Ositus

ei välttämättä tartte tehä vaikka 10vuoteen, se riippuu teistä.

Jos puolisos luovuttaa sulle suoraan jotain siitä joudut maksamaan lahjaveron mutta jos teillä on osituksen jälkeen tasajako niin siitä ei pitäis mennä veroa. Tosin sen kalenterivuoden aikana et ole oikeutettu esim asumistukeen riippumatta taseen määrästä.

Käyntiin voit laittaa sinä, puoliso, te yhdessä tai riitatapauksessan teille määrätään pesänjakaja joka tekee sen(ja tämä tulee kalliiksi).

Mie vihaan tuota edessä/menossa olevaa rumbaa, mikään ei mene niinkuin ollaan yritetty miettiä koska joka käänteessä on verottaja vastassa :( Tässä maassa kun ei saa erota sovussa vaan kaikesta täytyisi tapella.

Ositukselle ei ole olemassa lakisääteistä aikarajaa,suulliset sopimukset ei yleensä päde vaikka olisi todistajiakin.Kannattaa mahdollisimman nopeasti osittaa.Entinen puoliso voi kiusallaan vaatia vuosienkin päästä ositusta jos pesän tuotosta on jotain karttunut.Alkuvaiheessa ei kannata tuijottaa kustannuksiin koska jos ositus venähtää vuosien mittaisiksi siitä vasta kustannuksia syntyy ja hermot menee kaikilta osapuolilta ja jos ex-puolisot asuu vielä satojen kilometrien etäisyydellä toisistaan on valtava rumba lähteä selvittämään erioikeuksissa.Itselläni on ollut kolmessa eri käräjä oikeudessa selvitettävänä koska omaisuuden/kiinteistöjen olin paikka määrää oikeuslaitoksen Asian käsittelypaikan.
Välimatkat n.600km
On valtava urakka selvittää kuuden vuoden takaisia asioita ja tuottoja/menoja.
Ex ei silloin vaatinut mitään, muttei hölmöyksissä tiedetty laittaa mitään paperille.
Aina ei päde edes avioehto.Se riippuu aina tapauksesta kahta samanlaista ositusta ei ole.
Asiaan vaikuttaa niin moni asia mutta ositusta voi myös kohtuullistaa jos ex-puolisolla on selvä hyötymis tarkoitus.
Koittakaa sopia kaikista helpoimmalla pääsettä.
Kannattaa ottaa heti kunnon lakimies joka on perehtynytasiaan kunnalliset avustajat vievät asiaa vain sinnepäin ja jättävät sitten oman onnensa nojaan.Kotivakuutuksessa on yleensä myösoikeusturva vakuutus jolla voi lähteä eteenpäin, omavastuu on pieni hyötyyn nähden.

Ei mikään laki vaadi osituksen tekemistä. Ja käytännössähan se tapahtuu kun puolisot "vain" jakavat omaisuutensa suulisellasopimuksella ... tosin viisainta tehdä kirjallisesti, niin ei tule "jälkipyykkiä" kuten jo vastattukin sulle.

Tosin silloin kirjallista ositussopimusta vaaditaan, jos sen perusteella rekisteröitävää omaisuutta vaihtaa omistajaansa, esim talo (lainhuudot).

Avio-oikeus omaisuuksiin lakkaa hetkeen kun avioerohakemuksen eka vaihe jätetty. Eli, sen päivän jälkeen hankittu/saatu omaisuus tai otetut velat eivät nettovarallisuuden ja tasingon määrittämisessä mukana (ellei toisin sovita)... kaikki sitä ennen oleva on (ellei avioehtoa, tai puolisot toisin sovi)

Ei ositusta mikään kolmas osapuoli voi laittaa "vireille" ... kysehän siitä miten kaksi täysi-ikäistä ihmistä erottelevat omaisuutensa ja käyttävät (tai ovat käyttämättä) oikeuttaan tasinkoon.

Ei, et ole osituksessa saamastasi omaisuudesta tai tasingosta "verovelvollinen", etenkään ellei pesän ulkopuolisia varoja käytetä (eli, ellet ota aivan uutta velkaa vaikka maksetun asunnon lunastamiseksi ... silloin menee siitä osasta varainsiirtoveto).

Et joudu maksamaan veroja vaikkei ositus menisikään tasan (esim. tilanne missä eöarit kuitataan kertakorvauksella osituksessa) vaan toinen jopa luopuu omaisuudestaan. Näissä tapauksissa tosin syytä olla juristi mukana ... tästähän teillä ei ymmärtääkseni ole kysymys.

Tasinkoa ei ole pakko vaatia, siitä voi luopua, eikä sillonkaan "hyötyvä" veroja joudu maksamaan.

ja loppuun "vakivastaus", niin hieman termit sekeää:

=============================================

Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html

Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"

Ehkä esimerkki auttaa:

Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä

Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 40000 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR

Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR

Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).

Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.

Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:

Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …

Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.

Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):

Yhteistä: Ei ole

Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina

Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)

Miehen netto-omaisuus on :
40.000 50.000 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR

Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR


Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.

Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.

Toivottavasti selvensi laskentaa.