissa ja ollaan oltu nyt onnellisesti 2,5 vuotta yhdessä :) että silmät auki vaan sielläkin, ikinä ei voi tietää missä se oikea kävelee vastaan!

Sain ensisuukon 1954 elokuussa! vuotta myöhemmim olimme aviossa ja sitä on kestänyt jo 50v! Jatkuu onnellisena edelleen... Ihanaa!

Siitä on kohta jo 20 vuotta. Olemme edelleen kuin paita & peppu. Se huono puoli (?) tässä romanssissa oli, että jouduimme kumpikin vaihtamaan työpaikkaa, kun uteliaat työkaverit rupesivat hyppimään silmille romanssimme vuoksi. Love story kiinnostaa sen työpaikan porukkaa edelleen, sillä vähän aikaa sitten minuun otettiin yhteyttää ja kysyttiin, että miten teillä nyt menee....

Olemme edelleen onnellisia ja meillä on ihanat lapset!

Tapasimme bussissa uuden vuoden yönä. Istuimme vierekkäin ja yllättäen aloimme jutella toisillemme. Sovimme treffit seuraavalle päivälle ja huomasimme, että tapaamisessamme oli hiemen kohtalon oikkuakin, sillä minun tarkoituksena oli aluksi ottaa bussin sijasta taksi kotia ja hänen oli tarkoitus mennä myöhemmällä bussilla. Sattumalta osuimme samaan bussiin ja siitä se seurustelu lähti käyntiin.

Minä ja kumppanini tapasimme jo pienenä. Olemme olleet tuttuja / kavereita jo lähes 15 vuotta. Viime vuosina lähennyimme kuitenkin paljon ja huomasin rakastuneeni tähän poikaan. Nyt olemme seurustelleet vuoden onnellisesti. En olisi koskaan uskonut, että rakkaus voisi löytyä näinkin läheltä :)

Löysimme toisemme yhteisten kavereiden kautta.Juttelimme usein toistemme parisuhde ongelmista ym.Sitten yhtäkkiä ihastuttiinkin toisiimme,rakastuttiin ja nyt yhdessä ollaan oltu 6 vuotta,ja hyvin menee :)

Netistä en löytänyt kuin ruikuttajia tai epätoivoisia yksinhuoltajia.

Puolen vuoden kuluessa tuli tapailtua seitsemää nettituttavuuta.

Ajattelin, että antaa olla koko naissukupuoli.

Kun loppui toi liikayrittäminen, niin baaristahan se löytyi.
Se oli vaan menoa...

Netistä eli tarkemmin sanottuna City.fi:n match-palvelusta. Selasin eräänä tylsänä iltana matchin profiileja ja miehelläni oli profiiliin liitettynä myös ns. käyntikortti. Jokin hänen tekstissään kiinnitti huomioni mutta emmin enkä kehdannut laittaa viestiä... Seuraavana päivänä asia pyöri edelleen mielessä ja päätin että nyt tai ei koskaan ja laitoin hänelle sähköpostia. Hän vastasi ja siirryimme keskustelemaan Messengeriin, jossa sitten tutustuimme, vaihdoimme kuvat ja sovimme ensimmäiset treffit :) Alusta asti netissä meillä synkkasi älyttömän hyvin ja sama jatkui treffeilläkin.

Tässä sen näki, että vanha väite "etsimällä ei löydä" on ihan pepusta. Jollen olisi ottanut riskiä ja nähnyt sitä vaivaa että laitoin miehelle sähköpostia, olisin varmaan edelleenkin sinkku. Joskus onni tulee vastaan vain jos sen eteen tekee vähän töitäkin.

Tapasimme taiteiden yönä. Olin kavereiden kanssa liikkeellä ja vastakkaisesta suunnasta käveli 2 poikaa.. päätettiin että mehän emme väistä ja niin sitten kävelin suoraan sitä poikaa päin :)tästä on muutamia vuosia..

Kesätöissä tavattiin,minä 15(2vk eka tapaamisesta täytin 16) ja hän 20, alkuun mies vastusteli ikäeron takia mutta pian murtui.=D
Eka kesä meni vähän epävarmoissa tunnelmissa,toisen vuoden mies opiskeli 600km päässä,nyt yhteisessä kodissa,naimisissa ja 2kk vanha poika.

Nykyisen kultani tapasin ah-niin-romanttisesti GooM-risteilyllä, uskokaa tai älkää... =) Voi sieltä porauslautalta löytää ihan oikeankin suhteen =)

Tapasin mieheni ensi kerran häissä: hänen veljensä meni sisareni kanssa naimisiin... asuimme niin kaukana toisistamme, ettemme olleet koskaan olleet yhtä aikaa näiden sisarustemme luona kyläilemässä. Nyt naimisissa jo ja sukulaiset tavataan aina yhdellä kierroksella :) - Ja minä kun olin aina sitä mieltä että mulle ei koskaan tapahdu mitään!

Baaristahan minä mieheni löysin, sehän se on suomalaisten yleisin heilanhakupaikka :) Baareja ei todellakaan pidä aliarvioida!

Siellä tavattiin ja olemme olleet naimisissa jo reippaat 3 vuotta ja hyvin menee, se oli sellainen sattuma että työpäivän päätteeksi menin sinne sivulle ja sex baariin.

Sama homma vaimollani hän kanssa poikkesi siellä sattumalta ja antoi minulle oman e-mail osoitteensa.

Juu vaikka kaikki niin väittää että netti on täynnä perverssejä ja hulluja,mutta ainakin sieltä löytyi mies kainaloon. Joulukuussa tulee vuosia täyteen. En kyllä olisi ikinä uskonut että netsistä voisi löytyä mitään,mutta kävikin toisin. Nyt onnella ei ole rajaa. :)
Onnea vaan sen oikean etsinnässä. :)

netistä löytyi sulho :)

Minä olin myyjänä, tuleva mies asiakkaana.

=)

Suomi24:n Treffit-palstan kautta n. vuosi sitten, olemme kihloissa ja asumme onnellisesti yhdessä. Suuri välimatkakaan ei ollut este. :)

Hauska sattuma tosiaan!
Soitin kännykkäliittymäni asiakaspalveluun, josta löysin nykyisen mieheni. Hän auttoi minua ensin asiassani ja naurahti lopuksi, että minulla on oikeanlainen asenne ja että kuulostan erittäin mielenkiintoiselta ihmiseltä. Mies hämmentyi puhelimessa itsekin täysin, ei oikein tiennyt, mitä oli mennyt sanomaan, mutta siitä se sitten lähti. Netissä ja esim. ravintolassa tapaaminen on paljon yleisempää kuin miten me toisemme löydettiin, mutta näinkin saattaa joskus käydä ;)

Ensimmäistä kertaa kai tavattiin kerhossa ja sit kun kumpikin lähti eri kouluihin niin netin kautta löysimme "vahingossa" toisemme uudestaan.

Päädyttiin noin 7½ vuotta sitten samalle luokalle yläasteella, mentiin sen jälkeen samaan lukioon, nyt ollaan seurusteltu 2 vuotta joista reilu ½ vuotta asuttu yhdessä. Ollaan todella onnellisia yhdessä, en vaihtaisi miestäni pois mistään hinnasta=)

ei auta vaikka miljoona ihmistä kertois sulle missä o tavnnu sen oikean.sen tapaa ku tapaa,sillon ei o paikalla väliä.se vielä etten usko et on vaan yhtä oikeaa olemassa.niitä on monta,just siihen hetkeen sopivaa ja ku se hetki menee on osattava päästää irti siitä oikeast ihmisestä ja odottaa seuraavaa.kyllä se löytyy ku on löytyäkseen.

Kapakassa sopivassa tuiterissa tavattiin ja säkällä ollaan oltu yhdessä jo 17 vuotta. Nimittäin saamani yhteyspuhelinnumero katosi nykyisen vaimoni kotiin saattamisen jälkeen. Ja nimestä muistin vain etunimen. Ei kun soittamaan puh,tiedusteluun, josta sain kaikki ison kerrostalon "Sini" nimellä alkaneet "hakkaraiset ja kukkoset" mutta kolmannella soittamiskerralla tärppäs. Siit alkoi.............rakkaus,,

Ensimmäinen muija tuli apteekkijonosta, toinen taksijonosta, saa nähdä mistä jonosta kolmas, jos on tullakseen!

Koirankoulutuskentällä. Nyt yhdessä pian 14.v

Tapasimme heinäkuisissa lavatansseissa. Oli valoisa kesäyö ja koivut tuoksuivat, tango soi...

Linja-autoasemalta odottamasta autoa

Tapasimme netissä eräällä deittisivustolla. Minulla ei ollut mitään tiettyä sueranhaku ilmoitusta vaan ihan tavallinen pieni esittäytyminen. Mies otti yhteyttä jonka jälkeen juttelimme hetken netissä ja tapasimme aika pian.

Oli joulukuu 2001, lokakuussa 2002 muutimme yhteen, marraskuussa 2003 menimme kihloihin ja helmikuussa 2004 syntyi tytär. Edelleen olemme onnellisesti yhdessä.

ihan vahingossa tavattiin suomi24 chatissa.. siitä se sit lähti luistamaan.

Silloin ei vielä tunnettu mitään netin deittisivustoja, vaan kova juttu oli 059-juttulinja (muistaakseni...), nuorille suunnattu. Satuttiin osumaan "linjoille" yhtä aikaa ja siitä se lähti...
Onnellisesti yhdessä yli 14 v, josta naimisissa yli 4 v.

Olemme olleet yhdessä vasta vuoden päivät, mutta tiedän, että nyt on 'Se Oikea' kyseessä.. :)
Seurustelin keväällä -04 eri miehen kanssa. Kävin lukiota ja kuljin linja-autolla kouluun & kotiin.. Silloin näin ensimmäistä kertaa nykyisen poikakaverini. Hän oli kuskina.. katselin peilin kautta häntä, ja ihmettelin kuka 'hyvännäköinen' hän on.. Mietin, että minkäköhänlaista olisi olla sellaisen miehen kanssa (silloinen poikakaverini ei ollut mikään komistus). Noh, meillähän alkoikin kesällä mennä huonosti ja syksyllä erosimme. Kaverilleni olin kertonut linja-autokuskista jo aikoja sitten, ja kaverini tiesi hänet. Jonkin verran liikuttiin samassa porukassa, mutta varsinainen ihastuminen kesti aikansa... Ja sitten kun tajusin, että hei tässähän on sellainen mies, mitä minä olen kaivannut, niin sittenpä se oli menoa.. ! Ensimmäinen yhteinen ilta baarissa päättyi siihen, että heräsin hänen vierestään. Jälkeenpäin hän on varovaisesti kysellyt, että ainako olen yhtä helposti lähtenyt miesten mukaan, mutta olen naureskellut että toden totta en ole! Olin vain niin korviani myöten ihastunut, etten malttanut odottaa..

Elikkäs niin noloa kuin se onkin tunnustaa, niin tangomarkkinoilla kaljateltassa :) ite 21v jätkä, tyttö 20v. Siel kuskina täydessä teltassa, muualla ei ollut tilaa niin tytöt tuppautu pöytään istumaan ja siitä se lähti :)

1.aviomies asui samassa rapussa,liittoa kesti 27v.
2.avomies.Oma poikani tutustutti kaverinsa faijaan..nyt asuttu yhdessä vajaan vuoden.

...löytyi tampereen keskustasta puoli kahdelta yöllä bussipysäkiltä:) en ois ikinä uskonut, mutta täytyy sanoa,etten ole koskaan ollut näin rakastunut ja onnellinen=) se oikea tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta!

Menin ravintolaan ystäväni pyynnöstä ihan ex tempore ja niin hänkin. Siellä katseet kohtasivat heti eikä vieläkään ole katseiden suunnaat muuttuneet. Molemmat käymme siellä tosi harvoin, joten siinä oli varmaan kohtalo pelissä. Tämä ei varmaan paljoa sinkkuja nyt auta, muuta kuin että menkää vaikka välillä johonkin uuteen paikkaan vaikka ihan ilman ennakkosuunnittelua. Ei sitä koskaan tiedä.

En olisi koskaan uskonut, että netistä voi löytää oman Kullan, mutta niin vain kävi. Onneksi kokeilin... Kannattaa kuitenkin mun mielestä ensin kirjoitella sähköposteja/mesessä ja sitten jutella puhelimessa ennen kuin tapaa oikeasti, sillä ainakin itseäni jännitti niin paljon, että oli aluksi vähän tönkkö fiilis ekoilla treffeillä, vaikka juttu luistikin aiemmin puhelimessa...

Onnea kaikille oman rakkaan etsinnässä!

Asuimme samassa talossa ja tapasimme pihalla ekan kerran ja sitten naapurissa olimme yhtäaikaa kylässä siitä se lähti.

Tapasin poikaystäväni häiden jatkoilla eräässä ravintolassa. En huomannut häntä ennen kuin hän tuli minua iskemään. Siitä kaikki lähti.

Avovaimoni 22v bongasi mut 31v Cityn deitti.net palstalta keväällä 2003. Kirjoiteltiin jonkin aikaa ja tavattiin kesällä, jolloin napsahti. Nyt kihloissa ja yksi 1,5 lapsi ja toinen tulossa:)

ja naimisiin menossa! :)

Oma kultani oli katsellut minua jo pitkään ihan jokapaikassa, baareissa, tapahtumissa, kaupungilla.... sitten tutustuttiin ja synkkasi todella kivasti (en uskonut että näin voi onnistua ja löytää toisen, että sitten molemmat tykkää toisistaaan ihan kybällä kun on tutustuttu toisiimme.) Ole oma itsesi, hymyile koko olemuksellasi niin jonkun huomion herätät varmasti :)

Eli harrastuksessa tavattiin viikoittain. Mielestäni luonnollinen paikka tavata samanhenkisiä ihmisiä. Alussa suhde voi olla täysin kaveripohjalta, sitten tiivistyä ystävyydeksi ja rakkaudeksi. Tai räjähtää kertaheitolla, kuinka vaan. :-)

Ensimmäisen rakkauteni löysin lukion ensimmäisellä luokalla, kuinka ollakkaan, kaverini veljestä. Heilastelimme koko lukion ajan. Loppujen lopuksi en tiedä mikä koitui lopuksemme. Ystävinä toivon mukaan vielä jatkossakin.

Nykyisen tapasin baarista, pikkutunneilla, juuri ennen illan viimeisiä hitaita. Juteltiin hetki ja sitten tyyppi pyysi minua vanhanaikaisesti edessäni kumartamalla siihen parhaillaan soivaan herkkään tanssiin. Nyt olemme vasta parisen viikkoa tapailleet, ja minusta tuntuu todella vahvasti siltä, että vielä pidempäänkin tulemme toisistamme kuulemaan. :)

Just ton takia ette mitään löydä, kun oikein etsimällä etsitte. KOhdalle osuu kyllä kun tajuaa pitää silmät auki. Ei todellakaan kannata etsiä..

ja nyt naimisissa

Olin töissä metallialan firmassa cnc-työstökoneella. Eräänä päivänä sinne tuli minulle opetettavaksi nuori mies. Itse siis olen nainen ja 6 vuotta tätä miestä vanhempi.

No siinä sitä kun aikani opetin työntekoon, niin sovittiin eräälle perjantaille tapaaminen paikalliseen pubiin ja nyt siitä tapaamisesta tuli marraskuussa 16 vuotta. Että silleen minä tapasin.

Kolme vuotta seurusteltu jo...Rakkaus roihuaa :)Kiitos vaan Muru

ekan löysin harrastuksen parista, seuraavan kaverin kautta, kolmannen chatista ja nykyisen ihan vaan ravintolan tanssilattialta

Sepä olisikin kiva tietää mistä löytyy näin netin kautta jotain kunnollista, edes hyvää juttuseuraa. Kun käy noilla sivuilla lukemas ihmisten juttui, niin huh,huh. On sitten ikäluokka mikä tahansa niin jutut ne vaan pysyy samana, ja yhtä alhaalla.

Näin löytyy se oikea! 100% takuu!!!

Kannattaa käydä sellaisissa paikoissa joissa ei yleensä käy ja joihin ei edes tee mieli mennä.

-Jos olet ateisti mene kirkkoon tai seurakunnan sinkkuiltaan
-Jos vihaat tanssimista mene tanssitunnille
-Jos et käy baareissa niin käy välillä
-Jos käyt usein baarissa niin käy harvemmin ja tee jotain muuta.
-Jos et lue kirjoja niin mene kirjastoon
jne.

ja kaikkialla minne menette PUHUKAA IHMISILLE.
Jos olet nainen niin kysy miehiltä neuvoa vaikka et oikeasti tarvitsisikaan.
Jos olet mies niin ole utelias, kiinnostu naisista. ÄLÄ PUHU ITSESTÄSI LIIKAA. Naiset haluavat puhua itsestään ja pitkästyvät jos mies on koko ajan äänessä.

Liikkukaa paljon erilaisissa paikoissa, yllättäkää itsennekin.
Se oikea EI tule koputtelemaan teidän ikkunaan.

Me elämme avioliitossa vaimoni kanssa sillä perusteella että olemme yhdessä rukoilleet jumalan edessä että siunaisi meidät yhteen ja lupauduimme toisillemme jumalan silmien edessä se on yhtä pitävä avioliitto kuin papin solmima.

Virallisesti tietysti vain "avoliitto", mutta seurakunnan ja Jumalan edessä se on avioliitto. Seurakunnan edessä se on avioliitto sen tähden että liittomme on julkinen ja koko seurakunnan ja kaikkien ihmisten nähtävillä. Ja Jumalan edessä se on avioliitto koska se on rakkaudellinen ja totuudellinen liitto, hänen Sanassaan pyhitetty.

Avioliitto ei kaipaa tai tarvitse byrokraatteja, virkamiespappeja ja juristeja antamaan sille oikeutusta, asettamaan ehtoja tai hyväksyntää.

Kämppäkaverin kanssa katseltiin parvekkeelta, kun naapurirappuun muutti tyttöporukka. Mentiin auttamaan muutossa ja vuoden jälkeen muutettiinkin sit vaimon kanssa yhteen. Siitä 10v, kolme lasta ja hyvin menee....

Tuleva aviomieheni oli irc-galleriassa selannut tyyppejä randomilla ja löysi minut ja lisäsi messengeriinsä... =) Kesähäät tulossa.

Eli 4deittiin satuttiin molemmat kirjottamaan, vaikka yleensä on vaan kateltu ja naureskeltu sitä!:) Sit nähtiin, vaikka ensin pistinki vähä hanttiin, nyt oltu 8kk yhdessä ja juuri muutettu yhteiseen kotiin...
Onnea etsintöihin, mies löytyy ihan mistä vain!

Kuules, ei sitä mistä etsimällä löydä, vaan rakkaus tulee eteen silloin kun sitä ei etsimällä etsi. Lycka till!

Itse tutustuin mieheeni baarissa, hän tuli juttelemaan, koska tiesi minut.

han mä

Mies oli iltalomilla intistä ja siitä se lähti, näytti niin komealta siilitukkaisena ja lihaksikkaana että slurps :D Mies oli niin ujo tekemään aloitetta että minun oli se tehtävä, kunhan kaveri eka vinkkasi että olinko huomannut kuinka eräs komistus vilkuili minua aina kun en itse katsonut siihen suuntaan :D Kyllähän se piti käydä pokaamassa pois sieltä baarista.

Niin uskomatonta, mutta totta. Tapasin Sen Oikean ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Siitä lähtien olemme olleet erottamattomat, ja joku vielä kehtasi joskus sanoa, että lapsena alkaneet suhteet eivät voi kestää.

Asuin yksin ja kerran menin kotiin ja rappukäytvässä tuli vieras mies vastaan, joka siis ei asunut samassa talossa.
Oli melko hyvän näköinen ja heitin vaan, että tuutko kahville. Se tuli ja nyt on oltu kohta 10 vuotta yhdessä ja meillä on pari lasta ja kamalan kivaa edelleen.

Oltiin jo parina kuukautena satuttu varsin kiinnostavan miehen kanssa samalle lenkkipolulle lähes joka arki aamu ja pikkuhiljaa alettiin tervihtii toisiamme tuttavallisemmin..
Alkukesästä kerran istahin puolivälissä lenkkiä Näsijärven rantakalliolle kattelee ihanaa maisemaa, yhtäkkiä mies tuli viereen istuun kattelee maisemaa, esiteltiin ittemme toisillemme ja jonkun aikaa vaan tuijotettiin järvelle.. siitä jatkettiin matkaa samaan suuntaan vaikka yleensä oltiin tultu polulla vastakkain ;) Suurempia saavutuksia ei vielä oo suhteella ollu, mutta tässä vaiheessa riittää yhes eletty ihana kesä, syksy ja ekan yhteisen joulun odotus.. ja se että ollaan aika älyttömä ihastuneita toisiimme..

Eli oon ehottomasti sitä mieltä, että ei sitä onnea ettimällä löydä vaan se voi kävellä (tai juosta) vastaan ku vähite odottais..

en olisi uskonut, mutta chätistä löytyi.
99% ehdokkaista oli outoja pervoja tai juntti-idioottinössöjä, 1 % mukavia miehiä

Nooh se oli tavallinen tiistai ja frendi sano, et mennään yhdelle... Samaan aikaan (tulevan poikakamun) T:n frendi sanoi että mennääs yhdelle Paikalliseen... :) Nooh ei tunnettu toisiimme, mentiin samaan pöytään missä T istui ystävänsä kanssa ja kysyin, saako viereen istua... :) Kohta vuosi ensitapaamisesta ja 1v. seurustelun alkamisesta... :) Ja kun minä luulin, että baarissa tapaa vaan renttuja...

Tapasin poikaystävämi ensimmäistä kertaa viime keväänä baarissa Seinäjoella. Minä olin selvinpäin ja tuleva poikaystäväni ei niinkään.. No, loppuillasta huomasin pojan tanssivan vieressäni kavereidensa kanssa. Kun hitaat alkoivat käännyimme molemmat toisiimme päin ja annoimme tanssin viedä. Kun tanssi oli ohi poika pyysi minulta puhelinnumeron ja minä otin myös hänen numeronsa. Minua ei mitenkään paljoa sytyttänyt, mutta ajattelin ottaa puhelinnumeron vastaan kuitenkin. Narikkajonossa poika hyvästeli ja häipyi. Tapasimme toisemme sattumalta uudestaan kolmen viikon kuluttua edellisestä tapaamisesta. Näin hänet taas Seinäjoella, mutta eri baarissa. En kuitenkaan ollut varma oliko hän se sama poika, jonka olin muutamaa viikkoa aikaisemmin tavannut. Kävin kysymässä häneltä olenko hän se sama tyyppi. Se ilta tanssittiin yhdessä. Olin taas selvinpäin, hän ei niinkään.. Lopuksi hyvästelin hänet ja lähdin kaverieni kanssa pois baarista. Tämän jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta tässä kuussa tulee yhteistä taivalta puoli vuotta. Hän on minulle juuri sopiva mies. Rakastan häntä yli kaiken. Hän on minulle se Oikea :)

Jos kysytään tätä keskustelupalstalla netissä, niin tulee taatusti keskimääräistä elämää enemmän "netissä"-vastauksia. Jos kysyttäisiin kadulla, niin tilanne olisi jonkin verran erilainen. Ja jos kysyttäisiin vanhemmiltä ihmisiltä kuin keskimääräinen Suomi24:n (tai minkä vain nettipalstan) keskustelujen kirjoittaja, niin vastauksen olisivat ihan toisenlaisia, lavatanssit jne. olisivat luultavasti paljon suuremmassa osassa kuin baarit ja ravintolat.

Tapasin tulevan vaimoni terveyskeskuksen labrassa, hoitsu otti virsaputkestani sp-tautinäytteen. Kuseminen sattui sen jälkeen ihan perkeleesti, ei ihan hellävaraisesti sitä näytettä ottanut ja sanoi vielä että kannattaa katsoa missä munaansa uittaa.

Myöhemmin sama hoitsu tuli baaritiskillä juttelemaan ja nauroi että ollaan tavattu.
Samasta sängystä löydyttiin aamulla ja tietenkään kortsuja ei käytetty. Myöhemmin vaimo tunnusti että elimeni suuri koko teki häneen vaikutuksen.

Joo, siis olin ollut vuoden sinkkuna ja sinkkuus alkoi jo kyllästyttää...niinpä päätin laittaa deittipalveluun ilmoituksen, vaikka en kyllä uskonut sitä kautta löytäväni yhtään mielenkiintoista miestä.
Vastauksia tuli muutama kymmenen ja sieltä sai oikein valikoida ketä haluaa tavata! Sieltähän tämä rakas kihlattuni löytyi. Nyt olemme mieheni kanssa seurustelleet jo viisi vuotta ja makselemme yhteistä kotia pois, lapsikin on "työnalla"...

netistä (irc-galleria) ja ekan kerran livenä bissellä baarissa :))

Olin itse 16 vuotias kun näin mieheni.Koulussa ja yksi katse riitti.Nyt olen jo 25 ja yksi lapsi naimisissa oltu yli vuosi.
Kaikki on mahdollista =)

Löysin teksti-tv:stä. Kirjoiteltiin sähköpostia aluksi ja tavattiin myöhemmin sovitussa paikassa.

netissä! :)

Ja olin TODELLA epäluuloinen nettijutuissa, mutta vastasin deitti.netin erääseen viestiin iltamyöhään.. Ajattelin, että kaikki siellä kovin epätoivoisia ja limaisia, mutta ei, tällainen ihana mies sattui minulle osumaan! :)

Ja noita edellisiä, niin ystävien kautta on löydetty.

Ole avoin, mutta älä tyrkky, niin sinut löydetään! Ja vanha viisaus pitää paikkansa: etsivät ei löydä. :D No joo, löytää ennen pitkää, mutta sellainen "lopetin jo etsimisen - löysinkin sen sopivan sattumalta" on paljon yleisempi tarina. Vaikkapa kirjastossa, tai kahvilassa.. Rohkeasti juttusille vaan! :)

Eikä tavotteita liian korkealle, mutta silti sopivan korkealle! Minäkin ihan hirveän nirso, mutta silti löytyi sopiva.. ;)

Asuin yksin kotona vanhemmat kuoli onnettomuudessa olin 23v. Menin autolla kylälle asun pienessä pitäjässä tunnen kaikki. Meni linja-auto asemalle kävelin jo ohi ja palasinnuori tyttö istui eikä katsellut kuin ihminen normaalisti, istuin viereen kysyin miten menee tyttö siirtyi vähn kauemmas sanoin älä pelkää onko kaikki hyvin katsoin surullisia silmiä sanoi olen Niina ei mulla ole mitään ei mitään kysyin oletko syönyt puisteli päätään ei ole rahaa enää yhtään. Sanoin mennään ja tilattiin pitsat sanoi voi tulla minun luo katsoi silmiin pitkään ja sanoi joo.
Mentiin meille sanoin syödään ensin syötiin ja ei puhuttu mitään sanoin minkä huoneen haluat minä nukun tuolla, saat oven lukkoon jätä avain lukkoon niin kukaan ei saa auki Niina naurahti vai niin. Niina oli monta päivää sanoin tuolla on vaatteita pidä mitä haluat. Kävin päivällä töissä kun tulin oli ruoka valmis. Niina avautu vähän sanoi olen raskaana sanoin sinun pitää mennä ilmoittautumaan pitää tutkia tietyn välein, Niina katsoi oletko sitä mieltä sanoin ei se lapsen vika ole.
Lämmitin saunan Niina istui siellä pitkään kun tuli oli pitkä musta tukka puhdas päällä oli äidin saunatakki nauroi oikean kokoinen. Sanoin ostetaan sinulle vaatteita kun huushollaat minulle nyt nauroi jo kunnolla huushollaat mitä se on, pidät talon kunnossa ja teet ruokaa. Niina tuli ensi kerran kunnon vaatteissa kamarista pyörähti tämä on sopiva, katsoin äidin mekkoa ja Niinaa vilahti mielessä on kaunis ja nyt näin rinnat ennen oli löysät vaatteet päällä, katsoin ja kysyin miksi sinulla oli väljät vaatteet nauroi sain olla rauhassa olin kerjäläinen ja pyörähteli sinua en pelkää mutta missä sinun työt on.
Katsoin Niinaa ei ole ollut ketään en ole seurustellut saati sitten ollut tytön kanssa.
Niina tuli viereen sanoi oikeastikko nyökkäsin. Käytiin ostoksilla Niinasta tuli kaunis ja vartalo näkyi hyvin. Kun seuraavan kerran lämmitin saunan Kävin ensin Niia sitten, olin jo keittänyt kaakaot kun molemmat tykkäs siitä.
Istuttiin sohvalla vierekkäin Niina tuli kainaloon kuiskas saanko olla otin kainaloon, istuttiin vain, Niina kysyi milloin pitää lähteä käänyin ja sanoin ei koskaan Niina suuteli kiltisti sanottu mutta katsotaan.
Niina nykahti kainaloon istuin pitkään ja katsoin televisiota. Herättelin Niinaa ny oikeasti nukkumaan ja vein minun sänkyyn, heräsin yöllä kun Niina tuli ihan viereen pelkissä alus asuissaan ja tunsin oli välillä aivan kiinni en ollut tottunut siihen ja heräiln. aamulla sanoin on vapaa päivä Niina halasi ollaan vaan, tunsin jännitystä ilmassa koppasin kainaloon mikä on, Niina katsoi mistä tiesit sanoin tunnen sinut Niina nousi ja suuteli ja kunnolla kuiskas haluan olla sinun ensimmäinen katsoin Niinaa hmyili olen jo raskaana ei mitään hätää.
Nousitiin kuitenkin ylös kaakaolle palasin sänkyyn Niina tuli viereen kuiskas enkö kelpaa sanoin kelpaat en vain osaa.
Niina kuiskas saanko sanoa kulta ja katsoi kuiskas koske näihin saat suudella niitä suutelin ensi kerran rintoja se tuntui hurjalta Niina huokasi olet niin kultainen kun sain koskea ensi kerran naiseen sormella olin jo aika kovana Niina kosketteli sievästi kuiskas me tehdään tämä useasti ja kuiskas tule ja ohajsi kalua sisäänsä kaikki ne ensi sentit muistan vieläkin tuntui että pitemmälle kuin kalu riittää pitäis painaa nautin tunteesta Niina suukotti tehdään niin kuin sinusta tuntuu tunsin kuinka tiukasti olin sisässä kuulin korvaan tule haluan tuntea sinun esimmäisen alkoi tuntua etä poraan läpi kunnes laukesin ensi kertaa sisään tuntui että se ei lopukkaan Maattiin pitkään vastakkain siiryin syrjään.
Niina alkoi kertoa seurusteli pojan kanssa vanhemmat ei ei halunnut sitä tuli riitaa monesti kun huomasin olevani raskaan lähdin en halunnut riitaa. Kohta ne saa selville missä olen kun olen käynyt neuvolassa, sanoin kestän niiden ryöpytyksen.
Me rakasteltiin ne ahdeksan kuukautta melkein joka päivä. Niina synnytti tytön Sinin.
minut merkattiin vanhemmaksi, tyttö oli jo kohta kaksi kun Niina katsoi minua kun tulin töistä juoksin mikä on, kuiskas äiti soitti tulevat tänne.
Halasin Niinaa kyllä ne leppyy kun näkevät tytön on kuin sinä, Niina halasi olet aina niin hyvä. Tulihan Martti ja Helinä, vähän oli kankeaa, Helinä kysyi miten olet pärjännyt? kun kuuli tytön äännen Sini tuli kamarista Helinä katsoi vedet valui silmistä Niina sanoi on Sini Helinä kutsui tyttöä joka kantoi nukkea, tulehan mummulle mummu ei ole tiennyt ja otti syliin, Martti katsoi vieressä, sanoi hiljaa nyt on mummolla tyttö ja kasikin ja halasi Niinaa vanhemmat oli klme päivää ei poikkiteloista sanaa.
Kun mentii Niinan vanhemmille siellä oli sukulaisia ja talo oli kyllä iso ja kallis, Niina kuiskas tämän tkia piti lähte olen ylä kermaa ja nauroi. Sini pääsi heti mummon syliin monet naiset sitä katseli, Helina sanoi keittiössä olet parasta mitä niina voi toivoa, oltiin tyhmiä ja on kärsitty, eihän enää tarvi kärsiä sanoin ei. Niinasta tuli viraalinen vaimo ollaan vieläkin hulluna toisiin haltaan ja rakastellaan hulluna

No v...u työelämässä.