No hei kaikille..
Olin tuossa kaksi kuukautta sitten
käymässä sairaan enoni luona etelässä
ja meille tuli hieman erimielisyyksiä ja
suutuin niin että lähdin ja en käynyt
siellä enää...Kuukausi sen jälkeen tuli tieto
että enoni on nukkunut pois.. (se sairasti leukemiaa) Tällä hetkellä olen niin vihainen itselleni kun en sopinut riitoja hänen kanssaan..
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta?
Olin tuossa kaksi kuukautta sitten
käymässä sairaan enoni luona etelässä
ja meille tuli hieman erimielisyyksiä ja
suutuin niin että lähdin ja en käynyt
siellä enää...Kuukausi sen jälkeen tuli tieto
että enoni on nukkunut pois.. (se sairasti leukemiaa) Tällä hetkellä olen niin vihainen itselleni kun en sopinut riitoja hänen kanssaan..
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
...miltä Sinusta tuntuu. Nimittäin oma siskoni kuoli kolme vuotta sitten syöpään, sairastettuaan vuosia. Välimme eivät olleet riitaisat, mutta ei aivan läheisetkään. Ensimmäisen ja viimeisen kerran kun tapasin hänet sairaalassa, päivää ennen kuolemaa, hän sanoi minulle heikolla äänellä: "Tulit käymään itsesi vuoksi". Jälkeenpäin olen ymmärtänyt tuon lauseen sisällön, ja olen hyvilläni että kävin edes kerran pitämässä kädestä kiinni. Olen myös miettinyt, mitä jos en olisi ehtinyt...
Tätä kautta ymmärrän tunteesi. Mutta älä ole ankara itsellesi. Pyri ajattelemaan vaikka niin, että jos olisit ehtinyt käydä vielä kerran, olisitte sopineet riitanne. Yksinkertaisesti aika vain loppui ennen seuraavaa tapaamista.
Riidat kuuluvat ihmissuhteisiin, se on normaalia. Eikä meidän kenenkään aikaamme täällä kukaan tiedä tarkalleen etukäteen.