Hei,
Kyllä on monta kerta käynyt mielessä kuinka paljolta mielipahalta ihiset säästyisivät jos moni ihminen joka tykkää deittailla, etsiä sitä oikeaa,jne. opettelisi lopettamaan suhteen ellei se ole sitä mitä toivoi.
Osataan siis aloittaa suhde mutta ei lopettaa. Tästä syystä moni elättelee turhaa toivoa, roikkuu epätietoisuudessa, syyllistää itseään, miettii mikä tuli,missä teki väärin ja muuta vastaavaa.
Lähipiirissä tälläkin hetkellä useita sinkku-ihmisiä jotka eivät pääse etenemään kun joku pelkurimaisesti ei saa sanottua että mikä se tilanne todellisuudessa ja rehellisesti oikein on.
Onko se niin vaikeaa opetella kunnioittamaan toista ihmistä sen verran että "päästää vapaaksi"- vaikka se vapaaksi päästäminen edellyttää että joutuu epämiellyttävään ja kiusalliseen tilanteeseen kertomalla että tämä ei toimi.
Suhteen päättäminen on taitolaji, jotkut osaavat päättää toimimattoman suhteen niin taitavasti että toisen itsetunto ei romahda vaan hän kokee saaneensa mukavan kokemuksen---vaikka se ei ollutkaan sitä pysyvää ja kantavaa.
"Minä en halua jatkaa enää, koska tämä ei tunnu siltä mikä meille molemmille olisi parhainta, jatketaan siis etsimistä". Aloittakaa vaikka tuolla, sen sijaan että laitatte toisen osapuolen "lukemaan rivien välistä" koska "ette halua loukata".
Epätietoisuus satuttaa ja loukkaa ihmistä eniten. Varsinkin juuri ihmissuhde ja tunneasioissa.
Kyllä on monta kerta käynyt mielessä kuinka paljolta mielipahalta ihiset säästyisivät jos moni ihminen joka tykkää deittailla, etsiä sitä oikeaa,jne. opettelisi lopettamaan suhteen ellei se ole sitä mitä toivoi.
Osataan siis aloittaa suhde mutta ei lopettaa. Tästä syystä moni elättelee turhaa toivoa, roikkuu epätietoisuudessa, syyllistää itseään, miettii mikä tuli,missä teki väärin ja muuta vastaavaa.
Lähipiirissä tälläkin hetkellä useita sinkku-ihmisiä jotka eivät pääse etenemään kun joku pelkurimaisesti ei saa sanottua että mikä se tilanne todellisuudessa ja rehellisesti oikein on.
Onko se niin vaikeaa opetella kunnioittamaan toista ihmistä sen verran että "päästää vapaaksi"- vaikka se vapaaksi päästäminen edellyttää että joutuu epämiellyttävään ja kiusalliseen tilanteeseen kertomalla että tämä ei toimi.
Suhteen päättäminen on taitolaji, jotkut osaavat päättää toimimattoman suhteen niin taitavasti että toisen itsetunto ei romahda vaan hän kokee saaneensa mukavan kokemuksen---vaikka se ei ollutkaan sitä pysyvää ja kantavaa.
"Minä en halua jatkaa enää, koska tämä ei tunnu siltä mikä meille molemmille olisi parhainta, jatketaan siis etsimistä". Aloittakaa vaikka tuolla, sen sijaan että laitatte toisen osapuolen "lukemaan rivien välistä" koska "ette halua loukata".
Epätietoisuus satuttaa ja loukkaa ihmistä eniten. Varsinkin juuri ihmissuhde ja tunneasioissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
epätietoisuus on pahinta, harva meistä on meedio. Suorat sanat nätisti esitettynä on tuhat kertaa parempi ratkaisu kun "vihjailu" yms...
Mutta meitä on moneen junaan, osa jää asemalle.
Harva on taitava lukemaan viestejä rivien välistä, varsinkin jos on vahvat tunteet tätä arvoituksien suoltajaa kohtaan.
Tämä tuskin kuuluu "Romantiikka" puolelle
Tuo kirjoitus jos mikä kuuluu "Romantiikka" osastolle.
Romantiikannälkäiset kun saattavat joskus nautinnonhakuisuudessaan unohtaa että toisellakin on tunteet.
Kumma juttu että jonkun piti heti älähtää ettei muka kuulu tuollainen kirjoitus "Romantiikka"osastolle. Taisi älähtäjä tuntea piston parkkiintuneessa "Romantikko"nahassaan ja piti heti kuittailla? Ei tainnut tykätä että muistutetaan noin oleellisesta ja tärkeästä asiasta kuin asiallinen jättäminen. Niin, se ei taida olla "romanttista" tuo jättäminen ,tai kuulua "romantiikkaan",eikö?
Ei pistellyt missään. Kunhan huomautin vaan.
olen juuri nyt tuossa tilanteessa...jätkät on pelkureita...mä tuun vaatimaan vielä selvityksen..
joo, kivahan se on aloittaa säpinät, mutta mitäs sitten kun ei toimikaan ...?
Jos on tarpeeksi aikuinen aloittamaan säpinät pitäisi olla myös tarpeeksi naista/miestä lopettamaan ne. Romantikko tai ei. Sitäpaitsi jäisipä ainakin kaunis muisto suhteesta kun se myös lopetettaisiin "romanttisesti", toista arvostaen, toinen kohdaten ihmisenä ja esimerkiksi kiittäen siitä että sai tutustua toiseen vaikkei yhteistä taivalta halua tallustella. Todellinen romantikko toimii suhteen alusta loppuun tyylillä.
Valitettavasti maailma on täynnä sähläreitä jotka ei tajua mistä tunteista tai romantiikasta on kyse...ja jälkeen jää ihmisiä joilla kauniin muiston sijasta jää paha mieli. Ja pahimmassa tapauksessa ällötys ihastuksen kohdetta kohtaan.
Tiedän ainakin pari ihmistä jotka (älkää järkyttykö, mutta tämä on TOTTA) on olleet varasijalla elikä naimisissa olevan ihmisen kanssa suhteessa yli 10 vuotta ja ovat edelleen.
Siis aina kieli pitkällä odottamassa tapaamista jos oikealta perheeltä pääsis tää perheellinen livahtamaan. Aivan pokkana poseerataan perheen kanssa ja kulisseissa petetään. Ovat kaikki romanttisia luonteita; ruusuja ja shamppanjaa ja hotellihuoneita, kun ovat yhteiset varastetut "onnenhetket" sitä ihanaa juhlaa.
Toinen syö toisen elämää ja toinen sallii sen. Koska sehän on sitä rakkautta. Ja romantiikkaa.
Rakkautta on kuulemma se,että näkee toisen parhaan ja laittaa sen oman etunsa edelle. Tässä tapauksessa päästää toinen menemään . Mutta niinkuin sanottu se edellyttäisi rakkautta. Joillekkin riittää romantiikka, he taitavat ajatella että joskus eläminen illuusiossa on parempi kuin eläminen yksinäisyydessä( kun puuttuu rohkeus mennä etsimään sitä aitoa tunnetta jota löytääkseen pitää epäromanttisesti nähdä vaivaa.
...vain olla vastaamatta luuriin. Olen pari kertaa sanonut, ettei kiinnosta, ihan kauniisti ja vastaanotto ei ollut fiksuin. Haukuttiin pystyyn jne.
Miehet on ns. huonoja häviäjiä. Ei kaikki, mutta en halua ottaa sitä riskiä, niinpä häivyn mieluumin kuin tuhka tuuleen. Sitten on vielä nämä jotka vasta aloittavat yhteydenpidon ja yrittämisen, kun sanot, että no thanks. Noh, ehkä mulle on käyny vaan huono tuuri kun miehiä jaettiin.
se viesti minkä mä olisin halunnut toiselle osapuolelle sanoa. Ei kukaan huvikseen toisessa roiku ehkä se onkin se toinen joka haluaa roikottaa. Ei mitään suhdetta voi haudata laittamalla pää pensaaseen ja leikkimällä, että ei näy. Sun käsittämättömistä, täysin päinvastaisesta käytöksestä mun olisi pitänyt saada se kuva, että välität minusta. Minä tiedän että rakastit. Näin sen silmistäsi, tunsin kosketuksesta. Tiedätkö sinä miten paljon syyllisyyttä minä tunsin? Siitä etten rakastunut sinuun, vaikka rakastan sinua valtavasti. Minäkin menetin PALJON. Tiedän, että vihaat mua. Ehkä sulla on oikeus. Mä olen kyyneleistä tyhjä. Ehkä sä olit oikeessa. Olen kuin ajelehtiva lastu. Haaksirikkoinen sellainen. Minulle olisi riittänyt jos olisit sanonut edes kerran, että välitit. Petyin sinuun, minuun ja meihin. Oisin toivonut että oltais pystytty edes eroamaan niin ettei toinen tunne itseään nollaksi, ettet rikkoisi kaikkia kauniita muistoja sinusta. Minä mietin jos en ystävänä antanut sinulle mitään niin mun mielestä rakastavaiset on myös ystävät toisilleen. Miten me oltaisiin voitu onnistua?
Annoit minulle silti jotain arvokasta. Huomasin, miten tärkeä toinen ihminen ja parisuhde on, että tuskaa ei kannata pelätä. Voin kestää sen ja antaa rakkaudelle mahdollisuuden. Rakkaus on hyvä puskuri nuolia vastaan. Kai sinä olit minun oppituntini. Kalliita sellaisia. Seuraavalla kerralla voi olla sinusta tarttui jotain minuun ja minä osaan olla viisaampi ja vahvempi. Toivon että yhä uskot rakkauteen, etkä sulje sydäntäsi. Se on viimeinen asia mitä tahdon. Näin vain kävi.
Ensi kerralla viisaampina
ei uhri eikä lammas
Kyllä se niin erikoista on joidenkin käsitys siitä kuinka ihmissuhteita hoidellaan ja kuinka ihmisiä kohtaan käyttäydytään!
Annetaan ristiriitaisia viestejä että toinen osapuoli( siis tämä joka ehti ihastua koska toinen antoi ymmärtää olevansa aidosti kiinnostunut) hämmentyy ja on ihan pihalla.
Tällainen on niin typerää kuin olla voi! Siis vedätys siihen perustuen että "mä en halua loukata, kyllä se itte sen tajuu". "Kato ku mä haluun olla kuiteski kiva ihminen" Joopajoo. Hyvä puoli on se, että nää idiootit oppii kokemuksen kautta haistamaan kaukaa, eikä enää turhaan tuhlaa tunteitaan näihin henkisiin kakaroihin.
...opin sen ettei keneenkään kannata luottaa ! Juuri kun olin monien vuosien jälkeen taas uskaltanut vihdoin luottamaan...
Sattuu....
sitä sanottua. En saa yksinkertaisesti unta. Mun sielu vaan on niin levoton vai omatunto? Luottaa..hassua, että sinusta jäi sana mieleen luottaa. Koska aika luottavaisesti tulit syliin. Ja aika paljon luotin sinuun. Miksi en saanut unta silloinkaan?
Joka toinen päivä epäilen olevani hetero.