Et uskalla kertoa

Uskallan mut arvaas mitä se sanoo! Kiusoittelee mua siitä kaverista ja kuitenki luultavasti mielessään pelkää et meille vois kehittyä jotain vakavampaaki.
Kaikkea en tietystikään kerro koska ei mieheni ymmärtäis mun ja kaverin juttuja eikä sitä et kuinka voi muidenkin molempaa sukupuolta olevien ajatukset synkata yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin puolisoiden kesken.
Ei se silti sitä tarkoita että pitäis vaihtaa kumppania mut ei noi miehet aina tajua.

Siitä on erikseen sovittava, jos toisen asioita alkaa levittelemään.

Miksi en uskaltaisi? Jos en ole tehnyt mielestäni mitään "väärää" häntä kohtaan,ei ole syytä huoleen.Miesystäviä on ja kaikki on sujunut hyvin.Jos ihastuisin toiseen,en usko,että sanoisin mitään.Toivoisin vain,että se ihastus menisi ohi.En ole koskaan joutunut sellaiseen tilanteeseen,joten vaikea kuvitella.

En ole kertonut miehelleni miespuolisista ystävistäni.Kyse ei ole siitä etten uskalla, vaan siitä että en halua.(Ei ole mitään salattavaa)Tähän reiluun 40-v ikään mennessä, voin sanoa että niitä miespuolisia ystäviä ei ole juurikaan ollut. Ystävystyminen miehen kanssa on muutenkin vaikeaa, tuntuvat juoksevan karkuun...;)

Tottakai kerron.
Mullakin on kaveri, joka nyt sattuun olemaan mies. Yhteistä meillä on se, että ollaan käytännössä samassa työpaikassa. Hän on siis aina välillä täällä. Miehenikin tuntee hänet ja juttua riittää, mutta minulla ja tällä kaverilla on kuitenkin ne ihan omatkin jutut.
Ei miestäni haittaa, vaikka lähden tämän ystäväni kanssa johonkin, mulla ei täälläpäin niin kauheasti kavereita ole. Ja mies on aina jossain, joten tuntisin itseni alistetuksi kotirouvaksi, jos en itse saisi lähteä mihinkään.

Jos miehesi kertoisi sinulle, että hänellä on hyvä ystävä, nainen, ja perään selittelisi, että "me ollaan vaan ystäviä" ?