Seurustelin reilu 2 vuotta sitten erään miehen kanssa muutaman kuukauden. Välitin hänestä kovin, mutta emme osanneet puhua toisillemme tunteistamme ja ajatuksistamme. Minulle oli jäänyt ryyppykierre päälle edellisen suhteen päättymisen vuoksi. Soittelin poikaystävälleni humalassa ja humalassa olinkin todella usein. Kävin toisella paikkakunnalla tapaamassa entistäni ja myöhemmin juteltuamme kuulin poikaystävän epäilleen minun pettäneen.
Pistin suhteen poikki, koska kaipasin entistäni niin paljon. Jatkoin juomista ja poikaystäväni oli todella maassa. Säädin toisten miesten kanssa pari viikkoa, mutta kaipasin koko ajan tätä tiettyä. Aloimme uudelleen seurustella ja silloin taisin vasta tajuta todella mitä hän minulle merkitsee. Kuitenkin jatkoin juomista, mutta luulin meillä menevän hyvin. Hän ehdotti taukoa, mutten suostunut. Jo samana iltana hän lopetti suhteemme. Olin hajalla.
Aloin juoda entistäkin enemmän, soittelin hänelle humalapäissäni ja anelin häntä takaisin. Vasta viime kesänä puhuimme asiat halki ja hän sanoi, että välittää ja kaipaa minua vieläkin. Olin hämmästynyt. Erotessamme hän sanoi, ettei rakastanut minua enää, mutta totuus kuulema oli, että hänestä tuntui ettei suhteemme vain toimi. Juominen ei kuulema edes ollut se pahin ongelma. Hän ei kuulema uskonut, että olen tosissani.
Ystäväni sanoivat, että hän oli minulle kuin koira talutushihnassa. Ehkä se saattoi näyttää siltä, mutta se kuuluu luonteeseeni. Välitin hänestä todella ja kadun, etten puhunut asioita suoraan. Ajattelen häntä usein, vaikka olen kohta 2 vuotta seurustellut toisen miehen kanssa ja asumme yhdessä eri paikkakunnalla. Onko tämä normaalia? Suhteemme jäi ns. kesken ja joskus ajattelen, että olisi kivaa tietää kuinka se olisi jatkunut. Surullista, mutta totta. Rakastan kuitenkin nykyistäni ja hän oli heti kuin puuttuva osa minusta.
Pistin suhteen poikki, koska kaipasin entistäni niin paljon. Jatkoin juomista ja poikaystäväni oli todella maassa. Säädin toisten miesten kanssa pari viikkoa, mutta kaipasin koko ajan tätä tiettyä. Aloimme uudelleen seurustella ja silloin taisin vasta tajuta todella mitä hän minulle merkitsee. Kuitenkin jatkoin juomista, mutta luulin meillä menevän hyvin. Hän ehdotti taukoa, mutten suostunut. Jo samana iltana hän lopetti suhteemme. Olin hajalla.
Aloin juoda entistäkin enemmän, soittelin hänelle humalapäissäni ja anelin häntä takaisin. Vasta viime kesänä puhuimme asiat halki ja hän sanoi, että välittää ja kaipaa minua vieläkin. Olin hämmästynyt. Erotessamme hän sanoi, ettei rakastanut minua enää, mutta totuus kuulema oli, että hänestä tuntui ettei suhteemme vain toimi. Juominen ei kuulema edes ollut se pahin ongelma. Hän ei kuulema uskonut, että olen tosissani.
Ystäväni sanoivat, että hän oli minulle kuin koira talutushihnassa. Ehkä se saattoi näyttää siltä, mutta se kuuluu luonteeseeni. Välitin hänestä todella ja kadun, etten puhunut asioita suoraan. Ajattelen häntä usein, vaikka olen kohta 2 vuotta seurustellut toisen miehen kanssa ja asumme yhdessä eri paikkakunnalla. Onko tämä normaalia? Suhteemme jäi ns. kesken ja joskus ajattelen, että olisi kivaa tietää kuinka se olisi jatkunut. Surullista, mutta totta. Rakastan kuitenkin nykyistäni ja hän oli heti kuin puuttuva osa minusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jouppoa naista. Lopeta se juominen, niin suhteet paranee.