Niin elikkä sanokaapa oma mielipiteenne asiasta: Olemme seurustelleet jo useamman vuoden ja tyttöystäväni on puhunut haluavansa koiraa. En ole suostunut koiran hankkimiseen koska en pidä koirista ja kun olen tälläinen siisteysfriikki en tykkäisi sitä karvanmäärää.. Kuitenkin asiaan. Nyt sitten tyttöystäväni otti kovat panokset peliin ja sanoi, että hän ottaa sen koiran jokatapauksessa eli ei antanut minulle vaihtoehtoa. Sanoi vain että ei tule toimeen ilman koiraa.
Nyt kun menin 'pakotettuna' suostumaan tähän niin alan vasta ymmärtämään kuinka katalan tempun tyttöystäväni minulle teki. Ajatuksia mitä liikkuu mielessäni: "Merkitseekö koira tyttöystävälleni enemmän kuin minä", "Jääkö tämä tähän vai millä seuraavaksi kiristetään"...
Kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia tämä teissä herätti ja tekikö tyttöystäväni teistä väärin? Mitä itse olisit tehnyt tuossa tilanteessa?
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Nyt kun menin 'pakotettuna' suostumaan tähän niin alan vasta ymmärtämään kuinka katalan tempun tyttöystäväni minulle teki. Ajatuksia mitä liikkuu mielessäni: "Merkitseekö koira tyttöystävälleni enemmän kuin minä", "Jääkö tämä tähän vai millä seuraavaksi kiristetään"...
Kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia tämä teissä herätti ja tekikö tyttöystäväni teistä väärin? Mitä itse olisit tehnyt tuossa tilanteessa?
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suoraan, kumpi hänelle on tärkeämpi, sinä vai koira? Eiköhän se siitä ratkea ... Etkö voi vedota allergiaan tms.?
Tuskinpa se koira sinun edellesi menee, vaikka se olisikin tärkeä tyttöystävällesi. Ei hän sentään kirjoituksestasi päätellen ole ottamassa uutta miestä, vaan viattoman lemmikin..ja voithan sanoa hänelle, että jos hän ottaa koiran niin saa huolehtiakin siitä pääasiassa itse.
hyvässä ja tasapuolisessa parisuhteessa asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä eikä toista kiristetä. Koira sitoo moneksi vuotta ja luultavasti tulette tulevaisuudessa koirasta vielä riitelemään jos sinä et niistä pidä ja inhoat karvoja. Yksinasuessa voi tehdä mitä huvittaa mutta, kun huushollissa asuu muitakin, täytyy myös muut ottaa huomioon. Teet virheen jos suostut koiran ottamiseen, kun et sitä halua. Vaikka tyttöystäväsi hoitaisi koiran, et voi sitä vältellä vaan se tulee koskemaan sinunkin elämääsi. Etkä pääse helpolla suostuessasi koiran ottoon, ongelmia on kyllä luvassa.
Mieheni ex halusi ensin terrierin, sitten ajokoiran. Kumpaakaan ei viitsitty kouluttaa pätkän vertaa, riehuivat ympäriinsä miten huvitti ja söivät miehen kirjoja ym. Ex alkoi viihtyä yhä enemmän viihteellä, huorasi, ryyppäsi etc. ja mies hoiti hurtat. Että semmoinen peli. Myöhemmin mies joutui vielä (jo seurustellessaan minun kanssani) hoitamaan toisen koiran kenneliin valheen turvin ("löytyi tommonen tieltä"), ja toisellekin hänen olisi pitänyt keksiä paikka, kun exää ei enää koira kiinnostanut, kun pitikin ottaa kissoja vaihteeksi.
Itse olen kissaihminen, samoin mieheni. Mutta ainakin minä olisin valmis olemaan kissatta jos se ei miehelle sopisi. Enkä suostuisi olemaan jonkin eläimen lähellä, mistä en itse välitä. (Tällä hetkellä olen kissatta asunnon sopimattomuuden vuoksi.) Eläimiä pitää ajatella ensisijaisesti: mihin ne joutuvat? Tilanne missä niitä pidetään väkisin niitä haluamattoman lähellä saati VAIVOINA on aivan hullu.
tää on kyllä ihan kammottavaa. mä vaihtaisin *tytsyn* kyllä kissaan...