ollaan seurusteltu poikakaverin kanssa melkein kolme vuotta.
tiesin jo seurustelumme alussa että hän on vähän sellainen naistenmies. lirkeuttelija flirtaaja jne. hän on mies jonka kanssa nainen tietää ettei "ystävyys" koskaan ole pelkkää ystävyyttä vaan aina on sähköä ilmassa.
tästä huolimatta vaikka vannoin etten ikinä alkaisi seurustelemaan hänen kanssaan huomaan saattaneeni intseni tähän tilanteeseen.
viime keväänä sain hänet kiinni tilanteeesta jossa hän oli uskotellut naisille netissä että on juuri eronnut ja haki näin sympatiaa naisilta. nämä vannoivat hänelle ikuista rakkautta. mies kuitenkin väitii että ei halunnut heistä mitään sen kummempa. miksi kuitenkin kiusata muita ihmisiä jos ei halua heistä mitään?!
mutta me molemmat olemme vielä nuoria ja elämä vie mennessään. niin kävi nytkin. poikaystävä sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta välimatkaa 300km. hän muuttaa jyväskylään tammikuun alussa.
itse olen käynyt lukion ja opiskelen nyt liiketalousinstituutissa iltapuolella. ongelma onkin että haluamani taloushallinnon ohjelma ei mene täällä iltapuolella vaan päiväpuolella. mutta poikaystäväni opiskelupaikkanunnalla menisi iltapuolellakin.
itse olisin ollut enemmän kuin valmis muuttamaan hänen mukanaan,ja koulun puolesta tämä onnistuisi helposti, mutta mies haluaa toisin. hän haluaa jatkaa etäsuhteena ja muuttaa yhteen vasta kun kouluni on käyty.eli 2007 syksyllä. ihmettelen vain miksi hän aluksi ilmoitti koko kotiporukoilleni että minä olen tervetullut muuttamaan hänen kanssaan jyväskyään. mutta nyt peruu sanojaa vedoten koulun käyntiini joka onnistuisi paremmin siellä kuin täällä.
tästä ollaan tapeltu nyt kolme päivää ja eilen hän sitten ilmoitti että ei ole valmis kanssani vakavaan suhteeseen (vaikka ollaan tavallaan asuttu yhdessä jo 2 vuotta avoparina!) eikä halua mennä vielä kihloihin eikä naimisiin koskaan.vaikkain rakastaa minua ja minä häntä. itse en taas halua vielä mennä kihloihin tai naimisiin mutta olen hyväksynyt sen tosi asian että näin tulee vielä käymään jossakin vaiheessa tulevaisuuttani, enkä aiokaan kieltää sitä.voi olla että kun päiväni ovat luetut vanhuudessa huomaan muistelleeni elämääni ja neljää aviomiestäni ;) naimisiin meno ei ole minulle ikuista, vaan se on puhtaasti perheyritys.se että sitoutuu toiseeen ja kunnioittaa tätä ja tämän toiveita niin sen voi tehdä ilman sormuksiakin.
kommentteja kiitos! :)
tiesin jo seurustelumme alussa että hän on vähän sellainen naistenmies. lirkeuttelija flirtaaja jne. hän on mies jonka kanssa nainen tietää ettei "ystävyys" koskaan ole pelkkää ystävyyttä vaan aina on sähköä ilmassa.
tästä huolimatta vaikka vannoin etten ikinä alkaisi seurustelemaan hänen kanssaan huomaan saattaneeni intseni tähän tilanteeseen.
viime keväänä sain hänet kiinni tilanteeesta jossa hän oli uskotellut naisille netissä että on juuri eronnut ja haki näin sympatiaa naisilta. nämä vannoivat hänelle ikuista rakkautta. mies kuitenkin väitii että ei halunnut heistä mitään sen kummempa. miksi kuitenkin kiusata muita ihmisiä jos ei halua heistä mitään?!
mutta me molemmat olemme vielä nuoria ja elämä vie mennessään. niin kävi nytkin. poikaystävä sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta välimatkaa 300km. hän muuttaa jyväskylään tammikuun alussa.
itse olen käynyt lukion ja opiskelen nyt liiketalousinstituutissa iltapuolella. ongelma onkin että haluamani taloushallinnon ohjelma ei mene täällä iltapuolella vaan päiväpuolella. mutta poikaystäväni opiskelupaikkanunnalla menisi iltapuolellakin.
itse olisin ollut enemmän kuin valmis muuttamaan hänen mukanaan,ja koulun puolesta tämä onnistuisi helposti, mutta mies haluaa toisin. hän haluaa jatkaa etäsuhteena ja muuttaa yhteen vasta kun kouluni on käyty.eli 2007 syksyllä. ihmettelen vain miksi hän aluksi ilmoitti koko kotiporukoilleni että minä olen tervetullut muuttamaan hänen kanssaan jyväskyään. mutta nyt peruu sanojaa vedoten koulun käyntiini joka onnistuisi paremmin siellä kuin täällä.
tästä ollaan tapeltu nyt kolme päivää ja eilen hän sitten ilmoitti että ei ole valmis kanssani vakavaan suhteeseen (vaikka ollaan tavallaan asuttu yhdessä jo 2 vuotta avoparina!) eikä halua mennä vielä kihloihin eikä naimisiin koskaan.vaikkain rakastaa minua ja minä häntä. itse en taas halua vielä mennä kihloihin tai naimisiin mutta olen hyväksynyt sen tosi asian että näin tulee vielä käymään jossakin vaiheessa tulevaisuuttani, enkä aiokaan kieltää sitä.voi olla että kun päiväni ovat luetut vanhuudessa huomaan muistelleeni elämääni ja neljää aviomiestäni ;) naimisiin meno ei ole minulle ikuista, vaan se on puhtaasti perheyritys.se että sitoutuu toiseeen ja kunnioittaa tätä ja tämän toiveita niin sen voi tehdä ilman sormuksiakin.
kommentteja kiitos! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä sinun pitäisi kuunnella poikaystävääsi. Jos hän sanoo, ettei ole valmis kanssasi vakavaan suhteeseen, niin sitten ei varmaan ole, ja sinun pitää kunnioittaa sitä. Vittumainen tilanne, mutta minkäs teet. Et varmaan halua olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halua olla suhteessa sinun kanssasi. Mun on henkilökohtaisesti vaikeaa ymmärtää sellaista rakkautta, joka on olemassa vain silloin kuin molempia osapuolia sattuu huvittamaan, mutta kukin taaplaa tyylillään...
Ja opiskelutilanteeseesi liittyen. Sinuna muuttaisin vaikka yksikseni sellaiseen kaupunkiin, jossa opiskelua on tarjolla sellaisessa muodossa jossa haluat opiskella. Mikä estää sua vaihtamasta vaikka Jyväskylään opiskelemaan ja kyllähän sä pystyt asumaan siellä yksiksesikin. Uusi paikka, uudet haasteet, uudet naamat voivat vaikka tuoda lisää elämää elämään, jos pitkässä suhteessa tökkii. Kuulostaa vähän siltä, että poikaystäväsi pitää itsestäänselvyytenä, että sinä odottelet häntä kiltisti kotona sen ajan kun hän käy vähän hummailemassa. Tilanne lakkaa ehkä olemasta niin turvallinen hänelle, jos osoitat oman elämän merkkejä.
tuossa voit olla ihan oikeessa! luulenpa tosiaan että hän luulee minun odottavan täällä kiltisti kotona kädet ristissä häntä odottelemassa.
mutta miksi ihmeessä hän ei halua erota vaikka minä sitä ensiksi ehdotin. hän oli niin sitä vastaan ja ihmetteli miksi en voisi olla hänen kanssaan etäsuhteessa. noh. syyhän on se että olen ollut 8kk kestävässä etäsuhteessa ja tiedän mitä helvettiä se on! voin sanoa että tunnen itseni niin hyvin että voin jo sanoa tässä vaiheessa että se ei tulisi ikinä toimimaan osaltani nimimerkillä kokemusta on!
"viime keväänä sain hänet kiinni tilanteeesta jossa hän oli uskotellut naisille netissä että on juuri eronnut ja haki näin sympatiaa naisilta. nämä vannoivat hänelle ikuista rakkautta. mies kuitenkin väitii että ei halunnut heistä mitään sen kummempa"
Kyllä tässä vaiheessa viimeistään pitäisi hälytyskellot soida!! Ei taida jätkä ottaa lainkaan vakavasti teidän suhdetta kun tuollaisia puuhailee. Ja se että hän haluaa kaikenlisäksi jatkaa etäsuhteessa, vaikka olisit valmis muuttamaan sinne, niin pistää kyllä miettimään. Ei millään pahalla, mutta kuulostaa vähän siltä, että taitaa olla jätkällä muut naiset mielessä ja pitää sinua "varalla", jos muut suhteet lakkaa toimimasta. Näin miesnäkökulmasta katsottuna poikakaveristasi sai todella epäluotettavan kuvan....
huhhuh,en kattelis päivääkään
Koska hänellä on niitä naisia siellä missä nyt asuu.Ehkei ole sinusta enää niin kiinnostunut.
olen kelaillut tätä juttua läpi vaikka kuinka, ja olen miettinyt sitäkin että jos hänellä on jo tyttö siellä odottamassa... mutta sitten suutun itseeni ja "vainoharhaisuuteeni". kunpa ihmiset olisivat rehellisiä... kunpa hänkin olisi. jos asia on niin että hän ei halua olla kanssani niin SANOISI SEN! eikä piinaisi minuna tällä "eletään päivä kerrallaan"
olen niin vihainen ja surullinen ja samalla pettynyt sekä itseeni että häneen. vihaan itseäni sen takia että annoin luvan rakastua itselleni tuollaiseen lurjukseen!
nyt on suhde pistetty poikki ja yritetään jatkaa eteenpäin. paska fiilis on ja aika hyväksikin käytetty olo. vaikeaa se oli mutta ikävä kyllä tähän ei kuole.
Eipä sulla tainnut olla vaihtoehtoja? Kyllä itseään voi kiduttaa, mutta joskus raja vaan tulee vastaan.
ei ollut vaihtoehtoja ei. ja jos toinen vielä ilmoittaa ettei 2,5 vuoden seurustelun jälkeen halua olla sun kanssa vakavassa suhteessa niin kai sen nyt ymmärtää niin että hän voi kyllä olla mun kanssa mutta ei halua menettää mahdollisuuksiaan siellä. uusi kaupunki uudet naiset!!!!
paska mies kaiken kaikkiaan...... abortinkin sain tehdä yksin eikä mieheltä kesällä tullu mitään apua. se vaan sano et hoida homma. joskus iltaisinkin kun itskin niin hän vain käänsi selkänsä mulle ja sano et lopeta tuo. olisi varmaan viimeistään tuolloin pitänyt pistää poikki.
olen koko syksyn ollut niin masentunut ja varmaan siksikin tää suhteen poikki laitto on venynyt.
olo on kuitenkin nyt helpottunut vaikka koskee niin saatanasti!
Moi!
Toivon sinulle paljon voimia ja toivottavasti pääset pian yli masennuksestakin.
Minulla itselläni on myös se tilanne, että mies ns. ahdistuu sitoutumispuheista, vaikka muuten on tosi ihana. Me olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 4 vuotta... Oma biologinen kelloni alkaa tikittää pikku hiljaa, joten jos asenne ei muutu lähiaikoina, joutunen minäkin tekemään saman kipeän ratkaisun kuin sinä. Ahdistaa jo ajatuskin, mutta enhän voi jatkaa seurustelua miehen kanssa, jolla on aivan erit tulevaisuuden suunnitelmat kuin minulla.
itsekin olen vielä nuori eikä tarvitse miettiä tuota biologista kelloa mutta jos olisin samassa tilanteessa kuin sinä niin laittaisin suhteen poikki ja etsisin miehen joka haluaa situotuta ja hankkia niitä lapsia. voimia sinulle!!1 ja teille kaikille muillekkin!
Jeps, tahdon uskoa siihen! itellä meni kans poikki syksyn alussa, ja vieläkin kaivelee. Kaikki sekaisin, vaikka asunkin tässä ihanassa "uusien mahdollisuuksien" Jyväskylässä!Mutta kevät tulee, ja elämä menee eteenpäin pikkuhiljaa. Päivä kerrallaan! Pian kaamos kääntyy, ja kenties meidänkin elämässä voi alkaa uusi, vähemmän ahdistava sivu. On ehkä parempi olla yksin kuin kärsiä toisen sydämmettömyyttä ja kylmyyttää, vaikka rakastaisi kuinka. Ei saa antaa tuhota sellaisella itseään!
Jumalan siunausta ja voimia