Mies on pettänyt minua monesti, hänellä on niin hyviä tilaisuuksia pitkillä työmatkoilla. Jäänyt kyllä kiinni monesti, osaa ei edes tiedä, että tiedän, ja luulen että on vähän koko ajan menossa jotain eri paikkakunnilla...
Lapsia on ja pitäisi jaksaa siksi, mutta kun minulla ei ole enää yhtään edes kivaa. Meillä on ihan eri intressit. Kk sitten tapasin miehen jonka kanssa on oikeasti ihanaa, on tosi hellä ja huumorintajuinen yms yms ja meillä on paljon yhteistä.. pelkään vain kiinnijäämistä.. tosin olen ajatellut, että jos mies saa selville, niin voisin kyllä sanoa, että miksi sinä saat pettää jos minä en?
Pitäisiköhän sitä vaan pitää suhde "vapaana suhteena" ja pitää kulissit silti pystyssä?
Lapsia on ja pitäisi jaksaa siksi, mutta kun minulla ei ole enää yhtään edes kivaa. Meillä on ihan eri intressit. Kk sitten tapasin miehen jonka kanssa on oikeasti ihanaa, on tosi hellä ja huumorintajuinen yms yms ja meillä on paljon yhteistä.. pelkään vain kiinnijäämistä.. tosin olen ajatellut, että jos mies saa selville, niin voisin kyllä sanoa, että miksi sinä saat pettää jos minä en?
Pitäisiköhän sitä vaan pitää suhde "vapaana suhteena" ja pitää kulissit silti pystyssä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
..tilanne..
Tosin mun mieheni ei pettänyt tietääkseni mua.
Vain minä petin, enemmänkin juuri henkisellä puolella, koska kaipasin hellyyttä ja läheisyyttä; munkin mieheni on reissuhommissa, nyt se on ollut pari kuukautta poissa..
Mun suhteeni alkoi keväällä, mulla oli oman miehen kanssa vähän sellanen tilanne, etten ollut varma miten jatkaa.
Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin, että onpas tämä toinen täydellinen mulle ym ym.. ja tunsin samaan aikaan syyllisyyttä sekä pahaa mieltä, etten voinut tälle toiselle tarjota muuta kuin salaa varastettua aikaa..
Niinpä kehotin häntä etsimään toisen, että tämä ei tule kuuloonkaan.. Nyt loppusyksystä hän sitten löysi, eikä voinut olla onnellinen, koska minä surin. Rakastan omaa miestäni, olen tajunnut sen kaiken aikaa silti jossain mielini perukoilla, mutta en tiedä mitä vetoa tunnen tätä toista kohtaan.
Hetken aikaa tapailtiin silti vielä salaa, mutta nyt periaatteessa yhteisestä sopimuksesta sekin loppui.. Ja nyt olen rikki. Odotan miestäni kotiin, jos se helpottaa ja luultavasti asia unohtuu. Mutta on vaikea surra sellaista, mitä ei olisi saanut olla.
Joten tämän kaiken johdosta suosittelisin sulle ensin setvimään tilanteen miehesi kanssa. Aiotteko jatkaa? Haluatko jatkaa? Rakastako? Mitä kaipaat ja haet tällä suhteella? Voiko miehesi antaa sinulle saman?
Jos päädyt eroon miehesi kanssa, oletko valmis myös siihen, että toinenkin suhde saattaa lopahtaa? Syystä tai toisesta..
Mieti ensin kaikki juurta jaksain ja tee sitten joku päätös. Pidä omasi tai ota se toinen, mutta älä missään nimessä sekoita omaa ja muiden elämää jatkamalla molempia!