..kun sovimme miehen kanssa, ettemme voi jatkaa näin? (mies, joka olisi antanut minulle taivaan, enkä huolinut) Syystä että minulla on oma perheeni..
Tarkoitan, että suhteemme kesti aika pitkään, ainakin henkisellä puolella, ei niinkään fyysisellä...
Mutta kuinka käsitellä suru, viha, pettymys ja kaikki se tunne nyt, kun ei pitäisi eikä saisi tuntea mitään?
Tarkoitan, että suhteemme kesti aika pitkään, ainakin henkisellä puolella, ei niinkään fyysisellä...
Mutta kuinka käsitellä suru, viha, pettymys ja kaikki se tunne nyt, kun ei pitäisi eikä saisi tuntea mitään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis ymmärsinkö oikein, että olet ollut ihastunut vieraaseen mieheen avioliittosi ulkopuolella? No, semmoista se elämä on.
Itselläni oli samanlainen juttu käynnissä viime keväänä: nyt ymmärrän, että se oli pelkkää huumaa ja hullaannusta oman puuduttavan arjen keskellä.
Nyt pidä suu supussa, kärsi muutama kuukausi, ja keskity ihastuksesi sijaan perheeseesi. Joo joo, on se vaikeaa, mutta palkitsevaa. Totta kai sua sattuu, mutta viimeinen vieraaseen osapuoleen ihastuja ei ole vieläkään syntynyt... Eli et ole ainoa.
Viisas päätös.
Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että suhteellemme pitää tehdä jotain.
Lupaan että en enää koskaan lipsahda vieraisiin naisiin, niitä on tosin ollut jonkin verran, keskityn perhe-elämän vaalimiseen.
-miehesi-
Miksei saisi tuntea mitään? Tottakai saa. Ihan niin kauan kuin on tarve tuntea! Tunteet (ns. negatiivisetkin) kertovat siitä, että olemme oikeasti olemassa.
..tekee täälläkin. Yritän unohtaa koko miehen. Elämä on turhaa ja merkityksetöntä. Taidan kuolla tälläisenä?
Ajattelin itkeä illalla kun kerrankin hiljaista ja omaa aikaa, mutta nyt olenkin täällä. Näiden tunteiden on vain annettava kuolla tai kadota, sillä näitä ei saisi olla edes olemassa.