No... Itselleni kävi juuri niin. minun oli jätettävä poikaystäväni ahdisuksen takia. En käsitä miksi minua rupesi yhtäkkiä kauheasti ahdistamaan olla poikaystäväni kanssa, sitä kesti 3 kuukautta, kunnes päätin, että minun on nyt jätettävä tai en pääse siitä ikinä eroon. No, se helpottikin. Tuo suhde oli minun ensimmäinen pitkäaikainen.
Mulle ainakin tuli tunteita, että jos poikaystäväni ei olekkaan se oikea, tai rakastanko häntä niin paljon, että haluaisin viettää hänen kanssa loppuelämäni jne... Lopulta yritin vältellä häntä. Kerroin hänelle kyllä olotlastani, mutta hän ei tainnut ottaa kuuleviin korviinsa. Vielä kun puhui ja puhui vaan tulevaisuudesta, meidän yhteisestä tulevaisuudesta, se sai oloni tuntumaan entistä ahdistuneemmalta. Tuntui myös, että hän takertui liikaa... Oli vähän huono olla :/. Sitoutumiskammoako? No, nyt mulle ainakin on jäänyt kammo päälle, että jos mua ahdistaa joka suhteessa samanlain... :( Olen kyllä vasta 17 vuotias, mutta kumminkin.
Onko kenellekkään muulle käynyt näin? Kohtalontovereita?
Mulle ainakin tuli tunteita, että jos poikaystäväni ei olekkaan se oikea, tai rakastanko häntä niin paljon, että haluaisin viettää hänen kanssa loppuelämäni jne... Lopulta yritin vältellä häntä. Kerroin hänelle kyllä olotlastani, mutta hän ei tainnut ottaa kuuleviin korviinsa. Vielä kun puhui ja puhui vaan tulevaisuudesta, meidän yhteisestä tulevaisuudesta, se sai oloni tuntumaan entistä ahdistuneemmalta. Tuntui myös, että hän takertui liikaa... Oli vähän huono olla :/. Sitoutumiskammoako? No, nyt mulle ainakin on jäänyt kammo päälle, että jos mua ahdistaa joka suhteessa samanlain... :( Olen kyllä vasta 17 vuotias, mutta kumminkin.
Onko kenellekkään muulle käynyt näin? Kohtalontovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen 19 ja jouduin jättämään poikaystäväni juuri samaisen asian takia. Toki siinä oli muutakin mutta pääsyy taisi olla se. Ymmärrän sinua hyvin. Itselläni oli samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla ja ne helpottivat kun päästin hänestä irti. Ne tuntemukset tulevat sun sydämestäsi. Ne ei ole pahoja ja tuomitsevia. Sydämesi halusi sanoa sinulle että nyt on ehkä parempi olla itsekseen ja elää elämää ilman häntä.
Luulen ettet, niinkuin en minäkään, joudu kärsimään tästä ahdistus-jutusta enää tämän jälkeen. Tarkoitan siis että kun oikea ihminen ja aika sattuu kohdalleen, ei tälläistä ahdistusta luultavasti tule. Ahdistus ja sellaiset tunteet mitä sinullakin on kertoo aina jostain. Vaikka suhteenne saattoi olla hyvä ja elämäsi paras tai parhaimpia, niin se ei ehkä oltu tarkoitettu koko elämän kestäväksi liitoksi. Aikaa on. Saatat löytää pian uuden ja sen kanssa asiat saattavat olla paljon selvempiä.
Voimia sulle. Tiedän että on raskasta jättää ja yrittää unohtaa kaikki se hieno mitä tuli koettua sen ihmisen kanssa jota rakastit. Kyllä selviät. Voit olla ylpeä siitä että olet ollut rehellinen itsellesi ja poikaystävällesi. Niin on paljon helpompi elää :)
..molemmat haaveilette jostain toisenlaisesta miehestä eikä hän ollut sellainen.. niin tottakai ahdistus iskee..en vain ymmärrä miksi aloittaa suhde sellaisen kanssa joka ei sytytä eikä kaduta olla hänen kanssaan..
19 vuotta ikää, parisen kuukautta sitten tein sen mikä vaivasi mieltä jo 2 kuukautta tekoani ennen, eli kerroin pitkäaikaiselle (2,5 vuotta yhdessä) poikaystävälleni että minä en enää pysty tähän, ahdistus oli hirmuinen. Podin aika kamalaa sitoutumiskammoa. Ihmiset ympärillä hehkuttivat että me oltiin kuin toisillemme luotuja, vakka oli kyllä kantensa valinnut, oltiin täydellinen pari.. Minusta alkoi tuntua että en pystyisi sittenkään sitoutumaan kehenkään vielä pitkään aikaan, mutta poikaystäväni oli toista mieltä. Yhteinen tulevaisuutemme oli hänelle jo hyvinkin kirkas. Kihlat, yhteinen kämppä, perhekin joskus sitten aikanaan.. Ehkä minä vain pelästyin kovasti ja alkoi ahdistaa.
Suhteemme lopettamisen jälkeen aloin voida paremmin, tunsin helpotusta. Itsekin olen miettinyt että minkähänlainen sitoutumiskammo minulla oikein on, ei kai se nyt kuitenkaan joka suhdetta varjosta.
Pitää vain yksinkertaisesti vain niellä kiltisti se mitä kohtalo ja elämä eteen kantaa.
Niin, silloin tunsin, että se poika olisi se oikea, mutta yhtäkkiä alkoi tuntumaan toisin... Ahdisti liikaa. Kaipa olen sitoutumiskammoinen, en pysty sitoutumaan TODELLA vakavasti varmaan vielä pitkään aikaan... Ajatuskin ahsistaa. Toivon mukaan pystyn vielä edes rakastumaan taikka ihastumaan.