Mitä olette mieltä siitä, että pitäisikö minun kertoa ystävälleni, että hänen miehensä pettää häntä? En kai muuten sitä tietäisikään, mutta kun hän itse kertoi minulle. Onneksi en ole nähnyt ystävääni sen jälkeen, koska olisi varmaan vaikeaa olla hiljaa tai käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut... Ehkä tahallani välttelen tilannetta jossa tapaamme... Niinkuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi kestettävää, niin tämä sama tyyppi kertoi himoitsevansa myös minua! Kun olen niin ihanan naisellinen...muka... taitaa miehellä olla asiat aika pahasti sekaisin tai sitten on jotenkin esim. seksiriippuvainen...en kyllä ymmärrä tällaista... Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia ja haluaisi kertoa miten omalla kohdalla asia eteni..
Niin ja vaikka tämä tyyppi minua himoitsee niin se on todellakin yksipuolista. Itse olen vakituisessa suhteessa, joten ei kiinnostaisi siksikään, eikä kyllä muutenkaan...
Niin ja vaikka tämä tyyppi minua himoitsee niin se on todellakin yksipuolista. Itse olen vakituisessa suhteessa, joten ei kiinnostaisi siksikään, eikä kyllä muutenkaan...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos sulla on paha mieli, mikä on täysin ymmärrettävää, mene puhumaan ensin ystäväsi miehelle, mitä suunnittelet. Kerro, että sulla on paha mieli hänen tunnustuksensa vuoksi jne. Älä räyhää, moiti tai sano jotakin tyhmää. Neuvon sinua harkitsemaan sanojasi, ja ennen kaikkea selvittämään, mikä ystäväsi suhteessa on pettämistä. Aloita keskustelu vaikka kysymällä: "Olenhan ymmärtänyt oikein, että..."
Kirjoitit, että ystäväsi mies pettÄÄ. Onko hänellä parhaillaan suhde meneillään? Vai pettikö hän vain yhden kerran 3 prosentin humalassa? Nämä kaksi tilannetta ovat mielestäni aivan eri tason tapauksia.
Mulla on kokemusta sun tilanteesta, jolloin toimin todella ajattelemattomasti. Sain kuulla ystäväni miehen pettäneen, jolloin ryntäsin suorilta miehen luokse, haukuin hänet pystyyn jne. Viestinviejä ammuttiin jälleen kerran. Rakas ystäväni ilmoitti, ettei hän kaipaa ketään sihteeriä hoitamaan heidän asioitansa. Olisin voinut toimia tilanteessa hieman fiksummin.
Olet fiksu, kun mietit, miten hoidat noin vaikean asian. Moni olisi tuossa tilanteessa mennyt jo huutamaan ajat sitten X-filesit ystävälle.
Yleensä näissä jutuissa ei kannata toisten asioihin puuttua, mutta koska kyseessä on ystäväsi, voisit tietysti vihjaista hänen siippansa luonteesta. Mitä tämä mies muuten oikein ajatteli kertoessaan uskottomuudestaan sinulle, kumppaninsa ystävälle? Ehkä se haluaa jäädä kiinni.
Kiitos jo vastanneille ja toivon lisää vastauksia. Sen verran kerron lisää, että tiedän hänen pettämisistä siksi että hän itse kertoi ja ei ollut humalassa vaan selvinpäin. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun sillä tiellä on ollut. Toisaalta luulen, että ystävä taitaa jo tietääkin...ehkä ainakin epäilee... en oikein tiedä... Niin ja siksi varmaan tää mies sen mulle kertoi kun ehkä ajattelin sen helpottavan MUN kellistämistä??? Niinku sanoin ni on myös mun perään... Emmä tiedä... tää on niin vaikeeta.. En haluaisi sotkeutua kenenkään elämään...mutta mutta... Olen melko varma, että jos kerron tästä niin meidän ystävyys loppuu siihen...ei siksi että hän suuttuisi vaan siksi että tiedän liikaa ja välillemme jäisi varmaan ikuisesti kuilu, jossa ystävä epäilee etten ole häntä suojellakseni kaikkea asiasta kertonut.... :-(
Äkkiseltään voisi päätellä, että sinäkin tunnet jotakin vetoa miestä kohtaan, kun hänen olemassaolonsa herättää sinussa noin suuria tunteita. Mutta itse vakuutit, että ei kiinnosta, ja uskon sinua.
Epäilet, että ystäväsi tietää jo. Mahdollista. Maailmassa on yllättävän paljon naisia, jotka rakastavat kulisseja eivätkä halua muiden puuttuvan asioihinsa. Kuuluisikohan sinunkin ystäväsi tähän kategoriaan?
Miltä susta tuntuisi, jos ystävyytenne päättyisi? Sen voin sanoa, että mikään suhde tässä maailmassa ei ole täydellinen. Ei parisuhde, ei ystävyyssuhde. Uskon, ettei kukaan ihminen kerro aivan kaikkea kaikille. Miksi et puhuisi ystäväsi miehelle tästä asiasta? Kysy häneltä, mikä oli hänen kertomisensa motiivi. Voithan myös tiedustaa häneltä, onko totta, että vaimo voi jo tietää asiasta.
Älä pähkäile yksin. Mies on jo avannut pelin. Jatka hänen kanssaan avointa keskustelua. Tuntuu, että ajatuksesi sisältävät tiukan faktan lisäksi paljon olettamuksia (esim. mies on mahdollisesti halukas kellistämään sinut, nainen mahdollisesti tietää...) Jos mies sanoo, miksi puutut tähän asiaan, puolustaudu sillä, että itsepä aloitit. Mutta minäkin neuvon, että lähesty ensin miestä ja sen jälkeen mahdollisesti naista.
No se täytyy heti sanoa, että mitään vetoa en kyllä tunne! Tunteita herättää se että tämä pariskunta on meidän perhetuttu joiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa, enkä olisi millään uskonut tällaista..
Mut nyt tän jälkeen on tosi vaikeeta jatkaa ystävyyttä vaikka he pysyisivätkin yhdessä, koska mulla ainakin olisi tosi typerä olo kun tietää ja pitäis muka olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan..
Voit muuten olla oikeassa tuosta kulissipuolesta...kaiken kyllä pitää olla hienoo..ainakin ulospäin, et voi olla hyvinkin mahdollista että tietää, mut ei välitä.
Mä luulen että tuo ystävyys on jo loppumassa jos he vielä jatkavat yhdessä, koska minä en ainakaan pysty teeskentelemään.
Pitää miettiä tätä asiaa oikein kunnolla ja ehkäpä otan neuvostanne vaarin ja otan asian puheeksi ensin miehen kanssa...
Kiitos edelleen vastauksista :-)
Tuo on vaan niin erikoista, että käytät sanaa "ystävä", etkä pysty jatkamaan ihmissuhdetta, jos pari pysyy yhdessä. Mun mielestä todellinen ystävyys on sitä, että välität ystävästäsi kaikkine vikoineen.
Minä olen aina ajatellut tuollaisissa tilanteissa, että jos tilanne riittää petetylle osapuolelle, niin silloin sen on kelvattava minullekin. (vrt. jos vaimo tietää pettämisestä) Suhteesta lähteminen ja suhteeseen jääminen sekä hyvä perhe-elämän kriteerit ovat niin erilaisia meillä ihmisillä. Koskaan ei voi perustella toiselle täysin uskottavasti, miksi minä teen näin. Ja ihmisillä on omat syynsä, miksi he käyttäytyvät tietyllä tavalla.
Sinä olet luottamuksellisen ja uskollisen parisuhteen kannattaja niin kuin minäkin. Eräs ystäväni on avoliitossa, mutta hänellä on silloin tällöin salarakkaita. Heillä on miehen kanssa sopimus siitä, että syrjähypyistä kerrota. Minun mielestäni ystäväni elää omituisessa suhteessa, mutta se ei tee hänestä huonompaa ihmistä. Vaikka hän käy vieraissa, hän on siitä huolimatta minulle rakas, hauska ja elämääni piristävä ystävä. Elämä ei ole niin ehdotonta.
Mulle taas tuli mieleen se, miten usein ensin kamppaillaan sen asian kanssa, että kertoako vai ei... ja sitten kun itsestä ei vaan ole kertomaan, niin ruvetaan "puolustelemaan" juuri tuohon tyyliin, että "ehkä se tietääkin jo"..."joo, kyllä se varmaan tietää, muttei halua muiden tietävän".
Entäs jos ei todellakaan tiedä? Monesti sitä "puolustuslausetta" toistellaan itselle niin kauan, että ruvetaan pitämään totuutena sitä, että petetty tietää, vaikka todellisuudessa kukaan ei ole hänelle kertonut. Kavereille asiasta on kyllä puhuttu ja sitten ruvetaan jonkin ajan päästä yhdessä jeesustelemaan, että "Miksi se T**na ei tee asialle mitään?... No, kai se on siitä ihan ok sitten (mutta en mä kyllä tollasta pettäjää kattelis...no jokainen tekee valintansa"
Eihän se mitään valintaa voi tehdä kun siltä puuttuu kokonaan se tieto, mikä "kavereilla" on.
Näitä on nähty. Kun jokin salaisuus on tarpeeksi kauan tietyn piirin märehdittävänä, niin ruvetaan kuvittelemaan, että se kohdekin siitä tietää, kun "ollanhan me puhuttu siitä keskenämme niin paljon joka kerran kun tavataan".
itse haluaisin tietää, lähetä vaikka nimetön kirje jos et uskalla suoraan sanoa.
Kaikki eivät ajattele niin kuin sinä. Kaikki eivät halua, että heidän asioitaan hoidetaan samalla tavalla. Kun sen tajuat, niin olet jo pitkällä elämässäsi: tämä ei ole yksioikoista touhua!
tuollaisen asian kertomisessa on. aika helvetin huono ystävä olet, jos edes mietit tuollaista. omaa kaveria kusetetaan ja sä mietit, mitäköhän pitäis tehdä!!
Kaikki me joudutaan elämän varrella saman tilanteen eteen. Itse en ilmoita, koska aina näissä asioissa on paljon muustakin kyse.
Nämä ilmoittajat jotka pitävät itseään ystävinä, kuka mistäkin vaikuttimesta, saavat monasti vaan lisää eripuraa ja lopuksi vielä syyt koko touhusta.Kaikki käryää kyllä lopulta, jos sitä jatkaa loputtomiin.
Kiitos teille hyvät ihmiset arvokkaista mielipiteistänne. Niinkuin niistä ilmeneekin, niin kaikella on kääntöpuolensa eikä elämä ole niin mustavalkoista. Voi olla niin, että pidän suuni kiinni asiasta ja pidän ainakin hetken aikaa etäisyyttä...ei sen takia että karttelen ystävääni vaan sen takia, että voin ensin itse kohdata tämänkin puolen elämästä, siis että kaikki eivät ole uskollisia, ja kun olen sen sisäistänyt (en ole mikään tekopyhä kauhistelija) ehkä voin lähestyä asiaa siltä kantilta mikä asian luonteeseen kuuluu. Ystävyys tähän ihmiseen ei koskaan lopu, mutta voi muuttua. Ehkä tämä kokemus rikastuttaa sekä minua että heitä....Ehkäpä on niin että sitä mitä ei tiedä se ei voi satuttaa.... Niin ja jos vaikka tietääkin niin saattaa olla että heillä on jonkinlainen sopimus näistä asioista... en kyllä usko sitä ihan heti...mutta mistäpä kukaan todella tietää mitä toinen ajattelee..
Tällä kirjoituksella päätän asian tähän ja toivotan teille kaikille oikein mukavaa loppuvuotta ja ollaan uskollisia :-)
Teit varmasti ihan oikean ratkaisun. Luulen, että olet onnellisin, kun muistat olla itse uskollinen ja käyttää energiasi omaan suhteeseesi. Anna ystäväsi olla vaikka muutama kuukausi omissa oloissaan, siinä ajassa tunteesi ovat varmasti tasaantuneet.
Ja ystäväsi mies saa maistaa parhaiten omaa lääkettänsä, kun käyttäydyt häntä kohtaan kylmän kohteliaasti. Välinpitämättömyys on usein pahempi rangaistus kuin raivon tunteiden näyttäminen.
Hyvää uutta vuotta sullekin - ollaan uskollisia!
Musta tuntuu, että miehet on toisiaan kohtaan reilumpia näissä asioissa. Jos kaverin muija pettää, niin siitä kerrotaan miehelle, ettei tarvii pidempään olla pellenä ja voi tehdä suhteessa oman ratkaisunsa.
Naiset taas puolustelevat jotenkin aina sitä pahan tekijää. Ei helvetti, miettikää nyt pikkasen... Eihän tossa ole kyse muusta kuin siitä, että aloittajan kaveria kusetetaan pahemman kerran tämän parisuhteessa ja nyt täytyy vain valita, onko kaverinsa puolella vai puolusteleeko pettäjää ja tekee kaveristansa kaikkien muiden silmissä onnellisen tietämättömän pellen.
Tuollaisen paljastaminen on aina vähemmän väärin kuin "tietämätöntä leikkiminen". Kun nainen saa tietää että hänen kaverinsa tiesi jo esim. vuosi sitten, että miesystävä on pettämisen tiellä, MUTTA ei kokenut tarpeelliseksi kertoa siitä hänelle, SILLOIN on kaverisuhde finito.
Itse kokisin asian seuraavalla tavalla (ja monet muut): Kaverilleni, joka luonnollisesti on minulle läheisempi kuin tuntemattomat ihmiset, ei ollut tärkeää pitää minun puoliani kun tällainen tilanne tuli kohdalle. Häntä ei haitannut se, että minusta tehtiin yleinen onnellisen tietämätön pelle, ei haitannut sen vertaa, että olisi halunnut parastani ja estänyt tämän kuvion. Hän oli ennemmin valmis vieraannuttamaan itsensä minusta, koska ei halunnut kertoa ikävää asiaa (joka kuitenkin mieltä painoi). Eli miedän kaverisuhde ei hänen puoleltaan ollut niin vahva, että oltaisiin pidetty toistemme puolia.
Jos itse mietin ihmisiä, joista välitän, niin en todellakaan voisi katsella vierestä, kun toista vedätetään ja vielä niin että kaikki ulkopuoliset kyllä tietää, mutta kukaan ei kerro. Siinähän pakotetaan uhri elämään elämäänsä valheessa.
Ja onko se uhrille sen arvoista, se kertomatta jättäminen, että kaikki kaverit rupeavat ottamaan etäisyyttä, kun ei sitten kehdata tavatessa katsoa silmiin (kun itsekin tiedetään että kertoa pitäisi).
Juuri näin, hienoa toimintaa...parisuhde on valhetta, minkä kaikki muut tietää, ja kaveritkin välttelee, ja itse vain miettii että minkä takia kukaan ei enää katso silmiin ja puhu kahta sanaa pidempiä lauseita minun kanssa. Kyllähän tuo kuvio todellakin on sitä uhria ajatellen paras...
Kiteytettynä pitkä teksti: Jos et kerro, olet pohjimmiltasi vain itsekäs etkä ajattele kaverisi parasta.
Ikää max. 25 vuotta ja parisuhdekokemusta kaksi vuotta? Mua oikeastaan ihan kiihottaa nuo ehdottomat nuoret miehet, joilla on vastaus joka asiaan. :) Elämä on varmasti selkeää sinun kanssasi.
En kylläkään ole 25-vuotias ja parisuhdekokemustakin löytyy nyt yhtäjaksoisesti 10 vuotta.
En väittänyt kai että elämä minun kanssa olisi selkeää?
Mutta sinuako ei haittaisi, jos saisit tietää, että sinut on petetty, eivätkä omat kaverisi pitäneet puoliasi?
Et sitten taida paljoa välittää omista kavereistasikaan, jos molemmin puolinen "puolien pitäminen" on samantekevää...
Mieheni pettämisen tultua julki yksi vaikeista asioista oli, että tiesin muutamien tuttujen tietäneen ja he eivät asiasta minulle kertoneet. Kyse on tosiaan enemmän tuttavista kuin ystävistä, mutta nyt he ovat tuttavinakin entisiä. He tunsivat minut sen verran hyvin, että tiesivät, etten hyväksy pettämistä. En sen kummemmin tuomitse heidän vaikenemistaan, mutten vain pysty olemaan heidän kanssaan luontevasti ja toisaalta en viitsi tuhlata aikaani ihmisiin, jotka eivät pohjimmiltaan minusta välitä.
Kertomisessa on varmasti se riski, että petetty ensin suuttuu kertojalle varsinkin, jos petetty ei ole pettämistä aavistanut. Oikea ystävä on kuitenkin ystävä myös vaikeina hetkinä ja ystävä myös tietää, haluaako petetty tietää pettämisestä vai ei.
Mikä Täydellisyys sinä olet puuttumaan toisten asioihin? Anna ystäväsi hoitaa itse omat juttunsa ja ole hänen tukenaan jos tukea tarvitsee. Et kuitenkaan tiedä aivan kaikkea heidän elämästään. Jos olet sitä mieltä että ystäväsi kertoo sinulle aivan kaiken, niin mitä luulet hänen miehensä siitä miettivän? Monet miehet eivät siedä että naiset juoruilevat yksityisimmätkin asiat ystävilleen. Mies luottaa ettei sentään kaikkea, mutta kertoessaan nainen rikkoo miehen luottamuksen.
Joten mieti, ja saisi moni muukin miettiä.
Jos ei kerro, ei voi olla todellinen ystävä joka välittää, vaan on PELKURI.
Mulla on itselläni ollut jo pitkään samanlainen ongelma. Meillä on kaveriporukassa useita pariskuntia, jotka vietämme melkoisen paljon aikaa keskenämme. Nyt ikävä kyllä tässä yhdessäolon sivutuotteena on meneillään pitkäaikainen suhde, jonka kaikki muut tietävät kuin petetty vaimo. Jopa petetyn aviomiehen kanssa olen asiasta itse asiassa jutellutkin. Myös molemmat pettäjät tietävät, että kantani asiaan on kielteinen, enkä ole ainoa, joka on heille asiasta sanonut varsin tiukkaankin sävyyn, että eipä ole kovin korrektia tuollainen siippojanne kohtaan. Ja että realiteetti on että kaikkea ei voi saada, tuollainen on valtavan itsekästä.
Kaikki porukkamme jäsenet ovat jo niin pitkään osallistuneet tähän peittelyoperaatioon, että umpikujassa ollaan. Itse olen paljon pohtinut, että en kuitenkaan menisi tietämättömälle vaimolle asiasta puhumaan, sillä heillä on pieniä lapsia ja toivon hartaasti että he pysyisivät yhdessä. Saa nähdä kuinka käy.