Lyhyesti:
Vaimo kärähti "jälkikäteen" reilu kuukausi sitten n. 4 kk kestäneestä sivusuhteestaan joka kuulemma päättyi jo kesällä. Suhteen laatu enempi fyysista laatua kuin henkistä, kuulemma.
Alkushokin jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mikä meidän tulevaisuus on. Eli päätimme jatkaa yhteistä taivalta koska kumpikin kaikesta huolimatta vielä välittää toisesta eikä me haluta hajoittaa perhettä tämän mokansa takia. Aviossa ollaan sentään oltu päälle 15-v, liitto ollut kaikinpuolin ok, siis viime aikoihin saakka.
Lupasin hänelle, etten enää palaa siihen aiheeseen koska tarkoitus on katsoa eteenpäin kuin taaksepäin meidän elämää. Nyt on vain niin, että aika-ajoin tulee synkkä olo pettämisensä takia, mieli mustenee ja tulee vahva epäilys, onko meidän jutusta enää kestävää jatko-osaa mahdollista saada aikaan. Mielessä vain pyörii näky, jossa vaimo on vieraan miehen kanssa harrastamassa you know what.
Se murhe ja paha mieli vain iskee päälle, ei sille voi mitään. Murheisena ollessa en yleensä ala keskustella tapahtuneesta, mutta toisinaan tulee lauottua jotain mitä ei välttämättä tarvitsisi sanoa. Tiedän että tämä ei vie asiaamme eteenpäin, mutta kun depressio iskee, ei siinä enää hallitse itseään, vaikka pitäisi.
Kysyn teiltä neuvoa, jotka olette olleet vastaavassa elämäntilanteessa: miten piinasta pääsisi lopullisesti eroon tai miten sitä edes voisi hallita? En haluaisi sortaa meidän uutta lupaavasti alkanutta elämää tämän takia.
Etukäteen kiitos neuvoista!
Vaimo kärähti "jälkikäteen" reilu kuukausi sitten n. 4 kk kestäneestä sivusuhteestaan joka kuulemma päättyi jo kesällä. Suhteen laatu enempi fyysista laatua kuin henkistä, kuulemma.
Alkushokin jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mikä meidän tulevaisuus on. Eli päätimme jatkaa yhteistä taivalta koska kumpikin kaikesta huolimatta vielä välittää toisesta eikä me haluta hajoittaa perhettä tämän mokansa takia. Aviossa ollaan sentään oltu päälle 15-v, liitto ollut kaikinpuolin ok, siis viime aikoihin saakka.
Lupasin hänelle, etten enää palaa siihen aiheeseen koska tarkoitus on katsoa eteenpäin kuin taaksepäin meidän elämää. Nyt on vain niin, että aika-ajoin tulee synkkä olo pettämisensä takia, mieli mustenee ja tulee vahva epäilys, onko meidän jutusta enää kestävää jatko-osaa mahdollista saada aikaan. Mielessä vain pyörii näky, jossa vaimo on vieraan miehen kanssa harrastamassa you know what.
Se murhe ja paha mieli vain iskee päälle, ei sille voi mitään. Murheisena ollessa en yleensä ala keskustella tapahtuneesta, mutta toisinaan tulee lauottua jotain mitä ei välttämättä tarvitsisi sanoa. Tiedän että tämä ei vie asiaamme eteenpäin, mutta kun depressio iskee, ei siinä enää hallitse itseään, vaikka pitäisi.
Kysyn teiltä neuvoa, jotka olette olleet vastaavassa elämäntilanteessa: miten piinasta pääsisi lopullisesti eroon tai miten sitä edes voisi hallita? En haluaisi sortaa meidän uutta lupaavasti alkanutta elämää tämän takia.
Etukäteen kiitos neuvoista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on täysi oikeus kokea vaimoasi kohtaan vihaa, pettymystä ja epäluuloa koska hän teki mitä teki. Enkä tiedä, onko näistä tunteista koskaan mahdollista päästä eroon.
Vaimoni petti minuakin, kun suhteemme oli jatkunut n. 5 vuotta. Se oli tietysti minulle järkytys ja harkitsin jo heti avioeroa, mutta jatkoimme kuitenkin yhdessä, koska meillä oli 1-vuotias lapsi. Alkujärkytyksen liennyttyä minulla oli sellainen tunne, että saattaisin pystyä antamaan anteeksi ja unohtamaan tapahtuneen. Mutta vaikka pystyinkin pettämisen hetkeksi unohtamaan, se palasi kummittelemaan aina kun meillä oli jotain muuta riitaa tai kriisinpoikasta. Ja vaikka aiemmin en ollut lainkaan mustasukkainen (jos en olisi ollut niin sinisilmäinen, vaimoni olisi tuskin pystynyt pitämään salasuhdetta), niin pettämisen jälkeen aloin epäillä kaikkia vaimoni liikkeitä. Jos hän vaikka tuli pari tuntia myöhässä töistä tai oli työmatkalla, olin koko ajan kuin tulisilla hiilillä. Samoin vaimoni kännykkään tulevat viestit epäilyttivät ja olisin halunnut tutkia niitä.
Kun perusluottamus on mennyttä, ei sitä saa enää koskaan takaisin. Itse jaksoin suhteessa lapsen takia vielä 4 vuotta, mutta ei se onnellista ja rakentavaa enää ollut.
Itsellä meni parivuotta kun tuli noita hetkiä. Nyt on kulunut neljävuotta vaimon toilauluista mutta eihän ne kokonaan koskaan unohdu. Olen kuitenkin kolmevuotta pitänyt ne mielikuvat vain omana tietonani, ja tätäpäivää eletään. Kun sinulla on noin lyhyt aika tapahtuneesta, niin varmaan tulee niitä purkauksiakin. Mutta mikäli asiat on loppuun käsitelty, niin ei auta vanhojen vatuloiminen. Kun ajatukset lähtee niille raiteille, niin se on sitten menoa mustaan synkkyyteen. Oman aikansa se meiltä jokaiselta vie, vaan kyllä aika siinä auttaa, ja on hyvä kääntää ne ajatukset siihen anteeksiannon projektiin, joka kestää myös oman aikansa, ja se vie lopulta voiton ja pahimman terän paskalta.
Olisi ehkä hyvä selittää tämä aikakysymys myös kumppanillesi, vaikka uutta yritystä elättekin.
Itse koin saman 4 vuotta sitten ollaan yhdessä oltu mutta luottamus on mennyt. Sitä vaan eletään joskus paremmin joskus huonommin.
Se että ei tiedä mitä vaimo on todella tehnyt ei koskaan selviä. Onko koko aika ollut pettämistä sitä en koskaan tiedä koska kaikki on luottamuksesta kiinni