Kyse on seitsemän vuoden ikäerosta. Olen 29 vuotias nainen, hän 22 vuotias mies (tai poika?). Hän on opintonsa päättänyt, valmistunut, vakituisessa työsuhteessa, omistaa pysyvän kotikaupungin, vakavan harrastuksen, asunnon, auton ja kultaisen persoonallisuuden. Minä olen mielestäni liian vanha, en edes muista mitä tein tai mietin 22 vuotiaana. Onko meillä mitään yhteistä, voimmeko todella rakentaa jotain kestävää.. En voi olla miettimättä sitä, että kun hän on minun ikäiseni, olen jo lähemmäs neljäkymmentä vuotias. En voi olla ajattelematta, että hän vielä haluaa ottaa menokauden, jonka minä olen jo elänyt. En voi olla murehtimatta hänen ikäänsä, minun ikääni, ikäeroa jota kukaan ei tunnu ymmärtävän koska se on näin päin.
Ajattelenko siis enemmän muita ihmisiä, heidän tuomiotaan, en tiedä.
Onko seitsemän vuotta liikaa?
Ajattelenko siis enemmän muita ihmisiä, heidän tuomiotaan, en tiedä.
Onko seitsemän vuotta liikaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tiedät kyllä aikanaan onko teistä siihen vai ei, mikäli päätätte yrittää. Ikä on numeroita, joten eipä tuo 7-vuotta ole vielä mitään. Itse olen tosin ihmetellyt sitä, että tuolla Cityn puolella minulle on ehdotellut jopa pitempiaikaisiakin juttuja 22-25-vuotiaat nuoret sällit vaikka itselläni on ikää jo reilusti yli 30... Kummallista. Noh, sehän ei kuulu tähän, joten GO GIRL, jos siltä tuntuu. Muistakaa sitten, ettette anna yhteiskunnan tai kavereiden/perheiden tms. määrätä kuka saa seurustella ja kenen kanssa. Jos teillä on hyvä yhdessä, niin se on pääasia. Rakkaus kun on niin harvinaista nykyisin... :) Järki pidetään kuitenkin päässä eikös niin...?
Miehellä(pojalla?) vakava harrastus ja hänen kotikaupunkinsa on pysyvä paikallaan.
ja olemme olleet yhdessä 20 vuotta.
Ikä on vaan numeroita!
Muiden ihmisten mielipiteistä on turha välittää.
Jokaisella oikeus elää tavallaan ja laillaan!
aina silloin, kun kemiat ovat kohdallaan.
Fysiologisesti parempi olisikin, että nuori mies ja vanhempi nainen kohtaisivat. He nauttivat toisistaan - kunhan ei naiselle tule äidinkorvaajanroolia.
Monet miehet fossiloituvat kovin varhain, alta nelikymppisinä, joten niin kauan kun veri vilkaana virtaa, älä laskeskele ihmistä vuosissa.
Tulee aika, jolloin ei muista enää omaa ikäänsäkään oikein, on vain sen ikäinen miltä itsestä tuntuu.
Sanoo juuri hopeahääpäiväänsä nuoremman aviosiippansa kanssa viettänyt
Itselläni on hirveitä ongelmia, koska kärsin kaspar hauserin syndroomasta.Eli myöhästynyt kehittyminen - ikä ei numeroina korreloi naisen kypsyyskaaren vaiheeni kanssa.Vedän väistämättä puoleeni liian nuoria poikia.Torjun tietenkin ja tyydyn namusetiin.
Täytyy sanoa että paljon on kaveri 22-vuotiaaksi ehtinyt. Väistämättä tulee mieleen, että tosielämää on jäänyt jonkun verran elämättä. Jossain vaiheessa sekin täytyy kokea, näin se vaan on. Toiset tekee sen alle 2-kymppisinä, toiset jopa vasta viisissäkymmenissä. Se täytyy vielä todeta että mammona on aina vaan mammonaa.Siihen ei kannata rakastua.
Täytyy oikaista - kyse ei siis ole omaisuudesta! Itselläni on kaikki samat asiat, kuin miehelläkin. Halusin vain tuoda esille, että hän on tavallaan asettunut aloilleen ja vastuuntuntoinen.
Mua ainakin hävettäisi jos olisin vanhempi nainen ja edes harkitsisin tuommoista.
Eihän tässä ketään olla loukkaamassa. Eikä tämä kai laitontakaan ole?? Kyllä tässä elämässä hävetä saisi jos kaikkia asioita ja tunteitaan alkaisi häpeämään. Et voi olla noin naiivi, hei ihan totta?!!
Todennäköisesti tuon ikäinen poika haaveilee vain seksistä kokeneemman naisen kanssa. Muistan kun itsekin parikymppisenä pidin kolmekymppisiä naisia todella kuumina ja haaveilin heistä. Nyt kymmenkunta vuotta myöhemmin olen tajunnut että loppujen lopuksi kyse oli "vain" seksistä.
se niinkin olla mutta ihan yhtä hyvin voi olla tosissaan liikkeellä. Miksi naiset tekee tälläsistä jutuista aina hirveitä ongelmia? Jos mies on tosissaan kiinnostunut niin siinä ei pikkuset ikäerot tunnu enää missään. Sitä paitsi alkaa olemaan jo ihan normaalia nykyaikana.
että naiset tekevät tällaisista jutuista hirvittäviä ongelmia.. Itselläni ainakin on siihen taipumusta. Tuntuu, ettei mies edes ajatellut ikäeroa ongelmana ennen kuin se nousi esiin ja kauhistuin sitä itse kamalasti.. Nyt olen ehkä 'onnistunut' vakuuttamaan hänetkin siitä, että tämä on iso ongelma..
Mutta kiitos kommentista ja samalla rohkaisusta.
Valitettavasti olen samaa mieltä muutaman tähänkin kirjoittaneen kanssa. Suhteesi on tuomittu jo ennenkuin se ehtii kunnolla alkaakaan. Olen 40-vuotias sinkkumies ja etsin vakavissani uutta parisuhdetta, mutten voisi kuvitellakaan aloittavani sitä 47-vuotiaan kanssa. syyksi riittää 47-vuotiaiden naisten ulkonäkö. Pinnalliselle asenteelleni en mahda mitään, mutta uskon, ettei mahda moni muukaan. toisaalta nainen on kauneimmillaan ikävälillä 30-40 joten se aika teillä todennäköisesti olisi yhteistäkin elämää. Sinä aikana tietysti ehtii tulla monta muutakin eroon johtavaa syytä vastaan. Eli lopputulemana: ottakaa se riski!
Jos tällänen kakskymppinen ihastuu/rakastuu itseään vanhempaan niin kyseessä on varmastikin hyvin säilynyt yksilö, joten ties vaikka nainen näyttäisi nuoremmalta ja paremmalta vanhempana. Tyhmiä ootte jos ette edes kokeile!
Sanalla linjalla olen kanssasi.
Musta tuollainen 7 vuoden ikäero on vielä tosi pientä. Voidaan vielä puhua about samanikäisistä.
On se kumma, että tämä eroamisasia otetaan herkästi esille näissä tapauksissa. Mun havaintojen mukaan niitä eroja tapahtuu ihan yhtä paljon, vaikka molemmat olisivat samana vuonna syntyneitä.
Alkuperäisen kyllä kehottaisin selvittämään osuvatko "vauvanhankinta" ajatuksenne yhteen.
Nainen on meinaan aika rasittava sitten kun se biologinen kello alkaa rankuttamaan. Seurauksena suhde voi kaatua. Mutta tuskin muuhun ikäeronne vaikuttaa.
itseäni nuoremmaksi, kyllä. Olen sellainen pyöreäkasvoinen, kiltin näköinen, pitkä ja hoikka olemukseltani. Saattaa olla että sillä on nuorentava 'efekti' :) Onhan se tietysti tärkeä seikka, vaikka en sille kauheasti painoarvoa annakaan. Siis se, että ulkoisesti näytetään suunnilleen saman ikäiseltä..
Onko 7 vuotta jokin aika? Se on silmänräpäys!