Haluaisin kommenttia muilta, olenko itse vainoharhainen vai oikeutettu tuntemaan itseni petetyksi...
Miehelläni on aina ollut paljon naispuolisia ystäviä, osa näistä on alkanut sillä että naiset olisivat halunneet suhteeseen mieheni kanssa, muutama on ihan vanha tuttu ilman mitään seksuaalisia toiveita. Jonkun aikaa olen jo yrittänyt pitää asian omassa mielessäni taka-alalla mutta välillä se "pulpahtaa" esiin kuten nyt - mieheni työpaikalla on eräs nainen kenen kanssa pitävät paljonkin yhteyttä työajan ulkopuolella. Minulle valehdeltiin tästä yhteydenpidon määrästä asia selvisi kun mieheni "puhui itsensä pussiin". Lauantaina he kuulemma vain tekstailivat kunnes maanantaina lipsahti että myös maileja kirjoitellaan. Minulle ei ole missään vaiheessa kerrottu asiasta. Lisäksi tämä nainen tuo lomalta tullessaan miehelleni tuliaisia joita ei kotona näy.
Kertomatta jättäminen tuntuu melkein pettämiseltä... tunnen itseni petetyksi ehkä juuri siitä syystä. Olisipa kiva tietää mikä on koko totuus. Onko muilla kokemuksia miehen ja naisen välisestä ystävyydestä ja mitä se SAISI olla?
Miehelläni on aina ollut paljon naispuolisia ystäviä, osa näistä on alkanut sillä että naiset olisivat halunneet suhteeseen mieheni kanssa, muutama on ihan vanha tuttu ilman mitään seksuaalisia toiveita. Jonkun aikaa olen jo yrittänyt pitää asian omassa mielessäni taka-alalla mutta välillä se "pulpahtaa" esiin kuten nyt - mieheni työpaikalla on eräs nainen kenen kanssa pitävät paljonkin yhteyttä työajan ulkopuolella. Minulle valehdeltiin tästä yhteydenpidon määrästä asia selvisi kun mieheni "puhui itsensä pussiin". Lauantaina he kuulemma vain tekstailivat kunnes maanantaina lipsahti että myös maileja kirjoitellaan. Minulle ei ole missään vaiheessa kerrottu asiasta. Lisäksi tämä nainen tuo lomalta tullessaan miehelleni tuliaisia joita ei kotona näy.
Kertomatta jättäminen tuntuu melkein pettämiseltä... tunnen itseni petetyksi ehkä juuri siitä syystä. Olisipa kiva tietää mikä on koko totuus. Onko muilla kokemuksia miehen ja naisen välisestä ystävyydestä ja mitä se SAISI olla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin itse ajattelen, että voihan ystävä olla,mutta mutta..sen ystävän pitää olla perheen yhteinen ystävä. Lahjatkin perheen yhteisiä.
Pyytäisin kyllä saada nähdä viestit ja mailit.
Jos niissä ei mitään loukkaavaa, niin asia ok.
Ymmärrän kyllä, tuossa tilanteessa vaikea olla välittämättä.
Kokeile itse samaa tehdä miesystäviesi kanssa,katso miten suhtautuu. Jos hän ohittaa ne ylimalkaisesti, suuremmin reagoimatta, luulen että miehesi on vain kaveri heidän kanssa.
Onnea sinulle ja joulun odotusta.
Vaikea näin heti tietysti suoralta kädeltä sanoa, mutta vähän epäilyttää tietty, kun ei sinulle kuitenkaan niistä lahjoista mainitse..Kyllä mä suoraan kysyisin mieheltä asiasta varmaan huomaat sen hänestä aika pian jos valehtelee..
saada nähdä ne kaikki mailit ja viestit jos vain uskaltaisin... kai mua pelottaa että hän kieltäytyy näyttämästä ja samalla todistaa mun ajatukset oikeiksi
Ihmettelee vielä suuresti mun reaktiota asiaan ja hänen mielestään teen tästä aivan liian isoa asiaa. Olen kyllä yrittänyt saada häntä näkemään asian minun kannaltani, jollain tavalla ymmärtääkin mutta ei kai sitten kuitenkaan koska ei ymmärrää reaktiotani.
Ei sinä pyytämisessä mitään pelättävää ole. Pelättävää on siinä mitä viestit sisältää. Olisiko paras unohtaa koko juttu ja lopettaa itsesi kiusaaminen moisella asialla,jos teillä muuten menee hyvin. Sopikaa riidat, kaiken paras.
vastaan tuohon...
yritin unohtaa koko jutun mutta sitten oli hänen vuoronsa ruveta mököttämään. Koko juttu on kuulemma niin kummallinen ettei oikeen voi sitä uskoa. Syyttää minua siis sähköpostinsa lukemisesta... ihmettelen vaan että olenko ollut oikeassa kun hän moista epäilee, syyttä tosin.
Tai sitten mies salaa sinulta asioita, koska tietää että olisit turhaan entistäkin epäluuloisempi. Voi aivan hyvin olla, että he todellakin ovat vain ystäviä. Voithan toki ehdottaa vaikkapa yhteisiä illanistujaisia.
Itsellä samankaltainen tilanne käynnissä. Tyttöystävälläni kun selvisi olevan miespuolinen ystävä, jonka kanssa on kuulema istunut iltaa ja kylässäkin on käynyt. Tilanteesta tekee surkean se, että eipä olisi mimmi tilanteesta kertonut, jollen olsi itse äkännyt jonkin olevan vähän vinossa...Ilmeisesti mimmi ei ollut "ystävälleenkään" kertonut että seurustelee.
Mielestäni pahinta tässä tilanteessa on ruveta saarnaamaan ja tenttaamaan...työnnät vain miestäsi pois luotasi...jos kerran ollaan vain ystäviä, niin tutustu siihen toiseen naiseen. Sanot miehellesi että kertoo ystävälleen vaimonsa haluavan tutustua miehensä "uusiin" kavereihin. Jos asia onnistuu, niin heidän suhteensa lienee ok, mutta jos alkaa ilmaantua ongelmia, on syytä epäillä että mies pyörittelee omia virityksiään.
Itselläni on vaikeuksia ajatuksen kanssa että eukolla olisi hirveän läheisiä miespuolisia ystäviä.
Esimerkki, meni suhde vähän karille ja eukko aloitti pitämään yhtä näistä ystävistä luonaan viikonloppu öisin... Pistää miettimään olikohan nuo vaan kavereita ennen ku meillä meni sukset ristiin, kun eivät kuulemma ole nyt viikoittain yhdessä nukkuessaankaan kuin ystäviä.
Keskustelut siitä että palattaisiin yhteen kaatuvat tähän ystävään joka tulee olemaan ystävä kuulemma jatkossakin vaikka yhteen palattaisiin...
No juu me ei tulla yhteen sitten palaamaan, kun sitä mun vinkkelistä katsoo...
ööh, eksyinkös vähän tarinoimaan. Voi visva.
joo ei ei ei. Minä en henkilökohtaisesti siedä vastakkaisen sukulaisen ystäviä muijallani. Kyllä ne melkein sais olla sen verran etäisiä että "tuttu" kävisi termiksi. Erityisen ihmeellistä on jos tälläinen ystävä vielä tavataan aina niin että et ole paikalla, ei suoraan sanota että et saa olla paikalla, mutta aina se vaan on niin että et ole paikalla kun ystävät kohtaavat.
Mielenkiintoista... kävimme eilen keskustelua aiheesta ja tässä yhteydessä mieheni syytti minua sähköpostinsa lukemisesta (mitä siis en todellakaan ole tehnyt, joku itsekunnioitus pitää säilyttää). Tänä aamuna tuli mieleen että ovat mahtaneet sanani osua oikeaan mikä ei kyllä välttämättä ole hyvä asia.
Syytä ei osannut sanoa miksi ei ole kertonut eikä myöskään syytä siihen miksi valehteli yhteydenpidon määrästä. Tulee vaan mieleen että asiassa on jotain mitä mieheni ei halua minun tietävän.
... vain joskus helpoin tapa päästä pälkähästä.
Voi olla että kyse on vain siitä että pienillä valkoisilla valheilla ja kertomattajättämisillä mies haluaa vähätellä ko. ystävättären tärkeyttä hänelle. Syyt voi olla moninaiset, tuntee syyllisyyttä ettei pysty olemaan sinun kanssa yhtä hyvää pataa tai pelkää että suhde leimautuu oikeaksi (seksi) suhteeksi tai sitten se on juuri sitä...
keskustelkaa ja keskustelkaa...
Parisanaa, siis valehtelusta.
Ne pienet merkityksettömät valheet kannattais jättää pois sillä, kun minun kaltaiseni mustasukkaisuuteen taipuvainen talipää saa sellaisesta kiinni, niin jo on helvetti irti pienessä päässäni mun.
Heti tulee ajatus että sillä peitetään isompaa valhetta.
Esim. jos on ollut tyttöystäviensä kanssa siiderillä, ja satun kysymään että keides seurassa olit, ja vastaus antaa ymmärtää että siinä oli vaan "Minna". Ja satun ihan sattumalta kuulemaan kaverilta että "Näin eukkoski eilen. se istu minnan ja jonku kahden jätkän kans paikallisessa."
No meno ollut säädyllistä ja niin poispäin. Mutta jos se on jätetty kertomatta niin kyllä siinä pitää olla jotain muutakin kuin minun pienen mieleni suojelu turhalta ajattelulta.
Parhaat ystäväni ovat aina olleet naisia, mikä on useasti aiheuttanut puraa seurustelukumppanieni kanssa. Minusta on aivan uskomatonta, etten saisi tavata monien vuosien takaisia tuttujani / tai vaikka miellyttäviä työkavereitani vapaa-ajallani vain sen takia, että he sattuvat olemaan naisia. Olen aika-ajoin joutunut jopa salailemaan näitä tapaamisia vaikka niihin ei koskaan ole liittynyt mitään seksuaalista.(Tosin yhden entisen seurustelukumppanini kanssa puhumme usen seksistä, mutta se lienee asia erikseen.)
En ymmärrä miksi seurustelukumppanin pitäisi aina kontrolloida täydellisesti toisen kulkemisia. Mielestäni suhde ei ole terveellä pohjalla, jollei toiseen voi luottaa sen vertaa, että tämän uskaltaa päästää vastakkasen sukupuolen seuraan ilman valvontaa. Jokaisella ihmisellä on myös mielestäni oikeus tavata haluamiaan ihmisiä ilman, että siitä seuraa mielipahaa.
Siis tuollainen mustasukkainen vainoaminen vituttaa ainakin minua siinä määrin, että pelkästää se olisi riittävä syy siirtää kumppani "kaverikerhoon".
ps. Olen itse joutunut melkoisten epäilyjen kohteeksi ja tullut jätetyksi sen seurauksena. Turhaan. Harmittaa. Hän oli mukava ihminen.
Mies olen, naimisissa, ja ystävät lähes kaikki naisia. Joskus tulee tosiaan vähän peiteltyä yhteydenpitoa vaimolta, ei siksi että siinä olisi itsessään mitään sellaista mikä ei päivänvaloa kestäisi, vaan siksi että vaimosta se tuntuu joskus olevan kiusallista. En nyt mitenkään tosissani piilottele mitään, ja monesti sitten "jään kiinni" moisesta ja kerron avoimesti miksi piilottelen. Onneksi ei riidat kestä montaa minuuttia, mutta olen kyllä sitä mieltä, että vaikka vaimoni onkin minulle kaikkein tärkein, ei hän voi irrottaa minua koko ystäväpiiristäni. Ei ystäviä voi tuosta vaan vaihtaa. Ja minun luonteenlaadullani siinä kävisi kuitenkin niin että uudet ystävät vaan olisivat nekin naisia.