Olen seurustellut n. 4 vuotta ja ennen tätä suhdetta en ole seurustellut vakavasti. Olen 25 vuotias. Tapasimme kesällä 2002 eräänä kauniina kesäiltana ja siitä asti olemme olleet yhdessä, yhteen muutettiin seuraavana keväänä.
Nyt olen alkanut miettimään suhdettamme.. voisin kuvata sitä näin: käymme töissä, syömme, nukumme,( molemmilla on omat urheiluharrastukset joiden vuoksi aikaa toisillemme on vähän) ja puhumme toisillemme ?? välillä tuntuu että emme lainkaan. Joskus tulee tunne että tunnenko koko ihmistä!
Mietin joka päivä töihin pyöräillessä onko tässä enää mitään järkeä, tunnen itseni ahdistuneeksi tässä suhteessa mutta silti rakastan häntä mutta onko se sitten sitä oikeaa rakkautta?
En haluaisi katua vanhempana että en ole seurustellut muiden kanssa!
Auttakaa!
Nyt olen alkanut miettimään suhdettamme.. voisin kuvata sitä näin: käymme töissä, syömme, nukumme,( molemmilla on omat urheiluharrastukset joiden vuoksi aikaa toisillemme on vähän) ja puhumme toisillemme ?? välillä tuntuu että emme lainkaan. Joskus tulee tunne että tunnenko koko ihmistä!
Mietin joka päivä töihin pyöräillessä onko tässä enää mitään järkeä, tunnen itseni ahdistuneeksi tässä suhteessa mutta silti rakastan häntä mutta onko se sitten sitä oikeaa rakkautta?
En haluaisi katua vanhempana että en ole seurustellut muiden kanssa!
Auttakaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä teissä ihmisissä on vikana, kuinka monen kanssa sitä pitää tarkalleen elämän aikana ehtiä seurustella. Jos rakastaa toista niin miksi luopua siitä onnesta, vaikuttaa siltä että kaikki alle 30 naiset on melkoisia bitchejä.
Tietysti jos ei mitään tunteita ole niin miksi olla onnettomassa suhteessa vaan kannattaa tosiaan jatkaa etsimistä. Tuskin noilla metodeilla sitä oikeaa koskaan löytyy.
Minä olen jo naisten suhteen rakkauden etsimisen luovuttanut, olen ihan tyytyväinen kun on joku jonka kanssa löhöillä illat sohvalla ja miettiä maailmaa. Ei se sen ihmeempää ole monellakaan pariskunnalla, töissä käyntiä, omia harrasteita ja yhdessäoloa kun aikaa jää.....mitä ihmettä sitä pitäisi muuta ollakkaan, ikuista juhlimistako? Ei oikea elämä ole niinkuin rakkausromaaneissa.
Ja ihan koulussa opitun laskuopin mukaan olen ollut siis yhdessä kumppanini kanssa heinäkuusta 2002 tähän hetkeen 3v.4kk eli ei LÄHELLEKKÄÄN neljää vuotta !!!!
Ja riippuen siitä oletteko tavannut kesä,heinä vaiko elokuussa teidän yhteen laskettu aikanne muuttuu /-
1 kk .....
Koska et tunnu hallitsevan elämääsi parisuhteessa on aika kokeilla sitä yksin elämistä ja sitoutua vasta kun hallitset sen oman elämäsi eikö vain?