Mieheni on ilkeä, loukkaava, eikä kuuntele minua. Mutta hän ei koskaan petä, hän on uskollisuuden perikuva. Luettelempa mitä mieheni on:
-130kg
-haukkuu minua joskus lutkaksi/huoraksi
-totaalinen nörtti
-omii omat tarvaransa niin, että en voi käyttää niitä kunnolla, itse taas jaan KAIKKI vähäisetkin tavarat ja rahat. Ja kuvittelee että minä yritän omia hänen tavarat
-huutaa omaa totuuttaan eikä kuuntele kun väitellään/kinastellaan jostain, tai jos mulla on jotain sanottavaa niin puhuu aina päälle ja keksii ihmeellisiä johtopäätöksiä
-kun pyydän, että jättäisi koneen hetkeksi rauhaan ja tulisi minun luo (en oikeasti tee tätä usein, mutta hänen mielestä teen liikaa) alkaa huutamaan että yritän manipuloida hänet pois koneelta "viehkeällä" äänelläni (
-130kg
-haukkuu minua joskus lutkaksi/huoraksi
-totaalinen nörtti
-omii omat tarvaransa niin, että en voi käyttää niitä kunnolla, itse taas jaan KAIKKI vähäisetkin tavarat ja rahat. Ja kuvittelee että minä yritän omia hänen tavarat
-huutaa omaa totuuttaan eikä kuuntele kun väitellään/kinastellaan jostain, tai jos mulla on jotain sanottavaa niin puhuu aina päälle ja keksii ihmeellisiä johtopäätöksiä
-kun pyydän, että jättäisi koneen hetkeksi rauhaan ja tulisi minun luo (en oikeasti tee tätä usein, mutta hänen mielestä teen liikaa) alkaa huutamaan että yritän manipuloida hänet pois koneelta "viehkeällä" äänelläni (
Vastaukset 28
Vanhimmat
kun oli niin tyhmä viesti, tuskin lähettäjäkään on kummoinen... Olet saanut tasan mitä ansaitset.
Et varmaan sitten itse koskaan hauku miestäsi?
Yleensäkin haukkumiseen tarvitaan kaksi henkilöä.
Kannattaisi keskustella asiat läpi, yleensä se auttaa.
Ja miksi itse löit miestäsi kun hän oli humalassa? Kai ymmärrät että humalassa tunteet ja mieliala on täysin erilaiset. Jos aloittaa lyömisen voi arvata saavansa takaisin iskun.
Tässä taas nähdään SINUN oma kuva tilanteesta, joka voi olla täysin vääristynyt.
Hyvät ihmiset, keskustelkaa keskenänne parisuhteesta, älkääkä vuodattako asioita vain ystävillenne. Hyvä apu on esim. Psykologi, tai joku ulkopuolinen jolle yhdessä kerrotte asiat.
Minulla on se ongelmana, etten itse ENÄÄ pysty sanomaan asioita suoraan. Mutta se johtuu siitä, kun olen useasti yrittänyt, mutta mieheni alkaa kesken kaiken puhumaan jostain aivan toisesta, ihmeellisestä asiasta. Siitä taas huomaan, että tämä ei kuuntele. Jonkin aikaa (vissiin?) kuuntelee. Yritän olla mahdollisimman avoin ja rehellinen.
Oikea hetki on tärkeä keskustelun aloittamiselle.
Älä yritä keskustella vaikka heti töiden jälkeen, usein stressi on korkeimmillaan juuri silloin.
Paras hetki on vaikka ennen nukkumaanmenoa, mutta ei liian myöhään.
Ja muista pysyä rauhallisena, tilanne ei saa olla uhkaava tai kiireinen. Auttoi minulle.
Keskustelu tulee minulta silloin kun on painava asia. Kun mieheni tulee töistä, on hän kyllä aika stressaantunut, ei me silloin mitään puhutakkaan. Illalla tämä taas on tietokoneen kimpussa, ja yöllä sitten yhdessä kömmitään sänkyyn. Jos hän ei ole väsynyt, tai liian väsynyt, yritän jutella.
Ja jos on jotain todella painavaa asiaa, niin kyllä hän sen huomaa ilmeestäni ja kyyneleistä, ja kysyy mikä minulla on. Joskus se menee päin vastoin. En uskalla näyttää ilmettäni, koska on joskus alkanut huutamaan minulle siitä. Onneksi sitä vaan tapahtuu harvemmin. Mutta se, kun yritän jutella, aihe todellakin muuttuu ihan toiseksi. Alkaa juttelemaan jostain "hauskasta jutusta" netissä, joka minun on pakko nähdä. Se on todella häiritsevää. Täytyy nyt vain yrittää ja yrittää. Olen tehnyt paljon virheitä tämän suhteen aikana, ja yritän parhaani mukaan niitä korjailla. Miehenikin on niitä virheitä tehnyt, mutta ei vaan tunnu olevan yhtään pahoillaan niistä asioista. Kyllä hän anteeksi pyytää, mutta se ei vaan tunnu siltä, että olisi oikeasti pahoillaan. Siitä en sitten tiedä että tarkoittiko tosissaan vai ei. Kovasti yritän uskoa parempaan.
että olet todellakin alistunut ja senkö vuoksi, kun opiskelet ja hän elättää sinut?
Hänellä näkyy olevan hirveä tarve hallita elämääsi ja voi luoja paratkoon, jos vielä lapsia teette, niin sittenhän olet himassa nyrkin ja hellan välissä ilman ystäviä.
Lueppas itse tuo kirjoituksesi ihan ajatuksella ja mietippä tarkkaan, että tuollaistako haluat elämäsi olevan?
Sinä päätät, mitä elämältäsi halua, vaikka noita positiivisiakin asioita hänestä löytyy, mutta riittavatkö ne mukavaan, onnelliseen elämään?
Yhden neuvon sulle annan. Älä hyvä ihminen mene kännipäistä miestä läpsimään naamalle, vaikka kuinka kiukuttaisi, vaan käännä selkäs ja mene vaikka ulos. Henki kulta on kallis!
Tiedän, että humalaista ei pitäisi mennä läpsimään. Mutta minä todellakin vai läpsäsin, ja sain nyristä naamaan. Kun pyydän, ettei tämä menisi kavereiden kanssa "yhdelle", koska pelkään että saan taas kuulla pelkkää haukkumista, niin tämä suuttuu ja pitää minua tyrannina, eikä ymmärrä mitenkään minun pelkoani, vaikka yritän selittää.
En teidä, haluanko tätä elämältäni. Elän pienessä toivossa että mieheni muuttisi avoimemmaksi, eikä olisi humalassa sellainen kuin on, tai lopettaisi "juomisen" kokonaan. Vähänkin ottaneena hän on todella loukkaava, ei onneksi ihan aina.
Toisaalta, tuo mitä kirjoitin, on sitä mitä mieheni on pahimmillaan. Joskus hyvällä tuulella hän ymmärtää että me ollaan yhdessä aikamoisia jääräpäitä, ja pitäisi kuunnella toisiamme. Viime iltana hän pyysi jopa anteeksi sen, mitä oli sanonut minulle, joten ei tämä ole mitenkään toivotonta. Ja minäkin pyysin anteeksi omaa käytöstäni. Ehkä tästä jotain tulee :).
kun kerta turpaankin saat?? hullu olet jos jatkat, lyövässä miehessä ei niin paljon hyviä puolia olekaan että sen kanssa kannattaisi olla, vai onko tuo rahapuoli sulle tärkeämpää kuin oma hyvinvointi?
Hän on lyönyt minua vain kaksi kertaa ja ainoastaan humalassa. Olenhan minäkin häntä läpsinyt. Eniten minua satuttaa se, että haukkuu minua. Hän tuntuu niin sovinistiselta. Usein haukkuu naisia että "naiset nyt mitään teknisiä juttuja tajuaa", näin sanoi kun sänkyä korjattiin ja vähän pidin palkkejä väärässä asennossa. Se loukkaa todella paljon, eikä hän tuota vitsinä sanonut!
Mitä oikein tarkoitat tuolla rahapuolella? Meillä on jatkuvat rahapula. Viime palkastakin osti todella kalliit tikut kun tykkää pelata pelejä koneella. Mutta eipä minulle hänen raha-asiat kuulu. Itse yritän pian pärjäillä opinto- ja asumistuilla, ja opintolainakin pitää ottaa omaa tietokonetta varten. Rahaa ei meillä todellakaan liikaa ole.
vielä tohon eli "Hän on lyönyt minua vain kaksi kertaa ja humalassa. Eniten satuttaa se, että hän haukkuu minua."
Et ilmeisesti tullut katsoneeksi ajankohtaisohjelmaa, joka esitettiin kaksi kertaa heinäkuussa. Siinä haastateltiin perheväkivaltaa kokenutta naista, lääkäriä joka hoitaa perheväkivaltaa kokeneita naisia sekä erästä asiantuntijaa.
Kovin tyypillistä tuntui tuossa ohjelmassa esimerkkejä kertoneiden mielestä olevan tuo, että vähätellään, että eipä tuo ole lyönyt kuin kahdesti ja teki sen vielä humalassa. Nooh, monestikko tulevina vuosina miehesi vielä tulee olee humalassa ja monestikko saat vielä nyrkistä?
Sitten kyseisessä ohjelmassa oli myös puhetta tuosta henkisestä väkivallasta, jonka monet kokivat jopa pahempana kuin fyysisen väkivallan. Aivan kuten sinäkin tunnut pitävän sitä pahempana. Monet uupuvat täysin kymmeniä vuosia jatkuneen henkisen väkivallan alla ja jaksavat elämää joten kuten masennuslääkkeitä syöden.
Tässä oli faktoja, mutta kuten sanottua, sinä teet päätökset omaa elämääsi koskien. Sanottakoon, että en halua olla julma, kerroin vain elämän totuuksia.
Noh, olen minäkin häntä läpsinyt. En näe mitään pahaa läpsimisessä, enkä oikeastaan siinä, jos lyö, mutta pyytää anteeksi siitä ja on todella pahoillaan siitä. Se ei ole enää toistunut sen jälkeen, niin ehkäpä pystyn anteeksi antamaan. En todellakaan ole vähättelijä tyyppiä, en vain halua ottaa pulttia sellaisesta asiasta.
Uskon kovasti että mieheni muuttuu. Jos ei pysty siihen, niin kyllä minä hänet jätän. En minä aio olla loukattavana hänelle. Useaan kertaan olen meinannut jättää mutta olen sitten sitä katunut. Rakastan häntä, ja kyllä hänkin minua.
Seurustelin juuri kuvailemasi miestyypin kanssa. En kyllä olisi uskonut että toinenkin löytyy!!!
Jaksoin tilannetta pari vuotta. Kaikki lähti siitä kun muutimme uudelle paikkakunnalle ja hän tutustui uusiin ihmisiin ja alkoi pitää itseään ylempänä olentona kuin minä.
Ensin hän vain aliarvio minua, sitten valehteli, sitten petti ja sitten kaikkea yhtäaikaa. Lopulta löikin..lujaa. Viimeisen tempauksensa hän teki muuttama aika sitten, jolloin tilanne oli se että tiesin hänen pettävän minua, valehtelevan useitakin asioista enkä voinut sanoa hänelle mitään niistä sillä en jaksanut enää tuota juuri mainitsemaasi käsittämätöntä asioiden kääntelyä ja epäloogisia johtopäätöksiä. Lopulta eräänä iltana hän minut nolattuaan ja hakattuaan heitti tavarani parvekkeelta ja lukitsi minut ulos asunnostamme.
Jätin hänet VIIMEIN ja vaikka asunkin nyt kavereiden nurkissa, olen paljon paljon paljon tasapaiunoisempi!!!!
Lupaan että jos nyt lähdet huomaatkin surun sijasta tuntevasi helpottuneisuutta!
voimia ja järkiä!!!!
Jos teet lapset hänelle (ja jatkat kusipään geenejä) annatko anteeksi jos ja kun hän läpsii/lyö lapsiakin? Annatko anteeksi jos hän mukiloi sinut sairaalakuntoon? Entäs jos teille tulee riitaa seksistä ja hän raiskaa sinut?
Miten voit sanoa ettei asia ole OIKEASTI paha? Elät varmaan jossakin mikämikä-maassa, missä asiat ovat aina jotakin muuta kuin miltä ne vieraan silmiin vaikuttavat.
Jos minua lyötäisiin kerrankin, tulisi ruumiita. Fyysinen koskemattomuuteni on ehdoton.
Sori vaan, mutta en näe miehessäsi mitään hyvää. Hän on ruma, idiootti ja väkivallan aikapommi, joka räjähtää joku päivä silmillesi. Hänhän luulee että sinulle saa tehdä ja sanoa mitä tahansa, koska et laita mitään rajoja. Oletko kynnysmatto?
Minua ärsyttää jo se, kun kaupungilla joutuu näkemään miten joku öykkäri möykkää kaikille, ja vaimo piipittää hiiren äänellä vieressä että koetas rauhoittua. Tällaisia tilanteita on ollut miehenikin kanssa, ja täytyy sanoa että jos se siitä vielä pahenisi ja kärsijä olisin MINÄ, se olisi loppu justiinsa!
Helppohan sitä asiaa on liioitella. Mutta jos hän lasta löisi, en todellakaan olisi hänen kanssaan. Muuten, mistä tiedän että hän olisi ruma? Oletko koskaan tavannut häntä?
Tuo mitä luettelin, oli vain huonoja puolia. Jos hän lyö kaksi kertaa, vaikka humalassa, niin ei se tarkoita sitä ettei sitä voisi anteeksi antaa. Mutta aika korekalle menee. Jos vielä tilanne pahanee, niin en enää anteeksi anna.
130 kg = ruma
Mistä tiedät ettei löisi lapsia, kun niitä ei vielä ole? Haluatko pelata riskipeliä?
Ei noita ominaisuuksia mitä miehelläsi on hyvitetä edes sillä että parempina hetkinään olisi Jeesus. Juuri sen takia naiset ovat aggressiivisten miesten passiivisina uhreina, kun jäävät punnitsemaan ja tuumailemaan että on siinä jotain hyvääkin.
Hyväähän voi löytää vaikka siitäkin että asteroidi tippuu Maahan ja koko lössi heittää veivinsä. Suhteet ovat suhteellisia...
hei, jos siinä miehessäs ei oikeesti olekkaan mitää vikaa niin mitä sä täällä sitt riekut siitä?!
Jos halusit vain ilmoittaa että seurustelempa tällaisen miehen kans niin harkitse seuraavan kerran miten asian ilmaiset!!!!!
turhaan odottelet miehesi muuttumista parempaan,
aviovuosien karttuessa alamäki vain jyrkkenee ja vauhti kiihtyy...ja tuosta "läpsimisestä".. ja viinan kansssa läträämisestä, lisääntyy vain alamäen jyrketessä...mielummin yksin, kun huonossa parisuhteessa...
tähän ei voi muuta sanoa.. älä ämmä ruikuta ja
hölpönpölpön... jäkäti jäk...sulle on ihan turha yrittää puhua järkeä.. lue kirja; "naamiona tervemieli"...ja mieti asioita... jos yleensä siihen kykenet !!!
Jos lukisit sen alkuperäisen tekstin, niin tietäisit että etsin ihmisiä jotka ovat kokeneet samaa kuin minä.
Tiedän sen, koska hän rakastaa lapsia. Olen nähnyt miten hän on muiden lapsia kohdellut. Ja hän on sanonut ettei ikinä antaisi itselleen anteeksi jos satuttaisi meidän lasta. Ja tuollaista harvoin kuulee hänen suustaan (ettei antaisi itselleen anteeksi).
Ja se, miten hän minua kohtelee, on pelkästään henkistä pahoinpitelyä nykyään. Siitä on kuule pitkä pitkä aika kun hän on minua lyönyt viimeksi, ja olen kyllä huomannut että hän on jo muuttunut. Olen minäkin häntä läpsinyt, mutta tunnen olevani myös muuttunut, enkä todellakaan halua läpsiä vaikka kuinka siihen olisi aihetta, ei tee mieli. Olen päässyt siitä eroon, ja tässä on hyvä peruste miksi uskon mieheni muutokseen.
Enitenhän minua tässä suututtaa se, että hän tuntuu pitävän minua alempiarvoisena, sen huomaa hänen käytöksestään ja puheistaa. Hän on sellainen että suutuessaan sanoo mitä ei tarkoita ja saattaa loukata todella pahasti. Saatta sanoa niin vaikka ei olisi suuttunut.
Ja lapsen kohdalla pelkään vain sitä, että hän loukkaisi lastamme ilkein sanoin, en todellakaan sitä, että löisi sitä. En voisi edes kuvitella että hän lasta löisi. Sitäpaitsi ei me olla lasta tekemässä vasta kuin muuteman vuoden päästä. Uskon, että hän on silloin jo oppinut hillitsemään itsensä.
Vai että olen minä avioliitossa? Oikeastaan olen avoliitossa. Etkö ole tiennyt, että suhteissa on ala- ja ylämäkiä? Tällä hetkellä asiat ovat onneksi pienessä nousussa. Ja edelleen haluaisin saada perustelut siihen, että miksi odottelen turhaan miehen muuttumista? Hän haluaa itsekin muuttua ja olen minäkin muuttunut läpsiästä ihmiseksi, koska halusin niin.
Viinän läträäminen? Pah, kuvittelet varmaan että hän juo joka viikko, ja joka juomiskerta hakkaa minua eli taas on asiat menneet liioittelun puolelle.
Ei, joka kerta kun hän on HIPRAKASSA, hän loukkaa minua henkisesti sanoillansa, ei hän minua enää lyö: hän on muuttnut. Humalassa hän on varmaan kerran puolessa vuodessa, ja silloin minäkin saatan olla kännissä.
Ja tuskin sinäkään olet sellalinen henkilö jota etsin: seurustelee samankaltaisen miehen kanssa.
Minun mieheni on kaiketi vähän rauhoittunut näinä yhteisinä 5 v aikoina, ja minä vaadin enemmän kuin sinä. Mieheni sanoi minua kerran huoraksi kun se kuulema "tarttui" häneen naapurista, kun siellä jatkuvasti huoriteltiin (poika äitiään). Sekin kerta riitti minulle, kun en ole sellaista ansainnut. En jaksa edes huutamista ja raivoamista, vaikkei se kohdistuisi tippaakaan minuun, vaan esim. esineisiin, tai liikenteessä tuleviin tilanteisiin. Meillä ei kotona huudettu, olipahan vain sellainen kylmä sota vanhempien välillä... Vuosien varrella olen myös saanut kuulla että mies tappaa itsensä, tappaa minut ja näin päin pois jos vaikuttaa siltä että ero tulee. Lapsellista touhua. Kerran sanoinkin äijälle joka uhkaili itsarilla että hyppää ikkunasta sitten. Teki mieli vielä sanoa että vie roskat mennessäsi... Olen aika paha suustani näet itse, varsinkin kun koen tilanteen ääliömäiseksi tai itseni uhatuksi. Mutta SILTI mieheni ei ikinä "tekisi mitään". Olen silti ollut toisinaan katkera kaikesta älyttömästä mitä on suusta päästetty. Ehkä turhaan, sillä enimmäkseen meillä on hemmetin hyvä suhde. Mutta jos siinä olisi väkivaltaa, se olisi entinen suhde.
Neuvoisin ottamaan pientä irtiottoa miehestä ja näyttämään että olet itsenäinen ja omillaankin pärjäävä nainen. Miehet tuntuvat haluavan hiirulaisia, mutta silti he ihailevat voimakkaita naisia. Meilläkin mies on osoittanut inhoa minua kohtaan jos itken, ja sekin johtuu siitä että hänellä isä halveksui äitiä kaikesta mahdollisesta heikkouden osoituksesta. Onneksi hänellä on kuitenkin aivot päässään, niin että olen voinut puhua hänelle järkeä (kuten että parempi kai että itken kuin riehun, lyön tms.) Myöskin mieheni inhoaa sitä jos haukun kehoani rumaksi. Inhoan kyllä itsekin... sellaisia heikkouden hetkiä.
Jostain pitää repiä sitä itsetuntoa, halusi sitten olla miehen kanssa tai ei pidemmän päälle. Suomessa on aina ollut vahvoja naisia, ja miehet ovat tottuneet siihen. Joskus tuntuu kuin mies koettelisi kaikin tavoin (hermoja...) jotta selviää mistä aineksista nainen on tehty!
rakkautta. Ota ero. Eihän tuollaisesta mitään tule.
perustelut?
Jos haluat lisää osviittaa miehesi luonteesta, tee tämmöinen testi:
Lueta hänellä koko tämä juttuletkajenkka. Jos hän alkaa ärjyä ja riehua, ei hänellä ole mitään toivoa muuttua. Jos hän järkyttyy ja seisahtuu, sitten voi jotain toivoa vielä olla.
Ajatelkaa nyt ainakin herranjumala yhdessä sitä lapsiasiaa, ettei käy niin että sitten se väkivalta vasta alkaakin kun on pulla uunissa. Tutkimusten mukaan raskaana olevat ja juuri synnyttäneet naiset saavat todennäköisimmin suhteessa turpaansa!
Ei tarvitse, koska mieheni seuraa keskustelua vierestäni vähän väliä, ja vain nauresekelee. Ei minulle vaan yleensä tuolle liioittelulle. Minä kun todellakin halusin vain etsiä naisia, joilla on ongelmia miehensä kanssa. Kuulla kokemuksia, ovatko miehet muuttuneet jne. On se kyllä hassua miten muut (tuntemattomat!) kuvittelevat tietävänsä asian paremmin kuin hän joka siinä suhteessa elää. En nyt sinua tarkoita vaan noita ihmeen kaikki tietäväisiä ;).
Miksi siedät moista? Hänhän on itsekäs itsetunnoton sika. Luuletko hänen muuttuvan paremmaksi? Unohda lapsen tekeminen hänen kanssaan, hän kohtelisi lapsia samoin kuin sinua. Lähde etsimään onneasi ........
Oletko koskaan miettinyt, miksi ennen vanhaan suhteet kestivät pidempään? Eli isovanhempasi ovat edelleenkin naimisissa? Minun isovanhempani olivat kaikki naimisissa viimiseen elinpäivään. Se joutui yksinkertaisesti siitä että siihen aikaan ei oltu niin heikkoja, ettei kestetty suhteen huonoja puolia. Ja silloin se ei ollut mitään romanttista leikkimistä se naimisiin meno, kun kysyttiin että haluaako olla puolisonsa kanssa kunnes kuolema erottaa, niin silloin myös tarkoitettiin sitä että haluaa, kun niin sanottiin.
Ja kerro minulla ihmeessä, miksi hän ei muuttuisi kun hän on jo muuttumisen alkuun päässyt? Ja miksi hän kohtelisi lapsia niinkuin minua? Ei, sinä et häntä tunne, ja tuskin sinäkään olet ihminen, jolla on ollut samankaltainen mies, niin kuin etsin.