Maailman painavin taakka

Painavin taakka, minkä ihminen voi koskaan joutua nostamaan syliinsä, on oman lapsen ruumis. Omituista, että ne muutamat kilot, jotka eivät ostoskasseina tunnu käsissä edes pahalta, voivat toisessa muodossa vetää vahvan naisen kontilleen lattialle. Ja pysymään siellä.
114299
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Osanottoni - voin kuvitella tilanteesi.

Äänestä

Minä en osaa edes kuvitella miltä susta tuntuu.
Olet kuitenkin tämän enkelilapsen äiti nyt ja aina.
En osaa sanoa muuta.

Äänestä
  • Osanottoni !
    Voimia Sinulle suuressa menetyksessäsi !

    Hän sinne eeltä lähti
    luo siellä odottaa
    on hellä johtotähti
    lähemmäs Jumalaa.

    Äänestä

kanssasi. Itkettää hirveästi kuin luin tekstisi. Voimia Sinulle! Kunpa voisin auttaa jotenkin tuskassasi... Oman pikkupoikani henki oli hiuskarvan varassa kerran, meni siniseksi ja löysäksi, tajuttomaksi ja soitimme ambulanssin, joka ehti ajoissa. Mutta tuskan ehdin tuntea, tunne oli kuin hukkuisin, menin aivan sekaisin.

Ymmärrän tuskasi, olen niin pahoillani!!! Voi hyvät ihmiset, ettei tuohon osaa sanoa muuta kuin sen, että lapsesi ei joudu ainkaan kärsimään täällä maan päällä. Hän on Sinun pieni enkeli

Äänestä

Otan osaa...

Itse myös olen menettänyt lapseni, tapaturmassa..(sainpahan olla lapseni kanssa myös ne viimeiset hetket niinkuin silloin kun hän aikoinaan syntyi sai ne ensimmäiset...)

Kysyt "olenko enään äiti?"...Itse ainakin niin ajattelen, että olen ja ylpeä sellainen..(ylpeä siitä, että sain olla hänen äitinsä edes ne 10 v mitä hän täällä oli ja eli)..

Kipu on ja pysyy, mut itselleni se kertoo siitä suuresta rakkaudesta mitä lastani kohtaan tunnen ja alan pikkuhiljaa oppia elämään surun kanssa...
Olen myös oppinut ajattelemaan elämää eteenpäin ja nauramaan kaikesta huolimatta ja uskon, että kyllä minä lapseni vielä tapaan kunhan saan oman elämäni päätökseen (sitten joskus).

Rakkautta ja voimia sinulle

Äänestä

Hei!Itse olen vielä niin nuori, ettei minun ole koskaan edes tarvinnut ajatella, että joskus menettäisin lapseni. Minä vaan olen ollut vauvana kuoleman sairas. Lääkärit eivät luvanneet minulle edes tuntia elinaikaa, sillä kasvain näytti voittaneen...
Valotit minulle aavistuksen tunteita, mitä lapsen menettäminen tuo. Kiitos siitä. Kiitos kun kerroit.

Voimia sinulle ja muista, että henki lähtee ikuisuuteen. Olet kantanut sylissäsi vain ulkokuoren. Lapsesi elää muistoissasi. Pidä hänet siellä.

Äänestä

Itku tuli.
Lähetän mahdottomasti voimia sinne jaksaa huomiseen!
"Yksi pieni maailmassa vähemmän,
yksi enkeli taivaassa enemmän"

Äänestä

Olet aina pienen kauniin lapsen äiti. Hän elää sydämessäsi. Pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua on menettää oma lapsensa. Usko, että vielä joskus kaikki on paremmin..saathan pitää rakkaan lapsesi sydämessäsi aina!
Tiedän..tyhjiä lohdutuksia sinulle.

Äänestä
  • Itse hautasin pienen 6kk ikäiseni 3kk sitten :´( Voitte vain kuvitella, mitä on löytää pieni vauvansa kuolleena..Onneksi on toinenkin lapsi joka pitää elämässä kiinni. Voimia sulle, kenellekkään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa...

    "Poikani pieni, kanervankukka
    sulki jo silmänsä silkkitukka
    Ei ole monta näin onnekasta
    joka hetken saa rakastaa enkelilasta"

    Äänestä

  • Helminen kirjoitti:

    Itse hautasin pienen 6kk ikäiseni 3kk sitten :´( Voitte vain kuvitella, mitä on löytää pieni vauvansa kuolleena..Onneksi on toinenkin lapsi joka pitää elämässä kiinni. Voimia sulle, kenellekkään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa...

    "Poikani pieni, kanervankukka
    sulki jo silmänsä silkkitukka
    Ei ole monta näin onnekasta
    joka hetken saa rakastaa enkelilasta"

    En jaksa uskoa siihen, ettei kenellekkään anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Tuntuu siltä, että nimenomaan toisille kasataan niin suuri painolasti, että painuu kasaan.
    En voi enää koskaan hymyillä onnellisesti tai olla aidosti onnellinen. Olin sitä mieheni kanssa, hetken vain ja sitten hänet vietiin yhtäkkiä yllättäen pois. Hän oli nuori ja meidän piti elää eteenpäin yhdessä onnellisesti niinkuin siihenkin asti, mutta ei. Joku oli päättänyt toisin.
    Voimia.

    Äänestä

Lapseni kuoli 4v sitten 4-vuotiaana. Syliin kuoli ja raskas oli kantaa vaikka tyttö oli kevyt kuin höyhen sairautensa takia.
Tänään kävin taas psykologilla puhumassa koska mä en osaa surra surua ulos. En saa itkua tulemaan vaikka sydän on edelleen rikki. Äiti olen minäkin ja ylpeä joka hetkestä jonka sain olla lapseni kanssa! Nyt minulla on terve lapsi, mutta ei se korvaa menetettyä.. Kaikkeni annan joka päivä, kaksinkertaisen rakkauden.
Voimia kaikille saman kokeneille.. elämme vaikeaa aikaa!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


olenko enää äiti? kirjoitti:

Painavin taakka, minkä ihminen voi koskaan joutua nostamaan syliinsä, on oman lapsen ruumis. Omituista, että ne muutamat kilot, jotka eivät ostoskasseina tunnu käsissä edes pahalta, voivat toisessa muodossa vetää vahvan naisen kontilleen lattialle. Ja pysymään siellä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu