Lasten suru erotilanteessa tuntuu pahalta äidin sydämen pohjassa asti. Silloin tuntuu, että kaikki täytyy peruuttaa lasten takia. Piehteroin syyllisyydessä, että miksen jaksanut lasten isää. Järki ja tunteet vääntävät taas kättä. Ero on ja pysyy, me kaikki selviämme tästä. Lapsen vetäytyminen ja hiljainen suru saa äidin surulliseksi ja tuntemaan valtavaa itseinhoa oman itsekkyyden takia. Ero on aika itsekäs ratkaisu perheelliselle, mutta realiteetit voivat eroa vaatia. En kadu eroa, mutta haluaisin pyyhkiä surun lapsen mielestä pois. Emme riitele lapsista emmekä juuri keskenäänkään, joten eromme oli sujuva ja yhteisymmärryksessä toteutettu. Miten tukea lasta? Miten elämä voi olla näin vaikeaa????????? Sanokaa joku, että lapset toipuvat siinä missä vanhemmatkin.... joskus huomaa hengittävänsä vapaammin?
Lapset ja ero
syyllisyys/suru
31042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,et kai oikeasti luule, että voit mitenkään pyyhkiä surua pois lasten mielestä?
Ainut keino on olla tukena ja turvana ja näyttää sille lapselle, että vaikka vanhemmat eroaa toisistaan, he eivät eroa lapsista!
Suru on hyvä käydä läpi ja olisi ehkä hyvä jos lapset voisivat puhua tunteistaan jonkun muunkin kun omien vanhempien kanssa.
Parempi olla nyt vähän surullinen kun asia on akuutti, mutta todella käsitellä asiaa jotenkin kuin koittaa peittää suru iloisuuden ja "kyllä me pärjätään" -asenteen alle, niin kuin nykyään usein koitetaan tehdä.
Anna lasten surra, kysy miten ne pärjää, ole tukena ja turvana ja mahdollisimman paljon läsnä. Kyllä se aika parantaa haavat ja normaali, turvallinen arkielämä tekee tehtävänsä! Tsemppiä!!
Näinhän se menee. kiitos.
kerroitkin että et "kestänyt" lasten isää?? Tuntosi ovat varmaankin tarkoitettu ja kuuluvat myös elämään. Aina vain ihmettelen miksi on niin tärkeää saada se oma tahto joka perustuu usein siihen käsitykseen että vikaa ja rajallisuutta sekä puutetta rankaisemalla saa oikeutusta itselleen. Me olemme oikeasti raadollisa kaikki ja siksi lapset usein saa liian optimistisen kuvan että kaikki asiat voi hoitaa rahalla tai hylkäämällä tai pakenemalla.
Suhteetkin, lapsen silmin isän ja äidin suhde on eri kuin meidän aikuisten käsityksissä.
Siis pyyhittävää me laitamme itse sinne lapsen mieleen ja samoin käytämme hyväksi lapsen "sietokykyä" ja sen myötä annamme ne kasvuolot lapsen arkeen minkä täten järjestämme.
Voisiko sanoa että tahdomme itselle niin paljon ja luulemme että se on vastuumme sijasta oikeutemme. Käsite " oikeusvaltio" ja lailla ulkoa määritelty elämämme vääristää inhimillistä oikeustajuamme. Joka perustuu paljon aikaisemmin laadittuun "lakiin" vastuuntunnosta ja velvollisuuksista ja kyvystä huolehtia itsestään ihmisenä eikä paljonko on saanut aikaan materiaalia.