"Mun sisin on tyhjä. Pelottaa, kun ei tunne mitään, kuin kaikki olisi jäässä. Ulkokuoreni kova kuin kivi. En pysty näyttämään tunteitani. Uskon vain kaikkeen mihin muut eivät. Olen siis yksin."
Joo elikkä, tapaan paljon ihmisiä, mutta en uskalla tuntea mitään heitä kohtaan, koska
..."ei tohtinut kiintyä koska pelkäsi menettävänsä. Ja kun pesä hajosi, hän hajosi myös. Meni sykkyrään myyränkoloon. Tummaan nunnunankammioon. Ja alitajunta kehitti vasta-aineen. Matkan unelmaan- turvalliseen, lämpimään, huoltapitävään..."
Joo elikkä, tapaan paljon ihmisiä, mutta en uskalla tuntea mitään heitä kohtaan, koska
..."ei tohtinut kiintyä koska pelkäsi menettävänsä. Ja kun pesä hajosi, hän hajosi myös. Meni sykkyrään myyränkoloon. Tummaan nunnunankammioon. Ja alitajunta kehitti vasta-aineen. Matkan unelmaan- turvalliseen, lämpimään, huoltapitävään..."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttu juttu...
kovin vonnegutmaista.
Siis vonnegutia?
Ajattelinkin miksi tekstit olivat lainausmerkeissä.
Mulla on aivan sama ongelma. Mikään ei tunnu miltään enkä ketään uskalla päästää lähelleni. Pitkän aikaa olin yksinäni työnsin kaikki pois läheltäni kunnes tapasin ihmisen jonka vahingossa päästin liian lähelle, kiinnyin ja rakastuin häneen ja aivan ylltääten hän lähti pois, minä hajosin. Nyt olen taas yksin ja yritän koota itseäni. Vielä olen liian hauras päästääkseni ketään lähelleni ehkä en pysty siihen enää koskaan sillä minä en jaksa sitä jos vielä hajoan.
Kiitos. Kiva (tai siis oikeastaan ikävää), kuulla että muitakin samanlaisia on. Ehkä mekin vielä joku päivä rohkaistutaan ja uskalletaan taas rakastaa koko maailmaa.
Pirteää syksyä sinulle!