Mieheni on eronnut edellisestä vaimostaan vuosia sitten. Halusi erota, avioliitto oli tyhjä, kodin ilmapiiri negatiivinen eikä asialle ollut mitään tehtävissä. Vaimoa ei kiinnostanut. Tämä ei ole ainoastaan miehen kertomaa, vaan se on tullut esiin myös miehen muiden sukulaisten, sekä tapaamieni ex-vaimon sukulaisten taholta. Ex-vaimolla on ollut jotain ongelmia, eikä ole vielä tänä päivänäkän ihan tasapainossa, sen mukaan miten on itseään ilmaissut minulle ja miehelleni. Ainakaan minun olemassaoloani ex-vaimo ei hyväksynyt ja teki sen selväksi erittäin "kirjavin" keinoin... Meidän suhde on 4 v. ja aviossa 1,5v. Tuskin mies naimisiin olisi halunnut, ellei olisi minua rakastanut. Ainakaan en ole muuta voinut edes kuvitella, ainakaan tähän asti.
Mies on sanonut minulle, ettei halua olla ex-vaimon kanssa sen enempää tekemisissä kuin lapsen asioissa on pakko. Minusta se ei ole ollut kovinkaan rakentava asenne ottaaen huomioon heidän yhteinen lapsensa, joka asuu äidillä. Mutta, mitäpä minun mielipiteelläni merkitystä olisi. Mies on kuitenkin hoitanut lapsen asioita exänsä kanssa, ja joskus jopa maininnut myös minulle siitä. Se on ihan ok. Nyt olen saanut muita teitä tietooni, että mies on hoitanut myös exänsä asioita. Auttanut yksinäistä naista, joka ei ilman miestä pärjää. Siinäkään ei ole mitään pahaa. Olen itsekin aiemmin eronnut ja minulla ja exälläni on erittäin hyvät välit, autamme toisiamme kun on tarvis. Hän tulee hyvin juttuun miehenikin kanssa. Siinä on vain sellainen ero mieheeni verrattuna, että minä tuon asian avoimesti esiin. En teeskentele "inhoavani" exääni, tai etten haluaisi olla tekemisissä hänen kanssaan. Mieheni taas on nimenomaan jyrkästi monin eri tavoin ilmaissut ettei halua auttaa exäänsä, niin vastenmielinen ex hänelle on. On kai ymmärrettävää, että olen hieman hämilläni? Miksi hän ei voi minulle avoimesti kertoa tekemisistään. Tätä asiaa peitellessä hän on joutunut valehtelemaan minulle, sekin on selvinnyt.
En ole koskaan ollut mustasukkainen hänen exälleen, enkä mitenkään vastustanut heidän kanssakäymistään. Ainoastaan ihmetellyt että mikseivät voi tulla toimeen kuten aikuiset sivistyneet ihmiset. Nyt kun mies kuitenkin käyttäytyy kuten minä olisin aina toivonutkin, niin mies peittelee ja salaa sen minulta.
En ymmärrä. En tiedä miten ottaisin asian edes puheeksi. En ole koskaan pitänyt miestäni epärehellisenä, mutta nyt on tullut ilmi että hän on sellainen ollut ja vieläpä luontevasti. En osannut epäillä mitään ennen kuin tosiasiat selvisivät. En uskalla ajatellakaan mitä muuta hänestä vielä tulee ilmi. Luottamus tässä on kärsinyt aika pahan kolahduksen, ellei peräti mennyt lopullisesti. Ex-mieheni petti minua useasti ja kun se selvisi niin erohan siitä tuli. Emme eronneet riidoissa, enkä tiedä oliko välillämme edes sen tyyppistä rakkautta kuin minun ja nykyisen mieheni välillä on.
Mieheni ei ole pettäjä-tyyppinen mies. Hän on hyvin luotettavan oloinen ja tunnollinen, kiltti. Siksi häneen rakastuin, ja luotin. Tämä on kyllä murentanut luottamusta. Menee saman hokemiseksi, mutta olen aivan ymmälläni. Miten voin häneltä kysyä asiasta, kun hän on jo aiemmin valehdellut menonsa ja tekemisensä, ja nyt ottaisin ne uudelleen esiin? En häpeä tietolähteitäni, mutta en halua heitä tähän sotkeakaan. He ovat kyllä omin päin pistäneet nokkansa meidän asioihin, sitä ei voi kieltää, mutta silti. He ovat kuitenkin aika luotettavia, eivätkä voisi valehdella asiassa josta eivät tiedä mitään. Mitä ihmettä voi tehdä??
Mies on sanonut minulle, ettei halua olla ex-vaimon kanssa sen enempää tekemisissä kuin lapsen asioissa on pakko. Minusta se ei ole ollut kovinkaan rakentava asenne ottaaen huomioon heidän yhteinen lapsensa, joka asuu äidillä. Mutta, mitäpä minun mielipiteelläni merkitystä olisi. Mies on kuitenkin hoitanut lapsen asioita exänsä kanssa, ja joskus jopa maininnut myös minulle siitä. Se on ihan ok. Nyt olen saanut muita teitä tietooni, että mies on hoitanut myös exänsä asioita. Auttanut yksinäistä naista, joka ei ilman miestä pärjää. Siinäkään ei ole mitään pahaa. Olen itsekin aiemmin eronnut ja minulla ja exälläni on erittäin hyvät välit, autamme toisiamme kun on tarvis. Hän tulee hyvin juttuun miehenikin kanssa. Siinä on vain sellainen ero mieheeni verrattuna, että minä tuon asian avoimesti esiin. En teeskentele "inhoavani" exääni, tai etten haluaisi olla tekemisissä hänen kanssaan. Mieheni taas on nimenomaan jyrkästi monin eri tavoin ilmaissut ettei halua auttaa exäänsä, niin vastenmielinen ex hänelle on. On kai ymmärrettävää, että olen hieman hämilläni? Miksi hän ei voi minulle avoimesti kertoa tekemisistään. Tätä asiaa peitellessä hän on joutunut valehtelemaan minulle, sekin on selvinnyt.
En ole koskaan ollut mustasukkainen hänen exälleen, enkä mitenkään vastustanut heidän kanssakäymistään. Ainoastaan ihmetellyt että mikseivät voi tulla toimeen kuten aikuiset sivistyneet ihmiset. Nyt kun mies kuitenkin käyttäytyy kuten minä olisin aina toivonutkin, niin mies peittelee ja salaa sen minulta.
En ymmärrä. En tiedä miten ottaisin asian edes puheeksi. En ole koskaan pitänyt miestäni epärehellisenä, mutta nyt on tullut ilmi että hän on sellainen ollut ja vieläpä luontevasti. En osannut epäillä mitään ennen kuin tosiasiat selvisivät. En uskalla ajatellakaan mitä muuta hänestä vielä tulee ilmi. Luottamus tässä on kärsinyt aika pahan kolahduksen, ellei peräti mennyt lopullisesti. Ex-mieheni petti minua useasti ja kun se selvisi niin erohan siitä tuli. Emme eronneet riidoissa, enkä tiedä oliko välillämme edes sen tyyppistä rakkautta kuin minun ja nykyisen mieheni välillä on.
Mieheni ei ole pettäjä-tyyppinen mies. Hän on hyvin luotettavan oloinen ja tunnollinen, kiltti. Siksi häneen rakastuin, ja luotin. Tämä on kyllä murentanut luottamusta. Menee saman hokemiseksi, mutta olen aivan ymmälläni. Miten voin häneltä kysyä asiasta, kun hän on jo aiemmin valehdellut menonsa ja tekemisensä, ja nyt ottaisin ne uudelleen esiin? En häpeä tietolähteitäni, mutta en halua heitä tähän sotkeakaan. He ovat kyllä omin päin pistäneet nokkansa meidän asioihin, sitä ei voi kieltää, mutta silti. He ovat kuitenkin aika luotettavia, eivätkä voisi valehdella asiassa josta eivät tiedä mitään. Mitä ihmettä voi tehdä??
Vastaukset 22
Vanhimmat
luulin kun jätänex-n niin kaikki rauha palaa elämääni,mutta toisin kävi hän kummittelee taustalla koko ajan.
Voiskohan miehesi olla samanlainen kuin minä.
En missään nimessä halua pahoittaa toisen mieltä turhilla asioilla. Peilaan oman itseni kautta asioita ja vaikka kuinka hyväksyn hänen menneet, niin pikkuisen kirpaisee, kun hän kertoo kivasta joulusta vuonna 0. Siksi en kerro, jos olen törmännyt exään ja vaihtanut muutaman sanan, enkä muutenkaan raportoi jokaista liikettäni. Minunkin exäni voi joskus kysyä neuvoa paperihommissa ja vaikka en koskaan palaisi yhteen, neuvon häntä.
Minusta on täysin selvää että uusi suhde ei voi mitätöidä kenties pitkääkin entistä liittoa.Siihen kuuluvat asiat on edelleenkin heidän asioitaan.Päivänselvää on että uuden suhteen luottamusta ei petetä,mutta vapaa tapaaminen x ja lasten kanssa tulee olla sallittua.Apu,neuvot ja asiosta puhuminen tulee mukaan uuteen suhteeseen,ja silloin kaikilla on avoin ja hyvä olla.Ketään ei voi omistaa, ei x eikä uusi.Rakkaus vanhasta suhteesta on loppunut,mutta ystävyys ehkä ei,eikä aivan varmasti yhteinen menneisyys.Tämä on tosiasia,ja jos sitä yrittää rajoittaa taikka kieltää,on varmasti ikävyyksiä tulossa.
Sallittua sallittua. Kyse on siitä että normaalit, sallitut ja jopa toivottavat teot peitellään ja valehdellaan. Velvollisuutta kertoa ei ole, mutta jos vaivautuu valehtelemaan sen sijaan että jättää kertomattta niin silloin jotain on pielessä. MIKSI valehtelee?
Toisaalta, nyt kun asiaa pohtii niin enhän tarkkaan tiedä mitä mies on tehnyt, tiedän vain missä ollut kun on kertonut olleensa aivan muualla. Enkä tiedä mitä muuta minulta on salattu ja kuinka kauan. Voinko enää luottaa lainkaan mitä mies puhuu. Olen ulkona hänen elämästään. Siltä tuntuu.
Olettekohan oikeastaan lukeneet miten minä olen suhtautunut exään?
Teillä on nyt jotain muuta pielessä, sinä haet epätoivoisesti syytä olla luottamatta. Et edes harkitse, että miehesi voi valehdella siksi, että ei luota sinuun. Vaikka kuinka olet vannonut suopeuttasi, niin ehkä pieni kireys äänessä tai kulmien rypistys on saanut aikaan sen, että mies ei luota. Et edes halua puhua asiaa puhki vaan puhut kerääntyvästä epäluulosta, joka johtaa avioeroon.
hän ei vain halua pahoittaa mieltäsi. itsellänikin on sama tilanne että miesystävä on hyvää pataa ex vaimonsa kanssa. ja lapsien takia aika lailla tekemisissä tämän kanssa. (eikä hänkään minulle kaikkea kerro). eikä oikeastaan tarvitsekkaan.
MUTTA!! olen painottanut hänelle että on sitten REHELLINEN!! jos vanha suola janottaa tai on lipsahduksia käynyt "yhteisiä asioita" hoitaessa.
no minulla on myös ehkä se että olen pikkuisen musti. mutta pääsemässä siitä yli:) ja sinällään (viellä) mies ei ole sellaiseen antanut aihettakaan.
ja olen miettinyt että oma on menetyksensä jos sähläämään menee.
Voisin pahoittaa mieleni ehkä, jos olisin jostain syystä ollut exää vastaan, tai heidän yhteydenpitoaan vastaan. Niin ei ole koskaan ollut. Kun mies on kertonut heidän keskustelleen tai hoitaneen jotain lapseen liittyviä juttuja (olleet koululla yhdessä juttelemassa open kanssa tms.) niin en ole tainnut sen kummemmin kommentoida, kuin että hyvä kun asia järjestyi. Mies on kyllä itse maininnut että eipä ollut mukava tapaaminen. Ex on ilmeisesti aina marmattanut jostain. En ole muuta voinut kuin lohduttaa ja halata miestäni ja ihmetellä exän käytöstä. Aika neutraalisti suhtaudun, koska enhän tiedä mitä exän päässä liikkuu.
Eli en minä pahoita mieltäni muusta kuin avoimuuden puutteesta, ja luottamuspulan puutteesta ja valehtelusta. Luottamuspulasta sekin kertoo jos ei voi minulle mainita tosiasioita, vaan valehtelee peittääkseen todelliset tekemisensä. En usko vanhan suolan janottavan, ex on sen sorttinen tapaus... että niinkuin pettämistä tuskin tapahtuu.
Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa... joko jollain tavoin saada asia puheeksi ja selvitettyä rehellisesti! (...MUTTA MITEN?!..), tai antaa asian olla jolloin se on vähän kuin lakaisisi roskat maton alle. Se jää kaivelemaan ja ajan mittaan välit rikkoutuu kun epäluottamuspula kasvaa korkoa ja asiat jäävät puolitiehen. Ei hyvä. Mielummin sitten elän yksin.
Tekis mieli sanoa paskan möivät mutta ihminen se on mieskin ja joku motiivi täytyy olla. En usko että on rakkauttaan minua kohtaan täysin feikannut. Mutta tämä ei ole rakkautta.
Mulla tilanne aika lailla samanlainen kuin sulla. Nykyinen mieheni käyttäytyy aivan samanlailla enkä tosiaan ymmärrä miksi!
Exäni valehteli ja petti minua useasti, josta seurasi täydellinen luottamuksen puute ja minun tunteeni kylmenivät ihan tyystin. Keskustelimme paljon ja sanoin vain haluavani hänen olevan rehellinen jos ja kun tapasi naispuolisia ystäviään/exiään, mutta eipä mies enää osannut kun oli luottamuksensa jo menettänyt eikä uskaltanut luottaa minuun enää, sanoi aina, ettei minulle voi moisia tapaamisia kertoa rehellisesti, kun raivostun kuitenkin, mielummin hän keksii jotain muuta selitystä...huoah! Siinäpä se, minä olin aikojen kuluessa muuttunut epäileväksi ja hän oli pelkuri :)
ero tuli, ei sitä kestänyt enää kumpikaan.
Nykyisessä suhteessani (olen mieheni tuntenut jo usean vuoden ajan, seurusteltu hieman yli vuosi) olen yrittänyt tosiaan päästä eroon mustasukkaisuudestani ja olla täysin avoin ja ymmärtäväinen, olenkin onnistunut hyvin paitsi että nyt on selvinnyt että mieheni keksii "pieniä valkoisia valheita" aina silloin tällöin, kun on tavannut entisiään eikä ole halunnut kertoa minulle... voihan, mä luulin että olemalla avoin ja puuttumatta liikaa toisen asioihin/menoihin, eli siis kyselen, jos siltä tuntuu enkä ole vihainen enkä uteleva, niin eipä ole mieheni "palkinnut" vaan lähinnä tuntuu, että käyttänyt tilannetta hyväksi...eikä tosiaan tunnu minusta hyvältä!
niin, esimerkiksi: mieheni sanoo menevänsä auttamaan miespuolista ystäväänsä,vaikka ei kuulemma kyllä edes hirveesti haluaisi tai edes jaksaisi, jolla jotain ongelmia/haluaisi puhua, ok, sanon minä, ajankohta lauantai aamupäivä ja me ei sitten keksitä mitään yhteistä tekemistä, menen itse omille ostosreissuilleni ja elän hyvässä uskossa, että mies treffaa kaverinsa. Viikon kuluttua vahingossa selviääkin, että joo, mieheni oli kyllä nopeasti käväissyt kamunsa luona mutta viettänyt sitten seuraavat tunnit exänsä kanssa kahvitellen...ja mitenkö selvisi minulle!? mies ihan vahingossa puhui sivu suunsa, kun sekoitti päivät (oli kuulemma luullut siitä minulle kertoneensa...yritti jälkikäteen selitellä..). Eipä tässä mitään, mutta näitä on tapahtunut jo useamman kerran ja mä en tosiaan ymmärrä, että miksi pitää näin menetellä?! Olen sanonut että minusta tuntuu pahalta, kun hän valehtelee, jos ei kerta petä, siitäkin olemme puhuneet,hän tietää ja luottaa minun olevan rehellinen muttei itse pysty sitä olemaan..ei vain kuulemma halua aina selittää kaikkia tekemisiään tai ei halua satuttaa minua tai yms yms.
Minusta hän vain haluaa ylläpitää jonkinlaista illusiota siitä, että silmissäni hän on reilu ja luotettava, mutta ei pysty sitä oikeasti olemaan.
Paska juttu ja itse olenkin miettinyt koko suhteen jatkamista, tämä meinaan tekee minusta kärttyisän :)
Olet fiksu nainen. Mistähän nuo ystävälliset apurit löytyvätkään, heillä kun tuntuu
olevan vain kova tarve ajaa sitä parisuhdetta alas? Miksihän? ”sisäinen pakko”
Heidän suurin mielihyvän palkkio onkin ero! Tiedän kokemuksestani miten hankalaa on aina kertoa ja raportoida, joka asiasta ja käynnin tarkoitusperästä. En tarkoita, kyseessä olisi mitään kaksinaamaista, tilanteet vain ovat kovin tulkinnan varaisia. Mielestäni, mikäli niitä perillisiä on siunaantunut edellisestä suhteesta, on erinomaista miehen pyrkivän hoitamaan niitä, jotka eivät ole teidän yhteisiä velvoitteita. Valitettavasti näyttää käyneen niin, ettet ehkä ole ymmärtänyt häntä aivan täysin!
Tapa jolla kuvailet hänen toimivan, kielii nimenomaan siitä tunteesta mitä hän tuntee sinua kohtaan,
ettet ymmärrä hänen tilannettaan, hänen tuntien syyllisyyttä sinne ja tänne! Tilanne on kaiken kaikkiaan ristiriitainen hänen kannaltaan, hänen tasapanoilessaan sinun ja velvoitteiden ja syyllisyyden kanssa. Miten tästä sitten eteenpäin, riippuu sinun taitavuudesta helpottaa tilannetta!
Ajamalla hänet nurkkaan ja syyllistämällä edellä mainitsemillasi asioilla saat hänet tajuamaan,
hänen epäonnistuneen edellisen suhteen ja nyt teidan suhteen! Väli rikko on näin valmis!
Valinnat ovat sinun kypsyytesi käsissäsi...
Alexi
"Nuo apurit" eivät ole halunneet ajaa suhdettamme alas, kuten mainitsit. En ole ainakaan koskaan mitään sen tapaista havainnut. He eivät tiedä miehen todellisesta suhtautumisesta exään, eivät ainakaan minulta ole sellaista kuulleet. Sen sijaan olen antanut ymmärtää että asiat hoituvat normaalisti mistä voi ymmärtää että ovat asiallisissa väleissä. He eivät myöskään tiedä mitä mies on minulle siitä kertonut. Heillä on kyllä tiedossaan, että mies ja ex hoitavat lapsen asioita yhdessäkin. Ei tässä mistään salaseurasta ole kyse. Nämä "apurit" kertovat yleensäkin tapahtumista kun tapaamme tai soittelemme ja ovat nyt tavanneet mieheni erilaisissa ympäristöissä kuin mikä minulla oli tiedossa. Sitä en tietenkään heille maininnut, vaan otin asiat ihan ohimennen kuultuina juttuina, sen tarkempaa kyselemättä.
Sitä juuri en ymmärrä, että eronneet aikuiset ihmiset eivät tule toimeen keskenään. Miehen negatiivisuus ex vaimoaan kohtaan on aivan käsittämätön ollut alusta asti. Mies itse on kertonut kuinka hänen voi pahoin asuessaan silloisessa kodissa, kuinka yksi nainen sai hänet kipeäksi ja stressaantuneeksi. Toisaalta en ymmärtänyt naistakaan. Miksi hän teki / tekee miehelle olon ikäväksi. En tiedä puhuivatko he avioliittonsa aikana nääistä asioista. Ilmeisesti sen verran että totesivat avioliiton päättyneeksi. Minä en olisi ikinä halunnut erota sillä tavoin. Tietysti jos mies ei halua olla kanssani tekemisissä niin en voi häntä pakottaa enkä halua tehdä pahaa oloa pitämällä yhteyttä.
Vaan kun lapsen takia on pakko! Miehen pitäisi ymmärtää edes antaa lapselle se kuva että eronneet aikuiset voivat tulla toimeen. Samoin pitäisi lapsen äidin ymmärtää. Jos heillä on jotain selvittämättömiä asioita niin sille en mitään voi.. Olen miestä patistanut sen verran että se saa riittää. En ole hänen äitinsä.
Ymmärrätkö sinä mikä tässä on minulle käsittämätöntä? Se, että hänen suhtautumisensa exään on ollut mitä on. Huonoa. Hän tietää että olisin toivonut paremmat välit, ja ettei asia loppujen lopuksi minulle kuulu. Sitten kun hän käyttäytyy järkevästi ja kypsästi niin hän pimitttää sen minulta ja vielä valehtelee. Onko kyse heikosta itsetunnosta ettei voi paljastaa olevans sittenkin järkevä?? Vai mistä? Kerro, ennen kuin jatkat minun syyttelyä siitä että syyllistän miestä jollain keinoin.
Lisään vielä, että heidän lapsensa kanssa minulla on ihan ok välit, oli alusta asti.
saada hänet puhumaan sekin on ollut hyvästä myös meidän suhteessa. jopa kipeimpien asioiden juttelu. kyselemällä ja sanomalla että olisi hyvä puhua saa aika paljon irti toisen mietteistä.
eli mikä on pielessä?
NÄKÖJÄÄN VAIHTAMISELLA PARANTUNUT!
Pyrkimykseni oli tuoda kysymykseesi viitaten, uutta näkö alaa, siis kaverisi tunteiden tulkintaa "tunteiden risti aallokossa" Oikein/väärin? Vain sinä, tunnet tämän arkitodellisuuden. En tarkoittanut, että olisit toiminut kyseisellä tavalla vaan, kysymyksessä olikin hänen mahdollinen tunne "avaruutensa" jota emme tarkalleen tiedä? Otin kantaa sillä kokemuksella, jota olin joskus itse läpikäyneenä kokenut!
Mitä tulee kertomaasi, olen samaa mieltä
asioiden hoidon ja suhteen käsittelystä, kuin sinä! Anteeksi Pauline ilmaukseni puutteellisuus...
Lopuksi toteaisin, hänellä lienee omat henkilökohtaiset syynsä, outoon käytökseensä...
Sanopa Pauliina, mikä tässä yksinkertaistettuna
rassaa... kaverisi luotettavuus, vai jokin muu asia? On harmillista, molempien kannalta tuon kaltainen tilanne, jossa kumpikaan ei osaa toimia
avoimesti?
Tähän väliin kiitos kommenteista. Nähtävästi meni väittelyksi siitä miten suhtaudun miehen entiseen vaimoon, ja oletusarvona on että olen mustasukkainen kuitenkin..., joten ei niistä paljon apua ollut.
Sen sijaan toistaiseksi kukaan ei ole perehtynyt itse aiheeseen eli miksi mies valehtelee asiasta josta ei pitäisi olla mitään syytä valehdella. Lähtökohtana minä en ole mustasukkainen, enkä vaatinut selvityksiä menemisistä tai epäillyt mistään, ollut epäluuloinen jne. sillä olen luottanut mieheen ja jos hän olisi rehellisesti kertonut näistä jutuista mitä nyt olen kuullut, olisin pitänyt sitä positiivisena edistyksenä. Mies tietää sen. Nyt ei taida olla mahdollisuutta kertoa hänelle sitä.
Itse en pidä enkä halua vain puhua nykyisen puolisoni kanssa ex-puolisoistani. Mielestäni se ei ole luontevaa. En ole heidän kanssa yhteydessä mitenkään, mutta jo puhuminen heistä tuntuu vastenmieliseltä. Ei, en ole katkera saati sydän vanhoja haavoja täynnä, alussa tein edellisista suhteista sen tilin mikä oli tarvis nyt elän tätä suhdetta 100% lasissa. Kysy mieheltäsi miltä hänetä tuntuu puhua ex-puolisostaan. Arvostan miestäsi siitä että huolehtii edellisestä puolisosta ja samalla lapsesta. Siinä on paljon hyvää ja voit olla itsekkin onnellinen.
sellaisia tunteita, että menneestä ei voi puhua on ihan selvää, että suhteesi menneisyyteesi ei ole vielä ok. Eron jälkeisessä elämässä entiset kumppanit ovat aina tavalla tai toisella mukana. Mielestäni se, että asioista, niin hyvistä kuin pahoistakin päivistä, voi avoimesti ja rehellisesti puhua on merkki siitä, että on sujut menneisyytensä kanssa. Paulinelle sanoisin, että miehelläsi taitaa eron prosessointi vielä olla kesken. Eron jälkeen pitäisi ensin oppia olemaan tasapianoisesti ja täydesti yksin ja vasta sitten ryhtyä katselemaan uutta kumppania.
Jotkut ihmiset eivät kertakaikkisesti osaa käsitellä asioita, joista he eivät oletettavasti selviäisi yhdellä lauseella vaan joutuisivat keskustelemaan. Itse olen joutunut avioliitossani opettelemaan neuvottelutaitoa. Luontaisesti olisin ihmisten kanssa joko samaa tai eri mieltä, mutten haluaisi enkä osaa neuvottelemalla ajaa näkemystäni. Ehkä miehesi pelkää, että hänen ja exän tapaamisista tulee sanomista ja on yksinkertaisesti helpompi olla kertomatta. Jos miehesi kertoo asian ja joutuu sitä selittelemään, se voi olla hänelle epämiellyttävää. Onko hän muutenkin riitoja välttelevä tyyppi?
Sinun tekemisesti eivät välttämättä auta tuohon kertomishaluttomuuteen. Miehesi katsoo asioita omasta näkökulmastaan ja jos hän vaikka pitää exän tapaamista epämiellyttävänä, hän olettaa sinunkin pitävän asiaa epämiellyttävänä.
Sinänsä en usko exän olevan pelkästään "paha", kukaan ei nimittäin ole. En löytänyt kirjoituksistasi mitään hyvää sanottavaa hänestä. Voisiko myös miehesi tietää tuon asenteesi?
Otin asian puheeksi viikonloppuna. Kerroin mitä minulle oli kerrottu ja kysyin mitä mieltä hän on asiasta. Oli ensin sitä mieltä minulle on valehdeltu. Rohkenin epäillä olisko niillä ihmisillä mitään syytä valehdella. Sanoin myös että jos hän on tosiaan sitä mieltä niin ehkäpä minun kannattaa hieman tarkistaa ketkä ystäviäni ovat. Puoli tuntia oli hiljaista ja mies tuli tiuskaisemaan että kyllä sä tiedät ettei sulle kukaan ole valehdellut. Perään sain kuulla syytökset että olen pyytänyt ystäviäni vakoilemaan häntä. Ja siihen en osannut enää mitään sanoa. Asia kääntyikin minun syykseni. Olisin voinut "kiittää" ystäviäni, mutta nythän on niin että mies on minulle valehdellut joten hänen oli turha kaataa syytä jonkun toisen niskaan. Keskustelun taso ja meidän välimme menivät kertaheitolla siihen pisteeseen että keskustelu loppui. Mykkäkoulua tiistaihin asti...
Kutsuin toisen näistä "tiedottajista" puolisoineen meille itsenäisyyspäivän viettoon. Sikamaisesti otin asian puheeksi, että kuka on kertonut kenelle ja mitä... ja niin siitä kehkeytyi pieni sanaharkka tiedottajan ja mieheni välille, mutta tiedottaja sai mieheni ymmärtämään että hän ei ole miestäni vakoillut eikä ole voinut ymmärtää että mies salailisi minulta jotain, että hänkin oli kuvitellut sen olevan normaalia että tapaa ex-vaimoaan. Ja niin edelleen. Mieheni paineli ulos ilmeisesti kävelylle, tuli puolen tunnin päästä takaisin, oli aikansa taas hiljaa, joi shampanjaa vähän reilummin ja pyysi sitten tiedottajalta anteeksi että epäili tätä mistään, että hänen syytä kun ei ole kertonut asioita rehellisesti. He sitten saivat sovun aikaan ja ilta jatkui ihan mukavasti.
Kun jäimme kahden kysyin miksi oli salaillut minulta tosiasiat. Koska hän "ei pitänyt niitä tärkeinä, ei uskonut että minua edes kiinnostaisi, ja sitten sen lisäksi myöhemmin hän oli unohtanut missä oli ollut, eikä sitäpaitsi ole enää aikoihin ollut sen akan kanssa missään tekemisissä eikä toivottavasti tarvitsekaan". Että sillä lailla. Lupasi sitten vastaisuudessa kertoa jos asia olisi niin tärkeä että muistaa. Totta puhuen, en olisi lainkaan vakuuttunut että rehellisyyttä kannattaa enää odottaa. Asiassa on jotain mikä ilmeisesti ei kuulu minulle. Ristiriita jatkuu edelleen, nimitteli exäänsä akaksi ja puhui muutenkin siihen sävyyn ettei kukaan uskoisi heillä tosiaankaan olevan mitään tekemistä keskenään.
Ja sitten siihen miksi minulla ei ole ollut mitään hyvää sanottavaa hänen exästään. Kyseinen ihminen on esittäynyt meille ja minulle niin negatiivisella tyylillä ettei ole paljon hyvää sanottavaa. Mieheni on ihan mukava ihminen. Ihmettelisin miksi joku kuka tahansa olisi hänelle niin töykeä kuin hänen exänsä. Olkoon sitten naapurimme, työkaverimme, postinkantajan serkku... kuka tahansa. Olen korostanut että heidän eroa edeltävistä väleistään en tiedä, ja ainakin minulla on se käsitys että mies on eron jälkeen hoitanut asiat kunniallisesti. Jos heidän erossaan on asioita jäänyt selvittämättä niin oliskohan korkea aika tehdä asialle jotain että kumpikin pääsee jatkamaan elämäänsä ilman kitkeryyttä toista kohtaan. Siihen asiaan en minä kuitenkaan voi auttaa. Mies on tehnyt selväksi että asiat eivät ilmeisestikään minulle edes kuulu. Olkoon sitten niin.
Välimme ovat aika heikot kun kerran luottamusta ei ole puolin eikä toisin. Mies saakoon elää rauhassa, minua ei tarvitse enää loukata eikä tarvitse kokea että painostaisin häntä jollain tavalla. Ehdin tässä aamusella jo tarkistaa asuntotilannetta, laitan hihat heilumaan ja muutan pois. Jos mies haluaa minut takaisin, osoittakoon jonkun ajan kuluttua että meillä on joku syy elää yhdessä. Ehkä meillä ei ole. Ehkä en takaisin enää haluakaan, nöyryytettäväksi.
Tunnut olevan, jollain lailla hyvin hankala!
Tapasi käsitellä asioista, johtavat aivan varmaan
kyseiseen tapahtumien sarjaan!
ihmiskouluttajaksi!! kyllä toisia arvostellaan mut omia virheitäs et nää. helpottaaks kun haukkuu muita ja viel kuvittelee että se upottaa!? heh, tai en mä tiedä ketä upottaa ketä ei , mua tollanen lähinnä huvittaa, sä paljastat oman surkeutesi vaan. =)