Viime kesänä poikaystäväni isoveli valmistui korkeakoulusta ja anoppi järjesti juhlat kotonaan. Kutsuttuja oli paljon mukaanlukien poikaystäväni ja minä.
Kun saavuimme anopin kotiin (ennen muita vieraita sillä tulimme isoveljen kyydillä) anoppi sanoi: "Lähtekää te (poikaystäväni, isoveli ja isoveljen tyttöystävä) hakemaan mummoa niin me jäämme X:n (minun) kanssa valmistelemaan juhlia."
Hämmästyin tästä todella! Kukaan ei ollut maininnut että minut pistettäisiin heti hommiin, ja olin ymmärtänyt että olin vieraana (minulla oli hieno pukukin päällä enkä tod olisi halunnut sotkea sitä!! jos olisin tästä tiennyt olisin laittanut vähemmän hienommat vaatteet!). Lisäksi en todellakaan voinut käsittää miksi isoveljen tyttöystävä ei ollut jäämässä tekemään järjestelyjä sillä häntä ei mitenkään tarvittu mummon haussa!! Eikö olisi ollut loogisempaa että isoveljen tyttöystävä jää valmistelemaan juhlia eikä isoveljen pikkuveljen tyttöystävä??!! Myös se että molemmat tytöt olisimme jääneet auttamaan olisi jo kuulostanut järkevämmältä!!
Jos ette saaneet selvää niin pyytäkää tarkennusta...asia on monimutkainen...
Haluaisin tietää mitä mieltä olette!!
Kun saavuimme anopin kotiin (ennen muita vieraita sillä tulimme isoveljen kyydillä) anoppi sanoi: "Lähtekää te (poikaystäväni, isoveli ja isoveljen tyttöystävä) hakemaan mummoa niin me jäämme X:n (minun) kanssa valmistelemaan juhlia."
Hämmästyin tästä todella! Kukaan ei ollut maininnut että minut pistettäisiin heti hommiin, ja olin ymmärtänyt että olin vieraana (minulla oli hieno pukukin päällä enkä tod olisi halunnut sotkea sitä!! jos olisin tästä tiennyt olisin laittanut vähemmän hienommat vaatteet!). Lisäksi en todellakaan voinut käsittää miksi isoveljen tyttöystävä ei ollut jäämässä tekemään järjestelyjä sillä häntä ei mitenkään tarvittu mummon haussa!! Eikö olisi ollut loogisempaa että isoveljen tyttöystävä jää valmistelemaan juhlia eikä isoveljen pikkuveljen tyttöystävä??!! Myös se että molemmat tytöt olisimme jääneet auttamaan olisi jo kuulostanut järkevämmältä!!
Jos ette saaneet selvää niin pyytäkää tarkennusta...asia on monimutkainen...
Haluaisin tietää mitä mieltä olette!!
Vastaukset 67
Vanhimmat
keittiöön ja kotiin hääräämään. Sinne eivät kaikki pääsekään! Eli juttu on juuri päinvastoin kuin ajattelet.
anoppi on suoraan sanonu ettei pidä musta...ei pidä muhun mitään yhteyttä...mä en tiedä miks kohtelee näin sillä en ole tehny mitään väärää!
eli kyseessä ei todellakaan ole halua tutustua tai muu kunnianosoitus...eli onko juttu vielä päin vastoin?
olispa asiat noin kuin ajattelit...olisin iloinen. ='(
En ainakaan negatiivisesti osaisi ajatella. Ehkä ennemminkin niin, että anoppi haluaa tutustua paremmin. Siis oletteko vaikka olleet suht vähän tekemisissä? Toisaalta myös niin, että isoveljen valmistuminen on juhlapäivä myös hänen naiselleen; eli nainen edustaa miehensä rinnalla tämän juhlapäivänä. Itsestäni tökeröä olisi nimen omaan ollut, jos anoppi olisi isoveljen tyttöystävää keittiöön pyytänyt. Eli hyvä, että ei niin tehnyt.
Toisin sanoen sinä olit ainut henkilö, joka oli sopiva keittiöön avustamaan. Isoveli naisineen -ei missään tapauksessa; Sinun miehesi mummon kuskiksi, ettei juhlakalun tarvitse itse tehdä "mitään", ja siis koska sinäkin kuulut perheeseen -anopin kanssa keittiöön.
Itse valmistuin viime kesänä, ja koska juhlamenot itse koululla olivat kestäneet ikuisuuden (joku idiootti piti lähes tunnin pituisen puheen!!)ja vieraita oli ehtinyt saapua hirveästi kotiin ennen kuin ruuat oli saatu esille ja salaatit tehtyä, äitini pyysi sisareni, minut (=juhlakalun) ja poikaystäväni hommiin. Ei häneltäkään kauheasti kyselty että onko hän halukas, oli niin hirveä kiire... Mutta minusta tuntui että hän auttoi mielellään.
Kysyin jälkeenpäin että oliko kauheaa kun heti sisään päästyä pistettiin hommiin ja hän totesi että minun vuoksenihan hän täällä on, tottakai hän auttaa. Olisin itse pikemminkin hämmästynyt jos hän olisi loukkaantunut tai kieltäytynyt auttamasta.
Joskus on kova kiire, varsinkin isoja juhlia valmistellessa, ja on pakko pyytää toista auttamaan. Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että mikäli kiireessä hommista selviää ilman kaikkien apua, ja teidän 4 porukasta piti valita yksi auttamaan, niin kyllä se olisit ollut sinä.. Jos jotain pitäisi hämmästellä, niin ehkä sitä että poikaystäväsi olisi voinut jäädä auttamaan sinua, kyllä se juhlakalu olisi yhtä autoa voinut itsekin ajaa.
Olisit ehkä voinut pyytää esiliinaa tms suojaamaan vaatteitasi..? Minusta tuosta ei kuitekaan kannata hermostua, voi olla että anoppi nimenomaan tykkää sinusta ja halusi touhuta kanssasi. Naiset harvoin tykkäävät toisista hääräämässä heidän keittiössään, joten minusta tuo on aika hyvin että hän itse pyysi sinua. En usko että hän ajatteli "rangaista" sinua mistään.
anoppi ei nimenomaan pidä minusta. tökeröä oli se että minulta ei kysytty mitään vaan "päätettiin minun puolesta". sinun tapauksessa oli ihan ok koska kyseessä olit sinä ja poikaystäväsi. eli sinun tapauksessa sama asetelma menisi niin että sinä lähdet hakemaan mummoa poikaystäväsi kanssa ja pikkusiskosi tulee myös mukaan. pikkusiskon poikaystävä jätetään äidin kanssa kotiin...
ja olen edelleen sitä mieltä että isoveljen tyttöystävän olis kanssa pitänyt EHDOTTOMASTI jäädä.
Tarkennusta: mitä jouduit siellä keittiössä tekemään?
Näin äitinä ja anoppina ja juhlien järjestäjänä olen kiinnostunut.
Vastaavassa tilanteessa olen sopinut etukäteen avustajista ja tarjoilijoista, joille olen maksanut pienen palkkion. Keittiöavustaja siis tietää jo tullessaan tehtävänsä.
Vaikka valmistujaiset olisivat vaatimattomat, niin on syytä pitää juhlavaatteisiin pukeutuneet vieraat vieraina ja köksät köksinä esiliinoineen.
On loukkaavaa laittaa vieras keittiöön häärimään, ellei tämä itse siihen tarjoudu.
Poikieni tyttöystäviin olen halunnut tutustua muissa merkeissä kuin pyytämällä heitä piikomaan.
Ymmärrän sinua HYVIN!
Anoppisi oli ylen ajattelematon.
Suuttua ei kannata, mutta ei hän kovin fiksu mielestäni ollut.
Maksa potut pottuina seuraavan kerran tilaisuuden tullen, eli itse olet järjestämässä juhlia.
Pyydä anoppi vieraaksi ja kun hän tulee pyntättynä, niin kutsu keittiöön "auttamaan".
Ehkä hän tajuaa sitten, miltä se tuntuu.
"Maksa potut pottuina"! Näinhän sitä rakennetaan hyviä ihmissuhteita!
ihana kuulla tällainen ymmärtävä vastaus. anoppi ei pidä minusta..on itse poikaystävälleni sen sanonut..
hommiin OLISI (x)) kuulunut salaatin tekoa, kakkujen laittamista ym. pidän siis suurimpana mokana sitä ettei minulta kysytty!
poikaystävälleni olen sanonut ja luvannut että kun hän valmistuu niin minä järjestän juhlat! mutta en aio antaa anopin tehdä mitään sillä aion näyttää että tämä tyttö se osaa järjestää HIENOJA JUHLIA!!
"hommiin OLISI (x)) kuulunut salaatin tekoa, kakkujen laittamista ym."
Eivät siis olleet mitään kummallisia tai liian raskaita töitä. Et joutunut tiskaamaan tai lattiaa pesemään.
Mitä tarkoittaa tuo "olisi"? Tarkoittaako se sitä, ettet sitten tehnyt anopin pyytämiä hommia? Jos muutenkin olet noin työtävieroksuva, niin ei ole ihme, jos anoppisi ei sinusta pidä.
On tuo ihmeellistä kitinää. Tarjoamalla sinulle noita töitä anoppi osoitti, että on hyväksynyt sinut perheeseen. Sinä kitiset sitä, kun juhlakalua itseään ei laitettu hommiin. Tiedätkö oikeista juhlista mitään? Juhlakalu, ja tässä tapauksessa osittain hänen morsiamensa, ovat juhlan kohteita. Päivä on heidän. He eivät tee mitään. Muut tekevät heidän päivästään juhlan. Sitten, kun on sinun juhlasi, sinun ei tarvitse tehdä mitään. Vai olisiko sinusta kiva omissa valmistujaisissasi hoitaa tarjoilu sillä aikaa, kun muut seurustelevat?
Sinulta ei kysytty siksi, että tuollaiset pikkuhommat ovat itsestäänselvyyksiä. On täysin luonnollista, että perheenjäsenet tekevät juoksevia pikkuhommia perhejuhlissa.
mikä olis sulla yleensäkään motivaatio alkaa auttaa kun tiedät ettei susta tykätä (siinä vaiheessa vielä ilma syytä!!!)? ja lisäksi hän oli sanonut jo sitä ennen suht selkeästi ettei hyväksy minua! laittakoon itse pullansa!!!! tai edes pyytäköön ensin. eli en todellakaan ole työtä vieroksuva (paitsi hieno puku päällä)!
ja aion tulevaisuudessa järjestää poikaystäväni juhlat ihan itse enkä aio antaa kenenkään auttaa, sillä mä ainakin osaan sen taidon. ja kunnioitan OMAA poikaystävääni niin että haluan HÄNEN nauttivan HÄNEN juhlapäivänään...mulla ei ole tapana hyötyä muiden juhlista eli yrittää tehdä niistä mun juhlat!
juhlakalu on vaan tämä isoveikka...ei tyttöystävällä ollut mitään valmistujaisia!! kihlajaiset ja häät on yhteisiä! ja olin siellä vieraana...en loihtimassa "heille" juhlia.
poikaystäväni on onneksi puolellani...hän on hyvin pettynyt äitiinsä............
Etpä taida paljon keittiössä häärätä? Salaatintekoa ja kakkujen koristelua ei tehdä juhlavaatteet yllä! Kyllä siinä on jo kermaa hihansuissa ja tomaatit ryntäillä.
Huonosti organisoitu juhla, jos vieraita pyydetään valmisteluprosessiin mukaan.
Kyllä minua emäntänä hävettäisi, jos tarjottavat olisi tekemättä juhlinnan alkaessa.
Tyttöystävä oli tässä tapauksessa kutsuttu vieraaksi. Hän ei tiennyt ennalta joutuvansa keittiöön.
Minun "perhejuhlissani" sovitaan hommista etukäteen.
Ja tiedätkö Jarski, että on olemassa sellainen termi kuin etiketti ( mikä ei tarkoita etikkaa vaan ihan muuta)?
Tiedän, että ihmissuhteissa kostomentaliteetti ei ole rakentavaa.
Tässä tapauksessa sen verran viatonta, että on jopa herkullista. Tosin sen tarkoitinkin lähinnä vitsiksi, mutta taisi olla huono sellainen. Sorry!
kunpa olisit anoppini! sinä ansaitsisit kaiken sen mitä olen yrittänyt omalle anopilleni antaa itsestäni! ikävää etteivät kaikki ole kuten sinä...haluaisin niin olla anoppini kanssa hyvissä väleissä ja tuntea että minut hyväksytään... sinun miniäsi ovat todella onnekkaita!! kiitos sinulle kaikista rohkaisevista vastauksista...rauhaisaa joulun odotusta! kiitos.
Etiketti on jotain, jota tuskin kukaan perhejuhlissa noudattaa. Käytännössä perhejuhlat eivät koskaan ole niin hienot juhlat, että kaikki menisi aina etiketin mukaan. Ei ole mitenkään tavatonta, että oman perheen väki osallistuu myös järjestelyyn.
Ruuanlaitto on suorastaan harrastukseni, mistä voinet päätellä, paljonko minä keittiössä häärään...
Perhejuhlat ovat silti juhlat, eivätkä estä käyttämästä etikettiä, tai ainakin lievennettyä sellaista.
Juhlapuku yllä ei valmistella juhlia.
Oma väki osallistuu valmisteluun etukäteen sovitulla tavalla, niin ettei tyttöystäviä laiteta, yllätys, yllätys, juhlatamineissaan salaattia pilkkomaan.
Näin on marjat.
Kiitos! Vastauksesi lämmitti mieltä.
Ja iloista joulunodotusta sinulle kaikesta huolimatta!
Ai on sanonut poikaystävällesi ettei tykkää susta? Kuulostaa aika kauhealta :( Tuolta kantilta sitten voi jo ajatella, jos on kerran ilmaissut ettei tykkää sinusta, että ei tainnut olla ihan spontaani avunpyyntö.. Tökeröä, täytyy sanoa.
Luuletko, että anoppi tykkää susta enempi nyt, kun kieltäydyit auttamasta häntä keittiössä?
Ei se apu kyllä olisi riittänytkään, jos vasta silloin ruvettiin kakkuja tekemään, kun vieraat olivat jo tulossa.
Anoppi ei taida olla kovinkaan järjestelmällinen.
Jos sinä meinaat juhlat järjestää poikaystävällesi, niin suunnittele hyvin, ja pyydä pitopalvelu tarjoamaan ja tiskaamaan.
Se on viisainta.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu..Saman kokeneena..
Ei ole todellakaan herkkua kun on laittanut koko aamun itseään ja heti kun pääsee juhliin laitetaan keittiöön tiskaamaan! Näin minulle kävi oman anoppini kanssa. Muu perhe--> eli siskot ja heidän poikaystävänsä, poikaystäväni, anoppi ja appi olivat juttelemassa vieraiden kanssa ja viettämässä juhlia. Kahden tunnin tiskausvuoren päätteeksi meikit olivat entisiä ja olo aivan tahmainen. Seuraavat kaksi tuntia kaatelin kahvia ja samalla tiskasin käsin kuppeja puhtaaksi. Kun juhlat olivat ohi pääsin vihdoin ihmisten ilmoille. Olipa mukavaa kun oli tullut ostettua uusi mekko näihin juhliin, jos olisin viitsinyt olisin käynyt vaihtamassa verkkarit päälle kesken juhlien. AI NIIN, kaiken kruunasi täysin tuppisuu anoppi. En edes kiitosta saanut tiskailustani.
olit todella kohtelias ja avulias...kyllä tuosta olisi pitänyt jo saada helv***nmoiset kiitokset!!! mua raivostuttaa kuulla tollasta!!!miten on ihmisiä jotka kehtaa tehdä noin...kyllä on mölli anoppi! olen pahoillani sun puolesta, mutta toivottavasti sulla on ihana poikaystävä joka auttaa kestämään nuo vääryydet...
muista: et ole yksin! voimia!!
Tarkennusta tarvitaan eli mitä jouduit tekemään?
Meinaan on eri asia laittaa kukkia vaaseihin ja kahvikuppeja pöytään kuin käydä pesemään lattioita.
Enpä tuosta nyt poroja sieraimiini vetäisi. Ehkä anoppi ajatteli vain, että juhlakalun morsian on vähän niinkuin juhlakalu itsekin. Neljä tyyppiä ei olisi mahtunut kunnolla autoon, kun mummokin oli tulossa kyytiin.
Ei kandeisi olla niin herkkahipiäinen. Sitä sattuu, että ihmiset on välillä ajattelemattomia, mutta tuskinpa tässä mihinkään laajamittaisiin kostotoimenpiteisiin kannattaa varustautua.
harmittaa tosi paljon et just mulla sattuu olemaan tollanen tökerö anoppi...joka vielä sanoo minua paljon rakastavalle poikaystävälleni päin naama ettei pidä minusta! hitsi..kun teistä niin moni on sitä mieltä et toi oli ihan okei niin miks tollaset anopit ei vois kasautua teille. olisin auttanut suht mielelläni mutta kun tiesin mitä anoppi minusta ajattelee, ja kun minulta ei edes kysytty eikä ykkös miniä jäänyt kanssa auttamaan niin kyllä toi vääryys inhottaa!
ei mua nimittäin hirveesti kiinnosta jäädä valmistelee vieraan ihmisen juhlia! jos kyseessä olis ollu oma poikaystävä niin ei olis tarvinnu edes pyytää sillä must on luonnollista että silloin autetaan! outoa ettei ykkösminiä ajattele näin...
Meillä anoppi kitisi apen 70-vuotisjuhia järjestämään. Rahaa olisi ollut järjestää ne jossain kodin ulkopuolella esim. seurakuntatalolla, mutta anoppi oli niin pihi (rahat kun eivät tulleet hänen juhliinsa) ettei kelvannut. Eli meidät miniät, kaksi kappaletta, laitttiin hommiin. Oma tytär sai vetää lonkkaa, koska "asui niin kaukana 45km" päässä. Käytännössä myös minun osuuteni jäi vähäiseksi, koska ensimmäinen lapsemme oli vasta alle puoli vuotias ja koliikkivauva. En pystynyt juuri mitään leipomisia yms. tekemään itkevän vauvan kanssa. Kaikki jäi siis yhden henkilön varaan. Kälyni (jolla oli kolme pientä lasta itselläänki) leipoi ja hoiti juhlapäivänä kaiken käytännön järjestelyn. Anoppi itse oli eläkkeellä ja aikaa olisi ollut, mutta... ei haluja. Jälkikäteen puhuttiin kälyn kanssa ja kuulema edes kiitosta ei herunut, jälkikäteen kyllä moitteita miten mikäkin olisi pitänyt järjestää. Sama painostus juhlien järjestämiseen alkoi anopin itsensä täyttäessä tasavuosia. Vahingosta viisastuneena veimme hänet suvun kanssa ravintolaan syömään ja tilasimme pitopalvelusta muutaman kakun ja jätimme anopin itse kahvittamaan kyläläiset ja loput sukulaiset. Ja anoppi jaksaa ihmetellä, miksei miniät tykkää hänen luona käydä, hänhän on niin mukava ihminen... Omat pojatkin tietää hänen "mukavuutensa" ja olemme porukalla usein hänen touhuluistaan puhuneet. Onneksi me veljesten vaimot tulemme hyvin juttuun, se helpottaa kummasti, kun saa jakaa kokemuksia ja purkaa anopin aiheuttamaan pahaa mieltä. Tämä juhlajuttu on vain jäävuoren huippu. Saisin romaanin aikaiseksi jos kertoisin kaikki mitä vuosien varrella on tapahtunut ja sanottu. Sen verran meissä miniöissä on eroa, että minulle hän ei uskalla sanoa mitään arvostelevaa, koska hän tietää, että minäpä sanon takaisin. Mutta toista miniää hän kohtelee kun likarättiä, koska hän on kiltti ja pitää mölyt mahassaan. Eli kannatta pitää puolensa!
Anoppisi jarjesti siten aikaa olla sinun kanssa! Han tiesi etta muiden vieraiden saavuttua teidan kahdenkeskeinen aika tulisi jaamaan vahemmaksi.
Jos tyohosi kuului lattioiden pesua, entas sitten: juhlamekon helmat vain ylemmas tai mekko vaateripustimelle anopin vanha mekko tilalle siksi tunniksi, pariksi janka lattioiden pesu kestaa ja kumikasineet kateen!
Tuossa sinulla oli tosi mahtava tilaisuus nayttaa mista olet kotoisin, ts. olet tarpeeksi fiksu ja oma-alotteinen toimimaan tilantessa kuin tilanteessa positiivisen tahdikkaasti. Huomasitko ettei edes toiselle tytolle annettu tuota mahdollisuutta!
Anoppi kuulostaa todelliselta ihmiselta, mikali aiot jaada tahan perheeseen, ihmeessa kunnioita hanta poikaystavasi (miehesi) aitina. Han tulee olemaan kuvioissanne mukana seuraavat 30-40 vuotta joten heti alussa on todella hyva tapa nayttaa miten reipas sina olet!
Alkaa vantaa taysin tavallisesta tilanteesta vihakipinaa on todella vaarin, ei vain itseasi vaan myos poikaystavaasi kohtaan.
kai luit noi kaikki viestit...sillä niinkuin jo sanoin kyse EI ollut siitä että hän haluaisi kahdenkeskistä aikaa...hän on suoraan sanonut ettei pidä minusta!
Eikö enää osata juhlia järjestää!
Tökeröä olisi laittaa vieraat pesemään lattiaa.
YÖK!'
En toista kertaa astuisi taloon, jos minut kutsuttaisiin juhliin ja joutuisin vaihtamaan siivouskamppeet ylle.
Olen elämäni aikana järjestänyt juhlat jos toisetkin. Hyvä organisoija saa kaiken valmiiksi juhlahetkeen mennessä. Lattioiden pesua ei tehdä juhlapäivänä vaan paljon aikaisemmin.
Miten alkup. viestin laittaja voi kunnioittaa anoppiaan, jos tämä avoimesti ilmaisee ettei hyväksy miniäänsä.
Kyllä tässä anoppi on täysin metsään mennyt ja umpiluu.
Minulla on kolme poikaa ja heillä vaimot/tyttöystävät. En ole heistä yhtäkään kohdellut noin tökerösti.
Sina olet uusi tulokas taloon. Jos ja kun oletat etta sinusta ei pideta, niin miksi alentuisit samalle tasolle?
Etko saanut kirjoituksestani selville etta sina uutena tulokkaana esitat omat asenteesi ja kaytoksesi? Oli tilanne kuin tilanne (tuo lattianpesu oli yliammuttu, tuskimpa aiti olisi sinua laittanut sita tekemaan) kayta harmaita aivosolujasi kaantamaan asiat positiiviseksi.
Luin kylla muutamia mielipiteita mutta useimmista loisti pahuuden lietsominen ja negatiivisuus ja valtavat syyt kunnon kyrailyn alkuun.
Onko tuo mita sina haluat kuulla? Jos on, niin tiedat jo vuoren varmasti etta sellainen ajatus ja kaytos vain lietsoo pahuutta. Tuo pahuus ja ilkeys on hiervean vaarin sinua itseasi ja poikaystavaasi kohtaan. Etko ole huomannut sita jo aivan tarpeeksi tuttavapiirissasi, tai ainakin talla palstalla?
Joten kayta energiasi tekemaan negatiivisesta positiivista.
Mitako varten? Koska siina kaupassa sina olet voittaja!
päin naamaa jo alunperin, ettei anoppi pidä tästä miniästä. Puolustan siis alkuperäisen viestin lähettäjää.
Kyllähän nyt palstan lukijoiden pitää se saada selville aloittajan teksteistä.
Eikö teistä ole siis yhtään törkeää edes se, että anoppi sanoo tuollaista miniälleen, vaikkei edes kunnolla tyttöä tunne? Miten anoppi voi tietää, ettei pidä ihmisestä? Törkeää on, ettei anna toiselle edes tilaisuutta.
Eikä todellakaan ollut sopivaa lähettää muita autolla menemään ja tämä anopin mielestä epämiellyttävä miniäehdokas keittiöön vaan...
Ilkeilyä tuommoinen on.
Joku sanoi, ettei kai siihen autoon olisi mahtunut enempää porukkaa. Kuka täällä on väittänyt, että alkup kirjoittajan olisi pitänyt ängetä mukaan?
Voi vee siis, eikö se toinen miniäehdokas olisi MITENKÄÄN voinut jäädä myös tasapuolisesti auttamaan keittiöön omissa juhlatamineissaan? Miksei?
ja he kyllä osaavat laittaa ihmiset järjestykseen, tavalla tai toisella. Minustakin sinun tapauksen voi tulkita kahdella tavalla, joko anoppi osoitti luottamusta tai sitten halusi nappaista sinut pois porukasta keittiöpiiaksi, koska ei pidä sinusta. Itse tulkitsisin tämän niin, että jos anoppi yleensä suhtautuu sinuun hyvin, tuo tapaus oli luottamusta ja positiivinen juttu, mutta mikäli hän ei pidä sinusta, se oli huono juttu.
Lohdutan sinua, että et ole ainoa. Itsestänikään anoppi ei pidä, on sen pojalleen kertonut ihan suoraan. Tässä taannoin olimme lähdössä anoppini erään sukulaisen luokse juhliin ja anoppi ja tämän tytär halusivat tulla minun ja mieheni kyydissä. Tavaraa autoon tuppautui kuitenkin niin paljon, että tuli ahdasta ja anoppi keksi oivan ratkaisu: käski minun ottaa hänen autonsa ja ajaa heidän perässään yksin! Oikeasti, hän ja hänen tytär olisivat körötelleet yhdessä mieheni kanssa ja minä olisin ajanut YKSIN ANOPIN autolla perässä! Vielä hullummaksi tilanteen tekee se, että olimme menossa hänen sukulaisensa luokse, joten olisin tuntenut itseni todella orvoksi ja yksinäiseksi kömpiessäni yksin autosta ulos paikan päällä, kun en niin kovin tuttu vielä ole näitten anopin sukulaisten kanssa...
Minulle on myös monta kertaa tehty "yksinäisiä kattauksia" eli minulle katetaan omat astiat keittöön kun muut sukulaiset ja vieraat juotetaan olohuoneessa. Tämä on totta. Kerran teki jopa niin, että ei pyytänyt minua ollenkaan edes kahville, mutta kun vieraat olivat lähteneet, sanoi, että voin hakea jotain jääkaapista.
Joten kyllä ne anopit osaa... Vaikka sinunkaan tapauksesi ei päällisinpuolin tunnu mitenkään maatakaatavalta, niin tiedän, miltä se sinusta tuntuu: sinut on laitettu eriarvoiseen asemaan ja erotettu muusta porukasta. Niin on minullekin käynyt monet kerrat. Tsemppiä vaan, en muuta osaa sinulle sanoa, koska en tiedä miten tällaiset tilanteet ratkaistaisiin...
en ole koskaan ollut suosiossa...ei asia olekaan maailmanloppu, mutta kyllä se harmittaa. olen tehnyt kaikkeni jotta anoppi voisi olla minuun tyytyväinen...mutta ei sitä vääryyttä loputtomiin jaksa.
olet kokenut vääryyttä anoppisi suhteen...ei näille asioille voi kai mitään tehdä...huolehditaan vain miehistämme ja poikaystävistämme, sillä he ovat meille tärkeitä. emme me ONNEKSI anopin kanssa seurustele! voimia sinullekin!! ihanaa tietää etten ole yksin...
olen kokeillut minäkin, muistanut merkkipäivät, yrittänyt kysellä kuulumisia ja olla kiltti, toisaalta aktiivinen ja reipas jne. Ja miestäni olen yrittänyt pitää kaikella tavoin hyvin ja varsinkin anopin nähden/kuullen kuin kukkaa kämmenellä, mutta eihän se mitään ole auttanut. Meidän suhteessa anoppi on ikävä kyllä päässyt vaikuttamaan aika paljon ja monta riitaa on anopin takia käyty. On hirmu helppo sanoa, että me elämme omaa elämäämme ja anoppi omaansa, eikä pidä välittää anopista jne, mutta käytännössä se on hurjan paljon vaikeampaa, kuten varmasti sinäkin tiedät! Vaikka itse kuinka ajattelen, että anoppi on täysi mäntti, silti koen itsekin syyllisyyttä tai toisaalta myös vihaa. Ja meillä vielä ongelmaa lisää se, että mieheni ei taida edelleenkään tajuta, miten moukkamainen hänen äitinsä on. Tai noh, kyllä hän melko usein tajuaa, että äitinsä käyttäytyy tökerösti, mutta mieheni ei ikinä usko, että äitillä voisi olla negatiivisia ajatuksia minusta, vaikka äiti on kuulemma ihan suoraan sanonut, ettei pidä minusta ja mieheni kannattaisi hommata uusi kumppani - mutta miesten logiikan mukaisesti tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen äitinsä tarkoituksella käyttäytyy huonosti minua kohtaan, vaan aina on kyseessä vahinko ("vahingossa kattasi sinulle keittiöön ja kaikille muille olohuoneeseen"). Minussa varmasti on anopin mielestä kamalasti vikoja, mutta toivoisin, että hän pystyisi silti edes jollain lailla suvaitsemaan minut, onhan hänen poikansa minut puolisokseen valinnut ja me olemme onnellisia yhdessä, eli siis edes pientä kunnioitusta ja suvaitsemista toivoisin.
Jos sinulle aina "vahingossa" katetaan keittiöön, kun muut vieraat ryystävät kahvia olohuoneessa, ota reippaasti oma kuppisi keittiöstä ja suunista muiden sekaan olohuoneeseen. Sanot enkelimäisesti hymyillen kaikkien kuullen, että anoppi kattoi sinulle vahingossa keittiöön, mutta tulet mieluummin muiden seuraan. Eiköhän lopu moinen syrjivä käytös.
kokeilin vähän tuollaista tapaa, kiikutin kuppini tyhjän paikan kohdalle ja kysyin isoon ääneen, että onkohan tässä minun paikka, niin kaikki vaikenivat, kukaan ei sanonut mitään, ei edes että niin tai joo tai mitään. Oli kyllä itsellä tukala olo, mutta äkkiä kahvini ryystin ja heti pois paikalta, koska kukaan ei tuon jälkeen enää vastannut mihinkään puheisiini, kun yritin normaalia kahvipöytäkeskustelua jostain ilmoja on pidellyt aiheista. Mutta ei anoppi siitä tuntunut oppivan...
Mutta sinun kirjoituksessa on kyllä se pointti, että pitäisi itse vaan reippaammin tunkea itseään joka paikkaan, mutta aina ei kantti kestä. Anoppini ja hänen sukulaisensa osaavat vaikenemisen taidon, sen kuuluisan kuoliaaksi vaikenemisen, kuten äsken kertomassani tapahtumassa.
Että ei kai muuta kuin kanttia kasvattamaan :)
Ehkä anoppisi sukulaisten käsitys sinusta muodostuu lähinnä anoppisi puheiden pohjalle, ja siksi he eivät halua jutustella kanssasi. Sukulaiset voivat myös pelätä anoppiasi, mikä myös selittäisi heidän oudon käytöksensä kahvipöydässä.
Minulla on myös anoppi joka ei ole koskaan hyväksynyt minua poikansa vaimoksi.
Takanapäin haukkuu, edessäpäin ollaan kohteliaita mutta heitetään pieniä piikkejä aina kun vaan tilaisuus koittaa.
Aivopessyt koko omansukunsa minua vastaan ym ym. Minä voin hyvällä omallatunnolla sanoa etten ole koskaan anoppia loukannut tai tehnyt mitään pahaa, niellyt vaan kaiken koska en halua loukata mieheni äitiä. Ja saada riitaa aikaiseksi.
Nyt kun on mennyt vuosia ja ikää lisää olen lopettanut muistamisen joulu, syntymäpäivinä ym pyhinä, katson ettei ole ansainnut muistamista. Ei muuten muistanut minuakaan täyttäessäni hiljattain vuosia. Oli tiennyt asiasta mutta ei mitään. Onneksi välimatkaa on tarpeeksi, ja sen verran säteilee anopilla ettei tunge itseään meille. No jospa joskus anopille valkenee että minusta olisi saanut hyvän ystävän jos olisi alkujaan hyväksynyt tosiasian että asia ei muutu miksikään, minä olen ja tulen olemaan hänen poikansa vaimo.
itsekin ajatellut, tai oikeastaan tiedän sen, että anopin sukulaiset ovat muodostaneet kuvan minusta vain ja ainoastaan anopin puheitten mukaan. Muistan muutaman kerran aivan seurustelumme alettua, siis miltei kirjaimellisesti seurustelun toisena päivänä, tavanneeni näitä sukulaisia ja silloin he juttelivat ihan normaalisti, nyt myöhemmin ei saa lypsettäessäkään sanaa niiltä irti. Mieheltäni olen kuullut myös, että anoppini oli soittanut sisaruksilleen ja haukkunut minua, sen jälkeen mieheni eno oli soittanut miehelleni ja käskenyt meidän erota. Olen kerran tavannut tämän enon ja mielestäni siinä viiden minuutin tapaamisen aikana en tehnyt mitään ihmeellistä, ainakaan niin ihmeellistä, että se oikeuttaisi ihan eroamista käskemään! Se on vaan aika karua, että anoppi syöttää oman näkemyksensä muille ja muilla on jo valmiiksi karmeat käsitykset minusta. Sitten kun yritän olla normaalisti, kuten tuossakin kahvipöytätilanteessa, muut käyttäytyvät kummallisesti, jolloin taas alan itse käyttäytyä kummallisesti. Sen myönnänkin, että minusta on tullut hyvin hiljainen ja syrjäänvetäytyväkin, mikä kuulemma aiheuttaa taas lisää närkästystä (se on NIIIIN ylpeä...), mutta todellisuudessa en vaan voi olla sen kummempi, kun minua jo valmiiksi katsotaan karsaasti ja tilanteet tehdään minulle vaikeaksi. Myönnän toki, että minussa on virheitä ja vikoja ja että en kaikkia miellytä, mutta tässä tapauksessa minut on kyllä ajettu jo ihan liian ahtaalle. En mielestäni todellakaan ole tehnyt mitään ansaitakseni tämän, en ole sillä tavalla tehnyt kenellekään mitään pahaa; ne virheet mitä minussa on ja virheet joita teen pitäisi mielestäni osata jollain tavalla "hyväksyä" sillä tavalla, että suurinpiirtein tultaisiin kaikki keskenämme toimeen niin kuin aikuiset konsanaan, eikä aloitettaisi ihan tällaista sorsimista ja panettelua selän takana. Ennen olisin varmasti tällaisia juttuja kuullessani luullut niitä keksityiksi tai vainoharhaisiksi, mutta nyt vaan täytyy todeta, että ihmiset todella ovat tällaisia ja pystyvät tekemään toisilleen todella paljon pahaa. Surullista, mutta totta.
haluan vain sanoa että mulle tuli todella surullinen olo kun luin noita sun tekstejä...tuntuu pahalta! miten jotkut ihmiset haluaa tahallaan toiselle pahaa?? koeta jaksaa! anopit haluaa selvästi että me erotaan mutta arvaa erotaanko? ei!
...voimia sinulle!
edes menet tollaseen anoppilaan?!Minä ainakin sanosin suoraan että pidä kuule anoppi ne p...a juhlas sille idiootti suvulles.Mä en viitti tulla sun huonoa kahvias sun keittiöös ryystämään!
ihmeellistä ollut vaikka keittiöön jouduit hommiin, ehkä anoppi nyt ei vaan huomannut etukäteen mainita siitä sinulle. te nuoret olette niin turhamaisia ja "pikkunokkaisia" jokaisesta asiasta mikä ei teitä miellytä.sinun olisi pitänyt itse huomata tarjota apuasi,näin minä anoppina asian ajattelin.
hyvä se on mennä meitä nuoria haukkumaan ku töykeät anopit opettaa miten v-mäisiä tulee olla! minä olen ollut aina anoppiani kohtaa erittäin kohtelias mutta hän vain haukkuu minua eikä halua minua poikansa pariksi...teillä anopeilla ei ole mitään asiaa tulla sekaantumaan poikienne/tytärtenne seurusteluun. jos poika/tytär on onnellinen tulisi teidänkin olla!
onneksi poikaystäväni rakastaa minua aidosti eikä ikinä jättäisi minua!! mieti sinäkin miltä sinusta tuntuisi kun teet kaikkesi ja silti sinua vaan haukutaan!! siitä tulee todella paha mieli, ja sen monet anopit osaavat todella hyvin!!
Eikö nuori ihminen ole juhlissa samassa asemassa kuin muut? Ei tuo minusta mitään pikkunokkaisuutta ja turhamaisuutta ole, jos joutuu juhlatamineissaan salaattia pilkkomaan ja kakkuja koristelemaan.
MINÄ en odota, että poikieni tyttöystävien pitäisi tulla auttamaan keittiöön. Miksi? Muutenkin nuori saattaa olla arka ja tottumaton vanhemman ihmisen reviirillä.
Miksi tyttöystävä pitäisi laittaa siihen epävarmuuttaan arkailemaan? Hän on tasaveroinen muiden kanssa nauttimaan juhlasta juhlana. Näin se kuule on!
vaivannut sellainen ajatus, että miksi toisen ihmisen aika/(työpanos) on kalliimpaa kuin toisin. Siihen alkuperäinen juttukin liitty. Miksi toisen tytöistä täytyy osallistua tekemiseen (ilman etukäteissopimusta) ja juhlakalu "tytön" ei.
vieläkään ei tajuta että ne tarjottavat voi hoitaa helpommankin kaavan mukaan kuin kaikki itse leipoen. Säästettäisiin itseä ja läheisiä siltä vouhottamiselta ja höpsöttämiseltä. Ällöttävää ja monesti yli-suunniteltua tarjoilua on kiva pala kurkussa kehua. "Päätettiin sitten tehdä kaikki pöty pöytään savustetuista lihoista ja kaloista kun on tuo palvaamo nurkan takana", joopa joo täytyy vain ihailla idean synnyttäjää.
Ja tehdäänpä paljon erilaisia juttuja mutta kuitenkin vain vähän jokaista laatua, hups nythän ne maistuu jääkaapilta/pakastimelta kun aloitettiin leipominen jo vuosi sitten. Ne lusikkaleivätkin voi ostaa kaupasta ja olisitko ystävällinen leipoisit jotain mitä osaat etkä juuri nyt kokeilisi maailman vaikeinta kakkuohjetta. Kiitos.
Kahvin kaato (syliin) voi aivan hyvin hoitua ota itse periaatteella ja kokemuksesta olen todennut että paljon sujuvampaa on ollut noutopöydässä kulkukin. Niitä kun on niin komeita keittimiäkin (joissa hanakin kyljessä) ollut jo vuosikymmeniä vuokrattavina. Lopetetaanpa se perinne että epävarma murkkuikäinen kahvinkaataja tyttönen PITÄÄ löytyä joka juhlaan.
Hyvin vähän löytyy lisättävää tuohon tekstiin. Minua erityisesti ihmetyttää tuo kahvin kaataminen. Mitä järkeä on kaataa santsikuppia sohvalla istuvalle, kun tämä kuitenkin joutuu hakemaan kermat ja sokerit jostain muualta?
Isoveljen valmistumisjuhlat?
Sinun olisi pitänyt saada olla prinsessana juhlissa sormeakaan nostamatta? Miksi?
Etukäteisvalmistelut oli kyllä jo suoritettu edellisinä päivinä. Viime hetken asioita olivat varmaankin pöydän kattamiseen liittyvät hommat ja ehkä tiskaaminen, koska tiskiä tulee aina.
Isoveljen tyttöystävä ei ehkä olisi ollut paras apulainen, koska olisi saattanut olla niin keskittynyt poikaystävänsä valmistumiseen, ettei hänestä olisi ollut nopeaan toimintaan keittiössä.
Oliko sinusta?
Tuskinpa huushollia ruvettiin imuroimaan tai paistamaan lihapullia.
piiaksi joutumisesta. Ei vasta sitten kun saapuu juhlimaan. TÖKS! Tuossapa on sulle tiskiharja, marssipa köökkiin juhlatanttuinesi (mekko). (Ja pysykkin siellä, poissa ihmisten ilmoilta...)
Ihan sama kenen kodissa ja mitkä juhlat on kyseessä. Tosi inhottava tilanne kun on meikannut koko aamun ja laittanut hiukset, ostanut uuden mekon jne. juhlia varten ja sitten saakin olla tiskaamassa melkein koko juhlien ajan. Paljon ihmisiä talossa eli kuuma kuin mikä ja hiki vaan valuu pitkin kasvoja tiskatessa..Ja paljon sukulaisia ketä olisi kiva tavata ja jutella enemmänkin, mutta eipä sitä paljoa siinä pysty juttelemaan (juuri ja juuri ennättää huikata juhlakalulle onnittelut). Eli juhlat menee niin ohi suun tuossa tilanteessa, että harmittaa varmasti ketä tahansa kuka tuohon hommaan joutuu ETUKÄTEEN ILMOITTAMATTA. Täysin eri tilannehan on jos pyydetään etukäteen auttamaan; silloin siihen voi valmistautua eikä tule niin suurta pettymystä juhlista..eikä tosiaan tarvitse uusia vaatteita ostaa täysin turhaan.Mutta toki pientä auttamista voi pyytää muuten tilanteen niin sattuessa, mutta kyllä tiskaus ym. on jo sen verran työllistävää, että näistä voisi informoida etukäteen..
Oli muuten ihan oman perheen juhla, ei anoppilan =)
Joku jo kirjoittikin ohjeita juhlien järjestämiseen yllä...Kannatan myös pitopalvelun hankkimista tai seisovaa pöytää. Ja tarpeeksi iso astiasto (näitäkinhän saa vuokrattua tai lainattua) niin että kenenkään ei tarvitse tiskata kesken juhlien; eiköhän sen tiskauksen voi sitten suorittaa myöhemmin..
"keskittynyt poikaystävän valmistumiseen" siinä määrin, että ihan pasmat sekoavat eikä keittiöhommista tule mitään?
Kiitos "serkkulikka vaan" vai mikä nyt olitkin, nauran tälle varmaan vielä huomennakin :DDDD
Mitähän tuollainen ihminen mahtaa tehdä, kun tulee raskaaksi? Keskittyy raskauteensa niin, että jää töistä pois raskausviikolla kuusi? Todennäköisesti. Kun jo poikaystävän valmistumiseen pitää oikein "keskittyä".
Yleensä yliopistosta paperit saavat eivät edes pidä juhlia. Maisterin paperit haetaan kansliasta tai ne lähetetään postitse kotiin. Illalla baariin kavereiden kanssa. Eipä ole tarvinnut maisteriksi tuloon tuttavapiirissäni kenenkään noin keskittyä, kaikkein vähiten juhlakalun tyttö- tai poikaystävien.
Valmistujan heila kyökkiin vaan.
Ei pikkuveljen mussukkaa saa sinne vaivata. Sillä oli fiinit vaatteetkin.
Valmistujan heilalla ilmeisesti ei.
Ihmiset ovat epäkäytännöllisiä. Tästäkin vuodatusryppäästä sen huomaa.
Juhlia pitää, mutta ei maltettaisi tehdä etukäteen kunnon järjestelyjä juhlan onnistumiseksi.
Napataan vaan ensimmäiset vieraat kahvia kaatamaan ja tiskaamaan.
Jep.
Minullekin tuo pisti oikein silmään. Hu-huuuuh...
Minäkin jouduin kerran hääpukimissa tarjoilemaan, kun morsiamen&sulhasen perhe ei ollut viitsinyt järjestää tarjoilijoita tai ketään. Matkustin vielä toisesta maasta heidän häihinsä. Menivät tietysti ohi suun minulta koko häät, vaikka olin kutsuvieras.
viestejä lukemalla huomaa nopeasti mistä on kyse. Surkuttelevia, itsesäälin valtaamia nuoria naisia, jotka hampaita purren nielevät kaiken, mitä vastaan tulee. Sitten tullaan tänne kitisemään, kun mitään ei uskalleta sanoa suoraan, tai edes vihjailemalla.
Jos poikaystäväni äiti edes Yrittäisi käyttäytyä tuohon tyyliin, saisi vanha nainen kuulla suorat sanat. Välit ovat näennäisen kohteliaat, ja muodolliset, muttei hän uskaltaisi puhua minulle negatiiviseen/tökeröön sävyyn tai muuten kohdella epäoikeudenmukaisesti. Miksi alistutte tuollaiseen, laittakaa nyt ihmeessä edes vähän vastaan, muuten ette koskaan saa anoppienne kunnioitusta. Suoraselkäisyys on aina kaksinaamaisuutta parempi vaihtoehto.
olen tässä jo sen verran kauan asioita niellyt että jos hän vielä tekee yhdenkin v-mäisen liikkeen niin sanon kyllä suoraan. riitaa en halua haastaa joten täytyy yrittää saada asiat sanottua maltillisesti...tähän asti olen yrittänyt tehdä asialle jotain osoittamalla että olen hänen pojalleen tärkeä sekä häntä itseään kohtaan kunnioittava ja kohtelias...jos alan avautumaan niin sittenhän mua vasta haukutaankin...tosin siinä vaiheessa tuskin ei ole enää mitään väliä. harmittaa vaan poikaystäväni puolesta.
Kerran se vain kirpaisee, jos sanot kohteliaasti, mutta päättäväisesti ja suoraan, mitä mieltä olet ja myös pidät linjasi. Itse sitkeilin yli kymmenen vuotta täysin omien periaatteitteni vastaisesti anopin luona vieraillessani. Anoppi sai minusta väärän kuvan ja oma v...ni kasvoi koko ajan. Olimme välillä jo vuoden puhumattakin toisillemme, mutta nyt taas viileissä asiallisissa väleissä.
Sinä olet sinä ja anoppi on anoppi. Ei kannata myydä sieluaan.
jos työtään tarvinnee laskea. Anopillasi oli varmasti esiliina hepeniesi peitoksi. Yleensä ihmiset auttavat toinen toistaan, varsinkin juhlien järjestämisessä. Samaan sukuun olet kuitenkin menossa joten voi voi.
Kun lähden seuraavan kerran häihin tai hautajaisiin varaan mukaani esiliinan ja kumikäsineet. Astianpesuaine on hyvä olla mukana kaiken varalta.
Ja tietysti kunnon veitsisetti kurkun ja tomaatin leikkaamista varten.
Myös kakkupursotin kermavaahtokoristeluun käsilaukkuun ja vo´la juhla-asu on valmis.
tottuneet siihen että jopa kissanristiäisissä voipi olla kymmeniä vieraita ja puhutaan pienistä juhlista. Meilläpäin ei ole poikkeus että esim. 50-v. juhlat paisuvat vieraiden osalta niin että puhutaan jo yli 150 juhlijasta.... että äkkitiskarit kehiin kun yksi uupuu niin nypätään ruokajonosta toinen tilalle...kiäh kiäh.
ei ollut anopilla tarjota essuakaan...niitä kun oli yksi ja sen hän laittoi itse päälle...että se siitä!
Jos vieraat olivat jo ihan tulossa, niin kyllä kai kakut oli pursotettu ja pöytäkin katettu. Eihan tuollaista voi jättää siihen, kun kansa jo kolistelee eteisessä.
Tuskin sinulla siellä kyökissä nyt niin kamalsti oli tekemistä. Kermat pöytään jääkaapista, suunnilleen.
Jos anoppisi kuitenkin oli aikaisemminkin juhlia järjestänyt, niin tottahan hän tiesi, että aikaa on varattava. Joku varmaan auttoi takkejakin päältä eteisessä. Harmitteliko hän, että joutui tampuurimajuriksi?
Joku kaatoi kahvia. Anoppi? Hänenhän piti ottaa vastaan vieraat.
Kahveja ei voi kaataa ennen kuin väki on paikalla.
ketään ottamassa takkeja (olihan lämmin kesäpv niin monilla ei edes noita takkeja ollut)...vieraat ottivat kahvia itse...salaattiainesten pilkkominen olisi kannattanut hoitaa mielestäni aiemmin...aamulla olisi voinut anoppikin laittaa herätyskellon soimaan aikasemmin...niin, olihan hän vielä verkkareissa kun saavuimme.........
on se vaan kumma miten tollasta anoppia jaksetaan täällä puolustaa...
Siis kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaista tallaajaa... Saanko ihan uteliaisuudesta kysyä et minkä ikäinen olet viestin aloittaja? Ei tämä mitenkään siihen liity oletko 16v vai 26v, itse olen 20v. Yksi anoppi on itselläni ollut eikä hänkään kyllä mikään maailman ihanin ollut.
Mutta siis takaisin aiheeseen, en kyllä käsitä, että onko anopillasi järkeä päässä ollenkaan. Itse en kyllä ikinä kehtaisi käskeä vierasta keittiöön auttelemaan, vielä juhlatamineet päällä. Jos nyt joku hätä tulisi niin voisin ehkä kysyä, että "haluaisitko auttaa hetken tuolla keittiön puolella", mutta jos tällä vieraalla olisi juhlavaatteet päällä eikä minulla olisi essua niin ei tulisi kuuloonkaan, että viitsisin pyytää. Yleensäkin juhlat pitäisi suunnitella niin, ettei sinne viime hetkellä tarvi vieraita pyytää auttamaan.
Ja jos olisin tämä veljen tyttöystävä niin olisin kyllä tarjoutunut itse jäämään auttamaan, ettei sinua olisi sinne tarvinnut laittaa. Istuskella nyt ympäri kyliä autossa kuin mikäkin prinsessa, eiväthän ne hänen juhlat olleet. Itse auttaisin pyytämättäkin oman poikaystäväni juhlien järjestelyssä.
Muutenkin ihmetyttää nämä tämän palstan anopit, joita haukutaan. Omat vanhempani ovat aina sanoneet, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, enkä siksi itse kehtaisi alkaa haukkumaan anoppia vaikka hän kohtelisi minua kuin tiskirättiä (jossakin vaiheessa sekin piste varmaan tulisi, että pinna palaisi). Olen aina ollut siinä käsityksessä, että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan siksi, että he ovat nähneet tätä maailmaa enemmän kuin me nuoret ja siksi olettaisin myös, että he osaavat käyttäytyä. Mutta sitten tämä anoppi sanoo päin naamaa, ettei pidä sinusta ja haukkuu vielä koko suvulle. Siis kyllä täytyy olla aikamoinen kana!! Tällaiset ihmiset eivät kyllä ansaitse minkäänlaista kunnioitusta. Kaiken lisäksi jos ei ole mitään hyvää syytä tälle inhoamiselle.
Me nuoret kyllä osaamme käyttäytyä, toiset ovat vähän ujoja anoppilassa kuten itsekin olin. Mutta turha meitä on nirppanokiksi syyttää jos emme halua juhlavaatteissa hääriä keittiössä ilman mitään ennakkovaroitusta. Ei voi kuin sääliä ketjun aloittajaa, itselläni (herkkänä ihmisenä) ei olisi kyllä itku kaukana, kun tuolla lailla pidetään alempiarvoisena kuin muita ja heitetään piiaksi keittiöön. Onneksi sinulla on sentään rakastava poikaystävä :)
Tulipas tässä nyt sitten purettua sydäntä kun ekan kerran tälle palstalle kirjoitan.. Mukavaa joulun odotusta kaikille! :)
Tämähän on keskustelupalsta. Olisiko jokaisen osallistujan pitänyt olla sinun puolellasi anoppia vastaan? Kyllämielestäni on monikin sanonut, että anopin juhlajärjestetyissä oli vikaa.
Mutta suurin osa ainakin vanhemmasta väestä tietää, että isoissa hiluissa joku joutuu kyökkiin väkiselläkin, vaikka ei ollut siihen varautunut.
Kun näkee, että emäntä ei onnistu tehtävässään, kun kahvi loppuu, kupit ovat isossa kasassa tiskipöydällä ja lisää väkeä lappaa, niin kyllä sitä menee apuun ihan pyytämättäkin, jos on lähiystävä tai perheen nuoren jäsenen kutsuma vieras.
Tietenkin voi mielessään tuskailla emännän huonoa organisointikykyä, mutta huokailulla ei asiasta selvitä, vaan riuskilla otteilla keittiön puolella.
Se kai tässä anoppi-miniä suhteessa aiheuttaakin ongelmia, että toiselle itsestään selvä asia ei todellakaan ole taas muille itsestään selvää. Anopin ja miniän suhde on kahden ventovieraan suhde ja kuitenkin tavallaan sukulaissuhde. Itse menin parikymmentä vuotta sitten appeni erittäin pienille 60-vuotisjuhliin noin kolmensadan kilometrin päähän silloista kotiani. Anoppi järjesti juhlat ja mieheni perheessä on vain poikia eli ei tyttäriä apuvoimina. Itse ja oma sukuni pitää juhlista ja niiden järjestämisestä. Omissa juhlissa on ollut itsestään selvää, että kaikki voitava tehdään mahdollisimman paljon etukäteen ja paljon voikin tehdä. Syötävätkin voi valita siten, että juhlien järjestäjä selviää tarjoiluista jne. Ei tulisi mieleenkään pyytää vieraita avuksi ja jos apua on tarvittu, siitä on huolehdittu etukäteen.
Apen 60-vuotispäiville saavuin puolenpäivän aikoihin, juhlat oli vain lähisuvulle. Tarkoitus oli ajaa kolmen sadan kilometrin paluumatkakin samana päivänä. Kun saavuin juhlataloon, anopilla oli täytekakun pohja uunissa ja keittiö kuin pommin jäljiltä. Hän oli aloittanut valmistelut aamulla. Olin siihen aikaan niin kiltti, että ryhdyin häntä auttamaan. Juhlamieli oli kyllä tiessään ja vähäiset vieraat odottivat tarjoiluja. Maalla oli nimittäin tapana siihen aikaan tulla ajoissa juhliin eli kyseessä eivät olleet mitkään iltabileet. Itse ajoin takaisin kotiini yön pimeydessä ja päätin, etten ikinä osallistu mokomiin juhliin. Itselleni juhlan tuntu syntyy valmisteluista, kauniisti pukeutumisesta jne. Mieheni suku juhlii vain "pakosta", esimerkiksi joulupöytään tullaan toppahousuissa ja lahjojen ostaminen on ihan pakkopullaa. Enää heidän tyylinsä ei minua haittaa, mutten kyllä halua mitään juhlia kuten joulua heidän kanssaan viettää. Kukin eläköön tyylillään, mutten koe tänä päivänä miniä velvollisuudeksi alistua miehensä suvun tahtoon.
Jos anoppi joskus tarvitsee apua keittiössä ihan normaali aikaan, mieheni auttaa häntä. Samoin minä autan omassa kotonani äitiäni.
Sinä kun ilmeisesti kirkkaasti tajuat tuon anopin ajatuksenjuoksun:
Miksi juuri tuo arka pikku tyttöystävä piti keittiöön käskeä eikä sitä toista tyttöä?
Jos niin paljon oli tekemättömiä järjestelyjä (hyi anoppia) niin eikö sinne keittiöön olisi tarvittu molemmat?
Minusta tuollaisessa teossa paistaa vanhemman naisen ilkeys eikä mikään muu.
Ja kaiken lisäksi (tuleva) anoppi on jo etukäteen ehättänyt huomauttamaan, että hän ei sitten tuosta tytöstä pidä.
Kyllä on aivan ala-arvoista käytöstä, eikö vanhemman ihmisen kuulu hiukan paremmin osata?
Tässä on nyt kysymyksessä valmistumisjuhlien onnistuminen. Kuka viimeistelee, että kaikki sujuu? Anoppi levittelee käsiään.
Miniäkokelas, jolla ei todennäk. ole mitään kokemusta tilaisuuksien järjestelemisestä, joutuu tuleen.
Vieraat eteisessä.
Kyllä tässä on nyt ensin vaan selvittävä tarjoilusta tavalla tai toisella.
Kun vieraat ovat menneet, kumihanskat tiskiin ja suu puhtaaksi!
Otmme kaikki oppia tästä. Juhlien onnistuminen johtuu suurelta osalta järjestelyjen sujumisesta.
Aina on sovittava ja etukäteen, kuka ja mitä.
Tarjottava on oltava pöydässä ajoissa.
Salaatteja ei kymmenille ihmisille kannata ruveta aamulla silppuamaan, Kyllä kaikki on tehtävä jo edellisenä päivänä. Pitää keksiä sellainen salaatti, joka ei kuihdu.
Emäntä vastaa kaikesta. Apurit kysyvät mitä tehdään eivätkä sooloile.
Parasta olisi hankkia ammattiapua. Pääseen sitten itsekin juhlivien joukkoon.
Jos minun äitini sanoisi noin miniäehdokkaalle (sille vielä olemattomalle), niin se olisi suuri luottamuksenosoitus. Se olisi osoitus siitä, että keittiöön päässyt on oikeanlainen tyttö, ja se toinen mummoa hakemaan lähetetty on sellanen heitukka, jolle ei oikein poikaansakaan uskaltaisi antaa. NIH!
Just.
Olen anoppi, mutta en pidä keittiötäni niin pyhänä paikkana, että olisi nuorelle tytölle suuri kunnianosoitus päästä sinne kokkaamaan.
Ehei!
Luottamus on ansaittu valmiiksi sillä, että poikani on hänet valinnut. Ei siinä muuta tarvita.
..olen sitä mieltä, että minun kyökkiini tulee auttamaan kiperässä tilanteessa ihminen, jonka tiedän käteväksi ja toimeliaaksi ihmiseksi.
Ei kyllä tulisi mieleenkään vaatia tuntematonta heilaketta keittiöön rimssumekossa.
Tämä alkuperäinen anoppi on muuttunut tarinoiden aikana tosi oudoksi ihmiseksi, joka vieraiden jo tulossa ollessa, verkkareissaan vasta ryhtyy kakun tekoon. Ja salaattia silpomaan.
Minusta anoppi on aivan pihalla.
Outoa, että muita vieraita lähti hakemaan kaksi miestä ja yksi naisihminen, kun talo kuitenkin oli varmaan kuin hävityksen kauhistus.
Pakenivat, luulen minä.
Kun lukee nämä jutut järjestyksessä, ymmärtää, että niistä juhlista ei varmaan tullut mitään. Turhaan se miniänalku suree.