Ei, tämä ei ole provo, vaikka otsikko siihen viittaa..
Haluatteko leikkiä psykologeja? Ongelmani on että vihaan lapsia, mutta nyt kuitenkin tarttis tulla toimeen ainakin yhden kanssa.. Olisiko kullan arvoisia neuvoja tällaiselle lastenvihaajalle?
Haluatteko leikkiä psykologeja? Ongelmani on että vihaan lapsia, mutta nyt kuitenkin tarttis tulla toimeen ainakin yhden kanssa.. Olisiko kullan arvoisia neuvoja tällaiselle lastenvihaajalle?
Vastaukset 34
Vanhimmat
älä lapsena.
Jos et osaa "leikkiä" lapsen kanssa niin ole oma itsesi... toivottavasti aikuinen.
Se on lapselle reiluinta, että et teeskentele. Hoida asiat asiallisesti asioina ja anna lapsen sopeutua tai olla sopeutumatta tilanteeseen.
Jos kyse on yli 4 vuotiaasta se voi jopa olla ylpeyden aihe, että häneen ei enää suhtauduta lapsena.
Alle nelivuotias ei ymmärrä mistä on kyse, mutta tuskin olet hänelle ainoa aikuinen joten et tee traumoja ja vältyt myös niiltä etse kun et joudu muuttamaan persoonaasi.
piikkiq
Olen kai minä aikuinen, näennäisesti ainakin. Tämä lapsi on 3,5 vuotta. Suurin ongelmani lienee se, että en voi sietää sitä kun lapsi itkee ja tämä yksilö tekee sitä todella paljon ja todella typeristä asioista (ainakin minun mielestäni). Muuten voin helposti olla huomaamatta häntä ja elää normaalisti, mutta itkua on vaikea olla huomaamatta.
Jonkin aikaa oli välillä jopa ihan kivaa, mutta nyt alkaa taas pää hajoamaan..
Kuten edellinenkin vastaaja sanoi. Lapsetkin ovat vain ihmisiä. Pieniä toistaiseksi, mutta kasvavat aivan käsittämätöntä vauhtia. Ei tämä sinunkaan "lapsesi" ole lapsi muuta kuin häviävän ajan.
Neuvoisin, että tutustu tähän ihmiseen (lapseen) ajan kanssa. Uskon, että voit vuosien kuluttua aidosti huomata välittäväsi tästä ihmisestä.
Mieti aina kun näet lapsia, että olet itsekkin ollut lapsi, ja joku on varmaan vihannut sinua kuin ruttoa. Mieti sitä ja muistele jos joku on ollut ilkeä sinulle, että miltä se tuntui silloin? Samalta se tuntuu jokaisesta lapsesta kuin silloin sinustakin. Oliko susta kiva kun joku aikuinen vihasi sinua, eikä halunnut nähdä sua?!
Voit vihata lapsia kostamalla omat lapsuuden aikaiset traumasi, tai muuttua täysin!
Mulla ei ole vanhempia, tai siis on, mut ei kuitenkaan ole.. Nuorisokodin kasvatti. En nyt tiedä vihattiinko mua lapsena, mut en usko et kauheesti rakastettiin ainakaan. Itse asiassa jälkeenpäin kun miettii niin minä itse ainakin olisin vihannut itseäni.. Enkä lähde syyttämään jos joku on vihannut minua, ymmärrän häntä täysin.
Mutta en minä aina ole tätä lasta vihannut. Aivan aluksi hänen läsnäolonsa ahdisti minua. Sittemmin totuin siihen ja jopa voisin sanoa tulleeni toimeen hänen kanssaan. Nyt olen kuitenkin alkanut toden teolla väsyä ja kyllästyä..
minkä ihmeen takia sun tarttee olla tekemisissä tän lapsen kanssa?
mäki vihasin lapsia kun olin ite nuori, siis joku alle 25 vuotias. Tai ehkä mä en vihannut mut en kyllä niistä tykännykkää. Nyt mulla on 2 joista toinen on ihan vauva. Ajattele sillai että kun lapsi ei kunnolla osaa ilmasta tunteitaan, sillä ei oikeesti ole muuta tapaa tuoda niitä esiin kuin itku. Lapsi ei koskaan itke ilman syytä - ihan tosi. Jos jaksaa kuluttaa energiaa yhtään, saa sen muksun varmasti pidettyä tyytyväisenä ilman että sitä lellii koko aikaa. Lapset on kuitenkin tulevaisuus ja tuoki ipana joskus saattaa hoitaa suoa kun istut kiikkutuolissa vanhainkodissa ja hoitaa sua kun oot sairaalassa vanhana. Sekin kantsii aina muistaa. Asiat joiden takia lapsi saattaa itkeä on tympääntyminen, väsymys, nälkä, jano, yksinäisyys. Ja jos se koskee kiellettyihin kamoihin ja sitä kieltää ja se alkaa huutaa, niin sekin on ihan normaalia. Lapsi ei kauaa tee sitä jos sen viittii opettaa siihen mikä on sallittu ja mikä ei. Voithan aina sanoo sen vanhemmille, että olis jo aika opettaa pikkusta olemaan kajoamatta sterkkoihin tai videoon jos se siitä ojn kiinni. Hei, kyl se siitä...tsemppiä! Kaupastaki vopit ostaa sellaset keltaset earit, niin ei kuulu mökä läpi =)
Ei tämä lapsi oikeastaan tee mitään kiellettyä, hän tietää kyllä mihin saa koskea ja mihin ei. Suurin syy miksi hän alkaa itkemään on se jos jokin ei onnistu helposti. Esimerkiksi jos ei saa vetoketjua kiinni tai ruokaa haarukkaan.. Enkä nyt tarkoita, että 3,5 vuotiaalta kaiken tarvitsisi onnistuakaan helposti, mutta hän oikeasti alkaa itkemään aivan liian herkästi. Toinen syy on se jos ehtii tehdä jotain, minkä hän olisi itse tahtonut tehdä, vaikkapa avata oven.. Yleensä hän ei ala huutamaan jos jotain kieltää, on yleensä ollut tapana selittää miksi jotain ei saa tehdä.
Kuulostaa, että kakara on hemmoteltu pilalle. Mä en kans voi sietää vinkumista ja kitinää. Lapsenkin voi opettaa käyttäytymään kuten koirankin:)
Ei ton ikäsen lapsen pitäisi enää vinkua joka asiasta.Ehkä saa kaiken vinkumalla ja kitinällä??Sano isälle,että opettaa lapsellensa vähän käytöstapoja. Ja itkemällä ei anneta mitään,vaan nätisti pyytämällä.
Lapsille tulee "minä itse" vaihe.Kaikki pitää saada tehdä itse.Esim just tämän oven aukaisu.Se menee kyllä ohi...
no toi minä itse juttu on ihan selvä homma. Jokaisella lapsella se tulee vastaan. Siinä ei auta kun antaa tehä, mutta rajat siihenki. Välillä antaa välillä taas ei. Oikeudenmukaisuutta tähänki. Ja jos huutaa kun ruoka ei mee harukkaan, ni anna sille lusikka. Improvisoi niin pärjäät sen kanssa. Kyllä meki jotka lapsista tykätään joudutaan keksii erinäisiä systeemejä, jotta arki sujuis helpommin. Miksi sun pitäis päästä sen vähemmällä ja miksi sä oot sen muksun kanssa jos se on sulle ylivoimaisen vaikeaa? Osta ny ainaki ne earit ni ei tarvii kuunnella jos et jaksa nähä vaivaa sen ipanan kaa.
Päästäkseni eroon lapsesta, joutuisin hylkäämään rakkaan mieheni.
Ja mun on vaikea lähteä sitä kasvattamaan, kun se ei oo mun oma, niin ei se edes kuuntele mua. Ei mulla ole siihen sellaista vaikutusta, kuin äidillä.
Nyt ryhtiä, hyvä ihminen. Aikuisen tulee selviytyä hankalistakin tilanteista.
Ole aikuinen, ole kypsä. Ota vastaan se, mitä elämä tuo tullessaan. Älä pakene vastuuta tai vastoinkäymisiä, vaan kohtaa ongelmat rohkeasti.
Kuka tahansa voi kasvattaa lasta, joskus vieraan sana toimii paremmin kuin lapsen vanhempien.
Mieti mitä teet 5 vuoden päästä. Missä ja kenen kanssa haluat olla ja mitä haluat silloin tehdä? Mieti mitä sinun tulee tehdä ja miten elää, jotta saavutat tavoitteesi.
Vuosi kuluu nopeasti ja viisi vuottakin on ohikiitävä hetki.
Kai sä ymmärrät että jos et ota kontorollia ja ala opettamaan sitä mukeloa, ei sulla oo myöhemminkään mitään sananvaltaa ja auktoriteettia lasta kohtaan. Onko se teillä pääosin vai onko vaan ajoittain, siis kenen luona lapsi asuu? Jos asuu teillä, on sun ihan oikeesti syytä alkaa kasvattamaan lasta. Sä olet sen esimerkkinä ja lapselle kuuluu oikeus asua sellaisessa paikassa jossa molemmat aikuiset hänestä välittävät. Lapsi tuntee ja vaistoo asioita yllättävän hyvin. Se ei ole helppoa, myönnän. Meillä on uusperhe joten tiedän mistä puhun. Mutta jos vaivaa ei haluta nähdä yhtään, on turha elätellä toiveita elämän mukavuudesta perheen kesken. Kyllä aikuisen ihmiset pitää nousta vähän ylemmälle tasolle kuin lapsen, eikös vaan?
lapset ovat pieniä aikuisia. Aivan normaaleja ihmisiä meidän muiden "aikuisten" joukossa. Eli jos vihaat lapsia vihaat todennäköisesti myös aikuisia.
Vai että pieniä aikuisia. Montahan tälläistä aikuisten lailla käyttäytyvää pikkuaikuista olet tavannut.
Mulla ainakin tuo inho/viha lapsia kohtaan lähtee siitä, kun ne pitävät liikaa meteliä, jolla mitä todennäöisemmin kerjäävät huomioita, sotkevat, inttävät vastaan, kertovat typeriä lasten mielikuvitus-tarinoita..jne....
Ymmärrän sinua aloittaja, samassa veneessä ollaan!
juuri melko monen aikuisen käyttäytymistavan.Ja tuohon vielä patologinen valehtelu,niin se on minun "ukkokultani"
osa tuntemistani miehistä pitävät liikaa meteliä,kerjäävät huomiota,sotkevat,inttävät vastaan,kertovat typeriä mielikuvitustarinoitaan..
Enkä silti miehiä vihaa..
Itse vihaan aikuisia jotka ovat jääneet murkun asteelle. Ärsyttäviä, itsekkäitä lapsellisia kusipäitä jotka osaavat huomioida tasan itsensä. Ja näitä on aikuisissa pirusti enemmän kuin lapsissa. Lapsella on vielä toivoa, aikuisella ei.
Mihin tämä yhteiskunta on menossa?
tietää, kuka olet. Miksi sitten valehtelet pitäväsi kyseisestä lapsesta?
mutta ei mekään lapselliset täällä käydä ilmottelemassa että vihataan henkisesti keskenkasvuisia sinkkuja joille jo parisuhde tuottaa mitä suurinta tuskaa.........
neuvo: ÄLÄ EDES YRITÄ se ajatus on tuhoon tuomittu. Käy lukemassa uusperheistä niin eikähän valkene.....
täällä yksi lapsien vihaaja myös..... määkin oon vihannu ja tulen aina vihaamaan lapsia,niistä on minun mielestäni vain haittaa ja sitten kun niitä tulee koko ajan vain lisää,hermothan tässä alkaa jo mennä. omassa perheessäni oli lapsena 11 lasta ja se oli kauheaaa.
Tyypillinen ongelma lessuperheissä. Vaihda uskontoa.
Tämä 3,5 vuotias lapsi ei ole syypää sinun tunteisiisi, vaikka niin sinä luulet! Todellisuudessa tämä pieni lapsi nostaa pintaa sinussa tunteita, jotka liittyvät SINUUN! Sinä olet itse emotionaalisesti hyvin keskeneräinen. Olet jäänyt paitsi monesta mitä lapsena olisi kuulunut saada. Sinun sisälläsi on paljon vaikeita tunteita.. vihaa, pettymystä, surua, epäluottamusta ja itkemätöntä itkuja ja jne. Kun olit lapsi, sinulla ei ollut tilaa näiden tunteiden ilmaisemiseen, joten ne tunteet jäivät sisällesi. Nyt olet aikuinen ja riittävän vahva kohtaamaan sisäisen kipusi. Tämä pieni lapsi on sinun henkinen auttajasi, sillä hän nostaa pintaa sinun kipeät tunteesi. Tämä lapsi nostaa niitä tunteita, joita sisäisessä lapsessasi on yhä ilmaisematta.
Kohtaamalla tunteesi ja tekemällä itsetuntemustyötä, vapaudut vaikeista tunteistasi. Se voi olla pitkä prosessi, mutta muuta tietä ei ole. Kun vapaudut omista tunteistasi, niin huomaat, ettei tämä 3,5 vuotias lapsi olekaan enää kamala, vaan ihan tavallinen lapsi, joka ilmaisee tunteitaan.. ilojaan ja surujaan ja kaipaa aikuisen rakkautta, turvaa ja syliä:)
Hei kuule, aloituksesta on aikaa kohta jo seitsemän vuotta.. Että tämä 3,5v lapsi onkin sitten jo kymmenvuotias. Ja luultavasti tilannekin ratkaistu aikoja sitten.:)
Tokihan tämä on muille vastaavassa tilanteessa oleville oivaksi neuvoksi.
Miksi vihaat lapsia? Ymmärrän, että joku ei tykkää lapsista, mutta että oikein vihaa. Viha on niin voimakas sana. Tulee mieleen ihmiset,jotka vihaa koiria ja laittelee myrkkypaloja ympäriinsä jne.
Suhtaudu asiaan niin kuin, että sinun olisi tultava toimeen työkaverisi tms. ihmisen kanssa, jota inhoat(vihaat? Itse en ainakaan pidä kaikista aikuisista.
Voisitko lukea lapsiin liittyviä kirjoja/oppaita tms. että ymmärtäisit paremmin lapsia? Miksi lapsella on esim. uhmaikä jne.
Jaah, aloitus oli tosi vanha, mutta ehkä on muita joilla sama ongelma...
Joo, eihän tässä muuta kuin klassinen äitipuolitilanne! Ei voi kun taas ihmetellä naisten tyhmyyttä. Miksi pitää tälläytyä eroiskän kanssa asumaan, KUN TIETÄÄ ETTÄ SIELLÄ ON SE LAPSI ja inhoaa jo ennestäänkin lapsia? Ei tuo voi olla muuta kuin tyhmyyttä.
minä myös vihaan. Aina toitotettiin että kyllä sitä lapsia mieli alkaa tehdä, kunhan ikää tulee, nyt 55 eikä ainakaan vielä tunnu sitä et olis pitänny tehdä. Tyytyväinen vaan et on ollu lepponen elämä kun on saannu mennä miten vaan ja vaimokin on tyytyvinen... :)
olkoon vanha kirjoitus tai ei...MUTTa,kertoo kyllä oikeesti aika paljon ihmisestä,jos oikein sanoo vihaavansa llapsia,se on AIKA voimakas sana...ehkä on omassa itsessään jotain patoutuneita ongelmia ja psykiatrin luona käynti ei olisi pahitteeksi.sen voin ymmärtää,ettei halua itselleen lapsia,mutta muutoin en.Jokainenhan meistä on lapsi joskus ollut!
Itsellä kaksi omaa lasta(2v & 4v) ja mitään parempaa en vaan oikeasti tiedä :)Toivottavasti tuollainen mielenterveystapaus ei tule meitä vastaan koskaan,joka noin kovin vihaa!
Jotenkin näistä vihaajista tulee mieleen, esim. koirien vihaajat, jotka laittelee myrkkysyöttejä ympäriinsä. Onneksi lasten vihaajat ei sentään tee moista, mutta mun mielestä myös "vihata" on voimakas ilmaisua. Ymmärrän, jos vihaa vaikka raiskaajia ja pedofiileja tms. Mutta en ymmärrä miten lapsia voi vihata.
"Viha" on hyvä tunne, sillä pelkääjä suojaa itseään. MUTTA mutta, tuossahan on kilpailutilanne miehestä. Isyys pysyy koko elämän, sitä että tuo läheisyys aiheuttaa ahdistusta ja vihaa, mustasukkaisuutta on ap:n ongelma. Lasta ei voi voittaa, lisäksi hän on " rakkauden hedelmä", johon lapsen vihaajalla on jotain kateutta, mahdollisesti lapsen äitiä kohtaan.
Ap. vihaa heikoutta ja kyyneliä ja lapsen itku turhautumisestaan ei saa ap:n rajoittuneisuuden vuoksi, hänen sisältään sitä, että lohduttaisi ja rohkaisisi lasta," annapa kun neuvon, tai ensi kerralla onnistut", sen vuoksi että ap:lla itsellään ei ole mitään myönteisiä tunteita lasta kohtaan.
Aikaa on kulunut. Olisi kiva tietää, onko vihantunteet jo hallinnassa tai miten parisuhde jaksaa? Vastaa "vihaan lapsia", jos satut palstalle! Kiitti !
"Viha" on hyvä tunne, sillä pelkääjä suojaa itseään. MUTTA mutta, tuossahan on kilpailutilanne miehestä. Isyys pysyy koko elämän, sitä että tuo läheisyys aiheuttaa ahdistusta ja vihaa, mustasukkaisuutta on ap:n ongelma. Lasta ei voi voittaa, lisäksi hän on " rakkauden hedelmä", johon lapsen vihaajalla on jotain kateutta, mahdollisesti lapsen äitiä kohtaan."
Ap ei ole puhunut mustasukkaisuudesta ja kilpailutilanteesta vaan siitä, että ei pidä lapsista/lapsesta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lapsen ja isän "läheisyyttä ja pysyvyyttä" tulisi korostaa. Ihan yhtälailla se uusi puoliso voi olla läheinen ja pysyvä. On myös naurettavaa puhua lapsesta rakkauden hedelmänä, yritätkö tahallasi lietsoa mustasukkaisuutta Ap:lle? Jokainen aikuinen varmasti tietää, miten lapsia tehdään, eikä siinä prosessissa yhdenkään osasen tarvitse olla rakkautta. Ja mitä sitten vaikka olisikin? Varmasti Ap on myös jossain vaiheessa elämäänsä rakastanut myös toista kumppania, eikä se ole millään tavalla pois nykyisestä liitosta.
Kiitos tästä, jatketaan
heip... auttaisko, jos ajattelisit itseäsi lapsena. Mieti niitä asioita mitä teit silloin ja mitä mietit kun katselit aikuisia. Muistako yhtään keskusteluja mukavan aikuisen kanssa? :) tsemppiä !