Unohdanko miehen

Tyttö37 kirjoitti:

Olen seurustellut vuoden alusta alkaen eronneen miehen (40 v.) kanssa ja nyt on ilmassa pieniä tai aika suuriakin epäilyjä miehen uskottomuudesta. On mm. merkkejä, että jotakin olisi tapahtunut esim. toukokuun aikana havaitsin miehen kaulalla merkin, miehen asunnolta löytyi sotketut lakanat, mutta ei meidän jäljiltä (lakanoille löytynyt kaikenlaisia selityksiä; hänen hikeä, poikansa kuolaa, tyttärensä syönyt pizzaa isän sängyssä kavereidensa kanssa) ja sitten vielä tuttu rouva pyysi mieskaveriani ravintolassa rokkaamaan "niinkuin alasti rokattiin" ja nämä kaikki tapahtui toukokuussa. Pieniä valheitakin on ilmennyt. Nyt suhteemme on muuttunut yhdeksi jankkaukseksi, minä jankkaan näitä näkemiäni ja kuulemiani asioita ja mies jankkaa ja kieltää kaiken. Pidän kovasti miehestä ja hän sanoo pitävänsä minusta ja haluaa olla kanssani, mutta kuitenkin nämä toukokuun tapahtumat ovat liikaa minulle, joka olen kokenut ikävän petetyksi tulemisen kolmisen vuotta sitten. Silloinen pitempiaikainen mieskaveri kävi vieraissa ja toi kotiin tuliaisina klamydian ja kielsi kaiken, vaikka erittäin paha tautikin tuli. Fiilikset ovat nyt aika lailla samanlaiset, vaikka aikoinani vannoin ja vakuutin, että näitä tunteita en tule enää koskaan tuntemaan. Miksi miesten on niin vaikea myöntää ja tunnustaa näitä asioita, vaikka se helpottaisi kovasti naisen tuskaa ja surua? Mielestäni asiat pitäisi selvittää perinpohjin, ettei jää mitään epävarmuutta ja epäilyksiä ja sitten antaa/saada anteeksi ja unohtaa koko juttu. Unohdanko miehen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä