Siitä on vasta 5 tuntia. Sain elämäni kamalimman tekstiviestin kun olin joululahjaostoksilla. Tuntui että maa katosi altani ja maailma ympäriltäni. Iski pakokauhu ja päälimmäisenä ajatuksena oli, että nyt on päästävä äkkiä kotiin!
Kotiin päästyäni edessä oli tyhjyys...
Olen seurustellut vuoden miehen kanssa ketä rakastan suunnattomasti. Viimeisen kuukauden aikana ollaan riidelty enemmän kuin yleensä, mutta ei mistään vakavasta asiasta, tai niin luulin.
Viimeksi nähtiin torstaina ennen kun se lähti työmatkalle helsinkiin.
Meillä oli pitkästä aikaa romanttinen ilta, mitä ei oltu edes suunniteltu. Tehtiin yhdessä ruokaa, katseltiin telkkua sylikkäin, halailtiin ja suukoteltiin ja illan kruunasi ennen kokematon rakstelu missä kaikki oli täydellistä. Ennen lähtöään vielä sanoi rakastavansa ja niin minäkin sanoin hänelle.
Jokin kuitenkin meni pieleen. Hänen piti tulla jo sunnuntaina, mutta ei tullutkaan. Sain kuulla että töitä oli liikaa. Petyin ja äkkipikaisena ihmisenä purin pahan mieleni häneen, mut en mitenkään liioitellusti.
Eilen maanantaina odottelin miestäni kotiin. Laitoin hyvää ruokaa ja olin vähistä rahoistani ostanut kalliit pihvit. Kello tuli ilta seitsemän ja ruoka oli jo melkein valmis, kun puhelin piippasi viestiä jossa luki tylysti, että en jaksa soittaa, tulen huomenna.
Pettymys oli taas valtaisa. Suutuin tosissani ja kaikki aikaisemmat riidat ja huonot muistot valtasi mieleni.
Päätin odottaa puolituntia ennen kuin vastaan, ettei pahin ryöppy kaadu hänen niskaan. Meni puolituntia ja vielä toisetkin puolituntia, mutta kiukku ja närkästys säilyi.
Vastasin viimein kovan tunnekuohun vallassa, että vitut sä enää edes halua mun kanssa olla. Hae kamas kun ehdit...
Ei kuulunut vastausta, enkä minäkään pyydellyt anteeksi kurjaa viestiäni.
Tänään aamulla oli kiukku laantunut ja pyysin anteeksi käytöstäni. Ajattelin että illalla sitten sovitaan kunnolla kun nähdään. Aina ennenkin ollaan niin tehty.
Tosiaankin 5 tuntia sitten sain sen kamalan viestin. Siinä luki että kamat on nyt viety...
Tulin Kotiin niin pian kuin pääsin ja jo ovelta näin että todellakin kaikki hänen tavarat oli viety, mutta se kamalin asia joka otti silmään, oli kotiavain joka on vieläkin tossa peilipöydällä.
Yritin soittaa, ei vastausta, laitoin viestin, ei vastausta.
Tässäkö tämä nyt oli?
Entä meidän joulusuunnitelmat tai kaikki muut lähitulevaisuuden suunnitelmat?
Tuska sydämessäni on sietämätön. Kyyneleet polttaa silmissäni ja päätä särkee kovasta itkemisestä.
Miten voin noin vaan jatkaa eteenpäin? Mitä vastaan ystäville ja sukulaisille kun ne kysyy kuulumisia?
Viiden yksinäisen vuoden jälkeen kohtasin tämän miehen ja rakkaus mikä minun sisällä oli pääsi vihdoin kohteeseensa ja kaikki päättyy kuitenkin näin julmasti.
Miten sitä jaksaa huomiseen kun jo seuraavaan tuntiin on jo ponnisteltava..
Kiitos jos huoleni jaksoi kiinnostaa niin paljon että jaksoit lukea tämän sekavan tekstin loppuun.
Miten tästä eteenpäin...?
Kotiin päästyäni edessä oli tyhjyys...
Olen seurustellut vuoden miehen kanssa ketä rakastan suunnattomasti. Viimeisen kuukauden aikana ollaan riidelty enemmän kuin yleensä, mutta ei mistään vakavasta asiasta, tai niin luulin.
Viimeksi nähtiin torstaina ennen kun se lähti työmatkalle helsinkiin.
Meillä oli pitkästä aikaa romanttinen ilta, mitä ei oltu edes suunniteltu. Tehtiin yhdessä ruokaa, katseltiin telkkua sylikkäin, halailtiin ja suukoteltiin ja illan kruunasi ennen kokematon rakstelu missä kaikki oli täydellistä. Ennen lähtöään vielä sanoi rakastavansa ja niin minäkin sanoin hänelle.
Jokin kuitenkin meni pieleen. Hänen piti tulla jo sunnuntaina, mutta ei tullutkaan. Sain kuulla että töitä oli liikaa. Petyin ja äkkipikaisena ihmisenä purin pahan mieleni häneen, mut en mitenkään liioitellusti.
Eilen maanantaina odottelin miestäni kotiin. Laitoin hyvää ruokaa ja olin vähistä rahoistani ostanut kalliit pihvit. Kello tuli ilta seitsemän ja ruoka oli jo melkein valmis, kun puhelin piippasi viestiä jossa luki tylysti, että en jaksa soittaa, tulen huomenna.
Pettymys oli taas valtaisa. Suutuin tosissani ja kaikki aikaisemmat riidat ja huonot muistot valtasi mieleni.
Päätin odottaa puolituntia ennen kuin vastaan, ettei pahin ryöppy kaadu hänen niskaan. Meni puolituntia ja vielä toisetkin puolituntia, mutta kiukku ja närkästys säilyi.
Vastasin viimein kovan tunnekuohun vallassa, että vitut sä enää edes halua mun kanssa olla. Hae kamas kun ehdit...
Ei kuulunut vastausta, enkä minäkään pyydellyt anteeksi kurjaa viestiäni.
Tänään aamulla oli kiukku laantunut ja pyysin anteeksi käytöstäni. Ajattelin että illalla sitten sovitaan kunnolla kun nähdään. Aina ennenkin ollaan niin tehty.
Tosiaankin 5 tuntia sitten sain sen kamalan viestin. Siinä luki että kamat on nyt viety...
Tulin Kotiin niin pian kuin pääsin ja jo ovelta näin että todellakin kaikki hänen tavarat oli viety, mutta se kamalin asia joka otti silmään, oli kotiavain joka on vieläkin tossa peilipöydällä.
Yritin soittaa, ei vastausta, laitoin viestin, ei vastausta.
Tässäkö tämä nyt oli?
Entä meidän joulusuunnitelmat tai kaikki muut lähitulevaisuuden suunnitelmat?
Tuska sydämessäni on sietämätön. Kyyneleet polttaa silmissäni ja päätä särkee kovasta itkemisestä.
Miten voin noin vaan jatkaa eteenpäin? Mitä vastaan ystäville ja sukulaisille kun ne kysyy kuulumisia?
Viiden yksinäisen vuoden jälkeen kohtasin tämän miehen ja rakkaus mikä minun sisällä oli pääsi vihdoin kohteeseensa ja kaikki päättyy kuitenkin näin julmasti.
Miten sitä jaksaa huomiseen kun jo seuraavaan tuntiin on jo ponnisteltava..
Kiitos jos huoleni jaksoi kiinnostaa niin paljon että jaksoit lukea tämän sekavan tekstin loppuun.
Miten tästä eteenpäin...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Iso lämmin halaus lohduksi sinulle. Sinä huudat nyt pahaa oloasi, pettymystä ja mielessäsi on varmasti tuhansia kysymyksiä, joihin sielusi kaipaa vastauksia. Kumpa voisinkin sinua auttaa jotenkin, mutta en siihen pysty. Tuska kestää juuri niin kauan kunnes se on kuluttanut itsensä loppuun. Nyt se on mahtavimmillaan, mutta se heikkenee lopulta. Taistele ystäväiseni. Olet ajatuksissani.
- gramm -
tulin surulliseksi puolestasi. Miksi miehet lähtevät aina ilman kunnon selitystä? Koita jaksaa..!
Naiseni jätti minut reilu viikko sitten ja olen edelleen täysin hajalla. Oksentelen, en voi syödä, tuska on sietämätön.
Sinun täytyy vain jaksaa. Ei ole mitään muuta keinoa. Ymmärrän tuskasi täydellisesti. Tätä pahempaa ei voi mikään olla.
Rakkaus viiltää. Toivottavasti se joskus helpottaa..
Eilen tämä mieheni ilmestyi meille. Laitto kyllä tekstiviestin että tulee käymään ja vain käymään ja tuo samalla tavaroitani, mutta sillä ehdolla että ei sitten puhuta suhteesta.
Lupasin olla hiljaa siitä asiasta, koska kuitenkin halusin hänet nähdä niin olisin suostunut vaikka mihin pyyntöihin.
Sydän pamppaillen sitten odottelin häntä siinä ja kävelin ympyrää koska hermostuksissani en pystynyt olemaan paikoillani.
Hän saapui, moikkasi mulle, riisui vaatteensa ja meni suihkuun.
Olin vähän hämmästynyt, mutta en näyttänyt sitä hänelle.
Suihkusta tultuaan kysyin että maistuisiko ruoka ja kyllä sekin kelpasi hänelle.
Kämmenet hikoillen ja muutenkin hermona siinä sitten kokkailin, hiljaisuudessa yhä, mitä nyt muutama sana säästä vaihdettiin. Hän söi ja kävi sohvalle katselemaan tv:tä.
Odotin kokoajan että se pomppaa siitä pystyyn ja ilmoittaa lähtevänsä, mut aika vaan kului ja juteltiin niitä näitä ihan yleistä keskustelua.
Sitten rohkaisin mieleni ja kysyin että aikooko jäädä yöksi, vastaus oli, että kyllä varmaan.
Kello tuli jo paljon ja siirryttiin sänkyyn.
Kävi sitten niin, että rakasteltiin, mutta se oli erilaista kuin ennen. Siitä puutui se lämpö. Voi olla että vaan kuvittelen ja onhan hän vielä loukaantunutkin käytöksestäni.
Aamulla sitten otti mut syliinsä vähäksi aikaa sen jälkeen kun kello soitti, aina on tehnyt niin. Mut valtasi mieletön hyvänolon tunne ja hymyilin itsekseni.
Teki siinä sitten lähtöä ja antoi suukon. Ovelta huikkasi, että ei sitten nähdä eikä kuulla ainakaan viikkoon ja laitto oven kiinni.
TÄH! Mitä toi nyt oli? Kirjaimellisesti jäin suu auki ihmettelemään siihen keskelle lattiaa. Miksi ei nähdä? Käytitkö mua vaan hyväksesi?
Kaikki nämä kysymykset mielessäni eikä vastauksia mihinkään!
Onko tämä nyt sitten jatkossa että nähdään kerran viikossa?
Miksi se ei voi puhua mulle!!!
Ottaa päähän!
älä ryhdy petauspatjaksi!!
Kyllä toi nyt on niin selvää kuin vaan olla voi, valitettavasti. Kundi käyttää sua ja sun rakastuneisuutta ja kiltteyttä aivan sumeilematta hyväkseen. Musta alkoi jo heti sun kertomuksen alkuvaiheilla tuntua, että sillä on jossain toinen tyttöystävä/vaimo odottamassa. Ok, tiedän että et halua ajatella niin, mutta sekin mahdollisuus on olemassa. Niin sikamaisesti hän käyttää sun tunteitasi hyväkseen. Nyt sun täytyy miettiä mikä on sulle tärkeintä. Haluatko, että sun jotain ystävää joku kohtelis noin. No et halua. Niinpä siis et halua suakaan kohdeltavan noin. Ei kenenkään tunteilla saa leikkiä noin. Se on julmaa ja sitä ei voi puolustella, millään työkiireillä eikä yhtään millään. Suututtaa oikein tosissaan sun puolesta.
Sun pitää nyt olla vahva ja ajatella itseäsi. Sanot sille kundille- lähetät siis tekstiviestin, niinhän hänkin tekee - jossa kerrot, että nyt kun kaikki kamat on vaihdettu niin sinun luoksesi hänellä ei ole mitään asiaa enää. Ja että et halua myöskään kuulla hänestä mitään.
Tiedän kokemuksesta, että noin ilkeät ihmiset ovat sitä tahallaan, koska voivat olla. Sun kiltteys antaa hänelle, ikeälle ja itsekkäälle ihmiselle mahdollisuuden pyörittää sua just niinkuin haluaa. Hän tuli luoksesi saamaan SEKSIÄ ja RUOKAA, eikä siinä mitkään aamun halit paljon paina. Se on vain keino pitää sinut tunnekoukussa itseensä. Hän on alhaisinta pohjasakkaa!!! Ja mitä nopeammin pystyt olemaan rohkea ja ajattelemaan tilannette ikäänkuin ulkopuolisena, niin ymmärrät mitä hän sinulle tekee. Jos jatkat tuota menoa hänen ehdoillaan, niin pian huomaat, että itsetuntosi se vähäinenkin on täysin luhistunut, ja olet vain hyväksikäytetty pelle, ja edelleen täysin hänen vallassaan. Tilanne nyt kuin kaikessa kurjuudessaankin on se, että sinä olet tod. näk. kundille vain yksi monista. Eikö se jo kerro sinulle, että hän kohtelee sinua noin tunteitta, ja täysin kylmästi. Hän PELAA sinulla koska annat sen tapahtua. Sinä olet varmasti arvokkaampi, kuin mitä hän ikinä ansaitsisi. Juokse äkkiä kauas pois. Usko minua. Olen kokenut samaa ja enemmänkin ja todella merkit ovat selvät. Olen pahoillani puolestasi, mutta onneksi et ole viettänyt hänen kanssaan 5 vuotta parasta nuoruuttasi, ja toivottavasti et sitä haluakaan...
Katso vielä googlesta sana narsistinen luonnehäiriö/persoonallisuushäiriö. Voit löytää paljon mieheesi sopivia piirteitä.
Paljon voimia sinulle. Eroon pääseminen vaatii voimia, mutta pystyt siihen kun teet sen ajoissa, etkä odota liian kauan.
voimahali sinulle!
niinpä,mulla ollut samantyylinen huithapeli,ei sitä tahtoisi uskoa mutta kiertoon vain tuollainen.Ansaitset selityksen ja jos sitä ei irtoa eli ette pysty puhumaan ja toinen pompottaa niin siinä on vika.Joko saanut naisilta ennenkin takkiinsa tai on vain peluri.
kyllä se ilon joulu vielä koittaa meille,toista joulua jo sydän murskana ja uskaltaako enää kiintyä edes.Pidä huoli itsestäsi ja ystävät ja vanhemmat auttavat.