Rakas Mies, tapasimme kun olit vielä naimisissa. Tutustuimme kaikessa hiljaisuudessa, ilman romantiikkaa, ilman merkkejä siitä että joskus päätyisimme yhteen. Olin sieluani myöten rakastunut Sinuun. En silti halunnut sotkea elämääsi. En tiennyt, että avioliittosi oli mielestäsi ohi. En tiennyt tunteistasi minua kohtaan. En tiennyt sitäkään, että kaikessa hiljaisuudessa otit eron. Kun sitten tulit luokseni kerroit tunteesi ja tilanteesi. Et varmasti voinut tietää minun tunteitani, joten otit aikamoisen riskin.
Entinen vaimosi ja lapsesi tekivät kaikkensa erottaakseen meidät. Siinä he eivät onnistuneet. Pelkäsin aina miten lopulta käy. Minulle he eivät merkitse mitään, sinulle kylläkin mutta eri tavoin. Rakastat lapsiasi, jotka ovat sanoutuneet irti suhteestaan sinuun. Se sattuu. Emme ole keksineet keinoja millä saisit heidät takaisin. Kun omat lapset kiristävät ja vaativat eroa rakkaastasi... sen täytyy olla kamalaa. Olet monet illat itkenyt menetystäsi, mutta uskot että vielä he palaavat luoksesi ilman ehtoja. Niin uskon minäkin.
Toisin on exäsi kanssa. Et haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Tein paljon töitä että suostuisit. Vaikka hän on kohdellut sinua huonosti - todella huonosti... ei sinun tarvitse olla yhtä moukka.
Kiitän Sinua siitä, että opettelit sivistyneen yhteydenpidon 'entiseen elämääsi'. Löysit kompromissin miten voit tavata lapsiasi eikä se ole pois meidän elämästä. Sait itsestäsi niin paljon irti, että kohtelet exääsi kuin ihmistä. Pahan olon saat sitten purkaa minulle, senkin olet oppinut. Saat kaiken tukeni, mutta älä menetä kasvojasi, äläkä ryhtiäsi. Olet hieno Mies.
Kiitän myös yllättävästä kosinnastasi. En arvannut merkitseväni Sinulle niin paljon. Olin ottanut huomioon senkin että ehkä suhteemme joskus päättyy ja minä jän nuolemaan haavojani. Sinä kuitenkin osoitit rakastavasi minua ainakin yhtä paljon kuin minä sinua. Tämä avioliitto on jo ennen alkuaan kokenut kaiken sen vastoinkäymisen mitä voi olla, mikä hajoittaa ja repii jos on hajoittaakseen. Yliluonnollisille asioille emme mitään voi, mutta pystymme yhdessä taistelemaan ihmisten pahuutta vastaan. Olin myös asennoitunut elämäämme kaksin. Sinä kuitenkin taas yllätit. Haluat lapsen. Ei korvikkeeksi menettämillesi..emmekä usko heitä menetetyiksi.., vaan meidän lapsemme on erilainen. Se on meidän rakkautemme tulos. Kun sitä ajattelen, ymmärrän kuinka paljon rakastamme toisiamme, ja mikä ihmeellisintä on se että ymmärrämme toistemme rakkauden. Sinä et vielä tiedä mitä minä tiedän, mutta kerron kun illalla tapaamme
Entinen vaimosi ja lapsesi tekivät kaikkensa erottaakseen meidät. Siinä he eivät onnistuneet. Pelkäsin aina miten lopulta käy. Minulle he eivät merkitse mitään, sinulle kylläkin mutta eri tavoin. Rakastat lapsiasi, jotka ovat sanoutuneet irti suhteestaan sinuun. Se sattuu. Emme ole keksineet keinoja millä saisit heidät takaisin. Kun omat lapset kiristävät ja vaativat eroa rakkaastasi... sen täytyy olla kamalaa. Olet monet illat itkenyt menetystäsi, mutta uskot että vielä he palaavat luoksesi ilman ehtoja. Niin uskon minäkin.
Toisin on exäsi kanssa. Et haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Tein paljon töitä että suostuisit. Vaikka hän on kohdellut sinua huonosti - todella huonosti... ei sinun tarvitse olla yhtä moukka.
Kiitän Sinua siitä, että opettelit sivistyneen yhteydenpidon 'entiseen elämääsi'. Löysit kompromissin miten voit tavata lapsiasi eikä se ole pois meidän elämästä. Sait itsestäsi niin paljon irti, että kohtelet exääsi kuin ihmistä. Pahan olon saat sitten purkaa minulle, senkin olet oppinut. Saat kaiken tukeni, mutta älä menetä kasvojasi, äläkä ryhtiäsi. Olet hieno Mies.
Kiitän myös yllättävästä kosinnastasi. En arvannut merkitseväni Sinulle niin paljon. Olin ottanut huomioon senkin että ehkä suhteemme joskus päättyy ja minä jän nuolemaan haavojani. Sinä kuitenkin osoitit rakastavasi minua ainakin yhtä paljon kuin minä sinua. Tämä avioliitto on jo ennen alkuaan kokenut kaiken sen vastoinkäymisen mitä voi olla, mikä hajoittaa ja repii jos on hajoittaakseen. Yliluonnollisille asioille emme mitään voi, mutta pystymme yhdessä taistelemaan ihmisten pahuutta vastaan. Olin myös asennoitunut elämäämme kaksin. Sinä kuitenkin taas yllätit. Haluat lapsen. Ei korvikkeeksi menettämillesi..emmekä usko heitä menetetyiksi.., vaan meidän lapsemme on erilainen. Se on meidän rakkautemme tulos. Kun sitä ajattelen, ymmärrän kuinka paljon rakastamme toisiamme, ja mikä ihmeellisintä on se että ymmärrämme toistemme rakkauden. Sinä et vielä tiedä mitä minä tiedän, mutta kerron kun illalla tapaamme
Vastaukset 2
Vanhimmat
pikku nuttuja, miehes tekee selkäs takana erinäisiä juttuja. Eihän totuus oo sulle laisin mieleen, voisit vaikka purra ittees kieleen.
Sinulle teki hyvää kun miehesi petti ja jätti. Piilevä luovuutesi tuli esiin. Miksi ihmeessä et julkaise kirjoituksiasi? Onhan sinulla omat kappaleet kaikista kirjeistä joita lähettelit kun purit sisintäsi? Tunsit voimakasta tarvetta kertoa tunteesi, ja kertoa se kirjeessä niille joita kohtaan tunsit vihaa; ja tunnet vieläkin. Oliko se terapeutin neuvo? (ps. Älkää hyvät terapeutit sellaista neuvoko, sellainen menee ihmisten häirinnäksi). Terapeuttirahasi ainakin menivät hukkaan, sillä vihasta ja katkeruudesta et ole päässyt eroon. Myös ne rahat jotka kirjeisiin, tekstiviesteihin ja puheluihin käytit. Kirjoituksia ei luettu ;) Et sinä lapsiasikaan rakasta, sillä tuo katkeruus myrkytti heidänkin mielensä.
Olisit valoisampi ja ihanampi ihminen, saisit vielä rinnallesi jonkun joka välittää sinusta. Ex-puolisosi ei välittänyt, hyväksyisit sen. Ethän sinäkään hänestä välittänyt, vaan ainoastaan siitä että hänen avullaan sait itsellesi elämääsi sisältöä. Muuten sitä ei ollut. Ei ollut kuin alkoholi, ja se sinulla on edelleen.
Hmm.... harmi etten voi sanoa sinusta juurikaan mitään hyvää, sillä et ole antanut siihen mitään aihetta. Rauhallista Joulua kuitenkin! :) *lähettää sydänpipareita lahjaksi*