saapi jotkut kutkut huomenissa.
ah kauppiaitten onnea.
ah kauppiaitten onnea.
veronpalautukset
tukkusutija
10743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minun aarteeni ei valita
Kirjoittanut: sukututkija, 25.4.2004 klo 23.46
Ihmettelee vain. Kun istuskelen päätteen vierellä ja pudottelen sanoja langoille.
Hän kysyy, kenelle minä kirjoitan. Kun vastaan, etten tiedä, enkä välitä tietääkään, hän kohottelee merkitsevästi kulmiaan. "Aha, ja mitä mieltä siinä sitten on." Vastaan "ei mitään."
Ja taasen merkitsevä kulmien kohotus. "Sinä siis kirjoitat ilman mieltä, etkä tiedä kenelle kirjoitat?" Vastaan "kyllä." Hän katsoo pitkään ja koputtaa otsaansa, kohottaa merkitsevästi kulmakarvojaan.
Hän kysyy "tietääkö hän, jolle kirjoitat, kuka kirjoittaa?" Vastaan "ei tiedä." Hän katsoo pitkään, mutta ei kohota merkitsevästi kulmakarvojaan.
Hän kysyy "mitä sinä kirjoitat?" Näytän ylpeänä kopiot kaikesta palstalle työntämästäni tekstistä. Hän katsoo minua hyvin pitkään ja kohottaa taas merkitsevästi kulmakarvojaan ja sanoo "on hyvä, ettei hän, jolle kirjoitat, tiedä kuka kirjoittaa."
Sitten hän kysyy "kestääkö tauti pitkäänkin?" Vastaan "en tiedä, mutta sitä on paljon liikeellä."
edellenkin paikkansa.
helmistä tiedä, vaan aina on akka kohallaan.
Tuo on yksi tukkiksen helmiä.
"" chatista täitä
Kirjoittanut: sukututkija, 6.5.2004 klo 22.12
Kun kerran chattaajat on moneen kertaan todistttu rumiksi, lihaviksi, laiskoiksi, eronneiksi, seuraa ja seksiä hinkuaviksi, masentuneiksi ja tietysti reaalimaailmasta kaikonneiksi mänteiksi, niin listaanhan voitaisiin jatkaa esittämällä samantasoisia yhtä idioottimaisia väitteitä.
Sain privasta satiaiset, yleltä täitä. Kaappiparini masennus johti minutkin joron jäljille. Polvissa on rupia, tukka lähtee. Viime viikolla tuli julkisivulautakunnalta kielto kulkea kaupungilla valoisana aikana, keskutelukumppanini oli tartuttanut minuun skoljoosikampuran ja naamavisvan yhdistelmän. Kolmas istutti minuun kertarysäyksellä menopaussin, neljäs niisti nenänsä rinnuksiini. Ja kaikki chatissa kaikki.
Tässä olisi kehittelykehys, josta voi jatkaa näitäkin typeryyksiä. ""
..*nauraa* siis tautisen" hyvä teksti.
---oiskohan tuo tukkis näitä hjuumormiehii-----?
eräänä aamuna
Kirjoittanut: sukututkija, 14.5.2004 klo 13.54
Se puikahti jälleen makuuhuoneen verhonraosta pikkuilkimys, aamun ensimmäinen auringonsäde. Hyppäsi tyynylleni, kutitteli nenääni ja iski kiilansa ripsieni väliin. Ei lähtenyt lentoon käden käskystä kuten kärpänen, vaan porautui läpi luomien verkkokalvolle.
”Herätys hapannaama, ylös ulos unikeko, ”tuntui se huutelevan läpi unen sammuttaman tajunnan. ”On aamu!” Sukututkijan silmä aukeni, pikainen havainto tutusta ympäristöstä rauhoitti, ja elämänkumppanin unisen hengityksen tuhina verrytti suupielet hymyyn. Joku toinen oli paikalla myös heti.
Herkkävaistoinen epeli, sekarotuinen toriseisoja Paavo tökkäsi kylmän kuononsa lähietäisyydelle vaatien kaiken huomion maailmassa. Varovasti tassutellen siirryin sängyn syleilystä kera karvaisen ystäväni pirtin puolelle aamuisen appeen puuhasteluun. Se oli sielläkin auringonsäde. Ei enää pikkuinen, ei ilkimys eikä yksin. Monikossa se oli maalannut hirsisen seinän, lattialankut ja pöydän pinnan. Odotteli kellon siirtymää, ajankulkua, että pääsisi vaihtamaan paikkaa, valtaamaan uusia alueita.
Siinä rauhassa, omituinen onnen hyrinä päässä soiden, avatun kahvipurkin aromin huumassa heräsin yhteen tämän kevään kauneimmista aamuista. Eivät estäneet ikkunalasit, eivät tuplaovet eivätkä hirsiset seinät ulkopuolisen elämän ääntä. Ne olivat saapuneet, reviireistään ahnaasti kamppailevat siivekkäät muuttolaiset. Kisasivat kiivaasti keskenään ja vakiasukkaiden kera olemassa olonsa oikeudesta.
Tämä täytyi kokea lähempää, lujempaa, kuin sisältä, joten ulos. Askelsin ovesta pihan keskelle. Pilvettömällä taivaalla idän ja etelän välillä leimusi aurinko täyttäen säteillään maailmani. Ympärilläni kymmenien lintujen, lajin jatkuvuutta vaativien äänien inferno loi tilanteeseen luonnon oman todellisen teatterin lumon.
Nyt minäkin kyynikko osasin ajatella vuodenajan vaihtuneen, valon voittaneen.
Mukavaa kun saa työllistää edes jonkun hyllyntäyttäjän :) Laittaisin muuten setelit patjan alle, mutta kun siitä tulee niin kauhea knööli... niinno joo.. käskikö kukaan ottaa niitä kolikoina :/
Ja niin kuin muut jo kehui, mukavia kirjoituksia sulla. On ilo lukea :)
156,52 saa verottaja multa.
Kun tammik. -06 maksan verokarhun laskun, 205€ jää tilistä jäljelle.
Löytyi "lieventäviä asianhaaroja" ilman niitä vero olis ollut 2-3x
Vaan eipä onnistanut kauppiaita. Ihan vaan maksoin sähkön tasauslaskun karhun niillä palautuksilla.
Niinhän siinä taas kävi, että sutta kun juoksi pakoon, niin karhu tuli vastaan.