jättää mun sydämeen näin ison aukon? Miten mun pitäisi unohtaa sut, kun näen sut joka ikinen päivä?
Eihän me päästy edes kunnolla minkään suhteen alkuun, mutta nyt siitä ei ilmeisesti tule mitään.. Tuntuu siltä, että hajoan palasiksi. En mä tiennyt että sä olit mulle näin tärkeä. Kun en odottanut mitään...Mut taisin olla jo rakastumassa...
Eihän me päästy edes kunnolla minkään suhteen alkuun, mutta nyt siitä ei ilmeisesti tule mitään.. Tuntuu siltä, että hajoan palasiksi. En mä tiennyt että sä olit mulle näin tärkeä. Kun en odottanut mitään...Mut taisin olla jo rakastumassa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
edellinen viesti olisi voinut olla myös minun kirjoittamani.. en edes huomannut kuinka iso osa elämääni olit ennen kuin siitä lähdit..
mitään? Mitä niin peruuttamatonta on tapahtunut ettei sitä voisi korjata ja vielä yrittää?
Hän ei omien sanojensa mukaan ole läheskään valmis mihinkään vakavaan suhteeseen ja hänen mielestään olisi parempi jos olisimme vain kavereita.
Tavallaan olen iloinen siitä, että saan pitää hänet edes kaverina. Ja siitäkin olen iloinen, että hän ei ottanut minua vain hoidoksi sillä välin kun valmistautuu vakavaan suhteeseen.
Tiedän, että minun käytöksellä on osa tässä asiassa. Pelkään luottaa miehiin, en tiedä miksi mutta näin se kuitenkin on. Ja kun joku tulee "liian lähelle" niin käytökseni muuttuu..huomaan sen itsekin, mutta en jostain syystä voi sille mitään.
Periaatteessahan kaikki on vielä mahdollista, mutta en usko, että tästä mitään tulee. Tai ainakin siinä menee aikaa..
Oletko varma, että hänen pelkonsa johtuu sinusta, jos se johtuu vaan yksinkertaisesti siitä, ettei ole päässyt edellisestä suhteesta ylitse, tarvitsee aikaa vaan olla eikä etsiä uutta.
Tällä hetkellä en ole varma mistään muusta kuin siitä, että hän tosiaankin tahtoo olla kaveri. Ja olen varma myös siitä, että jokainen kerta kun näen hänet, tekee mieli katsoa häntä suoraan silmiin ja sanoa, että sattuu..Mutta en voi tehdä sitä.
Olimme tänään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Elämme elämää ihan niin kuin 2 kuukautta sitten, ennen kuin tämä kaikki sai alkunsa. Emme karttele toisiamme, vaan juttelemme niitä näitä ja pyörimme siinä samassa porukassa kuin ennenkin.
En usko, että hänen syynsä on edellisessä suhteessa. Kukaan kuka hänet tuntee, ei tiedä että hänellä olisi ollut ketään viimeisen 3 vuoden aikana. Tai sitten hänellä tosiaankin kestää suhteen unohtaminen.
Tiedän, että kaikki on mahdollista, mutta tuntuu niin tyhjältä kun hän istuu vieressä eikä voi olla muuta kuin kaveri...
Luulin jo, että pystyn olemaan vain kaveri, mutta taas se ikävä iski. Juttelimme illalla kuin hyvät ystävät niitä näitä ja tuntui että näin sen kuuluukin olla.
Nyt kun sanoit keskustelussa, että lähdet nukkumaan, oma suojaukseni petti..tahdon viereesi. Tahdon kiinni sun kylkeen. Tahdon sut lähelleni...mutta en saa...tahtoisin sanoa sulle, että tahdon sut elämääni. Mä olisin valmis kokeilemaan elämää sun kanssa...
Miten voikaan tuntua mäin pahalta...kertokaa joku, että miten mä oikeen unohdan tän miehen?!?! Me näemme lähes joka päivä. Enkä usko, että viikonlopun "ero", kun molemmat on omilla matkoillaan, vaikuttaa tähän mitenkään.