Tämä kirjoitus on kirjoitettu Vanhan Testamentin Apogryfikirjassa Viisauden Kirjassa.Kirjan on todennäköisesti kirjoittanut Salomo.Siinä käy hyvin selville kuoleman jälkeinen tietoisuuden tila.Jossa jumalattomat katuvat elettyä ja tuhlattua elämää.Sekä myös vanhurskaille tuleva palkka.Kannattaa lukea ja ajatella sitä että nyt tässä ajassa voi muuttaa suhdettani Jumalaan ja tehdä myös parannuksen soveliaita hedelmiä.Eli voi vaihtaa puolta.Seuraavat jakeet ovat viisauden kirjassa:
2.JUMALATTOMIEN FILOSOFIA(otsikko minun kirjoittama)
Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä. He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi.
. Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti: "Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.
2. Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän jälkeen me olemme niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän sydämemme sykinnässä.
3. Kun se on sammunut, raukeaa ruumis tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.
4. Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten, eikä kukaan muista meidän tekojamme; meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet, se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.
5. Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse, ja kun loppumme on tullut ei palautusta enää ole; sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.
6. Tulkaa siis ja nauttikaamme sitä hyvää, mikä saatavissa on, käyttäkäämme kiiruusti hyväksemme maailmaa niinkuin nuoruuden päivinä.
7. Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla, älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.
8. Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.
9. Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme; kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän osamme ja arpamme.
10. Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle, älkäämme säälikö leskeä, vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;
11. meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on; sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.
12. Mutta väijykäämme vanhurskasta, sillä hän on meille kiusallinen, hän asettuu meidän tekojamme vastaan ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.
13. Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.
14. Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi, hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,
15. koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden, ja hänen polkunsa ovat eriskummaiset.
16. Hän pitää meitä väärän rahan veroisina, ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta. Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.
17. Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet, ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.
18. Sillä jos vanhurskas on Jumalan poika, niin Jumala pitää hänestä huolen ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.
19. Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä, että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.
20. Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan, hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo."
21. Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät, sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
22. He eivät tunne Jumalan salaisuuksia, eivät toivo vanhurskauden palkkaa, eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
23. Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.
24. Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan, ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea.
3. Luku (VANHURSKAAT OVAT JUMALAN KÄDESSÄ)(otsikko minun tekemä)
1. Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä vaiva saavuta heitä.
2. Tyhmien silmissä he tosin näyttävät kuolleilta, ja heidän eroansa täältä pidetään onnettomuutena,
3. heidän lähtöänsä meidän tyköämme perikatona; mutta he ovat rauhassa.
4. Sillä vaikka heitä kuritetaankin ihmisten mielestä niin heidän toivonsa on täynnä kuolemattomuutta,
5. ja kärsittyänsä vähän kuritusta he saavat osaksensa paljon hyvyyttä; sillä Jumala koetteli heitä ja havaitsi heidät itselleen arvollisiksi.
6. Niinkuin kultaa sulatusuunissa hän heitä koetteli, ja niinkuin uhrilahjan hän otti heidät vastaan.
7. Sinä aikana, jolloin heitä etsiskellään, he loistavat kirkkaasti, ja niinkuin kipinät oljissa he nopeasti rientävät.
8. He tuomitsevat pakanoita ja hallitsevat kansoja, ja Herra on oleva heidän kuninkaansa iankaikkisesti.
9. Ne, jotka häneen turvaavat, käsittävät totuuden, ja uskovaiset pysyvät hänen tykönänsä rakkaudessa; sillä hänen valittujensa osaksi tulee armo ja laupeus.
10. Mutta jumalattomat saavat sen rangaistuksen, jonka heidän ajatuksensa ansaitsevat, he, jotka halveksivat vanhurskasta ja ovat luopuneet Herrasta.
11. Sillä onneton se, joka halveksii viisautta ja kuria! Turha on heidän toivonsa ja hyödytön heidän vaivannäkönsä, kelvottomat myös heidän tekonsa.
12. Heidän vaimonsa ovat tyhmiä ja heidän lapsensa pahoja - kirottu on heidän sikiönsä.
13. Sillä autuas on se hedelmätön, joka ei ole saastutettu, jolle synnillinen vuode on tuntematon; hän saa hedelmän silloin, kun sieluja etsiskellään.
14. Autuas on myöskin kuohilas, joka ei ole teoillaan lakia rikkonut eikä ajatellut pahaa Herraa vastaan. Sillä hänelle annetaan uskon valittu armopalkka ja ihana osa Herran temppelissä.
15. Sillä kunniakas on hyvän kilvoittelun hedelmä, ja horjumaton on viisauden juuri.
16. Mutta avionrikkojain lapset eivät pääse täyteen ikään, ja laittomasta vuoteesta syntyneet hävitetään.
17. Vaikka he kauankin eläisivät, ei heitä minkään arvoisina pidetä, ja kunniaton on lopulta heidän vanhuutensa.
18. Jos he varhain kuolevat, ei heillä ole toivoa eikä lohdutusta ratkaisun päivänä.
19. Sillä väärän sukukunnan loppu on raskas.
4. Luku (VANHURSKAAN JA JUMALATTOMAN KUOLEMA)(otsikko minun kirjoittama)
1. Parempi on olla lapseton, mutta hyväavuinen; sillä hyveen muisto on kuolematon, koska se on tunnettu sekä Jumalalle että ihmisille.
2. Silloin kun se on läsnä, sitä seurataan, ja kun se on mennyt pois, sitä ikävöidään. Ja iankaikkisuudessa se kulkee riemusaatossa, seppelettä kantaen, saatuaan voiton saastattomassa kilpataistelussa.
3. Mutta ei mitään hyödytä jumalattomain suuri jälkeläisjoukko; lähteneenä äpärävesoista se ei syvälle juurru eikä lujalle pohjalle pääse.
4. Sillä vaikka se hetkiseksi työntää reheviä oksia, niin tuuli huojuttaa sitä, koska se on epävakaaksi kasvanut, ja tuulten voima repii sen juurinensa irti.
5. Hennot oksat taittuvat joka puolelta, ja niiden hedelmät ovat kelvottomat, raa'at syötäviksi, eikä niitä voi käyttää mihinkään.
6. Sillä lapset, jotka syntyvät laittomasta vuoteesta, ovat vanhempiensa pahuuden todistajia näitä vastaan, kun heitä kerran tutkitaan.
7. Mutta vanhurskas pääsee lepoon, vaikka hän varhainkin kuolee.
8. Sillä kunnioitettu vanhuus ei ole sama kuin pitkä ikä, eikä sitä mitata vuosien luvulla,
9. vaan ymmärtäväisyys on ihmisen oikea harmaapäisyys, ja nuhteeton elämä oikea vanhuus.
10. Jumala rakasti häntä, koska hän oli hänelle otollinen, ja hänet otettiin pois, koska hän eli syntisten joukossa.
11. Hänet temmattiin täältä, ettei pahuus eksyttäisi hänen ymmärrystänsä, eikä vilppi johtaisi harhaan hänen sieluansa.
12. Sillä pahuuden lumous saa unhottamaan hyvän, ja himon temmellys muuttaa viattoman mielen.
13. Hän kypsyi varhain ja saavutti siten pitkän iän.
14. Sillä hänen sielunsa oli Herralle otollinen, sentähden se riensi pois pahuuden keskeltä. Ihmiset näkevät sen, mutta eivät ymmärrä, eivät myöskään ajattele sitä,
15. että armo ja laupeus on hänen valittujensa osa, ja että hänen hurskaistansa pidetään huoli.
16. Mutta kuoltuaankin vanhurskas tuomitsee elossa olevat jumalattomat, ja nuoruus, joka pian valmiiksi kypsyi, väärämielisten korkean iän.
17. Sillä he saavat nähdä viisaan lopun, mutta eivät käsitä, mitä Herra on hänestä päättänyt ja miksi hän on saattanut hänet turvaan.
18. He saavat sen nähdä eivätkä sitä minäkään pidä, mutta Herra nauraa heitä.
19. Ja sitten he tulevat inhotuksi raadoksi ja pilkaksi kuolleitten joukossa iankaikkisesti. Sillä hän syöksee heidät alas päistikkaa, ennenkuin he ehtivät suutansa avata; ja ravistaa heidät pois perustuksiltansa. Ja heidät tuhotaan loppuun asti, heidän osaksensa tulee vaiva, ja heidän muistonsa häviää.
20. Vapisten he tulevat, kun heidän syntinsä lasketaan yhteen, ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttäjinä heitä vastaa.
5. Luku.OSAT VAIHTUVAT IANKAIKKISUUDESSA
1. Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.
2. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
3. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: "Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.
4. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä.
5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?
6. Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole loistanut meille eikä aurinko ole meille noussut.
7. Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet.
8. Mitä hyödytti meitä ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus?
9. Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka kiitää edelleen,
10. niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;
11. tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä havaittu merkkiäkään lennosta;
12. taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta -
13. niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet."
14. Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa, niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli hajottaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä muisto.
15. Mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti, ja Herrassa on heidän palkkansa, ja huolenpito heistä on Korkeimman huomassa.
16. Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä, sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä, ja hänen käsivartensa on heidän kilpensä.
17. Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja luomakunnan hän aseistaa kostoksi vihollisille.
18. Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa ja kypäräksi päähänsä hän panee lahjomattoman tuomion.
19. Hän ottaa pyhyyden voittamattomaksi kilveksensä
20. ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan, ja maailma sotii yhdessä hänen kanssaan mielettömiä vastaan.
21. Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät pilvistä, niinkuin jännitetystä jousesta, kohti maaliansa.
22. Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta; meren vesi raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.
23. Voiman henki nousee heitä vastaan ja viskaa heidät pois niinkuin myrskytuuli. Niin saattaa vääryys koko maan autioksi, ja rikollisuus kukistaa hallitsijain valtaistuimet.
2.JUMALATTOMIEN FILOSOFIA(otsikko minun kirjoittama)
Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä. He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi.
. Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti: "Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.
2. Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän jälkeen me olemme niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän sydämemme sykinnässä.
3. Kun se on sammunut, raukeaa ruumis tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.
4. Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten, eikä kukaan muista meidän tekojamme; meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet, se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.
5. Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse, ja kun loppumme on tullut ei palautusta enää ole; sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.
6. Tulkaa siis ja nauttikaamme sitä hyvää, mikä saatavissa on, käyttäkäämme kiiruusti hyväksemme maailmaa niinkuin nuoruuden päivinä.
7. Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla, älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.
8. Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.
9. Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme; kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän osamme ja arpamme.
10. Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle, älkäämme säälikö leskeä, vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;
11. meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on; sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.
12. Mutta väijykäämme vanhurskasta, sillä hän on meille kiusallinen, hän asettuu meidän tekojamme vastaan ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.
13. Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.
14. Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi, hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,
15. koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden, ja hänen polkunsa ovat eriskummaiset.
16. Hän pitää meitä väärän rahan veroisina, ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta. Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.
17. Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet, ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.
18. Sillä jos vanhurskas on Jumalan poika, niin Jumala pitää hänestä huolen ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.
19. Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä, että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.
20. Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan, hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo."
21. Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät, sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
22. He eivät tunne Jumalan salaisuuksia, eivät toivo vanhurskauden palkkaa, eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
23. Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.
24. Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan, ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea.
3. Luku (VANHURSKAAT OVAT JUMALAN KÄDESSÄ)(otsikko minun tekemä)
1. Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä vaiva saavuta heitä.
2. Tyhmien silmissä he tosin näyttävät kuolleilta, ja heidän eroansa täältä pidetään onnettomuutena,
3. heidän lähtöänsä meidän tyköämme perikatona; mutta he ovat rauhassa.
4. Sillä vaikka heitä kuritetaankin ihmisten mielestä niin heidän toivonsa on täynnä kuolemattomuutta,
5. ja kärsittyänsä vähän kuritusta he saavat osaksensa paljon hyvyyttä; sillä Jumala koetteli heitä ja havaitsi heidät itselleen arvollisiksi.
6. Niinkuin kultaa sulatusuunissa hän heitä koetteli, ja niinkuin uhrilahjan hän otti heidät vastaan.
7. Sinä aikana, jolloin heitä etsiskellään, he loistavat kirkkaasti, ja niinkuin kipinät oljissa he nopeasti rientävät.
8. He tuomitsevat pakanoita ja hallitsevat kansoja, ja Herra on oleva heidän kuninkaansa iankaikkisesti.
9. Ne, jotka häneen turvaavat, käsittävät totuuden, ja uskovaiset pysyvät hänen tykönänsä rakkaudessa; sillä hänen valittujensa osaksi tulee armo ja laupeus.
10. Mutta jumalattomat saavat sen rangaistuksen, jonka heidän ajatuksensa ansaitsevat, he, jotka halveksivat vanhurskasta ja ovat luopuneet Herrasta.
11. Sillä onneton se, joka halveksii viisautta ja kuria! Turha on heidän toivonsa ja hyödytön heidän vaivannäkönsä, kelvottomat myös heidän tekonsa.
12. Heidän vaimonsa ovat tyhmiä ja heidän lapsensa pahoja - kirottu on heidän sikiönsä.
13. Sillä autuas on se hedelmätön, joka ei ole saastutettu, jolle synnillinen vuode on tuntematon; hän saa hedelmän silloin, kun sieluja etsiskellään.
14. Autuas on myöskin kuohilas, joka ei ole teoillaan lakia rikkonut eikä ajatellut pahaa Herraa vastaan. Sillä hänelle annetaan uskon valittu armopalkka ja ihana osa Herran temppelissä.
15. Sillä kunniakas on hyvän kilvoittelun hedelmä, ja horjumaton on viisauden juuri.
16. Mutta avionrikkojain lapset eivät pääse täyteen ikään, ja laittomasta vuoteesta syntyneet hävitetään.
17. Vaikka he kauankin eläisivät, ei heitä minkään arvoisina pidetä, ja kunniaton on lopulta heidän vanhuutensa.
18. Jos he varhain kuolevat, ei heillä ole toivoa eikä lohdutusta ratkaisun päivänä.
19. Sillä väärän sukukunnan loppu on raskas.
4. Luku (VANHURSKAAN JA JUMALATTOMAN KUOLEMA)(otsikko minun kirjoittama)
1. Parempi on olla lapseton, mutta hyväavuinen; sillä hyveen muisto on kuolematon, koska se on tunnettu sekä Jumalalle että ihmisille.
2. Silloin kun se on läsnä, sitä seurataan, ja kun se on mennyt pois, sitä ikävöidään. Ja iankaikkisuudessa se kulkee riemusaatossa, seppelettä kantaen, saatuaan voiton saastattomassa kilpataistelussa.
3. Mutta ei mitään hyödytä jumalattomain suuri jälkeläisjoukko; lähteneenä äpärävesoista se ei syvälle juurru eikä lujalle pohjalle pääse.
4. Sillä vaikka se hetkiseksi työntää reheviä oksia, niin tuuli huojuttaa sitä, koska se on epävakaaksi kasvanut, ja tuulten voima repii sen juurinensa irti.
5. Hennot oksat taittuvat joka puolelta, ja niiden hedelmät ovat kelvottomat, raa'at syötäviksi, eikä niitä voi käyttää mihinkään.
6. Sillä lapset, jotka syntyvät laittomasta vuoteesta, ovat vanhempiensa pahuuden todistajia näitä vastaan, kun heitä kerran tutkitaan.
7. Mutta vanhurskas pääsee lepoon, vaikka hän varhainkin kuolee.
8. Sillä kunnioitettu vanhuus ei ole sama kuin pitkä ikä, eikä sitä mitata vuosien luvulla,
9. vaan ymmärtäväisyys on ihmisen oikea harmaapäisyys, ja nuhteeton elämä oikea vanhuus.
10. Jumala rakasti häntä, koska hän oli hänelle otollinen, ja hänet otettiin pois, koska hän eli syntisten joukossa.
11. Hänet temmattiin täältä, ettei pahuus eksyttäisi hänen ymmärrystänsä, eikä vilppi johtaisi harhaan hänen sieluansa.
12. Sillä pahuuden lumous saa unhottamaan hyvän, ja himon temmellys muuttaa viattoman mielen.
13. Hän kypsyi varhain ja saavutti siten pitkän iän.
14. Sillä hänen sielunsa oli Herralle otollinen, sentähden se riensi pois pahuuden keskeltä. Ihmiset näkevät sen, mutta eivät ymmärrä, eivät myöskään ajattele sitä,
15. että armo ja laupeus on hänen valittujensa osa, ja että hänen hurskaistansa pidetään huoli.
16. Mutta kuoltuaankin vanhurskas tuomitsee elossa olevat jumalattomat, ja nuoruus, joka pian valmiiksi kypsyi, väärämielisten korkean iän.
17. Sillä he saavat nähdä viisaan lopun, mutta eivät käsitä, mitä Herra on hänestä päättänyt ja miksi hän on saattanut hänet turvaan.
18. He saavat sen nähdä eivätkä sitä minäkään pidä, mutta Herra nauraa heitä.
19. Ja sitten he tulevat inhotuksi raadoksi ja pilkaksi kuolleitten joukossa iankaikkisesti. Sillä hän syöksee heidät alas päistikkaa, ennenkuin he ehtivät suutansa avata; ja ravistaa heidät pois perustuksiltansa. Ja heidät tuhotaan loppuun asti, heidän osaksensa tulee vaiva, ja heidän muistonsa häviää.
20. Vapisten he tulevat, kun heidän syntinsä lasketaan yhteen, ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttäjinä heitä vastaa.
5. Luku.OSAT VAIHTUVAT IANKAIKKISUUDESSA
1. Silloin vanhurskas suurella rohkeudella astuu niiden eteen, jotka häntä sortivat eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.
2. Kun he sen näkevät, vapisevat he hirmuisesta pelosta ja hämmästyvät hänen odottamattomasta pelastuksestaan.
3. Katuen he sanovat mielessänsä ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa: "Tätä me kerran pidimme pilkkanamme ja ivalauselmanamme, me hullut.
4. Me pidimme hänen elämäänsä mielettömyytenä ja hänen loppuansa häpeällisenä.
5. Kuinka hänet on luettu Jumalan lasten joukkoon, ja kuinka hän on saanut osansa pyhien parissa?
6. Me olemme siis eksyneet totuuden tieltä, eikä vanhurskauden valo ole loistanut meille eikä aurinko ole meille noussut.
7. Me olimme täynnä laittomuutta ja turmion poluilla, me vaelsimme tiettömiä erämaita, mutta Herran tietä me emme tunteneet.
8. Mitä hyödytti meitä ylpeytemme, mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus?
9. Ne kaikki ovat haihtuneet niinkuin varjo ja niinkuin sanoma, joka kiitää edelleen,
10. niinkuin laiva, joka kulkee halki aaltoilevan meren: ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää, eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;
11. tai niinkuin ei havaita merkkiäkään ilman halki lentävän linnun tiestä vain siipisulkien iskut pieksivät kevyttä ilmaa, joka jakaantui liikkuvien siipien viuhinan voimasta, kun lintu kiiti sen halki; sen jälkeen ei siinä havaittu merkkiäkään lennosta;
12. taikka niinkuin ilma, jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi, heti taas virtaa yhteen, niin ettei nuolen tietä enää tunneta -
13. niin mekin kohta synnyttyämme jälleen erosimme elämästä, eikä ollut meillä näyttää mitään merkkiä kunnostamme, vaan pahuudessamme me olemme loppuun kuluneet."
14. Sillä jumalattomien toivo on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa, niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa, niinkuin savu, jonka tuuli hajottaa, niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan pian häipyvä muisto.
15. Mutta vanhurskaat elävät iankaikkisesti, ja Herrassa on heidän palkkansa, ja huolenpito heistä on Korkeimman huomassa.
16. Sentähden he saavat osaksensa ihanuuden valtakunnan ja kauniin kruunun Herran kädestä, sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä, ja hänen käsivartensa on heidän kilpensä.
17. Hän ottaa kiivautensa sota-asukseen ja luomakunnan hän aseistaa kostoksi vihollisille.
18. Hän pukee vanhurskauden haarniskaksensa ja kypäräksi päähänsä hän panee lahjomattoman tuomion.
19. Hän ottaa pyhyyden voittamattomaksi kilveksensä
20. ja teroittaa miekaksensa ankaran vihan, ja maailma sotii yhdessä hänen kanssaan mielettömiä vastaan.
21. Salamain sattuvat nuolet kiitävät, lentävät pilvistä, niinkuin jännitetystä jousesta, kohti maaliansa.
22. Ja vihaa uhkuvat rakeet viskautuvat niinkuin kivilingosta; meren vesi raivoaa heitä vastaan, ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.
23. Voiman henki nousee heitä vastaan ja viskaa heidät pois niinkuin myrskytuuli. Niin saattaa vääryys koko maan autioksi, ja rikollisuus kukistaa hallitsijain valtaistuimet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se, että lainaat pitkän litanian jostain kirjasta, ei todista juurikaan mitään. Se todistaa sen, että et kykene omaan ajatteluun, vaan nojaudut toisten keksimiin tarinoihin. Tarinoihin, joiden todenperäisyys on Titi-nallen juttujen luokkaa. Vai on Salomo kirjoittanut oikein Viisauden Kirjan...Aitous on yhtä selvä, kuin ns. Torinon käärinliinan: On täysin aukottomasti todistettu ko. liinan valmistetun keskiajalla. Lahkolaiset väittävät sen kuitenkin olevan aidon Jeesuksen käärinliinan. Eivät pysty väitettään mitenkään todistamaan, mutta uskovat ja väittävät näin. Ja tietenkin tuomitsevat muut, jotka eivät heitä usko.
Taivas- ja helvettikäsitykset, puhumattakaan synnistä, ovat alkujaan olleet ihan pelkkää papiston juttua. Näin on pidetty lukutaidoton ja sivistymätön rahvas nöyränä, joten hallinto on toiminut. Jos joku on uskaltanut pullikoida vastaan, on pappineuvosto polttanut henkilön noitana. Ja kas, kukaan ei juuri ole pistänyt enää hanttiin.
Samaa menetelmää käyttää vieläkin mm. islamilainen maailma; Koraanin tulkintaoikeus on vain imaameilla ja he tulkitsevat asiaa omalta kantiltaan. Suurelta osin lukutaidoton rahvas, erityisesti naiset, ovat tämän tulkinnan varassa. Jos ei usko, kivitetään vääräoppisena tms. Ja kun kylästä yksi kivitetään, niin loput uskovat ihan mihin tahansa...
Ihmisen kuollessa hän poltetaan/haudataan ja siinä se on! Kroppa häviää ja muistot haalenevat. Siihen se sitten loppui.
Jostain ylönousemuksesta tai syntien anteeksi saamisesta ei kannata puhua tässä yhteydessä. Nekin kun ovat em. tarinoita. Minulle ei ainakaan kukaan ole pystynyt selittämään, miten ihmeessä joku 2000 v sitten kuollut juutalaispoika on a) kuollut minun tähteni b)antaa minun synnit anteeksi. Minun tekoni on sen verran uudempia...Ja varsinkin, kun en ole tehnyt mitään syntiä elämässäni, enkä tee.
"Yleinen katumus vanhainkodeissa on se, mitä nuorena eivät ole tehneet..."
tavoite. Siis yrittää päästä synnittömyydessä
2 parhaan joukkoon maailmanhistoriassa.
Tavoite? Mitä tarkoitat?
Ei minulla ole tässä asiassa mitään tavoitetta. Olen nyt ja olen aina ollut synnitön, koska en usko mihinkään uskontoon tai jumaluusoppiin ja niiden määräyksiin jostain synnistä.
Kyse on periaatteessa samasta asiasta, kuin politiikassa: Jos en usko Vihreän liikkeen kertomia asioita vaikkapa ekologiasta tai luonnonsuojelusta, ei tee minusta mitään luonnontuholaista tai metsänraiskaajaa. Eikä minua voi tuomita minään ekoterroristina tms. Mutta uskonlahkolaiset ovat ottaneet itselleen oikeuden tuomita minut jonnekin ikuiseen kadotukseen, kun en usko heidän satujaan ja tarinoitaan. Ja sen varjolla tuputtavat ja tyrkyttävät asiaansa minulle kotiovella, kaduilla ja ostreilla...
Mutta siinähän se jutun juuri on, että kuka uskoo kuka ei. Joillekin raamattu on satukirja joillekin se tuo elämään sisältöä jne... Kun lukee rakaamattua sieltä yllättävää kyllä löytyy ajan merkit ja paljon muuta mielenkiintoista.
Niinpä. Mutta minkä ihmeen takia kirjaan uskovat sitten tuputtavat asiaansa yleisenä totuutena ja ainoana oikeana asiana? Miksi he tuomitsevat siihen uskomattomia johonkin oman mielikuvitusmaailman kadotukseen ja helvettiin? Miksi uskovat saavat pelotella pieniä lapsia kuolemalla ja taivaan kodilla? Miksi se elämän sisältö on sellaista, että toisinajattelevat ovat jotenkin toisarvoisia? Mikä oikeuttaa uskovan ajattelevan olevansa parempi kuin lähimmäinen, joka ei usko ko. satuihin?
Miksi sinä luet tosta kirjoituksesta vain sen toisen joukon kokemuksen.Siinähän puhuttiin myös vanhurskaista,joille Jumala antoi ihanan valtakunnan.Mikset sinäkin voisi olla tässä joukossa.Nyt voit sanoa Kyllä kiitos pelastukselle Kristuksessa sekä voit saada puhdistuksen kaikista synneistä Jeesuksen sovitus veren kautta.Silloin olet puhdas ja otollinen käymään iankaikkiseen elämään taivaassa.Silloin kun Salomo kirjoitti tämän kirjoituksen ei vielä Jeesuksesta tiedetty.Mutta nyt meillä on mahdollisuus pelastua Jeesuksen ristintyön kautta.Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu,lupaa raamattu.Sinun ei tarvitse jäädä väärälle puolelle.
>> ...ihanan valtakunnan...>...puhdistuksen synneistä...>...se pelastuu, lupaa...
edes joku ajattelee omilla aivoillaan,eikä ole erilahkojen aivopesemä.
Tekstin arvovalta on lähinnä viitteitä antava, kuten kaiken täällä olevaisuudessa, tekstissä huokuu perintuttu ja tylsä ajatusmalli ja "luvussa 5"--> alkaa "kosto" ja "oikeamielisten" nautiskelu tyyliin "Oltiinhan me oikeassa,kyllä ne nyt ihmettelee",,joka taas on aivan vierasta ihmiselle joka vain ja yksinomaan haluaa kaikille tasavertaista kohtelua ja ymmärtää sen että tilanteessa jossa ymmärtämätön tekee "syntiä" [niin kuin me kaikki] voisi ihan hyvin olla samoista lähtökohdista ja kokemuksista kummuten myös hän itse,siksi "taivaissakin" on vain iloa siitä että kaikki halukkaat lopulta ymmärsivät [koska täällä näköjään ovat "taivaissa"]mistä oli kysymys.
Aika asiallinen kommentti. Olen oikeastaan täysin samaa mieltä asiasta. En pidä tuota "totuutena" mutta se on hyvä vertauskuva ihmisille, jotka sokeasti uskovat "hyvien" tekojensa pelastavan heidät "kadotukselta".
kirjottanut koko helvetin raamattua tohon.
Mun mummu paasas ton tyylisiä asioita( en viitsinyt lukea kun alun sun sepustuksistas) kun olin lapsi. Parempaa tapaa hän ei olis voinu keksiä saadakseen mut eroamaan kirkosta!