Joo, täällä taas yksi surullisen kuuluisa armeija-ajan kärsimä tyttöystävä valittamasssa ikäväänsä...mä tosiaan teen sen sillä erotuksella, et puhun faktaa et kuinka epäoikeudenmukeinen paikka se tosiasiassa on, vaikka peräänkuuluuttaa rehtiyttä ja muita "mahtavia" arvoja! Joten väheksymisen sijasta toivoisin saavani asiallisia kommentteja aja apuja kanssasisarilta tai saman kokeneilta inttipojilta.
Siispä asiaan. Miten on mahdollista että poikaystäväni hakema/anoma kuntoisuusloma evätään jo toistamiseen vaikka hänellä oli vielä varsin hyvin perusteet sen pitämiseen! Loma joka on muutenkin törkeän lyhyt hänen tullessa myöhään pe iltana ja lähtiessä su-iltapäivällä olisi tosiaan paikallaan edes yhden päivän pidennys! Varsinkin kun se päivä on itse ansaittu! Mitä järkeä koko kuntoisuuslomissa on, jos niiden läpisaaminen on noin kovan takana?!? Ymmärrän sen, että kaikki eivät voi aina olla lomilla, mutta kuka valvoo, että nämä lomat myönnetään TASAPUOLISESTI?! JOS joku saa lähes aina läpi, toiset taas ei. ILman mitään sen kumempia perusteluja, koska armeijassa on armeijan lait ja mitään ei tarvitse perustella! Kun mitään muuta elämää ei saa olla kuin se vankila! Tiedän, et tekstini on tunnepitoista ja voi jostakin pikkusieluisesta vaikuttaa turhalta paatokselta, mutta pliis, älä arvostele asiaa jota et itse ole kokenut. Epäoikeudenmukaisuus on sieltä ja syvältä, muuallakin kuin intissä, mutta tässä tapauksessa erityisesti siellä!!!
Pyydän siis neuvoja tilanteeseen: miten suhtautua? Voiko asialle tod. tehdä mitään vai pitääkö kaikki niellä kiltisti??
Lisätietona vielä et urhoni on tällä hetkellä AUK:issa Pohjoisen päässä ja tätä pitäis vielä jaksaa ja kestää ens heinäkuuhuun saakka. Dear lord...
Helvetillinen armeija!
37
13590
Vastaukset
- solttu
Tämä kuuluu armeijan luonteenkasvatusvaiheen osaan; 'mukavuuden halun karsiminen'.
Tämä tekisi hyvää itse kullekkin. - armeija on perseestä
liity asiaan, mutta siinä olet oikeassa, että armeija on kyllä täysin paska paikka josta "oikeat arvot" on kaukana...naurettavaa pelleilyä koko touhu! Sun poikaystävän olis kannattanu mennä sivariin...en tiedä onko mahdollista vaihtaa keskenkaiken. Sehän on monta kertaa nähty, että armeijan toiminta on kaukana oikeudenmukaisuudesta ja järjen käytöstä, enkä yhtään ihmettele jos niitä ansaittuja lomia ei myönnetä. Että pitääkin nykypäivänä ihmisiä kiusata armeijalla...minkä ihmeen takia?? Jos Venäjä tahtoo vallata Suomen, niin se on aivan yksi ja sama onko suomella armeijaa vai ei...se ei niitä paljoa pidättele! Sori vaan, meni vähän aiheesta ohi...toivottavasti saatte sen loman järjestettyä.
- Lähes gona pappa
Meille on Sodankylän 3jkssa sanottu että lomia ei kannata anoa kun ei myönnetä. Älä huoli, kunhan sulhosi pääsee joukkotuotantoyksikköön, alkaa lomiakin tulemaan ihan mukavasti.
Terveisin tuleva Alik/Kers J, mortit hajoaa TJ218 --> KAZAAA! - Kotiutunut varusMIES
Heh heh, voin kertoa että alkuaikoina (esim juuri AUKissa) lomia myönnetään pitkin hampain kun on muka niiiin tärkeää koulutusta viikonloppuisin (lähinnä jotain jalkapallon potkimista ja aseiden kiillotusta).
Kunhan AUK on ohi, niin loppuaikana noita lomia kyllä myönnetään sitten jos vaan jaksaa hakea (ja jos on noita kuntoisuuslomia myönnettynä).- Ihme ja kumma
Niin, se vaan et sulhon AUK on loppupäässä ja sillä on tyyliin 3 kuntsaria vielä anomatta/pitämättä. Ihmettelenkin just sitä, et mitä hiton järkee on sit yrittää huhkia niiden eteen, kun niitä kerran ei voi edes pitää/saa läpi! Joskushan ne on saatava pitää...!!! Mietin vaan just et miten tää homma tosiaan käytännössä menee, heittääkö ne arpaa siitä et ketkä milläkin kerralla saa lomat läpi vai vaikuttaako kenties pärstäkerroin?! Et se siitä tasa-arvoisuudesta...
Just se kans niin potuttaa et nyt se seuraavan kerran pääsee lomille vasta jouluksi (uusi vuosi ilmeisesti kiinni!) ja päivästä ei edes vielä varmuutta. AUK loppuu ilmeisesti jouluun ja se palaa sinne lähtökasarmilleen ja tammikuussahan tulee sit uudet alokkaat.
Tuntuu myös siltä et näillä varuskunnilla ja niiden käytännöillä on myös eroja...oma sotilaani ollut pohjoisen varuskunnissa sekä peruskoulutusjakson että AUKin, ja kuulemani mukaan meno ja kuri on siellä kovempaa kuin etelässä. Oman kokemukseni mukaan voin ainakin tämän allekirjoittaa. Meillä välimatkaa muutenkin satoja kilometrejä, joten junallakin matkaa vkl-lomille sellaiset snadit 7 tuntia. Eli sekin vaihtoehto poissuljettu et vois paljo käydä iltalomilla morjestamassa. Nämä harvat lomat on ainoita mahdollisuuksia ja niihin on tyytyminen.
Eli Suomen armeija ja parisuhde eivät tosiaan kulje käsi kädessa, sen oon nyt kyllä saanut kantapään kautta oppia. Mutta pakkohan se on yrittää jaksaa ja toista tukee, jos rakkautta on. On tämä ainakin eräänlainen koetinkivi suhteelle ja mittaa sitä sitoutumista...pitäis kai muistaa, ettei se elämä tähän kaadu. Ei se tätä kuitenkaan yhtään sen helpommaks tee... - Jaakko
Ihme ja kumma kirjoitti:
Niin, se vaan et sulhon AUK on loppupäässä ja sillä on tyyliin 3 kuntsaria vielä anomatta/pitämättä. Ihmettelenkin just sitä, et mitä hiton järkee on sit yrittää huhkia niiden eteen, kun niitä kerran ei voi edes pitää/saa läpi! Joskushan ne on saatava pitää...!!! Mietin vaan just et miten tää homma tosiaan käytännössä menee, heittääkö ne arpaa siitä et ketkä milläkin kerralla saa lomat läpi vai vaikuttaako kenties pärstäkerroin?! Et se siitä tasa-arvoisuudesta...
Just se kans niin potuttaa et nyt se seuraavan kerran pääsee lomille vasta jouluksi (uusi vuosi ilmeisesti kiinni!) ja päivästä ei edes vielä varmuutta. AUK loppuu ilmeisesti jouluun ja se palaa sinne lähtökasarmilleen ja tammikuussahan tulee sit uudet alokkaat.
Tuntuu myös siltä et näillä varuskunnilla ja niiden käytännöillä on myös eroja...oma sotilaani ollut pohjoisen varuskunnissa sekä peruskoulutusjakson että AUKin, ja kuulemani mukaan meno ja kuri on siellä kovempaa kuin etelässä. Oman kokemukseni mukaan voin ainakin tämän allekirjoittaa. Meillä välimatkaa muutenkin satoja kilometrejä, joten junallakin matkaa vkl-lomille sellaiset snadit 7 tuntia. Eli sekin vaihtoehto poissuljettu et vois paljo käydä iltalomilla morjestamassa. Nämä harvat lomat on ainoita mahdollisuuksia ja niihin on tyytyminen.
Eli Suomen armeija ja parisuhde eivät tosiaan kulje käsi kädessa, sen oon nyt kyllä saanut kantapään kautta oppia. Mutta pakkohan se on yrittää jaksaa ja toista tukee, jos rakkautta on. On tämä ainakin eräänlainen koetinkivi suhteelle ja mittaa sitä sitoutumista...pitäis kai muistaa, ettei se elämä tähän kaadu. Ei se tätä kuitenkaan yhtään sen helpommaks tee...Olin armeijassa 3 viikkoa en tykännyt hikoilusta lähdin pois. Kesällä menin Lapinjärven sivarikeskukseen kuukauden koulutus jaksolle. Aamulla oli raskasta vääntäytyä yliopistomaisterisivarin pitämälle luonnolle sivarin kärsimyksistä Suomessa. No kyllä sen kesti kun muisti että neljän jälkeen pääsi suorittamaan maanpuolustus velvollisuuttaan: http://www.sivarikeskus.fi/images/vokt9_03/Vokt009.jpg. Kuukauden koulutusjaksosta viimeinen viikko oli kuntouisuuslomia. Vikalla viikolla tuntui että oli saavuttanut jotain.Kotona oli kiva kertoa Äidille sivarin urotöistä. http://www.sivarikeskus.fi/images/kuvagalleria/biljardi.jpg
- Asiasta huvittunut
Ei AUK:sta tietenkään saa lomaa, ellei ole todella päteviä perusteita. Ja mikään tyttöystävä ei ole pätevä peruste. Ja niin sen pitääkin olla, se on siellä oppimassa ja tekemässä hommia. Ei lorvimassa ja lomailemassa.
Sitten kun AUK ja uusien köpöjen P-kausi on ohi, ei johtajilla ole juurikaan mitään hommia enää. Lomiaan saa pidellä melkeinpä milloin haluaa, kunhan leirille vaivautuu tulemaan. - TSEMPPIÄ!
... inttiaikana itsekseni "army kills the love we try so hard to keep" (alkuperäinen Hanoi Rocks "Money kills the..."). Oli rankka kokemus suhteen suhteen silloin koko retki!
- kulje
suomen vankilakaan käsikädessä suhteen kanssa. Kyllä mä tässä vaiheessa kaipaan kovasti armeija-aikoja. Sillon aikanaan se tuntu raskaalta, mutta ei armeija mikään vankila ole. Jaksamista ja pikaista ajankulua sinne.
- Armeijan käynyt(ja seurusteli)
Kyllä te nykyajan pennut olette yksiä kermaperseitä.On se NIIN hirveän kauheaa kun kaikki ei mene tasapuolisesti ja ei saa kaikkea juuri niinkuin itse haluaa.Kasvakaa saatana!Jos suhde(ja yleensäkin ihminen) ei kestä vajaan vuoden harvempaa tapailua niin kannattaa etsiä joku jonka persettä saa nuolla 12h/vrk ja 365vrk/vuosi.
Voi helvetti että risoo nuo valitukset.Ja siellä armeijassa kun vielä käsketään ja komennetaan.Hellanlettas sentään.Sehän on suorastaan ihmisarvoa alentavaa!Kotona kurittomasti haahuilleet pennut valittavat moisesta pikkuseikasta.
Ja ne kuntsarit tulee kyllä käytettyä jos itse niin haluaa.Ja jos nyt 1,2 tai muutama kuntsari jääkin käyttämättä niin SO WHAT?!?Kyllä työelämässäkin tulee vastaan tilanteita että joku lomapäivä saattaa jäädä viettämättä.Itketkö sitten samalla tavalla?
Vielä kerran: KASVAKAA AIKUISEKSI JA OPETELKAA OTTAMAAN PIENET EPÄOIKEUDENMUKAISUUDET VASTAAN!!!
Sanotaan että "elämä on", mutta se ei ole!Ainakaan oikeudenmukainen...- wspklöd
No oothan sä "Armeija käynyt" sitte kova jätkä kun et valita. Oon sen ittekin käyny enkä koskaan valittanu. Sen lisäks oonpa vielä aika nuori. Eikös se sun logiikan mukaan oo vähän ristiriitasta, mehän ollaan kaikki niitä "kermaperseitä"? Älä saatana auo sitä naamaas enää, jos sulla ei mitään järkevää sanottavaa ole.
- vladzivski
Kaikki suomalaiset on kermaperseitä.
Venäjällä varusmies lähetetään jonnekin huitsin Uzurstanin aavikolle, 7000 km tyttöystävästä itään. Lomia ei saa! Mutta turpaan saa kyllä säännöllisesti.
Että turha on suomalaisen luxusvaruspojan valittaa! - ukko ukkonen
vladzivski kirjoitti:
Kaikki suomalaiset on kermaperseitä.
Venäjällä varusmies lähetetään jonnekin huitsin Uzurstanin aavikolle, 7000 km tyttöystävästä itään. Lomia ei saa! Mutta turpaan saa kyllä säännöllisesti.
Että turha on suomalaisen luxusvaruspojan valittaa!Ei täällä ainakaan ykskään luxusvaruspoika oo valittanu.
- VOI EI
VOI EI, SIIS MIKÄ MIESTEN MIES
- Niin Mitä Sitten
vladzivski kirjoitti:
Kaikki suomalaiset on kermaperseitä.
Venäjällä varusmies lähetetään jonnekin huitsin Uzurstanin aavikolle, 7000 km tyttöystävästä itään. Lomia ei saa! Mutta turpaan saa kyllä säännöllisesti.
Että turha on suomalaisen luxusvaruspojan valittaa!Niin.. mitä helvetti sitten sillä on tekemistä Suomen kanssa!? Onnea muuten suomi 6.12.
- "kermaperse"
Arvasin ja osasin odottaa tälläisiakin vastauksia, joten siinä mielessä saarnasi kaikuu kuuroille korville! Kaikkiahan ei voi miellyttää. Kaikki on suhteellista ja mielestäni en sanonut että sen toisen kanssa pitäisi kihnuttaa 24h 365 päivää vuodessa joten älä vääntele sanoja toisiksi ja tulkitse miitä väärin! Hulluksihan siinä tulisi, joten tee itsellesi ja muille palvelus pitämällä sanainen arkkusi tukossa jos et parempaa sanottavaa keksi!!
Toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta älä arvostele jos et edes tiedä ja tunne ko. ihmisiä. Taidat itse olla katkera puutteessa elävä akka, jonka täytyy purkaa huonoa oloaan muihin, mut joo, voihan sitä niinkin elää...
Ja voi voi, ehkä mä sitten oon nykyajan "kermaperse", kun mulla on tunteet ja reagoin asioihin, kuten epäoikeudenmukaisuuteen tai ikävään...voi voi, kyllä onkin iso ja kamala synti, pitäs varmaan ampua ittensä. Ei elämä ole aina oikeudenmukaista, sen tiedän varsin hyvin, mut siinä ei kai liene mitään pahaa jos siihen reagoi ja joskus vaatii sille vääryydelle perusteluita/selityksiä?!? Jos on kivi, ja kaikki on "ihan sama", niin joo kai elämässä helpommalla pääsee mut siitä elämän laadusta en sit oo niin satavarma...
Ja tiedoksi vielä, et meidän suhde ei tähän kaadu, jos kaatuu syy on jokin muu kuin armeija. Mut kiitos vaan sulle rohkaisevasta palautteesta, kaikkea tarvitaan et kermaperseet karaistuis...;) - JDGHJD
tänne tulla tänne lukemaan näitä jos sua RISOO IHAN HIRVEESTI ME PENNUT,MIELESTÄNI PENTU ENÄÄ OLE MUT,MITÄPÄ V:TÄ SE SULLE KUULUU!RISOO SE MEITÄKIN KU JOUTUU OLEE VUODEN EROSSA RAKKAASTAAN!SINÄPÄ SE ET VARMAAN VÄLITTÄNYTKÄÄN AKASTAS KU TUOLLA ASENTEELLA TUUT MUITA HAUKKUU!PARASKIN PENTU TAIDAT ITE OLLA,VOUHOTAT VAIN KU ITELLÄS ON INTTI OHI!MINUA TAAS VITUTTAA TUOMMOSET LÄSKIPÄÄT!Kyllä te nykyajan pennut..voi vittu!JOUTASIT TAKASI SINNE
- jakkejakke
Ei tainnu sinun tekstisi liittyä asiaan? Tässä tyttöystävä ikävissään kyseli kuntoisuuslomista, armeijan sananvallasta ja siitä kun on rakasta ikävä.
Sinä puhut siitä kuinka sinun sukupolvellasi on rankkaa. Mutta kukaan ei välitä. Kaikilla on vaikeaa. Ihan jokaisella. Sinun ei auta olla katkera nuorille pelkästään sen takia että he elävät eri ajassa.
- ,,,
Lomien saantia edesauttaa, jos sanoo olevansa vaikeassa tilanteessa tyttöystävän kanssa.
Armeija taitaa usein olla se koitinkivi, mikä erottaa heikot ja vahvat parisuhteet.
Minulle jäi armeijassa vähän ristiriitainen kuva onko kotirintaman tyttöystävästä apua vai haittaako se henkisesti. Mutta takuulla niistä jotka vain riehuivat ja kiukuttelivat, ei ollut mitään apua.
Niin ja lomista vielä, poikakaverillasi on edessä hyvin kiireiset viikot, on luultavasti ottamassa vuodenvaihteen jälkeen komentoonsa omaa ryhmäänsä. Kaikenlaiset järjestelyt tämän osalta vaikuttavat siihen, ettei lomia heru. Ensi vuonna kyllä, kevät -talvella tilanne pitäisi olla ihan eri mutta loppupelissä yksikön päällikkö(tai varapäällikkö) joka lomat antaa on täysi itsevaltias.
Pojullasi siis pitää olla hyvät välit tähän henkilöön ja tieto siitä minkälaiset anomukset menevät läpi. Yksikön päälliköitä on monenlaisia, toinen antaa lomat jos lapussa lukee "pankkiasioita" toinen jos siinä lukee "muijan nussimista". - Mä mies
Moni poika ei tullut Tali-Ihantalasta 1944 enää ollenkaan lomille, paitsi jalat edellä. Niin että älähän marmata!
- jakkejakke
Moni poika antiikin roomassa ei omistanut kotia! Eli ei saa itkeä.
- Dfwgt
Eikös armeija kestä nykyään vaan jotain 6 kuukautta? Vai mitä se on? Kyllä kuka vaan nyt tuollsen ajan kestää. Puhelin on keksitty ja onhan noita viikonloppu vapaitakin.
- "Kermaperse"
Itseasiassa hän vapautuu ensi heinäkuussa, joten palvelusaika on 12 kk, ei suinkaan se vähimmäismäärä 6kk !!!
- kyllä se siitä
Parin vuoden kuluttua.
- akak
Gatzin katolla vilkkuu mopon ainoa valopilkku.
Armeija on v*ttu miesten koulu eikä mikään lepokoti. Annat sitten pillua senkin edestä kun poikakaveris tulee lomille. Minä ainakin nussin lomilla koko ajan, mitä nyt välillä nukuin. - Chimeric
Itse olen käynyt armeijan, ja seurustelin samaan aikaan, tosin itse olin vain 6kk palveluksessa.
Sanonpa vaan että kyllä se helpottaa paljon sitten loppuvaiheessa. Ne kuntsarit voi käyttää myöhemminkin. Jos jaksat ensimmäiset 6kk, niin loput 6kk pitäisi mennä leikiten. Pääsee helpommin lomille, ei ole niin kova kuri jne...
Armeija on todellakin täysin epäoikeudenmukainen paikka, ja lomien myöntämiseen vaikuttaa paljon se, että millä jalalla herra päällikkö on sattunut heräämään. Ihan siis uskomattoman mielivaltaista touhua, jota ei uskoisi näkevän 2000-luvun Suomessa. Yksinkertaiseti:
Sinun on vain hyväksyttävä se, että poikaystäväsi ei sieltä kovin usein lomille pääse.
Jos haluat vaikuttaa asiaan pitkällä tähtäimellä, niin lähetä kirjeitä yleisönosastopalstoille, vaikka sille komppanian päällikölle, puolustusvoimien ylimmille upseereille yms., herätä keskustelua. Kysy miksi poikaystäväsi ei pääse lomille. Ota selville mitä haittaa armeijasta on nuorille miehille ja koko yhteiskunnalle (niitä haittoja löytyy ja paljon), ja aloita "sota" puolustusvoimia (tai oikeastaan puolustusvoimien turhia sääntöjä) vastaan.
Tämänhetkinen käytäntö on aivan perseestä, koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lopettaa mahdollisimman pian ennenkuin se kerkeää aiheuttaa yhtään enempää haittaa arvokkaalle kotimaallemme.- Haluaa vaikuttaa...
Kiitoksia vain asiallisesta palautteesta! Tuossa oli paljon asiaa, sellaista mitä itsekin olen miettinyt. Toki tämä armeija-aika on vain pieni osa koko elämää ja väliaikainen juttu. Kyllä siihen silti voisi edes yrittää pitkällä tähtäimellä vaikuttaa...uskon kuitenkin, että Suomen puolustusvoimat edelleen vetää joukkoja puoleensa ja siinä mielessä tämän saman prässin joutuu läpikäymään vielä monta pojua. Olen alusta asti ollut positiivisella mielellä poikaystäväni armeijan suhteen ja olen yrittänyt tukea parhaalla mahd. tavalla, mutta kun huomaan vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, en vain voi olla reagoimatta. Tuo sana "mielivaltainen", mitä käytit on varsin osuva tässä tilanteessa. Ymmärrän sen, että niitä lomia ei voi saada joka kerta läpi, mutta mikä vaikuttaa siihen, että samoilla syillä varustetut hakemukset jotkut hylätään, jotkut hyväksytään. Se, että herra päällikkö vain sattuu olemaan vähän vittuuntuneella päällä, ei tod. ole mielestäni riittävä peruste siihen, että lomat hylätään. Voi vain kysyä antaako armeija näillä toimintavoilla itsestään rehdin ja reilun kuvan ja ajatteeleko se varusmiehien parasta niinkuin ainakin teoriassa väittää tekevän?
Armeija sanoo tekevänsä miehistä poikia, mutta kovin köyhältä tuo väite vaikuttaa faktojen valossa. En tiedä sitten millaisia miehiä saadaan aikaan sillä, että riistetään ihmisarvo ja kaikenlainen itsemääräämisoikeus? Niin, voi voi ja lämmin leipä, armeija on armeija ja siellä ei päde samat lait kuin siviilissä. Uskon, että siellä opitaan paljon hyviäkin asioita, mutta kolikolla tuntuu olevan se kääntöpuolensa, mihin pitäis kiinnittää ylemmänkin tahon huomiota. Ideasi siitä, että asiaan voisi koettaa vaikuttaa ylemmälläkin taholla, on siis ajattelemisen arvoinen ja olen sitä itsekin harkinnut. Tässä on hyvä harjoitella niitä perusteluiden esittämisiä...:)
Yritin esim. ko.varuskunnan nettisivuilta hakea tarkempaa tietoa ja jotain minne voisi kenties palautettakin lähettää, mutta ei ainakaan vielä tuottanut tulosta. Äärimmäisessa tunnepuuskassa ajattelin jo että lähden itse sinne ja keskustelen asiasta ylempien herrojen kanssa, mutta voisin tietysti olla vain suuri naurunaihe..."katos, äijä lähettää muijansa asialle..." Se riski kai täytyy ottaa, jos asiaan tod. haluais vaikuttaa, pitää vaan miettiä, mikä ois järkevin vaihtoehto ja tapa...oisko sulla jotain ehdotusta...? - Chimeric
Haluaa vaikuttaa... kirjoitti:
Kiitoksia vain asiallisesta palautteesta! Tuossa oli paljon asiaa, sellaista mitä itsekin olen miettinyt. Toki tämä armeija-aika on vain pieni osa koko elämää ja väliaikainen juttu. Kyllä siihen silti voisi edes yrittää pitkällä tähtäimellä vaikuttaa...uskon kuitenkin, että Suomen puolustusvoimat edelleen vetää joukkoja puoleensa ja siinä mielessä tämän saman prässin joutuu läpikäymään vielä monta pojua. Olen alusta asti ollut positiivisella mielellä poikaystäväni armeijan suhteen ja olen yrittänyt tukea parhaalla mahd. tavalla, mutta kun huomaan vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, en vain voi olla reagoimatta. Tuo sana "mielivaltainen", mitä käytit on varsin osuva tässä tilanteessa. Ymmärrän sen, että niitä lomia ei voi saada joka kerta läpi, mutta mikä vaikuttaa siihen, että samoilla syillä varustetut hakemukset jotkut hylätään, jotkut hyväksytään. Se, että herra päällikkö vain sattuu olemaan vähän vittuuntuneella päällä, ei tod. ole mielestäni riittävä peruste siihen, että lomat hylätään. Voi vain kysyä antaako armeija näillä toimintavoilla itsestään rehdin ja reilun kuvan ja ajatteeleko se varusmiehien parasta niinkuin ainakin teoriassa väittää tekevän?
Armeija sanoo tekevänsä miehistä poikia, mutta kovin köyhältä tuo väite vaikuttaa faktojen valossa. En tiedä sitten millaisia miehiä saadaan aikaan sillä, että riistetään ihmisarvo ja kaikenlainen itsemääräämisoikeus? Niin, voi voi ja lämmin leipä, armeija on armeija ja siellä ei päde samat lait kuin siviilissä. Uskon, että siellä opitaan paljon hyviäkin asioita, mutta kolikolla tuntuu olevan se kääntöpuolensa, mihin pitäis kiinnittää ylemmänkin tahon huomiota. Ideasi siitä, että asiaan voisi koettaa vaikuttaa ylemmälläkin taholla, on siis ajattelemisen arvoinen ja olen sitä itsekin harkinnut. Tässä on hyvä harjoitella niitä perusteluiden esittämisiä...:)
Yritin esim. ko.varuskunnan nettisivuilta hakea tarkempaa tietoa ja jotain minne voisi kenties palautettakin lähettää, mutta ei ainakaan vielä tuottanut tulosta. Äärimmäisessa tunnepuuskassa ajattelin jo että lähden itse sinne ja keskustelen asiasta ylempien herrojen kanssa, mutta voisin tietysti olla vain suuri naurunaihe..."katos, äijä lähettää muijansa asialle..." Se riski kai täytyy ottaa, jos asiaan tod. haluais vaikuttaa, pitää vaan miettiä, mikä ois järkevin vaihtoehto ja tapa...oisko sulla jotain ehdotusta...?"Armeija sanoo tekevänsä miehistä poikia, mutta kovin köyhältä tuo väite vaikuttaa faktojen valossa."
Sanos muuta. Tuota hokemaa kuulee eniten niiltä jotka eivät ole vielä armeijaa käyneet, tai eivät tule koskaan käymään (=naiset). Sitten kun sinne armeijaan pääsee/joutuu, tai pystyy seuraamaan sitä touhua lähietäisyydeltä, niin kyllä melko usein mielipide muuttuu. Lastentarha se paikka on. Ei siellä mieheksi kasva (tai jos kasvaa niin on murrosikä aika myöhässä).
Sanoisin että kirje taikka sähköposti olisi paras vaihtoehto, jos haluat asioista enemmän selvää. Puheluita tai henkilökohtaisia tapaamisia siinä tapauksessa että muu ei auta tai jos he itse sellaista ehdottavat. En tosin usko että päällikkö jaksaa vaivautua ottamaan selvää miksi hän jonkun tyypin loma-anomuksen eväsi.
Enpä osaa oikein enempää auttaa. Periaatteessa, mitä tahansa kritisoitavaa keksitkään lomista, niin he voivat kuitata sen sanomalla "ei sodastakaan pääse lomille silloin kun haluaisi".
Luulenpa siis, että esim. komppanian päällikölle tms ei kannata mennä mitään sanomaan, vaan ottaa yhteyttä armeijan korkeampaan johtoon, tai sitten vaikkapa kansanedustajiin, jotka suhtautuvat kriittisesti armeijaan ja sen toimintatapoihin (ehkäpä vihreistä ja vasemmistoliittolaisista näitä löytysi?). He ainakin voisivat saada "rattaita pyörimään".
Niin, ja he tuskin jaksavat kuunnella tyttöystävän valitusta siitä kun poikaystävä ei pääse lomille. Eli sinun olisi saatava myös poikaystäväsi mukaan, muuten sinulle sanotaan että "etpä ole ensimmäinen tyttö jolla ikävä armeijassa olevaa poikaystävää".
Itseäkin vitutti armeijan toimintatavat sen verran että meinasin noilla edellämainituilla tavoilla vaikuttaa asioihin... no sitten kun sieltä lopulta pääsi pois niin ei jaksanut enää armeijan jutut kiinnostaa, ja se vaikuttaminen jäi sitten siihen...
- kyllä siihen tottuu
Itse olen vm. -86, mies -85. Tutustuimme miehen lomilla, ylläri pylläri ja voi kyllä, baarissa. Miehessä oli kuitenkin jotain mikä sai minulta jalat alta. Minua ei häirinnyt pätkääkään että miehellä oli inttiä jäljellä 9 kk. Jokin miehessä veti niin että säädöt muiden miesten kanssa jäivät saman tien. Ei tullut mieleenkään vilkuilla muita.
Mies ei tuohon aikaan todellakaan saanut paljon lomia, joten viihdyimme hyvin känny kourassa.. Viikonloppuna käytiin miehen lomilla ehkä juhlimassa tai puuhailimme kotona.
Sen sijaan että olis ruikannut koko ajan lomia, mies keräili vapaita yhteen syssyyn niin että intin viimeisenä 3 kk mies oli enemmän lomilla kuin armeijassa.
Mies viihtyi kyllä armeijassa, niin hyvin kuin siellä nyt yleensäkään voi viihtyä, voi tosin olla ihan asenne millä sinne menee ja mihin joutuu. Oma mieheni oli kuitenkin suht rankassa "koulutuksessa", en sano missä koska pienet on piirit näissä jutuissa, joku voi tunnistaa ;)
Ei hän kokenut että vapautta rajoitettiin ihan kamalasti. Alussa on tottakai sellainen "turhat luulot pois"-juttu, että saatiin nämä koko ikänsä kotona asuneet (tällä tarkoitan sitä etteivät ehkä ikinä ole teltassa tai laavussa nukkuneet, saati kaminaa sytyttäneet)ja ehkä osa äidin passattavana olleet pojat ja öiden nettipelaajat ruotuun.
Mies oli myös lähtiessään hyvässä kunnossa, joten fyysiset tehtävät eivät olleet rankkoja. Väsynyt hän oli aina kun tuli leiriltä, mitä en kyllä ihmettele, mutta koki että sai alikessuhommissa tarpeellista kokemusta myöhempää työelämää varten.
"Meidän" armeija-aikamme siis sujui leppoisissa merkeissä. Itse olen kuitenkin suhteellisen itsenäinen ihminen, en kaipaa jatkuvaa kyljessä nyhjäämistä vaikka umpirakastunut olisinkin. Voi olla että toisille tilanne on paljon vaikeampi. Kesällä saimme sitten miehen päästyä intistä viettää niin paljon aika keskenämme kuin halusimme.
Suhteemme on jatkunut nyt oli vuoden, eikä kertaakaan kumpikaan ole vilkuillut muita. Ehkä asiassa auttaa se, että molemmilla on aika samanlainen moraalikäsitys. Kumpikaan ei hyväksy pettämistä pätkääkään. Suhteemme pohjaa myös vahvalle ystävyydelle.
Itse koin inttiajan hyvin helpoksi. Minusta tuntui että mies oli jatkuvasti kotona, vaikkei hän tosiasiassa käynyt juuri kuin pikaisesti pe-ilta - su-iltapäivät.. Tai leirin jälkeen la-päivä - su-päivä, koska hänen piti lähteä junalla pois jo päivästä että ehtisi illaksi kassulle.
Itselläni oli niin paljon tekemistä arkisin, ettei asiaa ehtinyt ajatella. Ehkä se olisi se mitä sinunkin pitäisi tehdä? Kirjoitukset veivät ajatukset todella tehokkaasti pois miehestä, mutta luulisi että joku harrastus, hengaus kavereiden kanssa, tyttöjen illat tai muu vastaava toimisi yhtä hyvin?
Minulla oli kuitenkin fiilis että seurustelimme täysin normaalisti, en itse jaksaisi ainakaan nyhjätä toisen kainassa koko ajan, kerta pari viikossa tapaamista riittää hyvin. Tietty oli mukavaa saada mies kotiin pitkille lomille, kun hän piti putkeen näitä panttaamiansa lomia.
Ymmärrän kyllä jos vaikealta tuntuu kun toista ei näe.
Intti ei ole vankila, mutta kun inttiin menee, siellä odotetaan että siihen sitoudutaan. Siksi on olemassa sivari. Siitähän voidaan sitten keskustella, onko epäreilua että sivari on yli vuoden, mutta intin voi päästä läpi puolessa vuodessa. Mutta itse sanoisin että puoli vuotta intissä on taatusti rankempaa (eikä sekään kuulemani perusteella ole niin rankkaa kuin pahimmat kauhukertomukset antavat ymmärtää) kuin sivarityö, jossa olet kokoajan kuitenkin luultavasti sisätiloissa, kirjastossa ehkä lajittelemassa kirjoja tai muuta mukavaa. Turhauttavaahan se voi olla jos ei koe tekevänsä mitään hyödyllistä. Mutta tyttöystävää näkee koko ajan...
Minusta tuosta lomien eväämisestä on aika turha hermostua, kosta taitaapi olla aika monella sama tilanne. Miehesi vaan stressaantuu enemmän jos kiukustut asiasta, hänhän ei voi asialle mitään ja varmasti potee hieman syyllisyyttä että on siellä ja sinä täällä.
Olen jutellut monien kundipuolisten kavereiden kanssa, ja heillä on ollut ihan terve suhtautuminen asiaan. Sanoneet että ei se armeija kovin kivaa ole, mutta ei siellä kuolemaakaan tee. Ja tottakai armeijahuumori kukkii ja kessua haukutaan selän takana, mutta eivät he siitä traumoja ole loppujen lopuksi saaneet. Nollaaamuna se riemu sitten repeää...
Yritä vain kestää. Kyllä se mies sieltä kotiin tulee.
Tuo on vähän sellainen asia, että miehelläsi on ollut valinnanmahdollisuus: intti tai sivari. Jos hän valitsee intin (tämä on erään tuntemani pojan mielipide) siihen se valinnanmahdollisuus sitten loppuukin. :S- Minä itse
Tattista vaan asiallisesta ja pitkästä vastauksestasi. Luin mielenkiinnolla! On hyvä tietää, että niitä kohtalotovereita on olemassa, vaikka todellakin jokaisen tarina on aina oma lukunsa sinänsä.
Haluan vielä kuitenkin tarkentaa ja ottaa kantaa muutamaan kohtaan.
Ensinnäkin, voin sanoa ihan samaa, että oma mieheni on tällä hetkelllä myös siinä "rankemman pään koulutuksessa", ja sivari ei tulisi hänen kohdallaan kysymykseen, koska tulevaisuudensuunnitelmat/ammatti liittyy läheisesti siihen miten hän intissä nyt on suuntautunut. Enkä usko, että hän periaattesta muutenkaan siihen suostuisi, tai edes harkitsisi. Ja itsekin sen verran vanhanaikainen, että musta miehen tulee käydä armeija, ainakin sellaisen miehen, johon itse miellyn (kai joku maskuliinisuus-juttu, osoittaa myös tiettyä rehtiyttä?). Enempää en kuitenkaan hänen koulutuksestaan/varuskunnasta myöskään tässä halua ihan tunnistussyistä mainita.
Meidän suhde muuten vakavalla pohjalla, ja toisiimme ollaan niin hyvin sitouduttu, kuin nyt ylipäätään kuvittelen mahdolliseksi (vaikka nuoria ollaankin). Naimisissa ei silti olla...:)Me ollaan varsin samanhenkisiä ihmisiä, samalla aaltopituudella ja tunne on syvä. Siksi se välimatka ja erossa oleminen on välillä niin vaikeaa. Uskottomuus ei tulisi kysymykseenkään. Se olisi kerrasta poikki, sanon suoraan sen! Mä olen tosi tunteellinen ihminen ja sanoisin miehestäkin samaa, ehkä tää just siitä syystä ottaa vähän enemmän kuin keskivertotapauksella....
Joo, ja kyl mulla silti on omaa elämää opiskeluineen (joka sattuu olemaan vielä vaativaa ja aikaa vievää) ja harrastuksineen. Kavereiden tuki on tärkeetä, mutta tällä hetkellä niistäkään ei löydy kohtalotovereita et vois jauhaa siitä "kuinka epäoikeudenmukainen armeija on"... Ja kyl se mies silti sattuu olemaan mulle se numero uno. En voi mitään sille, et ite ajattelen ja tunnen näin...ja kuten jo aiemmin mainitsin, en todellakaan halua kyhnyttää sen kanssa koko ajan, molemmilla saa ja pitää olla ihan omia juttuja. Tää armeija-aika vaan väkisinkin koskettaa mun mielestä molempia osapuolia jos suhteen tapaisessa ollaan. Ja mä ymmärrän sen et ne lomat ei mene läpi joka kerta, ei tietenkään, mutta joku oikeus ja kohtuus mun mielestä silti tulis olla...tai edes perustelut, miksi ei mennyt läpi? Mutta armeijassahan ei selitellä-valitettavasti.
Ois kiva vaihtaa ajatuksia vähän privaatimminkin kenties? En tässä voi ja halua paljastaa kovin paljon enempää, mut ois ollut kiva puntaroida asioita vähän paremmin, täällä kun asiallisia kommentteja tulee ani harvoin...mut miten, niin, se ei oo kovin yksinkertaista... - Chimeric
Sanoit että "(poikaystäväsi) koki että sai alikessuhommissa tarpeellista kokemusta myöhempää työelämää varten."
Minä sanon taas, että ei pidä paikkaansa. Nykypäivänä ei enää armeijan antamaa esimieskoulutusta arvosteta työelämässä, koska armeijalla ja työelämällä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Jos et ole samaa mieltä, niin kyseleppä vähän poikaystävältäsi miten armeijassa toimitaan esimiehenä, ja sen jälkeen lainaa kirjastosta kirja (joka on kirjoitettu viimeisen 10 vuoden sisällä) joka käsittelee minkälainen esimiehen pitäisi olla työelämässä.
Pahinta on, kun joillain kilahtaa se armeijan esimiesasema nuppiin, ja kuvittelevat olevansa isojakin herroja ja hyviä johtajia... voi niitä...
Eri asia taas on, jos poikaystäväsi on hakemassa poliisikoulutukseen, vartijaksi tms... silloin armeija-ajasta saattaa olla hyötyäkin. - yksilölle itselleen
Chimeric kirjoitti:
Sanoit että "(poikaystäväsi) koki että sai alikessuhommissa tarpeellista kokemusta myöhempää työelämää varten."
Minä sanon taas, että ei pidä paikkaansa. Nykypäivänä ei enää armeijan antamaa esimieskoulutusta arvosteta työelämässä, koska armeijalla ja työelämällä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Jos et ole samaa mieltä, niin kyseleppä vähän poikaystävältäsi miten armeijassa toimitaan esimiehenä, ja sen jälkeen lainaa kirjastosta kirja (joka on kirjoitettu viimeisen 10 vuoden sisällä) joka käsittelee minkälainen esimiehen pitäisi olla työelämässä.
Pahinta on, kun joillain kilahtaa se armeijan esimiesasema nuppiin, ja kuvittelevat olevansa isojakin herroja ja hyviä johtajia... voi niitä...
Eri asia taas on, jos poikaystäväsi on hakemassa poliisikoulutukseen, vartijaksi tms... silloin armeija-ajasta saattaa olla hyötyäkin.Kyllä minusta tuo pitää paikkansa, että armeijasta oli hyötyä. Mies sai hyödyllistä kokemusta työelämään ja elämään yleensä alikessuajoistaan. Ei kaikkea mitata sillä, mitä hyötyä siitä saa irti itse työtä hakiessa. Poikaystäväni kohdalla alikessuhommista oli hyötyä sikäli, että kun joutui ohjaamaan muita ja seisomaan muiden edessä ja jakamaan ohjeita, hän rohkaistui esiintymisessä ja asioiden suunnittelussa. Itseään voi kehittää jopa armeijassa.
Johtaja-jutut eivät todellakaan kihahtaneet mieheni päähän, päin vastoin. Hän on hieman rauhallisempi kaveri, joka ei ennen inttiä oikein tykännyt esiintyä missään tai puhua isommalle porukalle. Intissä oppi rentoutumaan ja hoitamaan asioita asiallisesti ja varmasti. Työelämässä ei toimi se että hissukoi vain jossain nurkassa, pitää osta korottaa ääntä ja sanoa oma mielipide. Myös palavereissa pitää osata seistä hikoilematta pöydän ääressä ja selittää mitä on saanut aikaiseksi. Ei tietty huutotyylillä mitä armeijassa harrastetaan, mutta niin että antaa varman kuvan itsestään. Ja mies on suuntautunut "bisnesmaailmaan". - Chimeric
yksilölle itselleen kirjoitti:
Kyllä minusta tuo pitää paikkansa, että armeijasta oli hyötyä. Mies sai hyödyllistä kokemusta työelämään ja elämään yleensä alikessuajoistaan. Ei kaikkea mitata sillä, mitä hyötyä siitä saa irti itse työtä hakiessa. Poikaystäväni kohdalla alikessuhommista oli hyötyä sikäli, että kun joutui ohjaamaan muita ja seisomaan muiden edessä ja jakamaan ohjeita, hän rohkaistui esiintymisessä ja asioiden suunnittelussa. Itseään voi kehittää jopa armeijassa.
Johtaja-jutut eivät todellakaan kihahtaneet mieheni päähän, päin vastoin. Hän on hieman rauhallisempi kaveri, joka ei ennen inttiä oikein tykännyt esiintyä missään tai puhua isommalle porukalle. Intissä oppi rentoutumaan ja hoitamaan asioita asiallisesti ja varmasti. Työelämässä ei toimi se että hissukoi vain jossain nurkassa, pitää osta korottaa ääntä ja sanoa oma mielipide. Myös palavereissa pitää osata seistä hikoilematta pöydän ääressä ja selittää mitä on saanut aikaiseksi. Ei tietty huutotyylillä mitä armeijassa harrastetaan, mutta niin että antaa varman kuvan itsestään. Ja mies on suuntautunut "bisnesmaailmaan"."...hän rohkaistui esiintymisessä ja asioiden suunnittelussa. Itseään voi kehittää jopa armeijassa. "
Onhan niitä muitakin paikkoja ja tapoja joissa nuita asioita voi kehittää... mutta kieltämättä, onnistuuhan tuollainen armeijassakin.
"Johtaja-jutut eivät todellakaan kihahtaneet mieheni päähän, päin vastoin."
Se on hyvä, eihän ne useimmille kilahdakkaan, mutta lähietäisyydeltä olen nähnyt niitä joilla se on kilahtanut. - lepooo!!!
yksilölle itselleen kirjoitti:
Kyllä minusta tuo pitää paikkansa, että armeijasta oli hyötyä. Mies sai hyödyllistä kokemusta työelämään ja elämään yleensä alikessuajoistaan. Ei kaikkea mitata sillä, mitä hyötyä siitä saa irti itse työtä hakiessa. Poikaystäväni kohdalla alikessuhommista oli hyötyä sikäli, että kun joutui ohjaamaan muita ja seisomaan muiden edessä ja jakamaan ohjeita, hän rohkaistui esiintymisessä ja asioiden suunnittelussa. Itseään voi kehittää jopa armeijassa.
Johtaja-jutut eivät todellakaan kihahtaneet mieheni päähän, päin vastoin. Hän on hieman rauhallisempi kaveri, joka ei ennen inttiä oikein tykännyt esiintyä missään tai puhua isommalle porukalle. Intissä oppi rentoutumaan ja hoitamaan asioita asiallisesti ja varmasti. Työelämässä ei toimi se että hissukoi vain jossain nurkassa, pitää osta korottaa ääntä ja sanoa oma mielipide. Myös palavereissa pitää osata seistä hikoilematta pöydän ääressä ja selittää mitä on saanut aikaiseksi. Ei tietty huutotyylillä mitä armeijassa harrastetaan, mutta niin että antaa varman kuvan itsestään. Ja mies on suuntautunut "bisnesmaailmaan".Nykyarmeijasta on sanottava sen verran, että huutaminen on "menneen talven lumia". Eli nykyään opetetaan aivan erillälailla johtamista, kuin mitä ihmisillä kenties on olemassa mielikuva:(
"Huutaminen" kuuluu enää vaan sulkeisten pitämiseen ja siinäkin vain sen takia että komennot ja suoritukset tapahtuvat yhdenaikaisesti. Ei kotonakaan välttämättä aina saa ääntään kuuluviin ellei sitä välillä KOROTA:)))
LEPOOOO!!!! - Chimeric
lepooo!!! kirjoitti:
Nykyarmeijasta on sanottava sen verran, että huutaminen on "menneen talven lumia". Eli nykyään opetetaan aivan erillälailla johtamista, kuin mitä ihmisillä kenties on olemassa mielikuva:(
"Huutaminen" kuuluu enää vaan sulkeisten pitämiseen ja siinäkin vain sen takia että komennot ja suoritukset tapahtuvat yhdenaikaisesti. Ei kotonakaan välttämättä aina saa ääntään kuuluviin ellei sitä välillä KOROTA:)))
LEPOOOO!!!!Varmaan riippuu varuskunnasta, mutta paikassa missä minä olin, näkyi kyllä ihan päin naamaa huutamistakin. Ja tottakai piti huutaa jos halusi suuremmalle ryhmälle käskyt annettua (esim. sulkeisissa).
Jos huudettiin päin naamaa, niin ei sekään yleensä ottaen ihan syyttä tapahtunut. Siis, jos joku oli ymmärtänyt käskyt väärin tai tehnyt muuten vain asiat päin persettä, niin kyllä sitä monesti sai huutoa kuulla. Olihan niitä tapauksia että päällikkö huuti todella vihaisena koko komppanialle koska oli niin pettynyt ja vittuuntunut suorituksiin. Suoraan sanottuna purki agressioitaan. Aikuinen mies vielä, huhhuh...
Johtaminen on tosiaan muuttunut aikojen saatossa armeijassa kuten työelämässäkin, varsinkin kun kuuntelee isäukon nuoruuden kokemuksia.
Eihän siellä armeijassa enää niin paljon OPETUKSESSA keskitytä siihen huutamiseen, käytäntö on taas asia erikseen. Johtaminen tulee aina olemaan erilaista armeijassa kuin työelämässä, ja siihen on syynsä.
Mielestäni on virhe olettaa että joku on hyvä johtaja sen takia että hänellä on ali/reserviupseerin paperit. Tai siis oikeastaan, armeijasta saatujen papereiden perusteella ei kannata olettaa kenestäkään yhtään mitään (positiivista tai negatiivista). Se on kuitenkin ihan oma maailmansa.
Sivarit saavat kuitenkin jopa ihan oikeaa työkokemusta, mutta harvemmin johtavan tason tehtävissä.
Tulipa taas jauhettua paskaa. Omat kokemukseni armeijasta ovat muuten tämän vuoden puolelta.
- lepooo!!
Lomien myöntämiseen vaikuttaa muutkin tekijät, kuin päällikkö yksikössä.. Intissä olijan jojo puoltaa ja se tarkistaa onko pojulle suunniteltu mitä ja minkälaista harjoitusta ko. ajalle.
Lomille pääsee, jos kyseessä on siis, kuten aiemmin on jo kirjoiteltu vakavalla syyllä, lähiomaisen vakava sairastuminen, lapsen syntyminen:) (ei liene ajankohtainen *nauraa*)
jne... Lomat alkaa pyörimään perusyksikössä sitten aivan erillälailla, vaikkakin sielläkin menettely on aivan sama.
Intti aika koettelee samallalailla kuin se koettelee komennuksilla olevien duunareitten puolisoita, jotka saattavat olla kuukasiakin poissa, joten inttilesket eiväy ole ainoita "leskiä"!!!
Joten tsemppiä tulevaan ja luota ja tue pojuasi intissä ja yritä kestää sen juttuja kun se tulee lomille käymään. Leskeys saattaa jatkua sitten pojun reservi aikanakin jos duuni on sellainen:( - minä
haistakaa paska.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sua j-mies!
Enkä oikeesti ymmärrä miksi. Eihän me tunneta ees kovin hyvin. Mut haluaisin sun kanssa jotain säätöä sit kai vaan 🫦514957Kysymyksiä paIstavasemmistoIaisiIIe
Mistä johtuu teidän kroonisesti negatiivinen, synkkä, katkera ja kateellinen mentaliteetti? Milloin olette viimeksi aido1673960Voi itku! Sanna Marinilla EI OLLUT mitään tekemistä jäänmurtajakauppojen kanssa
Miten tässä näin kävi? Sanna-kultti paniikissa.903841Ähtärin eläinpuisto oy ja Hotelli Mesikämmen oy hakeutuvat konkurssiin
Ähtärin eläinpuisto oy ja Hotelli Mesikämmen oy hakeutuvat konkurssiin, Ähtärin eläinpuisto tiedottaa. Yritykset ovat t1793366En välttämättä koskaan aikaisemmin tosissani uskonut mihinkään sielunkumppanuuteen ym
Ennen kuin tapasin sinut. Oudointahan tässä on että ollaan tiedetty toisemme kuitenkin vuosia ja enemmän vuosia, mutta v153113- 372704
Jäänmurtajan kauppa oli kuin olikin SANNA MARININ ansiota
"Lähteiden mukaan Trump käytännössä päätti asiasta 2. lokakuuta 2019, jolloin Washingtonissa juhlistettiin Yhdysvaltain3162578- 1302198
- 432148
- 392126