Merkittävä tutkimustulos: Jos mies on yli 29-vuotiaana vielä sinkku ja nainen yli 25-vuotiaana sinkku heikkenee todennäköisyys luoda hyvä ja kestävä parisuhde. Myös jos vakavia seurustelukumppaneita on ollut yli 3 tai satunnaisia seksikumppaneita yli 20.
Kaikissa em. tapauksissa on jo huipputunteet koettu eikä rakastuminen ole samaa tasoa kuin nuorempana ja kokemattomampana.
Näin ne viisaat väittää!
Kaikissa em. tapauksissa on jo huipputunteet koettu eikä rakastuminen ole samaa tasoa kuin nuorempana ja kokemattomampana.
Näin ne viisaat väittää!
Vastaukset 16
Vanhimmat
tutkimuksiin ja valmiisiin kaavoihin uskoo, perikatoon päätyy.
Lähde kiitos?
mihin ton aloittajan pitäis lähteä?
lähe itte!!!
jos et lähe niin jää sillä ehdol ett kerrot mitä LOL tarkottaa?
Enklannin kelen rohvessoorri
Yksi selitys tähän voisi olla se, että varsinkin mies pitkälti ihastuu juuri naisen ulkonäköön. Alle 25-vuotias nainen on viehkeimmillään ja mies kiintyy ja rakastuu nuoreen naiseen paljon helpommin mitä vanhempaan. Vaikka nuorikin nainen vanhenee, muistaa mies kuitenkin tämän myös nuorena. Jos suhde alkaa vasta lähempänä 30-ikävuotta, ei mies enää naista katsoessaan voi kokea tätä muistumaa nuoruudesta vaan nainen on aina ollut hänelle se vanheneva nainen.
Toinen syy on se, että nuorena koetut yhteiset kokemukset lujittavat suhdetta. Jos nuoruus on eletty yksin, ei tälläisiä yhteisiä kokemuksia luonnollisestikaan enää voi olla.
.."tutkimustulos", varmuudella. Monet naiset vaan paranevat kypsyessään, ja vienti sen kun kiihtyy.;-)
"vk_":lle: mä oon nyt 27 v. ja en tiedä, pitäiskö mun ottaa kohteliasuutena vai ei, mutta mun iäkseni ainakin usein luullaan 18- 22 vuotiaaksi.:/ Pukeutumisesta se ei voi johtua, koska mitään "pissis- tyyliä" en pukeutumisessani todellakaan suosi...
Itseäni en väitä "ikinuoreksi", mutta sanon, että ei about kolmikymppinenkään ( tai sitä paljon vanhempikaan) välttämättä "vanhus" ole. Jotkut antaa itsensä& leikkisän asenteensa elämään "rupsahtaa", toiset ehkä eivät niinkään. Seuran saaminen on oikeasti riippuvaista enemmänkin yksilön asenteesta, kuin hänen numeraalisesta iästään...
Kukaan järkevä ei muuten antais tollaseen "tutkimukseen" nimeänsä.;-)
Kerran tuli aika ilkean oloiset pakit vaikka luulin et tästä vois jotain tullakin ja olin jo ihastunut, nyt ei oikein kukaan tunnu missään kun tietää jo 99% tästä ei mitään tuu ja jos tulee niin ei ainakaan mitään hyvää. Tietystihän tästä voi tulla kierre kun ei jaksa olla kenestäkään kovin kiinnostunut mut ihan sama.
Jaksamista! Luonto on kova. Täytyy olla kovempi : D
Tulos tuloksesta: Erään toisen tutkimuksen mukaan lähempänä kolmeakymppiä solmitut avioliitot pysyvät todennäköisemmin kasassa ja onnellisina kuin kaksikymppisenä tai alle solmitut liitot. (Lähdettä en muista, tutkimusta "quotattiin" radiossa.)
Ja miksiköhän? No kun on ehtinyt kertyä sitä elämänkokemusta ja kolmessakympissä tietää jo toivottavasti paremmin, mitä haluaa. Ulkonäköseikoista ja rupsahduksista viis, minä ainakin rakastan täydellistä miestäni sittenkin, kun häneltä hiusraja pakenee ja ryppy koristaa silmänurkkaa!
Nainen
En muista koskiko tämä vain miehiä vai molempia sukupuolia, mutta siis...
Jos ei ole 23 vuotiaana seurustellut vielä kertaakaan, on todennäköistä että viettää elämänsä sinkkuna.
Jos ihminen vielä nelikymppisenä väittää olevansa "ikisinkku",hänet on syytä kiertää kaukaa.Ihminen joka vielä silloin on vapaa,lapseton,ei mitään kokemusta parisuhteesta,joitain satunnaisia juttuja lukuunottamatta,on ikisinkku hautaan asti.
En kadehdi tällaista yksinäistä sielua,olen lähinnä huolestunut.Vaikka nämä yleensä väittää,että nauttii elämästään sinkkuna,taitaa olla toisinpäin.
ON SINUN KALTAISET RASISTIT, JOTKA EIVÄT USKALLA EDES JUTTELEMAAN TULLA. MITEN SIINÄ SUHDETTA VOI PÄÄLLE PISTÄÄ, KUN KAIKEN MAAILMAN PELKURIT EIVÄT VIITSI MINKÄÄNLAISTA KONTAKTIA EDES KAVERUUDEN MERKEISSÄ OTTAA.
sorry, meni vähän yli, väsynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Ei minulla ole oikeutta sinua syyttää, itse vain olen mitä olen.
Ihmetyttää vain miksi kierretään kaukaa ja sitten ollaan huolestuneita miksi sillä ei ole kavereita. Eikö tässä ole aika selvä ristiriita? Ihan turha olla huolestunut, jos ei itse tee asian eteen mitään. Sääli on sairautta/heikkoutta.
Mä olen juuri kuvailemasi kaltainen 4-kymppinen.
Tuonnen 35:n ikävuoden paikkeille yritin aivan tosissani löytää kumppania, mutta kun se ei omnnistunut, luovutin. Syynä on kyllä ulkonäkö,katsotaampa asiaa eli ulkonäköäni sitten objektiivisesti tai subkjektiivisesti, olen kertakaikkisen ruma mies ja sille nyt ei voi mitään, joten turha on vikistä.
On olemassa se kulunut sanonta että viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta ja aika viisaaksi olen tullut kun olen tuon ulkonäköäni koskevan tosiasian tunnustanut.
Mutta onhan sitä elämässä muutakin sisältöä kuin parisuhde. Ja sitäpaitsi moni ikätoveri on jo eronnut ja kovain kiihkeästi moni etsii jo taas uutta suhdetta. Vähän säälien katselen heidän touhujaan.
mikä helpotus. Ei siis vielä muutamaan vuoteen mitään hätää :)