Avioehto

Riippuu kai mistä ihmiset tulevat ja miten suhtautuvat omaisuuteensa. Minulla oli mies nyttemmin jo kuollut. Avioehtoa ei halunnut uuden eikä vanhan kanssa. Oli entinen vaimo, joka oli Ransalainen ja uusi joka oli Suomalainen. Ranskatar oman arvon tunteva nainen halusi viedä viimeistä penniä myöten. Saikin. Mies sanoi, kun eroon pääsee niin hyvä. Minä, joka kiristin penniä ja sanoin, että jokaisella pitää olla omat rahat. Ei halunnut. Oli onnellinen kun sai käyttöönä omista rahoistansa vähän viikon varalle. Tarina on tosi.

Minusta avioehto on hyvä tehdä, oli puoliso sitten ulkomaalainen tai suomalainen. Ei välttämättä tarvitse edes tehdä koko avio-oikeuden poissulkevaa avioehtoa, vaan vain esim. avioliittoa aikaisemman omaisuuden tai perinnön kattava avioehto. Avioehto ei mielestäni näytä epäluottamusta yms. toista kohtaan. Se on vain varasuunnitelma tilanteeseen, jossa elämä on ajautunut tiettyyn pisteeseen. Tulevaisuuden kulusta kun ei koskaan tiedä, vaikka miten luottaisi siihen kumppaniinsa. Ei siinä ole mitään häpeilemistä, se on vain varallisuutta koskeva sopimus muiden joukossa.

Itselleni oli jo vuosia ennen mieheni tapaamista selvä, että avioehto tehdään, oli mies sitten kuka tahansa. Lopulta meillä se tehtiin pääasiassa jo tulleiden ja tulevaisuudessa tulevien perintöjen varalta, sekä tietysti jo ansaitsemamme omaisuuden varalle. Olimme molemmat suht nuoria opiskelijoita, mutta kuitenkin perintöä ja aikaisempaa omaisuutta oli jo molemmilla. Emmekä edes avioituneet UVI:n tai kenenkään muun painostuksesta, vaan omasta vakaasta tahdostamme parin vuoden seurustelun jälkeen.

Mies ei ollut avioehdosta millänsäkään. Hänen maassaan se ei ole yleinen, mutta ymmärsi varmaan että minulle asia oli tärkeä. Ei sillä, että mieheni olisi jotenkin epäluotettava tai edes omaisi minua vähemmän omaisuutta. Minusta se avioehto nyt vaan on useimmissa tapauksissa järkevää tehdä.

Olimme nuoria tavatessamme ja kumpikin jokseenkin varattomia, joten varallisuuden vuoksi avioehto ei ollut tarpeellinen. Minun sukuni ei ole kuitenkaan mitään tyhjätaskuja, joten mahdollinen suvun perinnön siirtyminen miehelleni estettiin avioehdolla. Mieheni ymmärsi asian, eikä "pistänyt hanttiin".

Tiedänpä tapauksen, jossa suomalaismiehellä meni thaivaimonsa kanssa sukset ristiin ja vaimo vaihtoi maisemaa. Avioehtoa heillä ei ollut, mutta vaimo ei halunnut ottaa mitään mukaansa, koska se olisi käynyt hänen "ylpeydelle".

Mutta suosittelen silti avioehtoa.

Mieheni ei vaatinut avioehtoa avioituessamme, vaikka hänellä varallisuutta on paljon enemmän kuin minulla. Minun puolelta sukuni on tehnyt aviopuolison ulos sulkevan testamentin perintöäni silmälläpitäen (tämä tehtiin jo silloin kun olin kihloissa suomalaisen miehen kanssa)

Avioehtoa vaadin minä, sillä minusta se oli reilua hänen ollessa varakkaampi kuin minä.