, jos olisit minä ja haluaisit naisseuraa? Olen 22-vuotias "mies". Opinnot ovat puolessa välissä. Ystäviä mulla ei ole yhtään, vain muutamia miespuoleisia tuttuja, joiden kanssa tulee puhuttua jos satutaan toisiimme törmäämään. En juo, koska ei ole mitään mieltä yksin juoda. En osallistu yöelämään, enkä opiskelijaelämään,joissa edelleen vetoan siihen yksinäisyyteen. Minkäänlaista itsevarmuutta ei ole, sillä olen vielä täysin "koskematon", en ole koskaan edes keskustellut intiimisti naisen kanssa, saati suudellut. En ole koskaan tullut torjutuksi, koska en ole tähän mennessä edes uskaltanut yrittää; enkä ole saanut syytä yrittää. Luonteeltani olen aika ujo; en olisi kovinkaan hiljainen, mutta ihmiset suhtautuvat minuun niin vaikeasti. Olen vähän "tiedemies", mutta kuitenkin urheilullinen ja kiinnostunut kaikenlaisesta hullusta(paitsi sosiaalisella rintamalla). Ulkoisesti olen sitä samaa: keskikokoinen, atleettivartaloinen, kiltin näköinen poika. Olisin aivan varmasti todella "surullista" deittiseuraa, niin enpä viitsi paljon netin kautta treffeillekään änkeä. Tovoisin että vaan törmäisin johonkin jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaavat, mutta en tällä elämäntyylillä törmää keneenkään. Mistä kaikki muut miehet seuralaisensa löytävät?
Mitä tekisit
mekaanikko
131390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei, vaikutat ihan kivalta pojalta. Sinuna en odottelis kovin montaa vuotta sitä että törmäät naiseen. Ei pakkien saaminen ole mitenkään noloa, eihän sitä muutenkaan saa kaikkea mitä haluaa. Lähdet heti liikkeelle, ja juttelet ihmisten kanssa, mutta älä iske silmää äläkä ehdottele rivoja. Kyllä ne nykyajan naisten myös itse tulevat juttusille. Äläkä heti anna periksi. Tsemppiä.
Sosiaalista elämää ja ystäviä tulee sillä, että menee mukaan niihin opiskelijahommiin. Teidän luokalla tai koulussa on varmaan muitakin sinun tyyppisiä poikia (ehkä ujoja ja yksinäisiä), jotka olisi vain iloisia jos ehdottaisit jotain yhteistä tekemistä. Sitten kun niitä kavereita on voitte yhdessä mennä mukaan yöelämään eikä siellä ole pakko juoda jos ei halua. Ja niiltä tutuilta miespuolisilta voisit joskus kysyä mitä aikovat tehdä ja pääseekö mukaan. Ei kannata pelätä sitä, että tulevalla tyttöystävälle ei jää aikaa jos on paljon kavereita, koska tytöt kuitenkin tykkää, että miehellä on muutakin elämässä kuin tyttöystävän kanssa nyhjääminen.
Kuten edellinen kirjoitti, vaikutat ihan kivalta suomalaiselta mieheltä.
Ensinnäkin (vaikka onkin ehkä vaikeaa - aluksi) lähtisin sieltä kotoa liikkeelle. Eli kävisin opiskelijariennoissa. Siellähän sitä tutustuu ihmisiin. Eikä tosiaan se torjutuksi tuleminen mikään maailmanloppu ole. Sitä tapahtuu ihan kaikille. Eikä siinä mitään. Sellaista sattuu! Jatkat sitten vain eteenpäin. Itse olen ottanut sen kannan, että kaikesta oppii ja seuraavalla kerralla onnistun paremmin.
Toisaalta, jos olet kiinnostunut jostain tietyistä harrastuksista, niin kandeisi ehkä soluttautua muiden saman alan harrastajien vanaveteen. Meinaan, että netti on pullollaan kaikenlaisia omituisia yhteisöjä yms. joista varmasti ajanoloon voisi löytyä kavereita ja ehkä naisseuraakin.
Rohkeasti vain juttelemaan ihmisille. Ei ne purematta niele ja siitähän sitä saa kokemusta ja itsevarmuutta ajan myötä.
Yksi hauska tapa tavata ihmisiä on muuten hankkia koira :D.
Olin hoitamassa kaverini koiraa hänen matkoilla ollessaan ja oli hauska huomata, miten moni ihiminen jäi juttelemaan joka kerta, kun olin ulkoiluttamassa koiraa. Siis kaikki koiranomistajat pysähtyivät juttelemaan. Koirasta on niin helppo keksiä yhteistä puheenaihetta ja onhan siinä pakko jo jotain kommentoida, kun taustalla koirat haistelevat toistensa takapuolia innokkaasti.
En ole sen viikon aikana jutellut niin monen ihan ventovieraan kanssa kuin mitä koiranhoitoviikollani. Ja joku vielä sanoo, etteivät helsinkiläiset muka puhu toisilleen!
Tulipas nopeasti vastauksia, ja vielä ystävällisiä. Odotan ensimmäistä "hirttäisin itseni" -vastausta. :)
Mutta ei niihin opiskelijajuttuihin enää pääse "sisään" kun on niistä ajautunut ulos jo aika päiviä sitten. Ensimmäisenä vuotena olin mukana jonkin verran, mutta ei siitä mitään tarttunut. Yksin mä niissä kävin, ja tylsää oli.
Ja en mä ainakaan toiselta mieheltä kaipaa sellaista kaverillista läheisyyttä. Mulla on ollut elämäni aikana niin vähän ystäviä, että en mä oikeen osaa olla ystävä. Mutta tunnen silti oloni yksinäiseksi. Haluaisin naisen mieluummin kuin miehen, luonnollisesti. Nainen myös sen takia, että halunikin ovat "aavistuksen" korkealla. Kävisin varmaan täysillä kierroksilla, jos joku nainen koskeettaakin mua, tai toisinpäin.
Ja sitten siihen, että nainen toivois miehellä olevan muutakin elämää kuin vain hän. Mulla onkin, mutta ystävät eivät kuulu siihen. En nyt jaksa ruveta tarkasti luettelemaan, mutta mulla on paljonkin harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Varsinkin kaikenlainen "rakentaminen",käsityö, liikunta ja omien rajojen etsiminen on elämän suola. Pää siinä sekoo jos vaan opiskelee(laskee laskuja) ja murehtii omaa yksinäisyyttään.
Vaikutat mukavalta tyypiltä, ja tiedän monia sun kaltaisia...Nää on tosiaan vaikeita juttuja...Kaikkein pahinta on juuri se epävarmuus, mikä susta henkii koska olet kokematon. Itse rentouduin miesten seurassa vasta sitten kun olin menettänyt neitsyyteni. Ikävä tosiasia on, että sun on PAKKO olla aloitteellisempi jos mielit saada seuraa, eikä vaan itkeä sitä. Varsinkin kun olet mies. Älä pelkää pakkeja, usein naiset on vaan imarreltuja että joku on kiinnostunut, eikä ne tosiaan nolaa sua, vaikka antaisikin pakit, ellet itse käyttäydy huonosti. Parhaassa tapauksessa saat itsellesi naisen. Ajattele hyötykerrointa. Pahinta mitä voi tapahtua on, että tulee kiusallinen tilanne ja nolostut.
Jos et tunne uskonollisia juttuja suorastaan vastenmieliseksi, suosittelen vakavissaan menemään mukaan seurakunnan toimintaan. Sieltä löytyy kaikenlaisia ihmisiä, myös hyvännäköisiä nuoria naisia, joilla on hyvät elämänarvot. Sinne voi mennä ihan yksin, seurakunnissa toivotetaan kaikki uudet tervetulleiksi, eikä tarvi juoda viinaa!
Naisia ja kehokontaktia löytyy myös ilmaisutaidon kursseilta tai harrastajateatterissa. Harrastajateatterissa on naisia yleensä 90%, harjoitukset on fyysisiä ja ihmisiin tutustuu todella nopeasti, naiset tappalee aina keskenään niistä parista jätkästä jotka sinne on eksynyt. Suosittelen lämpimästi, ainakin saisit kohotettua itseluottamustasi ja esiintymisvarmuutta!! Kukaan harrastajateatteriin mennyt mies ei ole jäänyt yksin.
Onnea ja rohkeutta!
Ystävien puuttuminen johtuu siitä, että et käytä alkoholia. Aika ovelaa juu, mutta niin se ainakin mun kohdalla meni. Kun vanhat kaverit alkoi juomaan ja bilettämään viikonloppuisin ja itseä ei se touhu voinut vähempää kiinnostaa, niin pikkuhiljaa alkoi etääntymään kavereista. Viikolla kun ei ehtinyt niin paljon yhdessä hengailla ja viikonloput meni sitten ihan eri "harrastusten" parissa niin noinhan siinä helposti käy. Onhan mulla tuttuja harrastusten parista ja muutenkin, mutta ystäviä ei varsinaisesti yhtään.
Ja jos olet vähän ujonpuoleinen ja et käy baareissa, ja jos työ/opiskelupaikka on sellainen missä vastakkaiseen sukupuoleen ei hirveästi törmäile, niin se kumppanin löytämisen mahdollisuus on todella pieni. Vaikka olisit ihan OK näköinen heppu. Kokemusta on...
Ja porukka aina sanoo, että voihan sitä baareissa käydä vaikka ei joisikaan mitään... No ei sovi ainakaan mulle. Mua suorastaan vituttaa kun joutuu joskus kännisten örinöitä kuuntelemaan ja senpä takia en baareissa kestäis olla hetkeäkään...
Mä en ainakaan oo ottanut mitään paineita kumppanin löytämisestä. Yksinelely on jees, voi tehdä mitä huvittaa eikä tarvi kysellä lupaa keneltäkään. Ihan hyvin voisin elää loppuikäni näin ja olla onnellinen(mitä se sitten ikinä onkaan), mutta voihan se olla että mieli vielä muuttuu kun ikää tulee... Ehkä musta tulee katkera vanhapoika :)
Aluksi tarttusin kysymyksiin.
-Miksi mulla ei ole kavereita
-Miksi mulla ei ole itsevarmuutta
-Miksi mun elämäntyyli on tällainen
Sinä siis toivot että törmäisit samanlaiseen tyttöön. Luuletko sen tytön tulevan sinua kotoa hakemaan? -not
Miten siis muut kohtaavat toisiaan?
Baarit ja kaverit ovat ne tavallisin paikka sit varmaan netti alkaa olla aika suosittu tapa tavata toisia ihmisiä.
Mutta siis mitä minä tekisin. Hommaisin kaverin salille ja kiipeäisin takaisin siihen opiskelijaporukkaan. Ei tarttee suinkaan rumuta sinne yöelämään, mut aina joku olut niiden kaa sillon tällön ei tee pahaa. Sit aktiviteetteihin, jos tykkäät urheilla niin ala harrastaa joukkuelajeja.
Missä sinä muuten toivoisit törmääväsi kumppaniin. JA missä kaltaisesi ihmiset pyörivät?
...missä toivoisin törmääväni tulevaan kumppaniini. Jossain vaan, ja yllättäin, niin ei tarvitsisi hermoilla. Joku sellanen tilanne missä olis pakko vaan alkaa puhumaan. Sehän siinä onkin kun ei minunkaltaiset ihmiset pyöri oikeastaan missään. En halua, että kumppani on täysin samanlainen kuin minä. Mutta haluaisin kuitenkin sellaisen, joka hilluu samalla taajuudella.
Minkä takia sitä ystävien olemassaoloa niin painotetaan? Eikö mies ja nainen voi päätyä yhteen vain sen takia että toinen on mies ja toinen nainen. Onko siinä pakko ollu joku pitkälle hioutunut sosiaalinen etiketti "miten seurustellaan"? Itse ainakin luulisin tulevani ihan eri lailla juttuun naisten kanssa, kuin miesten kanssa. Mielestäni ne ystävät ovat tässä asiassa vain apukeino löytää kumppani, ei mitään muuta.
Olen kyllä elämäni aikana harrastanut joukkuelajeja, mm. jääkiekkoa ainakin 10 vuotta. Mutta olen jotenkin niin erilainen. Kai mä monien mielestä oon ihan OK tyyppi, mutta ei kukaan oikeen mun kanssa ystävysty. Ja se on kyllä yhtä paljon kiinni itsestänikin. Kun en ehdottele mitään "mennään sinne", "tuu tänne", "tehdään sitä ja sitä", koska mä en oikeasti halua. Olen sellainen taustahahmo kaveripiirissä (jos sellainen on joskus ollut).
Kyllä se taitaa olla niin, että ainoa paikka, mistä löydät naisystävän ovat nuo harrastuspiirit. Jos et käy opiskelijabileissä etkä muutenkaan ravintoloissa, niin jäljelle jää sitten harrastukset. Erilaiset kerhot yms. voisivat olla oiva paikka tavata naisia. Valitettavasti ihan yllättäen noin ujo poika tuskin tapaa ja jos toinenkin osapuoli on vielä ujo.
Oma ystäväni käy työväenopiston kursseilla ihan sen vuoksi, että tapaisi siellä miehiä. Hän on ujonpuoleinen sinkkunainen, joka myöskään ei tykkää käydä baareissa. Tosin hänen kurssivalintansa ovat hieman liian 'naismaisia' eli kieliä ja kulttuuria. Mutta on hän sieltä jo jotain juttukavereita löytänytkin. Eli kyllä sun kannattaa aktiivisesti lähteä etsimään, ei ne kuule oven taakse tule koputtelemaan. Katsot vaikka jonkun enkunkielisen keskusteluryhmän, jossa on pakko avata suunsa, niin avot. Avoimin mielin vaan liikkeelle!
Katsoppas kun niillä kavereilla saattaa olla siskoja ja niillä kavereita, joihin on sitten helppo tutustua kun olet muutenkin kaverin luona kylässä.
Lisäksi kavereiden kautta opit keskustelemaan kun ei tarvitse ujostella niinkuin tyttöä ehkä joudut. Kavereilta saattaa myös kuulla hyviä juttuja, joista saat puheenaiheita myös tytöille.
Jos ne sun harrastukset on sellaisia, että niitä tehdään yksin, niin mitä sitten teet kun pitäisi tyttöystäväkin jotenkin liittää juttuun? Sekö katselee vierestä kun sinä puuhailet? Aika tylsää.
>>Jos ne sun harrastukset on sellaisia, että niitä tehdään yksin, niin mitä sitten teet kun pitäisi tyttöystäväkin
>>jotenkin liittää juttuun? Sekö katselee vierestä kun sinä puuhailet? Aika tylsää.
No jos mun ainoa harrastus sattuisi olemaan kaverien kanssa hengailu ja kaljan juominen, niin mitä se tyttöystävä sillä aikaa tekisi kun olisin juomassa kaljaa? Olisiki nimittäin kovinkaan todennäköistä, että tyttöystävä sopii niihin kuvioihin, tai haluaisi olla mukana siinä. En ainakaan ole tavannut sellaisia pariskuntia, jotka jatkuvasti kulkevat samoissa porukoissa.
Ei kukaan voi mitään "seurallista" harrastusta sinkkuna harrastaa. Eikö ne yhteiset harrastukset yleensä muodostu seurustelun aikana? En tiedä olenko sitten kykenemätön seurustelmaan, kun mielestäni sen tyttöystävän ei tarvitsisikaan olla kiinnostunut samoista harrastuksista kuin minä. Itseasiassa mua rupeis varmaan nyppimään, jos joku jatkuvasti seurais mun tekemisiä vierestä. Ei kai sitä kaikkea tarvitse yhdessä tehdä? Eihän?
omien kavereidensa kaa.
Ei seurustelusuhtetessa tarttee olla kuin paita ja perse, mut jotain yhteistä olisi suotavaa olla. Mut ne kaveri porukat tekee paljon muutaki. Pelaa vaikka splättistä, käy salilla , osallistuu kaiken maailman puulaaki turnauksiin. Sit tietysti juodaan kaljaa ja kohelletaan. Siinä sivusssa sit tutustuu kaverin tyttöystävän kavereihin (aika pakkauksia) Tai toisen kaverin hiihdonopettajaan. Saati sit kolmannen kaverin serkkuihin :D
Jos sinä haluat tavata tyttöjä niin sinun pitää oppia olemaan sosiaalisempi. Syrjäänvetäytyvä yksinäinen lihaksikas mies voi tuntua aika pelottavalta. Etenki jos se ei näytä edes viihtyvän tai puhu kellekään, murahtelee vaan.
Opettele pelaamaan vaikka black jackia. Siinä pöydässäkin tutustuu ihmisiin jos vaan tahtoo.
Itsevarmuus, tai itsetunto, on tärkein asia pariutumisessa, erityisesti miehenä. Itse olen hyvin samanlainen tapaus kuin sinä, eli tyypillinen akateeminen nörtti, joka kuitenkin on ok-näköinen, urheilullinen ja tietysti totaalisen kokematon. =)
Itse olen olemukseltani aika helposti kylmän oloinen, mikä on negatiivinen piirre sosiaalisissa tilanteissa. Toisaalta vastapainona olen luonteeltani ja käytökseltäni vakaa ja muutenkin sellainen, että mun kanssa on helppo tulla toimeen. Mulla on ehkäpä tästä syystä ollut kuitenkin aina yksi tai muutama hyvä ystävä. Naisiin tutustuminen vaatii yleensä itsevarmuuden lisäksi jonkinlaista tunneälyä ja kykyä flirttailla, mikä on sitten aika vaikeaa.
Suosittelisin kyllä netin deittipalveluita, koska kyllä se naisiin tutustuminen (tai edes niiden näkeminen) on varsin hankalaa Suomessa, jos ja kun ei käytä alkoholia. Itse olen toistaiseksi pysytellyt tietoisesti erossa naisista, joten en osaa antaa mitään sen tarkempia vinkkejä. Oleellista on kuitenkin tuo itsetunnon nostaminen "riittävälle" tasolle, tuo riittävä pitää sitten jokaisen määritellä itse. Itsetunnon rakentaminen on yleensä aika yksilöllistä, eli en tiedä mitä se sun kohdalla vaatisi.