Aviomieheni viettää kaiken työn jälkeisen vapaa-aikansa autoharrastuksensa parissa ja tuntuu, että olen pelkkää ilmaa ja kodinhoitaja! Asiasta on yritetty keskustella noin sata kertaa, mut ei siitä tuu ku tappelu ja sanasota. Hän sanoo aina marttyyrina, et lopettaa koko harrastuksen, mut en minä sitä halua, haluan, että hän muistaisi, et tuore vaimokin kaipaa huomiota. Hän on kyllä aina pahoillaan, jos ilta venähtää pitkäksi, mut kun se on joka ainut ilta...Olenko liian vaativa vai mitä? Mitähän tässä nyt tekis?
Mitä teen?
...
101401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla ei ole mitään kokemusta tollasista jutuista, mutta ensimmäisenä mieleen välähti idea houkutuslinnusta. Eli järjestät jotain mukavaa, erityistä jollekin illalle ja sillä houkuttelet sen pois niistä autohommista. Ei välttämättä koko iltaa irti hommista mutta kuitenki. Osoita että arvostat todella sitä aikaa jonka hän viettää sun kanssa.
Eipähän ainakaan meillä toimi, vaikka yritetty on.
Miehellä ei niinkään autoharrastus, mutta siis jalkapalloa. Ja pelaa sitä vielä 150 kilsan päässä vaikka keskellä viikkoa..Kuulemma niin isot velvollisuudet ettei voi mitään.
Me nähdään mun miehen kanssa kerran viikossa. Tai siis kyl se kotona yöt on, mutta tulee 22-23 ja lähtee kuudelta..Ellei ole pelaamassa, niin sitten iltavuorossa töissä. Mä sit taas olen aina 8-16 töissä.
Tämmöstä meillä
Eipähän siinä mitään, jos itsellä olisi jotakin tekemistä joskus. Mutta muutettiin opiskelumielessä pois tuttavien läheisyydestä, joten ihan yksin olen.
Jokin muutos pitäsi saada, en vain tiedä miten ja alan palaa loppuun..
Aktivoidu. Hanki harrastuksia ja sitä kautta uusia ihmisiä elämääsi, niin tässä on muutkin tehneet. Ei se miehen potkupalloilukaan iänkaiken kestä ja teillähän on loppuelämä aikaa olla yhdessä - jos vaan haluatte.
Tsemppiä!
Niin, onhan täällä muutamat, harvoin tulee nähtyä. Ja mulla tuntuu ihmeellisesti töiden kautta "järjestyvän" kavereita, vaikka vähän vanhempia ovatkin. :)
Tuosta iänkaikesta en menis vannoon. Mä luulen, että niin se on. Se on niillä jo ihan suvussa. Isänsä viettää edelleen kaiken ajan jalkapallossa, vaikka on jo 50..
Kiitoksia rohkaisusta, mä en vaan tiedä, mihin mä lähtisin, siis jotakin harrastusta ajatellen.
siinä järjestää yllätystä kun et koskaan tiedä millon mies tulee kotiin. Vaikka sanos tulevasa heti tai vaikka puolen tunnin päästä niin voi olla että tulee vasta monen tunnin päästä...
Nimimerkillä Kokemusta on
Joo ei ole kivaa, että toinen lähtee harrastuksiinsa aina syyllisyys ja hoppu niskassaan. Ei sellainen ainakaan lähennä teitä toisiinne.
Kokeile tota madon ideaa silloin tällöin, jotta mieskin joutuu tekemään valintoja ja perustelemaankin niitä.
Toisaalta harrastuksetkaan ei jaksa kiinnostaa loputtomiin, joten ehkä ne autotkin on vaan tämän hetken/elämänvaiheen innostus...
Juu oli hyvä idea! Varmasti toimiikin jollain. Autothan on semmosta omaa räpeltelyä, mutta mun tapauksessa miehen jalkapallo ynnä muu on aina niin aikataulutettua!
kyllä hyvä, mut meil siin on viel sekin ongelma, et se mies menee sinne tallille suoraan töistä, ei ees käy himas. Se pitäs jotenkin saada houkuteltua kotiin kesken hommien ja se on jo vaikeaa ja sit se lupaa tulla puolen tunnin päästä ja tuleekin vasta kahen tunnin päästä... Lähden aamulla ekana ja tulen illalla ekana kotiin ja olen jo nukkumassa, kun herra suvaitsee saapua. Viikonloppusin nähdään ja arkena tunti päivässä, jos sitäkään. Voi hitsin hitsi!
Ota piknik kamat ja mene sinne tallille mukaan. Tiedän että se on (voi olla) tylsää, mutta tekisit jotakin konkreettista osoittaaksesi että haluat olla hänen kanssaan. Jos oikein alkaa kirputtaa niin istu siellä vieressä ja kysy joka-asiasta että mikä toi on jne. kyllä se siihen hetken päästä kyllästyy ja lähtee kotiin kanssasi ;).
se toinenkin "puolisko" alkaa olla poissa kotoa, eli siis vietä aikaasi ystäviesi kanssa ja harrastuksiesi piirissä - poissa kotoa, tepsii nopeasti !
Hän lakkaa pitämästä sinua itsestäänselvyytenä, hän on varma siitä, että sinun eteesi ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sinähän pysyt muutenkin kuin tatti aina häntä odottamassa.
Siinä se elämä sitten ohi meneekin...odotellen.
Itse hankkiuduin parille viikottaisille kurssille, joihin olin halunnut ja aikonut mennä jo vuosia sitten muutenkin, tarvitsin vain sysäyksen. Käymme ystävättärieni kanssa ulkona, leffassa, syömässä, juttelemassa, erilaisissa taphtumissa. Elämääni on tullut mielenkiintoisia uusia asioita, uusia kavereitakin ja nyt mieheni on kotona melkein aina ennen minua - odottamassa.
Ja yhteisiä harrastuksiakin on löytynyt.
Asiat alkavat pikkuhiljaa löytää tasapainon.