Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa vajaan vuoden ja viimeaikoina tyttöystäväni on tihenevään tahtiin alkanut puhumaan kihloista ja naimisiin menosta. Eipä vakiintumisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun ei USKALLA.
Tunteeni häntä kohtaan kun ovat melkoista vuoristorataa - Välillä suhde ahdistaa niin ettei tiedä miten päin olisi, mutta jo seuraavana päivänä ihmettelee eilisen tunteita ja rakastaa. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten ratkaisitte tilanteen? Pitäisikö vain erota ja yrittää unohtaa?
Tunteeni häntä kohtaan kun ovat melkoista vuoristorataa - Välillä suhde ahdistaa niin ettei tiedä miten päin olisi, mutta jo seuraavana päivänä ihmettelee eilisen tunteita ja rakastaa. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten ratkaisitte tilanteen? Pitäisikö vain erota ja yrittää unohtaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän tutulta kuulostaa, tosin itse koitan lähinnä todistaa iselleni, että haluanhan varmasti olla tämän tytön kanssa, niin että ei tarvitse varmasti erota ikinä. Et maininnut ikääsi, mutta jos tämä nyt ei ole ihan ensimmäinen kumppanisi, niin ei muuta kuin hynttyyt yhteen ja kunnolla. Muuten kadut jälkeenpäin, jos SUHDE on se mitä oikeasti haluat. Jos haluat vaikka tosi seksikkään heilan, se on sitten eri asia. Tiedätkö mitä haluat?
Mielestäni järkevää joka tapauksessa on seurustella vähintään muutaman ihmisen kanssa ennenkuin asettuu aloilleen, muuten alkaa se menojalka vipattamaan ennemmin tai myöhemmin kun ei tiedä että miten erilaisia suhteita voisi olla. Aika moni tuttu pari on tässä eronnut 4-6 vuoden liian nuorena aloitetun suhteen jälkeen ja sen jälkeen se meno onkin ollut sellaista, että huhhuh.. sukupuoleen katsomatta. "Menetetyt" vuodet on otettu takaisin korkojen kera. Olen katsellut tuollaista sivusta aika pettyneenä ystäviini.
Vuosi on lyhyt aika. Ei vielä kannattaisi mennä yhteen, ei kihloihin varsinkaan. Etenkin kun itse epäröit. Seurustelkaa vielä vähän aikaa. Yritä saada tyttösi vakuuttumaan siitä, että ennätätte vielä ja näin on hyvä. Jos hän ei sitä hyväksy, vaan jättää sinut, niin suhde ei ollut kestämään tarkoitettukaan!
Parisuhteessa 2-3 ensimmäistä vuotta ovat rakastumis-aikaa, jolloin kaikki menee hyvin ja ollaan aika onnellisia jne. Sitten tulee arki ja pitäisi RAKASTAA, ja se onkin eri asia kuin OLLA RAKASTUNUT. Monet suhteet kaatuvat juuri tuossa parin kolmen vuoden kuluttua juuri siksi että suhde ei kestäkään arkea.
Tunteiden vuoristorata on normaali ilmiö ja semmoisena se jatkuu ja on, riippumatta rakkauden kohteesta, rakkauden määrästä tai suhteen pituudesta/kestosta. Ihminen vaan on semmonen.
Mä oon vähän samassa tilanteessa. Mun poikaystävä on mua huomattavasti vanhempi, ja olis tietenkin jo valmis naimisiin ja saamaan lapsia. Ollaan toki keskusteltu asiasta ja selvitettykin asiat, mutta silti se kalvaa mielessäni aika ajoin. Mitä jos mulle ei koskaan tulekaan vauvakuumetta tms. Tiedän että rakastan poikaystävääni, mutta aina tulee mietittyä että sovitaanko me oikeesti yhteen ja muuta... Hänkin on nimittäin ensirakkauteni....
naisille tuo vakiintuminen on niin tärkeää, puhukaa asiasta ja kerro mitä tunnet. ei välttämättä kuitenkaan kannata sanoa että tunteesi ovat vuoristorata, se saattaa loukata naisen tunteita. mutta kerro että olet tyytyväinen tilanteeseen nyt ja ettei teillä ole mihinkään kiirettä, teillä on koko loppu elämä aikaa :) älä missään nimessä mene kihloihin jos vähäänkään tuntuu siltä ettet uskalla. ajan myötä pelkosi menee ohi, jos on mennäkseen.