en tajua miksi näin. Erosta on jo aikaa, olen käynyt juttuja läpi asiantuntijan kanssa. Eroprosessi on silti vielä kesken.
Täällä tulee pyörittyä, mutta alkaa tuntua siltä, että olisi parempi repiä nettiyhteys seinästä....
Jotenkin on alkanut ahdistaa enemmän, mitä enemmän täällä pyörii.
Sinänsä ihan mielenkiintoista pohtia mistä moinen johtuu ja mitä se kertoo...
tuntuu näitä juttuja lukiessa, että avioliitto on monille vain "määräaikainen työsopimus". Kun alkaa kyllästyttämään on aivan oikein katkaista sopimus.
Liiton vikoja ei tartte korjata, vaan asiat ratkaistaan sillä että vaihdetaan uuteen.
tällaisia nousee päällimmäisenä mieleen.
Onko muilla samoja tuntoja?
Täällä tulee pyörittyä, mutta alkaa tuntua siltä, että olisi parempi repiä nettiyhteys seinästä....
Jotenkin on alkanut ahdistaa enemmän, mitä enemmän täällä pyörii.
Sinänsä ihan mielenkiintoista pohtia mistä moinen johtuu ja mitä se kertoo...
tuntuu näitä juttuja lukiessa, että avioliitto on monille vain "määräaikainen työsopimus". Kun alkaa kyllästyttämään on aivan oikein katkaista sopimus.
Liiton vikoja ei tartte korjata, vaan asiat ratkaistaan sillä että vaihdetaan uuteen.
tällaisia nousee päällimmäisenä mieleen.
Onko muilla samoja tuntoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näitä juttuja lukiessa tulee ajatelleeksi, että kaipa "kärsimyksilläkin" on summansa. Kymmenisen vuotta päin helkkaria menneen liiton jälkeen ero oli suorastaan helpotus.
Kai minut on työssänikin vaativiin tilanteisiin treenattu ja kestäväksi havaittu. Siinä lienee toinen syy.
helpottaa tällä palstalla pyöriminen. Näkee mitä erilaisempia ratkaisuja omiin ongelmiin. Ei aina tarvitse päätyä eroon, täältä voi saada jotain muuta vaihtoehtoista ajateltavaa. Jokaisella on omat ongelmansa, kahta samanlaista avioliittoa ei ole, eikä myöskään kahta samanlaista ratkasiua. Pyörin täällä ihan melkein tottumuksesta. Jos en pariin päivään ole tsekannut viestejä, niin alkaa tuntua vieroitusoireita ;)
enkä ole löytänyt ratkaisumallejakaan. Pikemminkin sitä, että mitä se hyödyttää edes yrittää, mennyttä mikä mennyttä
Näin me ollaan erilaisia...
niin ihania, kannustavia viestejä. Riippuu hiukan siitä, millä mielellä itse on ja millä mielellä kirjoittaja.
Avioliiton ylistystä olen saanut lukea moneen kertaan. Olen itsekin sitä mieltä, että yrittää kannattaa vaiokka viimeiseen hetkeen asti.
toisinaan. Joskus täältä saa hyvää vertaistukea ja näen, että erosta voi selvitä hengissä ja selväjärkisenä. Omasta fiiliksestä on kiinni, kummalle puolella vaaka kallistuu. Omaa elämää läheltä liippaavat jutut ahdistavat eniten ja ehkä kateuttakin aiheuttaa hehkutus, kuinka joku aviopari sai ongelmansa ratkaistua ja ovat taas rakastuneet toisiinsa jne. Ärsyttää, ettei itse pystynyt samaan omassa liitossa. Oikeasti olen tyytyväinen, että edes joku saa ongelmansa ratkaistua. But sometimes..... you knoW !!
lenkillä ollessani ja valaistuja ikkunoita katsellessani. Siellä sitä näkyy onnellisen näköinen perhe elävän yhteistä elämää.Miksi minulla ei ole samaan mahdollisuutta? Voi, kuinka kaipaankaan omaa perhe-elämääni!
Täytyy vaan olla onnellinen, että edes jotkut saavat ongelmansa ratkaistua.
Noin yleisesti ottaen se menee kuitenkin niin, että perheellinen toivoo saavansa enemmän yksinäisyyttä ja rauhaa. Sinkku taas kaipaa perhettä. Kieltämättä molemmilla on puolensa.