Olen istunut 10 tuntia Finnairin lentokoneessa ja kävelen putkea pitkin asemarakennukseen. Tunnen putkessa ulkoa huokuvan lämmön, mutta lentoaseman sisällä on viileää. Menen muiden perässä pitkin pitkää käytävää ilman sen kummempia ajatuksia. Ehkä huonosti nukuttu yö painaa vielä päässä, koska olo on hieman passiivinen enkä ajattele juuri mitään. Ihmisiä on aika vähän näin arkipäivänä ja pääsemme vaivattomasti eteenpäin.
Pian käännymme oikealle ja menen yhden passintarkastusjonon perään. Pian seison jo viivalla ja katson kameraan, kuten viereinen ohje käskee. Virkailijanainen näyttää koneessa täyttämääni maahantulokorttini tyhjää kohtaa. Sanon hieman naurahtaen "sorry" ja laitan unohtuneen allekirjoituksen. Nainen niittaa vielä maastapoistumiskortin passiini kiinni, ettei se katoa. Kiitos, kauniisti tehty!
Sitten saavun isompaan halliin matkatavarahihnojen luokse. Yhden hihnan kohdalla monitorissa lukee lentoni numero ja jään odottamaan. Hetken kuluttua hihna käynnistyy ja nappaan esiinputkahtaneen tutun laukun.
Sitten soitan tyttöystävälleni ja kysyn, missä hän on. Hän neuvoo suomeksi kävelemään eteenpäin. Meinaan lähteä laukkuani raahaten ensin väärään suuntaan, kunnes huomaan oven josta pääsee tuloaulaan. Vähän matkan päässä on ihmislauma ja näen tyttöystäväni pilkistävän sieltä. "Argh!", ajattelen mielessäni, tätä olen odottanut vuoden. Sitten taas kadotan hänet näkyvistä, mutta pian hän tarttuu minua kädestä ja lähtee viemään minua. Jotenkin hän ujostelee minua, koska on hiljaa ja hieman varautunut. Tosin meillä on vuosi kaukana toisistamme takana.
Kävelemme suoraan hissiin ja kävelemme ulos. Lämpöä on n. 40 astetta ja sää puolipilvinen. Ulkona otamme taksin ja ajamme hotelliin. Katselen Bangkokia taksin ikkunan läpi ja palelen hieman kylmässä taksissa. Tyttöystäväni tarjoaa hotellihuoneen. Lämmin kylpy ihanassa ammeessa tekee hyvää ja lepään hieman. Pian tunnen itseni virkeämmäksi ja lähdemme ulos pimenevään iltaan. Ostamme hieman syötävää ja palaamme hotellihuoneeseen tietämättä vielä, kuinka mahtavaa aikaa tulemme yhdessä kokemaan.
Kyllä kannatti luottaa!
Pian käännymme oikealle ja menen yhden passintarkastusjonon perään. Pian seison jo viivalla ja katson kameraan, kuten viereinen ohje käskee. Virkailijanainen näyttää koneessa täyttämääni maahantulokorttini tyhjää kohtaa. Sanon hieman naurahtaen "sorry" ja laitan unohtuneen allekirjoituksen. Nainen niittaa vielä maastapoistumiskortin passiini kiinni, ettei se katoa. Kiitos, kauniisti tehty!
Sitten saavun isompaan halliin matkatavarahihnojen luokse. Yhden hihnan kohdalla monitorissa lukee lentoni numero ja jään odottamaan. Hetken kuluttua hihna käynnistyy ja nappaan esiinputkahtaneen tutun laukun.
Sitten soitan tyttöystävälleni ja kysyn, missä hän on. Hän neuvoo suomeksi kävelemään eteenpäin. Meinaan lähteä laukkuani raahaten ensin väärään suuntaan, kunnes huomaan oven josta pääsee tuloaulaan. Vähän matkan päässä on ihmislauma ja näen tyttöystäväni pilkistävän sieltä. "Argh!", ajattelen mielessäni, tätä olen odottanut vuoden. Sitten taas kadotan hänet näkyvistä, mutta pian hän tarttuu minua kädestä ja lähtee viemään minua. Jotenkin hän ujostelee minua, koska on hiljaa ja hieman varautunut. Tosin meillä on vuosi kaukana toisistamme takana.
Kävelemme suoraan hissiin ja kävelemme ulos. Lämpöä on n. 40 astetta ja sää puolipilvinen. Ulkona otamme taksin ja ajamme hotelliin. Katselen Bangkokia taksin ikkunan läpi ja palelen hieman kylmässä taksissa. Tyttöystäväni tarjoaa hotellihuoneen. Lämmin kylpy ihanassa ammeessa tekee hyvää ja lepään hieman. Pian tunnen itseni virkeämmäksi ja lähdemme ulos pimenevään iltaan. Ostamme hieman syötävää ja palaamme hotellihuoneeseen tietämättä vielä, kuinka mahtavaa aikaa tulemme yhdessä kokemaan.
Kyllä kannatti luottaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuin suoraan mun elämästä! Tosin sen verran poikkeaa, että maa on eri ja vuoden sijaan odotan vain puolikkaan. Mutta juuri noin se menee mullakin.
Odottelen samaa tunnetta... tyttö vuoden poissa. Mutta onneksi tulee jouluksi kotiin lomalle :) silloin helpottaa ennenkuin taas eroamme puoleksi vuodeksi
Pelottaa nyt vähän mikä tilanne tulee olemaan kun katseemme taas kohtaavat. Ja missä sitä mennään. Pidämmekö toisiamme kädestä kiinni, suutelemmeko?Vaikka ollaan yhteydessä muutaman kerran viikossa, suhteemme on viilentynyt tai itse asiassa sitä ei enää ole. Päätimmekin ettei voida seurustella. Olemme vain läheisiä ystäviä, jotka vaihtavat kuulumisia, tunteista ei uskalleta puhua, koska ei tiedä mitä toinen oikeasti ajattelee. Aika ja etäisyys tekevät kepposen.
Mutta kuitenkin sydämessäni tunnen, että meillä on joku yhteys. Yhteinen taipaleemme ja rakkautemme jäi puoli tiehen, haluaisin ottaa siitä selvää mitä meistä olisi tullut. Ja kun vielä tiedän kuinka tulisesti oltiin kesällä rakastuneita. Nyt elän epätietoisuudessa miten meille käy... usko ja luottamus on vain jäljellä, samoin kärsivällisyys - palkitaanko se?
Ei se mitään, vaikka alussa ujostuttaakin. Sitten kun huomaatte, että olette vieläkin se sama mies ja nainen niin kyllä se siitä! Ei ole pakko halata, pussata tai harrastaa seksiä, jos siltä ei tunnu!
Miten kauan saatte olla yhdessä ennen hänen paluuta?
yhdessä 8kk ennenkuin hän lähti, virallisesti seuruteltiin siis 10kk... ja sitte pistettiin suhde jäihin :(
tuntuu siltä että jos vain hän olisi täällä kaikki palaisi ennalleen...
Mun tyttöystävä kertoi, että:
rakkaus on kuin tuli
se voi olla iso roihu
tai pieni kipinä ja vaikea nähdä
mutta koskaan se ei sammu
Kyllä se siitä, keskustelkaa ja viettäkää aikaa yhdessä.
Eli uskotaan, että olet onnellinen. Eli onnea!!!
Tuosta tuli hyvä mieli... kaunista!