Sataa jäätä, vaakasuoraan. Se saa ihon pistelemään kuin neuloilla, sen vähän joka on alttiina. Tuuli painaa, sitä nojaa jatkuvasti turvaköyteen. Alla meri, mustana, mutta sitä ei ajattele, ei enää...
Rasitus ja kylmä saa lihakset tärisemään. Sormet ovat kankeat paksuissa kumirukkasissa. Kiinni on... raksit irti ja alas... Alhaalla huomaan kuinka toinen nostoraksi luisuu kohti reunaa... juoksen ja syöksen raksiin kiinni, vedän ja kiskon verenmaku suussa kunnes se nousee touveineen. Bertin huutaa jotain mikä ei kuulu tuulen yli, näyn suun liikkeistä "olisit antanut mennä..."
Kävelen sisään asuntolaan. On kuin reisissä olisi kovat kuoret, eivät tahdo taipua. Takamusta pistelee;"ei oo ihme jos täällä äijälle tulee rasvanahka perseeseen s..tana".
Pääsen sisään, käytävällä Olle tulee vastaan. Jostain sisältä kumpuaa purkaus: "kaikki raksit ja kaikki.... pentuvuoron honopäät taas s..tana...v..tu saa paikkailla muitten hommia p..kele". Olle kohottaa kulmaansa, eihän ole sen vika.. ei se ole kenenkään vika.. hävettää.
Istun punkkani reunalla. Katseeni etsii sinut, olet siinä vain kuvana. Ikävä on ylävatsassa, se on kova ja kylmä kuin kivi. Siirrän katsettani hiukan ja siinä on poju, ylpeänä pyöränsä paalle..
Kuinka raskas se kivi on. 10 vuorokautta, 12 jos lasketaan matkat. Voi paska tätä elämää...
Riisun pakkashaalarit ja kaikki vaatteet kerralla, yhteen myttyyn lattialle.. en jaksa. Pyyhe lanteilla lähden käytävälle kohti suihkuja...
Palattuani yritän muistella miltä kasvosi tuntuvat, en muista. Mutta muistan hiustesi tuoksun.
Havahdun kun jotain märkää putoaa päälleni. Ponkaisen ylös ja nappaan pojun syliini. Yhdessä hyppäämme uima-altaaseen, se ei ole iso, itsetehty. Ville kiljuu riemusta. Yksinkertainen ilo, enkä tiedä kumpiko on hänellä tärkeämpi se että, moskahtaa veteen vai se että, on isän sylissä. Minä tiedän kumpi on minulle...
Poika nostaa päänsä vedestä ja pyyhkii kasvojaan, tarmokkaasti ja sanoo:"iskä menäänkö me ukin kanssa kalaan? se on ostanu uuden propeellin veneeseen", "putkurin" korjaan, "nii just propeelin". Ei ärrä viasta enää tietoakaan. Tiedän mistä tässä on kysymys. Sanon" joo, mennään vaan.. mutta meidän täyttää käydä katsomassa suomenkin ukkia ja mummia". Ville ottaa viatoman ilmeen ja sanoo:"kivapääseekösuomessanythiih tämään",sanat tulevat niin nopeasti ettei niistä tahdo saada selvää.." joo pääsee ja laskettelemaan". Poika hymyilee leveästi ja sanoo:"siälä on lunta".
Kumma juttu, ihminen kaipaa aina sitä mitä hänellä ei ole. Mutta juuri nyt en kaipaa mitään... kaikki on tässä.
Sinä seisot, nojaten ovenpieleen, kätesi on lanteilla ja katsot. Hymysi on tyyni, hajamielinen mutta silmäsi seuraavat, näkevät, tekevät muistoja. Tulet altaalle, aurinko paistaa takaviistosta... se tekee ihoosi pronssin. Minä näen sinut, olet kaunis. Katseesi löytää minun, sinä naurat. Sinun naurusi on kuin kesäsade, raikas ja lämmin. Naurussasi ei ole ivaa, koskaan ei edes silloin kun olen sitä odottanut. Kiitos siitä. Pohjoisen ihmiset on tehty varmaan eri puusta.
Meillä on talo ja pienipala maata, siellä on pieniä palmuja pensaita ja paljon kukkia. Sinä olet tehnyt sen. Sillä talolla on sydän. Se täynnä
hijaisia kuiskauksia, naurun tirkahduksia, helliä sanoja.
Meillä on pienikoti, ilman sinua se olisi vain talo, sinä olet tehnyt sen. Sinä olet aina tehnyt minulle kodin, missä ikinä me olemmekaan olleet. Niin meillä ei ole paljon, mutta sinun sanoin "meillä on se kaikki.. ja enemmäkin". Minulla on sinut ja poju, minun sydämmeni on täynnä. Kun sinä katsot minuun, niin kuin silloin kun lädin, me molemmat tiedämme sen. Siihen hetkeen en löydä sanaa, siihen ei ole sanaa. "Hei" ei riitä, ja kuitenkin siihen sisältyy kaikki;"Minä rakastan sinua", "ole varovainen" tai "sinä olet minulle enemmän kuin minä". Meillä on vai "hei".
Herään peltiseen rymähdykseen. Jussin kasvot ovat puna-valkeat. Ensimmäinen ajatukseni on että, pitää muistaa varottaa jussia paleltumista...Hän puhuu nopeasti:"... pohjan puolelta kaikki pumput tohjona... rättiä niskaan ja leipää tienaan... huutolaispoikaa viedään nyt..". Jussi rymistelee käytävälle. Pukeuden kuin kone, seuraan muita jäyköin jaloin hyytävään viimaan... 10 vuorokautta 12 jos laskee matkat... se on ylävatsassa ja kova ja kylmä... ja painava.
Rasitus ja kylmä saa lihakset tärisemään. Sormet ovat kankeat paksuissa kumirukkasissa. Kiinni on... raksit irti ja alas... Alhaalla huomaan kuinka toinen nostoraksi luisuu kohti reunaa... juoksen ja syöksen raksiin kiinni, vedän ja kiskon verenmaku suussa kunnes se nousee touveineen. Bertin huutaa jotain mikä ei kuulu tuulen yli, näyn suun liikkeistä "olisit antanut mennä..."
Kävelen sisään asuntolaan. On kuin reisissä olisi kovat kuoret, eivät tahdo taipua. Takamusta pistelee;"ei oo ihme jos täällä äijälle tulee rasvanahka perseeseen s..tana".
Pääsen sisään, käytävällä Olle tulee vastaan. Jostain sisältä kumpuaa purkaus: "kaikki raksit ja kaikki.... pentuvuoron honopäät taas s..tana...v..tu saa paikkailla muitten hommia p..kele". Olle kohottaa kulmaansa, eihän ole sen vika.. ei se ole kenenkään vika.. hävettää.
Istun punkkani reunalla. Katseeni etsii sinut, olet siinä vain kuvana. Ikävä on ylävatsassa, se on kova ja kylmä kuin kivi. Siirrän katsettani hiukan ja siinä on poju, ylpeänä pyöränsä paalle..
Kuinka raskas se kivi on. 10 vuorokautta, 12 jos lasketaan matkat. Voi paska tätä elämää...
Riisun pakkashaalarit ja kaikki vaatteet kerralla, yhteen myttyyn lattialle.. en jaksa. Pyyhe lanteilla lähden käytävälle kohti suihkuja...
Palattuani yritän muistella miltä kasvosi tuntuvat, en muista. Mutta muistan hiustesi tuoksun.
Havahdun kun jotain märkää putoaa päälleni. Ponkaisen ylös ja nappaan pojun syliini. Yhdessä hyppäämme uima-altaaseen, se ei ole iso, itsetehty. Ville kiljuu riemusta. Yksinkertainen ilo, enkä tiedä kumpiko on hänellä tärkeämpi se että, moskahtaa veteen vai se että, on isän sylissä. Minä tiedän kumpi on minulle...
Poika nostaa päänsä vedestä ja pyyhkii kasvojaan, tarmokkaasti ja sanoo:"iskä menäänkö me ukin kanssa kalaan? se on ostanu uuden propeellin veneeseen", "putkurin" korjaan, "nii just propeelin". Ei ärrä viasta enää tietoakaan. Tiedän mistä tässä on kysymys. Sanon" joo, mennään vaan.. mutta meidän täyttää käydä katsomassa suomenkin ukkia ja mummia". Ville ottaa viatoman ilmeen ja sanoo:"kivapääseekösuomessanythiih tämään",sanat tulevat niin nopeasti ettei niistä tahdo saada selvää.." joo pääsee ja laskettelemaan". Poika hymyilee leveästi ja sanoo:"siälä on lunta".
Kumma juttu, ihminen kaipaa aina sitä mitä hänellä ei ole. Mutta juuri nyt en kaipaa mitään... kaikki on tässä.
Sinä seisot, nojaten ovenpieleen, kätesi on lanteilla ja katsot. Hymysi on tyyni, hajamielinen mutta silmäsi seuraavat, näkevät, tekevät muistoja. Tulet altaalle, aurinko paistaa takaviistosta... se tekee ihoosi pronssin. Minä näen sinut, olet kaunis. Katseesi löytää minun, sinä naurat. Sinun naurusi on kuin kesäsade, raikas ja lämmin. Naurussasi ei ole ivaa, koskaan ei edes silloin kun olen sitä odottanut. Kiitos siitä. Pohjoisen ihmiset on tehty varmaan eri puusta.
Meillä on talo ja pienipala maata, siellä on pieniä palmuja pensaita ja paljon kukkia. Sinä olet tehnyt sen. Sillä talolla on sydän. Se täynnä
hijaisia kuiskauksia, naurun tirkahduksia, helliä sanoja.
Meillä on pienikoti, ilman sinua se olisi vain talo, sinä olet tehnyt sen. Sinä olet aina tehnyt minulle kodin, missä ikinä me olemmekaan olleet. Niin meillä ei ole paljon, mutta sinun sanoin "meillä on se kaikki.. ja enemmäkin". Minulla on sinut ja poju, minun sydämmeni on täynnä. Kun sinä katsot minuun, niin kuin silloin kun lädin, me molemmat tiedämme sen. Siihen hetkeen en löydä sanaa, siihen ei ole sanaa. "Hei" ei riitä, ja kuitenkin siihen sisältyy kaikki;"Minä rakastan sinua", "ole varovainen" tai "sinä olet minulle enemmän kuin minä". Meillä on vai "hei".
Herään peltiseen rymähdykseen. Jussin kasvot ovat puna-valkeat. Ensimmäinen ajatukseni on että, pitää muistaa varottaa jussia paleltumista...Hän puhuu nopeasti:"... pohjan puolelta kaikki pumput tohjona... rättiä niskaan ja leipää tienaan... huutolaispoikaa viedään nyt..". Jussi rymistelee käytävälle. Pukeuden kuin kone, seuraan muita jäyköin jaloin hyytävään viimaan... 10 vuorokautta 12 jos laskee matkat... se on ylävatsassa ja kova ja kylmä... ja painava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunista :)